sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lapsuuden usko...ja puhelin...

... vaikka kiireinen viikko on juuri alkamassa, voi pienen hetken kuunnella kuin kehtolaulua...siitä ihanasta lapsuuden uskosta, jota meillä useimmilla on ollut tai edelleen on. Sitä tarvitaan kaikissa tilanteissa. Psykologit sanovat, että positiivisten tunteiden ja ajatusten virtailu ihmisessä saa ihmeitä aikaan.

Siis ajatuksia lapsuuden uskosta ruotsiksi. Kesto 3 min.


Tässä vielä sanat, laula mukana!


Barnatro
text och musik: Einar Westling (1896-1971)

Har du kvar din barnatro
ifrån hemmet lugna bo?
Kan du bedja än, som förr du alltid bad:
"Gud som haver barnen kär,
se till mig som liten är".
Gamla mor då känner sig så nöjd och glad.

Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!
Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!

Du har kanske vandrat kring
runt kring hela jordens ring,
och i fjärran land du sökt att lyckan nå.
Du har gråtit mången gång,
då du hört en gammal sång,
som du minnes ifrån hemmets lugna vrå.

Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!
Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!

Du blir lycklig liksom förr,
om du öppnar hjärtats dörr,
barnaårens sällhet åter bliver din.
Uti himmelen blir fröjd,
och du själv blir glad och nöjd.
Du kan sjunga se´n med jubel i ditt sinn:

Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!
Barnatro, barnatro,
till himmelen du är en gyllne bro!

Kulunut viikonloppu on ollut oikea lepoloma kotona! Kolmen viikon flunssa otti tosi koville ja voimat alkavat pikku hiljaa terästyä. Piristinkin itseäni ostamalla uuden puhelimen - riittääpä hiukan opiskelua miten sitä sitten käytetään. Mutta tärkeää on hyvä kamera ja video - siis puhelimessa! Niin se nykyisin menee, kameratietokone, jolla voi myös soittaa!

Hyvää uutta viikkoa! Palaillaan!

2 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu,että monien ihmisten on lapsena helppo olla juurikin tuossa lapsuuden uskossa,silloin vielä on jokaisen helppo laittaa kädet ristiin, uskoa ja luottaa Jumalaan, taivaaseen, enkeleihin. Mutta vanhemmiten monet alkavat epäillä kaikkea ja ajatella kovin monimutkaisesti asioita, jolloin voikin olla vaikeampi uskoa. Jokaisella tulisi olla edelleen aikuisenakin tätä lapsuuden uskoa, jolloin olisi kovin helppoa luottaa ja uskoa. Minnekköhän se lapsuuden usko joiltain ihmisiltä katoaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!? Se katoaa elämän rajallisuuden ja karujen kokemusten myötä tai silloin kun menee niin hyvin että luulee kaiken olevan omista voimista tai osaamisista kiinni - ja kuten sanoit kun kaikki menee pähkäilyjen kautta liian monimutkaiseksi! Lapsuudenusko on ihana asia mutta siitä kasvaa sitten aikuisuuteen - ratkaisujen, päätösten tekoon kuten sekin asia on, että uskonko vai en! Silti lapsen usko on suloista! Kiitos kommentista ja mukavaa jatkoa Jonneli! Kaisa

      Poista

Kiitos kommentistasi!