Joulu

Vuoden 2013 on nyt vietetty. Kuten tavallista - syöty, levätty, saatu lahjoja ja ihmetelty säätä. Tänä vuonna meillä olikin lumeton joulu ja lämmin. Plusasteita juuri sopivasti niin, että parvekkeella sai pitää ruokia, jotka eivät jääkaappiin mahtuneet. Ja tulipa käytyä seurakunnan joulujuhlassakin, oli kuorolaulua, yhteislaulua, puheita ja saarna. Hyvää puuroa ja kahvit pipareineen!

Joka vuosi jouluisin käy mielessä myös häivähdys lapsuuden jouluista. Ei paljon, mutta juuri sopivasti häivähdyksiä. Olihan se aina hyvin jännittävää aikaa. Joulupukilla peloteltiin jo kuukausia ennen ihan perusteellisesti. Kaksi vanhempaa sisarustani pitivät siitä hauskuudesta huolen! Ja onpa minulla tallella vielä yksi joulupukille kirjoittamani kirjekin. Sinne, lähes jäässä olevalle verannalle se piti jättää, kun kirjoitettu oli. Tontut sen kuulemma sieltä toimittivat edelleen joulupukille! Joulukuusessa paloi oikeat kynttilät, joita tuli vahtia, ettei kuusi syttynyt tuleen! Sika oli tapettu jo aikaa sitten, ja kun jääkaappeja ei ollut, niin hangessa oli hyvin tilaa. Joulusauna oli ihan välttämätön. Tontut koputtelivat niihinkin ikkunoihin ja se ei sitten ollut yhtään kivaa! Isä naukkaili pullostaan juomaa salaa ja sitä samaa se tarjoili sitten joulupukillekin. Ei siitä mitään häiriötä ollut, mutta toisina jouluina isää itketti niin monet asiat, että oli erittäin hyvä, että yläkerrassa oli oma huone, jonne saatoi siirtyä kun lahjat oli avattu ja ilokin oli saattanut muuttua isän kyyneleiksi, joita ei voinut ymmärtää.

Vuosia, vuosia myöhemmin vietin jouluja ilman erityisiä tunnelmia. Eräs joulu kävin aattona nukkumaan kuin minä arki-iltana tahansa, hetkeksi sytytin kynttilän ja pian jo sammutin. Nyt on joulu -ajatukseen nukahdin. Tosin en ollut surullinen enkä kaivannut mitään. Tilanne vaan oli se, että siellä ulkomailla sillä kertaa asiat oli niin. Kyllähän se joulu siitä ohi menisi, ja niin se meni. Varmaan moni yksinäinen ajattelee, että toivottavasti joulu menee äkkiä ohi, sillä onhan se niin perhekeskeinen juhla. - Joku jouluaatto piipahdin diskoon ja tilasin sitä tavallista. Baarimikko toivotteli hyvät joulut. Sanoin yksinäisyydelle, että yritäppäs tulla mieleen, en ota vastaan...ihan hyvä oli olla kun ei ajatellut. Ja olihan seuraava päivä työpäivä. Monenlaisia jouluja on ollut, hyviä, upeita ja tylsiä.

Paras joulu nuoruuden jälkeen oli kuitenkin vuoden 1994 joulu. Lunta oli paljon. Ja oli pakkasta. Jouluaamuna sain sydämeni halusta osallistua jouluaamun Jumalanpalvelukseen. Varsin kaavamaistahan se oli; evankeliumi tuttu ja virret tuttuja, mutta kun tuli loppuvirren aika Enkeli taivaan ja sen viimeisen säkeistön;

Nyt Jumalalle kunnia, 

kun antoi ainoon Poikansa

Siit enkelitkin riemuiten

veisaavat hälle kiitoksen.

lähes täysi kirkko ihmisiä nousi seisomaan ja urut soivat lähes täysillä, ajattelin, että ne varmaan ratkeaa liitoksistaan - silmiini nousi kyyneleet siitä kiitollisuudesta, jota tunsin sydämessäni...eikä sitä voinut sanoiksi pukea - se vaan Oli - todellista joulua!

Kun kirkosta ulosmennessä tutut huikkailivat Hyvää Joulua, niin tiesin, että sitähän se oli; hyvää joulua! - Sitä toivoi, että auto lähtisi käyntiin ja arjenoloiset ajatukset täyttivät mielen, mutta silloin tajusin, että joulu On Kristuksen syntymäjuhla! Olin jo 40-vuotias ja en ollut sitä aiemmin ymmärtänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo sananlasku. Niinpä! Kristuksen juhla! Sillä asialla oli minulle nyt todellinen merkitys. Se oli todellisten joulujen avaus. Pitkät ajat tuntui kuin joka päivä olisi ollut joulu...Niinpä...eikös se jokin laulukin sanoa, että oispa meillä joulu ainainen...se sitten kuitenkin on mahdollista - ainakin melkein. 

Mukavaa joulun ja uudenvuoden välistä aikaa! 

Voi hyvin ja palaillaan taas!

Kiitollisuus...monesta asiasta!

Hetki sitten katsottuani YouTubesta erään miehen ja hänen koiransa tarinaa sydämeni täyttää kiitollisuus siitä, että osaan englannin kieltä! Tuo mies oli opettanut koiransa varsin päteväksi etsimään ja tunnistamaan asioita. Ei se pitkä video ollut, mutta jos en olisi ymmärtänyt englantia, asia ei olisi selvinnyt ollenkaan.

Olen kiitollinen, että olen oppinut englannin kielen. Eipä se opiskelu kovin helppoa ollut. Ääntäminen oli vaikeaa ja kirjoittaminen vielä vaikeampaa. Monet sanat opettelin kirjoittamaan ulkomuistista ja jankkasin kirjoitusta kirjain kirjaimelta! Kauppaopistossa kieli muuttui vaikeammaksi, mutta samalla mielekkäämmäksi. Lopulta kaikista punakynä alleviivauksista huolimatta, vuosia myöhemmin, hain Amerikkaan työelämän harjoitteluvaihtopaikalle ja pääsin kuin pääsinkin. Joskus sitä voi vain kiitollisena ihmetellä miten elämä kantaa kun uskaltaa yrittää. 

Kiitollinen voi olla myös terveydestä. Minulla ei ole ollut pahoja sairauksia, mutta pientä kremppaa aina silloin tällöin. Viime vuosikymmenen aikana selkä"fileet" ovat kramppailleet. Vaan onneksi ei nyt kolmeen neljään vuoteen. Lapsena oli hirveää hammassärkyä ja yhden kerran on ollut hiusmurtuma vasemman käden yhdessä luussa. Kipsi tulee, lääkärit huutelivat röntgenkuvaa katsellessa.

Sen olen huomannut, että stressi aiheuttaa monia aluksi pieniä vaivoja kuten nyt lihaskramppeja tai vaikka ruuansulatus- ja suolistovaivoja. Viime aikoina olen tutustunut aiheeseen; hiivan liikakasvu elimistössä. Miten hiivankasvu joskus voi ottaa yliotteen ja mitä siitä seuraa? Jos etukäteen haluaa välttää moista riesaa, kannattaa välttää jo nyt ainakin makean liiallista syöntiä ja olutta tai muita kovasti hiivapitoisia ruokia. Hiivakaan ei ole enää kuin silloin ennen! Mutta kaikesta aina selvitään.

Kiitollinen voi olla siitä, että lähimmät ihmiset pärjäävät elämässä. Että Suomi on hyvä yhteiskunta. Kyllähän me ihmiset valitamme asiasta tai toisesta. Toiset jopa hyökkäilevät toisia kohtaan sanoilla kuten iltapäivälehtien kommenttiosioissa. Medialla, sanomalehdistöllä ja televisiolla sekä radiolla - nykyisin internetillä on hyvin ratkaiseva asema ihmisten mielialojen muokkaajana. Ja toisaalta eihän sitä kaikkea tarvitse kovin henkilökohtaisella tasolla ottaa ja seurata joka riitaa!

Myönnän paljon on aihetta valittaa. On epätasa-arvoa ja vääryyksiä, mutta sanoisin ettei niihin kannata nyt ihan päivästä toiseen kiinnittää huomiota. Voi pitää välipäivän - vapaapäivän ja ajatella tai jopa kertoa toiselle mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Toivoisin, että media kertoisi enemmän myös hyviä uutisia, vaikka joku väittää etteivät ne ole uutisia. Uskallan olla eri mieltä. Hyvän kertomisella on suuri vaikutus. 

Rakastan sinua tänään, voi sanoa ja seurata mitä vaikutuksia sillä on omaan itseen ja toiseen. Tuntemattomalle voi puolestaan sanoa jotain kivaa ja rohkaisevaa. Varsinkin näin joulunseutuun sillä on varsin mukava vaikutus. Jopa elämää muuttava vaikutus tuon yhden ihmisen kohdalla!

Näine kiitollisene ajatukseni haluan toivottaa sinulle oikein hyvää joulukuuta. Itse olen kaikista kiitollinen siitä, että olen oppinut tuntemaan Hänet, Jeesuksen, josta Raamatussa kerrotaan. Hänen syntymäpäiväänsä vietetään jouluna. Hänen mukaansa on länsimainen ajanlasku ja mitä vielä Hän on kuullut ja vastannut moniin rukouksiini. Hänesta olen kovasti kiitollinen. - Televisiossa alkoi the Bible -sarja siitäkin olen kiitollinen!

Mistä kaikesta sinä olet kiitollinen? Toivottavasti monista asioista.

Voi hyvin! Hyvää loppuvuotta!