sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kirppismyynnistä ja Elizabeth Taylorista...

Kirppismyynti on vienyt aikaa järjestelyineen, menemisineen ja tulemisineen! Jos ihan tarkkoja ollaan siihen kyllä menee aikaa ihan hurjasti. Plus se, että kun päivän on ulkoilmassa, auringon paisteessa, kotiin tultua on niin rätti, että tuskin jaksaa kättänsä nostaa. Rojahdus sänkyyn ja tunnin tukkiunet on pakko ottaa ennen kuin pääsee ihmettelemään sitä kolikkokasaa, joka pussinpohjalle on kertynyt.

Rakastan myymistä! Se on niin fantastista tyrkyttää (arvioiden samalla tilannetta), kehua, kehoittaa ja innostaa ostamaan joku vaate tai härveli jollekin ihmiselle. Ihan oikeesti. Semmoisia me karjalaiset ollaan; mistä sie tuut, mihi sie meet ja mitä siula on kassissa? Ei tarvitse paljoa lisätä tuohon kun joku jo innostuu ostamaan itselleen kirppisostoksen.

Paras oli nainen, joka päätti ostaa DVD:n Englantilainen potilas / The English Patient, joka muuten on hyvä elokuva. Sanoi, että ottaa nyt kuitenkin vaikka varmaan hänellä jo se on! Joo, ihan kiva, hyvä juttu, voihan niitä kakskin olla tai sitten voi antaa edelleen lahjaksi.

Idaholainen pariskunta hyvästeli oikein kädestä pitäen. Mies oli ydinvoimalarakentajia. Nyt risteilymatkustajina poikenneet Helsingin kesäkirpputorille. Risteilijöitä Hietsun kirppiksellä käy. No onhan siellä vaikka minkä sortin risteilijöitä, mutta nämä jotka kiertävät luxusristeilijöillä lähes ympäri maailman heitä on melko paljon!

Ne kotimaiset risteilijät, heitäkin on monenlaisia ihan laidasta laitaan. Yleensä kaikki hurjan mukavia!  Maailmankiertäjät ovat kiinnostuneita kaikesta pienestä - pikku muistoja sieltä täältä. Hyvää matkaa sitten vaan edelleenkin.

Ydinvoimalarakentajalle yritin siinä aurinkoenergiasta jutella ja painottaa senkin käyttömahdollisuuksia, mutta tietty juttuhan se on, että ydinvoimalarakentaja kannattaa omaansa. Eikä Japanin onnettomuus paina siinä mitään. Kaikkea sattuu ja lehdistö suurentelee. No, ei siinä kovin suuria ideoita ehdi jutella, mutta kumminkin - mielenkiintoista.

Japanilaisia on paljon ja kiinalaisia. Espanjaa on aina ilo kuulla ja ne vähät mitä itse osaa espanjaa niin sitä haluaa heittää heti kehiin, että hiukkasen hyvää mieltä siinä tulee itse kullekin.

Parhaiten kaupaksi ovat menneet kengät ja laukut! Joku ei voi käsittää miten joku voi ostaa toisen vanhoja kenkiä, mutta niin se vaan on! (Joskus niistä voi saada jalkasienen, mutta onhan niitä vaaroja elämässä muutenkin...tupakka, aurinko, joku ruoka, joku ja joku...! )
...ovat jo uudella omistajalla :) ...

Pari, kolme euroahan niistä saa, mutta sain yksistä 12 euroa, koska ne nyt olivat niin kauniit ja hyvät purkkarit kuin olla voi. Olisin pitänyt itse, mutta kun olivat lyhyet. Varpaankynsikin kertoi, että tarttis vähän tilaa. Ne kengät osti yks ihana rouva, joka oli n. 65-vuotias. Valtavan kauniit harmaat hiukset hänellä oli. Sisko, hänen kaksossisko, ihastui yhteen laukkuuni, ja heidän yli 90-vuotias äiti istui kaffella siinä torilla varjon alla kun lapset shoppailivat. Olipa ihastuttava kolmikko! Juteltiin yhtä sun toista ja tuntui kuin olis tunnettu tai ainakin lähes!

Jos kuulee vielä kertomuksen siitä, miten oli sattunut tapaamaan Elizabeth Taylorin (s. 1932 k. 2011) ja päässyt juttelemaan hänen kanssaan 1980-luvulla Lontoossa Selfridges tavaratalossa ja ennen kaikkea miten tuo kertoja, suomalainen rouva, oli tuosta tapaamisesta iloinen, onnellinen ja suorastaan haltioissaan tänäkin päivänä - niin tarttuihan tuo iloinen mieli väkisinkin myös kuulijaan! - Ostin tarinan kertojalta kolmen euron, hänen itsensä tekemän, kangaskassin. Kassista nyt muistan hänet jatkossakin! Kysyin myös luvan, että tapauksen kirjoittaa blogiini. :) Kassin nimi olkoon täten Elizabeth! Itse rouvasta saisi tosi mainion kertomuksen, sillä hän on yksi näitä harvoja suomalaisia, jotka vielä vastustavat tätä digi/atk-aikaa. Ei omista mitään kortteja tai sen semmoisia, mutta iloista mieltä riitti! Että kohtaamisiin taaskin!

Kun nyt kirppiksistä on puhetta ollut, vielä kerron yhden myönteisen asian. FB-kirppisryhmät. Niitä on tosi monenlaisia. Jokaiseen makuun. Se on kyllä ollut varsin "somea" se ja samalla tavalla siellä tavarat vaihtavat omistajia kuin vaikka tavallisella kirppiksellä! Tosin pitkiä turina-tarina -tuokioitahan siellä ei ole. Yhtä av:ta ja yv:tä, mutta hyvä niin. Mutta sen kautta törmäsin Parikkalan tyttöön, joka sattumoisin onnekkaana on tämän vuoden Seurasaaren morsian perinteisissä juhannusaaton hääseremonioissa.

Yleensä puolet tavaroista menee kaupaksi ja loput jää. Kuten jäi Viljo Kajavan runokirja Hellyys, painettu vuonna 1944. Tässä yksi runo monista. Sota-aikojahan se oli, hellyyttä kaivattiin.

Hellyys

Jos suurempi hellyys koskaan
ajassa kosketti meitä,
se oli jo nyyhkytystä
ja sydämen kyyneleitä.

Jos suurempi hellyys, lapsi,
siipensä levittää taisi
yli kehdon, sen pyhäksi voisi
ja pyhäksi kutsua saisi.

Jos suurempi hellyys vielä
voi virrata ihmisestä,
se on ainakin siunattu, sillä
sydän vahvin ei enempää kestä.

---

Elämä on suuri seikkailu! Jokainen kohtaamamme ihminen ehkä ei sittenkään sattumalta kohdallemme tullut ... jokaisesta ihmisestä jää "jälki" - muisto, tunne, tarina, kuva - kaikkia/kaikkea ei muista, toiset unohtaa saman tien, mutta jotkut jää mieleen!

Helsingin kaupungin kasvitieteellisen ruusuja 2013


Kaunista kesää, ruusuja ja muitakin kukkia! Hyvää oloa!

Palaillaan...so long!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!