Tie - 9

Arki sujui paremmin kuin aikoihin    

kuva saunarekka

Moni kysyi, että mitä minulle oli tapahtunut, koska olin kuulemma niin erinäköinen! Joku kysyi, että oliko minulla uusi permanentti. Vai olinko rakastunut? 

Olin aina pitänyt uskovia totisina ja vakavina - kirkkokansana, joilta oli suurin osa ilosta otettu pois. Mitään kivaa ei saanut tehdä, joskus ehkä tai vain vähän aikaa tai ei ollenkaan. Mutta eihän se niin ollut. Elämääni tulikin uutta hyvää elämäntäyteistä sisältöä. 

Omat ala- ja ylämäet totta kai oli ja on, mutta silti kaikki oli nyt toisin. Sain eheytyä ja parantua monista sisäisistä haavoista, joita elämä oli mukanaan tuonut. Herra hoiti sanallaan ja lähimmäisten rukousten kautta. Monet hoitavat itkut tuli itkettyä. Että ei siis ihan pelkkää päivänpaistetta!

Ravintoloissa juominen ja alkoholin käyttö loppui siihen saman tien ja tupakanpoltto, joka oli vielä samalla viikollakin ollut osa elämääni. Halusin päästä lukuisista alkoholipulloista eroon. Kaataisinko viemäriin vai antaisinko jollekin? Jos niin paljon antaisin jollekin, ehkä hänelle se tekisi huonoa, pohdin? Mutta sitten muistin erään henkilön, jonka tiesin varmasti ottavan vain joskus ja silloinkin vain terveydeksi vähän. Iloinen juomalastinhakija vei kaikki pois. Naureskeli vielä, että on hän tietoinen tuommoisista kääntymisistä. Ymmärsi ja kiitteli kovasti! Toivotti onnea uudelle tielleni. 

Se merkillinen kaipaus, joka oli vaivannut minua, oli tipotiessään. Tiesin, että tämä riitti. Nyt oli hyvä. Kiitos Herralle! Aloin nähdä maailman kuin uusin silmin, kirkkain silmin. Näin ja kuulin kaiken nyt niin kuin kaikki oli! Jokin merkillinen ikään kuin kalvo oli poistunut. Tunsin eläväni tässä ja nyt!

Kaikki tuo ylläoleva vahvistukseksi sinulle hyvä lukija, jos sinulla on epäilyjä siitä mitä elämä uskoontulon jälkeen olisi. No, jokaisella on oma tiensä. Mutta lähes kaikki uskoontulleet todistavat yhtä samaa: Elämä muuttui monella tavalla paremmaksi.  

kuva Tuomasmessusta

1990-luvun herätys Suomessa

Sanoisin, että 1990-luvulla Suomessa oli jonkinasteinen kristillinen herätys, mutta virallinen kirkko jarrutti. Tunteet piti pitää kurissa! Tuomasmessusta tuli hyvin suosittu. Kävin siellä usein. Sen musiikki oli aina tosi hyvää, rukoussessiot hyviä, saarnat; hyviä tai joskus; no-jaa, mutta sanoihan Paavalikin, että kaikkeen ei pidä aina tarttua, pääasia kun Kristuksesta puhutaan. 

Kirje filippiläisille 1:18 ...Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.  

Miten tuon Raamatun paikan satuinkin löytämään, Luoja yksin tietää, mutta se tuotti minulle suurta iloa, monet kerrat! Ja tulihan uusi Raamatun käännöskin vuonna 1992. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joka tapauksessa tulin huomaamaan, että en ollut ainut joka oli tulla humpsahtanut uskoon. 

Kun sitten aloin käydä hengellisissä "riennoissa" siis kuuntelemassa eri saarnaajien puheita ja rukousilloissa, jouduin keskelle sellaista maailmaa (rakkaassa kotimaassani!) joka oli minulle hyvin vieras. Totesin, että todella vähän näistä uskonasioista asioista uutisoidaan ja puhutaan televisiossa ja lehdistössä. No, Anne Pohtamon uskoontulo ylitti uutiskynnyksen, koska hän oli julkisuuden henkilö. Mielestäni hengellisyydestä olisi ollut paljon positiivista kerrottava ihan joka viikko, kun ottaa huomioon, että usein uutisoidaan jonkun henkilön ravintolaillasta, kissan puuhun jäämisestä, jumppatuokioista puistoissa, alennusmyynneistä, jonkun henkilön arvioista tulevan vuodenajan säästä, oli sammakkoennustajaa ja vaikka mitä, mutta ei yhtään mitään esim. kesäisistä hengellisistä tilaisuuksista, jotka vetivät/vetävät ihmisiä sadoin määrin milloin mihinkin kaupunkiin. Paitsi outo juttu oli se, että jehovantodistajien kesäkonferenssi oli Yle:lle uutisarvoinen asia. No, eipä nämä huomioni ole kaikenkattavia. Mutta silti! Ihme juttu! - No vuosien myötä tilanteet ovat vaihdelleet. Parempaan suuntaan ollaan menossa.

Oma henkilökohtainen herätykseni aiheuttikin sitten monenlaista ajatuksia. Oli se kyllä melkoista menoa. Elämä muutui. 

Uudenlainen arki - ylenpalttinen ilo!

Mielessäni kiirivät kaikki tuntemani uskovat ihmiset. Heitä ei ollut montaa. Lapsuuden muistoista mieleeni tuli jo aiemmin mainitsemani pyhäkoulunopettaja Elsa ja sitten eräs toinen emäntä, joka uskoon tultuaan oli noussut saunankatolle istumaan ja virsiään veisaamaan. Hänen puhettaan ei aina edes ymmärretty. Huuteli asiaansa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt! viialavei! Kylällä ihmeteltiin ja kyseltiin, että vieläkö hän siellä katolla istuu. 

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä! Sinua & minua! Valtavasti rakastaa! Kuuleeko kukaan? Mikä sinun nimesi on? Onko se taivaankirjassa? Sinut rakastetaan sinne, niin se menee! Syntinen saa tulla Herran omaksi, ei tarvitse olla itsensä hyväksi tunteva hyvä ihminen. Kaikki käy, ihan kaikki ihmiset! Hyvät, pahat ja rumat, mutta vielä sen lisäksi ihan kaikki tavalliset, epätavalliset, köyhät, rikkaat, luuserit, voittajat, onnettomat, onnelliset, ihanat ja kamalat - vaan yleensä Jeesus kelpaa vasta kun omavoittoisuus hälvenee, kun jollakin tavalla apu kelpaa. 

Halusin kertoa muutoksesta

Hiukan arka ja asioita punnitseva olin kun ensimmäiselle tutulle soitin. Ensin kuulumiset ja keskustelut, jos jotain muuta oli, mutta sitten: Minulla olisi yksi tärkeä asia kerrottavana, minä olen muuten tullut uskoon...

Eihän sitä oikein kukaan uskonut eikä ymmärtänyt. Yksi lohdutti, että kyllä se siitä ohi menee. (En halunnut, että se menisi ohi!) Toinen sanoi, että pitikö minun nyt niin tosissaan kaikki ottaa. (Kyllä, kyllä tämä oli niin mahtava juttu, ihana, ei ollut olemassa puolitietä!) Yksi oli huolissaan, että enkö enää kapakkaan lähtisi. (En, ei kiinnosta enää!) Joku tuumasi, että ei pitäisi lähteä moiseen touhuun mukaan, että se on vaarallista. (Ei voinut olla vaarallista, kun oli kysymys Rakkaudesta, jonka suloisuutta ei voi kyllin ihmetellä, Jumalan rakkaudesta!) 

Yksi kysyi, että olisiko minulla ollut jotain ongelmia, että nyt oli sitten ratkaisu löytynyt. (Oli ongelmia, ja oli samat edelleen mutta nyt ne eivät tuntuneet enää lähes miltään. Kyllä ne järjestyy!) Eräs läheinen muistutti, että hyvä oli, kunhan vaan pitäisin mölyt mahassani! (No, en varmasti!) Yksi sanoi, että hyvä asia varmaankin minulle. (Mutta ei hänelle! Olisipas ollut myös hänelle.)

Eräs hyvä ystävä, joka itsekin kävi kirkossa, oli niin ällikällä lyöty, että tenttasi minua vahva epäilynsävy äänessään. Olinhan aina aiemmin soitellut, että mentäisiinkö johonkin ravintolaan tai pubiin istuskelemaan. Miten siitä voi olla noin varma?! (Voin!) – Suluissa ajatukset, joita kävi mielessäni kommenttien jälkeen, mutta en sanonut ääneen. 

Niin ja sitten soitin ystävälle, joka suhtautui puheluuni kuin jää, kylmyys tuli lähes lankoja pitkin. Hän totesi, että jos muuta asiaa ei ollut, voisimme lopettaa puhelun saman tien. Kylmyys oli kuin muuri. Ei siinä muu auttanut. Hei vaan. Vaan vuodet kuluivat. Elämä vei. Nykyisin hän on rakas aviomieheni!

Pyhäkoulunopettaja onnitteli onnittelemasta päästyään. Ne pienet sanan kylvöt olivat lähteneet kasvuun. Kuulin riemun, jota hän koki. Hänen opetus ei ollut kohdallani mennyt hukkaan. Myöhemmin samana kesänä hän kertoi, että oli rukoillut puolestani varsinkin äitini kuoleman jälkeen. Oli kuulemma ollut huolestunut minusta. Hän oli ollut esirukoilijani varsinkin silloin kun matkaopasvuosinani viiletin pitkin Eurooppaa. Miten lohdulliselta tuntuikaan näin jälkeenpäin, kun sen ymmärsin. Meinasinhan kerrankin ajaa pahan kolarin, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin. Kerran olin hukkua. Ja kaikesta ei itse aina edes tiedä. Joskus naureskelinkin, että voihan niitä kurjia tilanteita olla, mutta kun en ole sattunut huomaamaan.  

Uskoontulon ihanuutta on kuvattu kautta vuosisatojen eri ihmisten kertomusten, laulujen ja runojen kautta! 

Ihmeellinen armo (Amazing Grace)

Skotlantilaiseen kansansävelmään sanoitettu laulu.

Oi armon ihme, tällaisen

sait kiinni eksyneen!

Aukaisit silmät sokean

nyt katson Jeesukseen.

Vain armo murtaa sydämen

ja taas sen tyynnyttää.

En armon ensi katsetta

voi kyllin ylistää.

Toinen laulu, joka kuvaa myös uskoontuloa on mielestäni varsin osuva. Lauluntekijä on Anna-Mari Kaskinen. Laulussa on useita säkeistöjä ja sävel on kaunis. 

Tunnen suurta Jumalaa vain vähän. 
Hän on juuri minut löytänyt. 
Hän hiljaa astui elämääni tähän. 
Kaiken uusin silmin näen nyt. 
Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. 
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.

Anteeksi

Piti saada pyytää anteeksi. Kaikkia mokia ei pystynyt enää henkilökohtaisesti selvittämään. Moni oli tavoittamattomissa toisaalla tai kuten isä ja äiti, kuolleet jo vuosia sitten, isä 1977 ja äiti 1982. Mutta rukouksessa kaduin ja pyysin Jeesuksen kautta anteeksi. Olin ollut tosi tottelematon murrosikäisenä. Usein toimin vastoin isäni tahtoa, vaikka hän ajatteli aina minun parastani. Usein äiti toimi välittäjänä, yritti toppuutella minua ja salasi isältä menemisiäni minkä pystyi. Usein jäin kiinni ja aina minut armahdettiin. Mutta nyt uskoontulon myötä ne pienetkin jutut sitten tulivat ikään kuin päivän valoon eikä mitään ollut tehtävissä. 

Anteeksi, anteeksi, anteeksi, anna anteeksi tuhat kertaa anteeksi, voi minua .....

Kunpa olisin saanut äitini vaikka hetkeksi takaisin, niin saisin pyytää anteeksi. Sydämeni ihan riekaleina itki, että kuinka kurja olinkaan ollut niin monet kerrat! Anteeksi äiti, anna anteeksi, niin paljon tein väärin ja juuri sinua kohtaa. Jeesus auta minua tässä asiassa. Usein käy niin, että se henkilö, joka meitä rakastaa ja puolustaa, hän saa ne ikävimmät syytökset ja murheet niskaansa vaikka ei niitä olisi ansainnut. Voi! Mutta Jumala antaa meille anteeksi kaikki asiat, joita kadumme ja vilpittömästi pyydämme anteeksi. Sekä myös ne asiat, joita emme ymmärrä katua tai pyytää anteeksi. Jeesus kuoli ristillä meidän kaikkien syntiemme tähden, pienten ja suurten. - Joku saarnaaja opetti, että kannattaa pitää tilivälit lyhyinä! - Lopulta tulin vapautuneeksi myös noista menneistä asioista.

Hepr. 4:12 - Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.

Markus 11:25 - Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.

....jatkuu...

Hyvää viikonloppua & siunausta elämääsi!

Usko vaan - asioilla on tapana järjestyä!

Tie - 8

Psalmi 20:5-6 Hän täyttäköön sydämesi hartaat toiveet. Hän suokoon hankkeillesi menestyksen. Suotakoon meidän riemuita sinun voitoistasi ja nostaa lippumme Jumalan nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Kohti vapautuksen päivää

Ehkä pidät otsikkoa liioiteltuna? Mutta niin se on, kun ihminen on sitonut itsensä monenlaisiin uskomuksiin, taikauskoihin, ennusteluihin niin sinä päivänä kun Jeesus tulee sydämeen, se on todellinen vapautuksen päivä. Ja tietysti myös sitonut itsensä syntiin, mutta eihän syntiä ihminen ajattele kuin harvoin tai ei koskaan. - Ennen kuin Jumalan valo alkaa valaista aina salatuimpaan saakka. Ja sehän on sitten ihan eri asia. Ennen uskoontuloa sitä on kuin keikkuvassa veneessä. Sitä tietää, että jokin asia ei ole kunnossa, mutta koska vene pysyy pinnalla eteenpäin mennään. Joskus on hyvä merenkäynti joskus huono. Varalla kannattaisi olla pelastusrengas tai hätäraketti, monesti niitä ei vaan ole. 

Kamalasti kiukutti kun ei tullut rukousvastauksia

Olin rukoillut monenlaisia asioita. Ratkaisevia ja tärkeitä. Nyt kyllä näytti siltä, että vastauksia vaan ei tullut. 

Miksi? Kävelin edes takaisin pitkin olohuoneen lattiaa. Pohdin. Jos kerta en saanut vastauksia rukouksiini, niin sittenhän minussa täytyi olla joku vika. Asian täytyi olla niin. Olin varma. 

Mikä vika minussa oli? Halusin tietää syyn! Hän, joka tiesi kaiken, Hänen piti vastata minulle ja kertoa mikä se syy oli! Olinhan aina yrittänyt parhaani; olla kunnon ihminen. Joskus oli mennyt pieleen, mutta niinhän se ihmisillä tahtoo olla. Ei ollut aamenia eikä rukousta, suoraa puhetta Jumalalle. Minä vaadin tietää! Nöyränä voin todeta näin jälkeenpäin, että tällaisenkin Hän armahti.  

Psalmi 145:18 sanoo, että Hän on lähellä sitä, joka huutaa Häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy Hänen puoleensa.

Kevätsiivous

kantrilehden kuva

Päivät kuluivat arjen malliin. Rukoukset ja pohdinnat unohtuivat. Kirjahyllyn suursiivous tuntui olevan nyt paikallaan. Siellä oli tavattoman paljon kirjoja, joista halusin luopua. Kirjojen teemat vaihtelivat astrologiasta ennusteluihin, oli biorytmejä, joogaa ja jos sun minkälaista kädenviivojen kirjoja. Osan kirjoista vein osto- ja myyntiliikkeeseen. Myyjä maksoi hyvin todeten, että niitä kysytään jatkuvasti. Sanoin hänelle, että olin tullut siihen ymmärrykseen, että ne eivät ole totta. Niitä ei pitäisi lukea. Vähän tiukaan mies katsoi silmiini, maksoi ja toivotteli hyvät jatkot!

Unet 

Unimaailma oli hyvin vilkasta ja erilaista kuin koskaan ennen. Erässä unessa leijailin koko maapallon yläpuolella. Näin Euroopan maat ja erityisesti Intian, ihmettelin unessa, että mites tämä tämmöinen leijailu on mahdollista. Ja kaikki värit olivat tavattoman kauniita. Unimaailmani meni sellaiseksi myös, että seuraavana yönä saatoin nähdä samaa unta kuin edellisenä ja ikään kuin jatkaa kesken jäänyttä unielämää. Värit olivat tavattomat kauniit ja monia ihania asioita näin, joissa selkeästi ilmoitettiin uudesta. Sitä vaan en tajunnut. 

Tulossa oli suuri muutos. Jumala tuli elämääni valoksi. Jumalan antaman valon toivoisin jokaisen ihmisen elämään, sinun joka juuri nyt tätä luet tai ehkä olet jo osallinen. Seuraavassa kerron siitä.

Oli kulunut 40 päivää siitä kun Stockmannin Hulluilla päiville mennessä olin saanut oivalluksen pimeyden voimista, ja olin pyytänyt Pyhää Henkeä tulemaan minuun. Jumalalle kiukuttelutkin olivat unohtuneet. Elämä vaan piti ottaa sellaisena kuin se tuli.

Uskoontulo

3. kesäkuuta ennen puolta päivää…

Olin varannut tuolle päivälle yleislääkärin vastaanoton, koska allerginen nuha oli alkanut vaivata myös kurkkuani. Muuten olo oli varsin arkinen. Ihan tavallinen päivä oli tulollaan. Mutta ei ole ihmisen määrä tietää asioitaan etukäteen. Ei ainakaan yleensä. Kaikella on määräaikansa. Loputon pohdinta oli päättymässä. Alkoi vastauksien aika. 

Katumuslista

Oli Orvokin päivä. Jostakin syystä - tai siis syystä suuren Jumalan - sinä kyseisenä aamuna ennen lääkärin vastaanotolle menoa kirjoitin pitkän listan kaikista niistä vääristä teoista, joita halusin katua ja kaduin. (Se on synnintuntoa, olen myöhemmin ymmärtänyt.) Listasin asioita elämästäni, joista ikään kuin olin päässyt selville, että ne olivat väärin. Muistelin vapaasti koko elämääni. Ajattelin, että sitten kun taas menee oikein hyvin, saatan unohtaa. Sitten olisi hyvä olla olemassa oma kirjoittama paperi, joka muistuttaisi elämäni vääryyksistä. Viimeiseksi lauseeksi tuohon listaan kirjoitin:

Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse!

Tarkoitin sitä. En kuitenkaan tiennyt, että Hän ihan oikeasti tulisi elämääni. Luulin, että Jeesus olisi silti vain kuin luettu tieto, ei enempää! Tai uskomusoppi, mutta sellainenkin kelpasi. Halusin Hänen puolelleen.

Kirjoituspuuhista irti päästyäni lähdin lääkäriin. Mutta olipa mukava lääkäri! Hänellä oli yllättävän paljon aikaa, 40 minuuttia! Puheliaana karjalaisena lääkärin kiireettömyyden huomattuani tein kaikki mahdolliset kysymykset yskästä, flunssasta, oireistani ja mahdollisista lisätaudeista. Hän kuunteli ja kertoi auliisti minkä aiheelliseksi katsoi. Vasta filosofoimaan päästyäni hän paljasti ymmärtävän ja erityisen palvelualttiin asenteensa salaisuuden: “Teemme täällä tänään markkinatutkimusta, haluaisitko vasta muutamiin kysymyksiin?” “No, mikä ettei.” Ensimmäinen kysymys: “ Onko teitä palveltu hyvin?” “Onko lääkäri antanut teille riittävästi aikaa?” Jne. On, on ja on. “Olisiko vielä jotain mitä haluaisit sanoa?” “Kyllä, että aivan ensimmäiseksi, kun ihminen saapuu lääkäriasemalle, tervehdittäisiin eikä esitettäisi kysymystä: - Käteisellä vai maksaako vakuutus? Mutta älkää moittiko tätä teidän rouvaa. Se on niin yleistä, että ihmisestä unohdetaan inhimillinen puoli ja raha laitetaan etusijalle.” Yritin selittää, että ihmiset ovat tärkeitä. Kyllä kai se lääkäri sen tiesi jos kuka! Mutta olinpa hyvällä tuulella.

Kaikki muuttui

Lääkäriasemalta palasin apteekin ja ruokakaupan kautta kotiin.

Kotiin päästyäni vein ostoskassin suoraan keittiöön ja tiskipöydälle. Vain hetki vielä, ja kohta tuli uskoon. Olin täysin unohtanut katumuslistani. Nyt olin kiinni arjessa, mutta Pyhä Henki tuli keskelle arkeani! Kotini oli kaunis ja siellä oli aina hyvä olla. Ei elämä sitten kuitenkaan niin kurjaa ollut kuin joskus tuntui.

Lähdin olohuoneen puolelle. Kengät olisi pitänyt ottaa pois. Oli valkoiset matot. Mutta ei tullut otettua, maihinnousukengät jäivät jalkaan. Istuuduin isoon nojatuoliini. Sain osakseni niin suuren kokemuksen, jota on lähes mahdotonta ihmiskielin kuvailla. Ainoa sana, jolla sitä voi ihmiskielellä kuvailla on Rakkaus.

Valtavan suuri Rakkaus ympäröi minut, se tuli minuun, ja se oli minussa. Se oli ääretöntä. Keskellä kirkasta päivää, koin täydellisen muutoksen. Se oli niin valtavaa miten minua rakastettiin niin paljon. Niin paljon! Kirjoitin runon tylsällä tussilla, joka sattui olemaan käden ulottuvilla:

Ylistetty olkoon tämä Herran puhtaus, kirkkaus, rakkaus,

Kiitos olkoon kaiken sen kärsimyksen ja tuskan, joka

Minut puhdisti tätä ihmeellistä päivää kohden tuoden.

Voiko silmät enää enemmän avautua ja sydän riemusta nauraa. Kiitos Herra “3.6.94”

Itkin ilosta. Ihmettelin.

En ollut koskaan tiennyt tai kuullut kenenkään kokeneen vastaavaa. Tiesin, että olin tullut uskoon. Ilo oli täydellinen. Olin hämmästyksissäni. Ihmeellistä! Tunsin suunnatonta hyvyyttä itseäni, kaikkia ja kaikkea kohtaan. Mielessäni pyöri yksi ainoa ajatus, nimeni on kirjoitettu taivaankirjaan ja se on niin puhdas kuin mahdollista.

Iloitkaa siitä, että nimenne on kirjoitettu taivaan kirjaan! Luukas 10:20

Johannes 10:28-30 - Minä annan heille iäisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkein suurin, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä (Jeesus) ja Isä olemme yhtä. – Myöhemmin tästä tuli hyvin tärkeä teksti minulle, kun aloin lukemaan Raamattua. Vakuutuksena siitä, että se mitä kirjoitin Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse, toi minut suoraan Jumalan yhteyteen, eikä kukaan voi ryöstää tätä yhteyttä pois! Jeesus on todellinen! Hän elää tänäkin päivänä!

Muistin pyhäkoulunopettajani Elsan. Tiesin olevani uskossa samalla tavalla kuin hän. Olin muuttunut. Tuntui hyvältä ja rauha asui sisälläni.

Kielillä puhuminen

Kielillä pulputus alkoi siinä lähes saman tien. Olin juuri haukkaamassa kaurakeksiä. En ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä ihmettä puhetta suustani tuli. Enkä muista, että koskaan olisin edes kuullut mistään uskovaisten kielillä puhumisesta.

Kyyneleet valuivat poskilleni. Olin niin onnellinen, että olisin halunnut tehdä kuperkeikan ja syleillä koko maailmaa.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että olin saanut uudestisyntyä. Suoraan sanottuna luin serkkuni mökkipäiväkirjasta, että olin saanut Henkikasteen. He tiesivät. Olivat helluntailaisia. Oikein nauratti kun luin heidän kirjoittamaa ilouutista serkku-tytön uskoontulosta. Olivatpa kuulleet todistukseni puhelimessa. Raamatussa Henkikasteasiaa, Pyhän Hengen voiman tuloa on kuvattu mm. Apostolien tekojen luvussa 2 ja luvussa 10:44,45. Johannes 3:3 - Jeesus vastasi hänelle Nikodeemukselle (juutalainen hallitusmies): Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

100 %

Jumala tuli todella elämääni! Usein ajattelin lukua 100 %. Se oli niin kokonaisvaltaista, että minusta ei jäänyt yhtään mitään sen ulkopuolelle. Illalla nukkumaan käydessä hiukan pohdin, että olenkohan vielä aamulla uskossa! Ihmettelin ja pähkäilin itsekseni; hyvänen aika, uskova?!

Miten ollaan uskovia?
Kaipa se Herra ohjaa...

Mitä ihmettä tästä nyt seuraa?  Mutta sisimmässäni tiesin, että Herra pitää minusta huolen, kun tämän muutoksenkin oli saanut aikaan. Eihän se ollut yhtään minusta itsestäni. Raamatun luku oli jäänyt niiden muutamien jakeiden varaan, mutta tämän jälkeen Raamattu avautui aivan uudella tavalla ja aloin ymmärtää mitä siellä kirjoitettiin.

Ensimmäinen aamu oli ihmeellinen. Mietin, että mitkähän ovat minun ensimmäiset sanat uutena ihmisenä. Koska olin sinkku, kotona ei ollut ketään kenelle sanoa mitään. Kukahan olisi se henkilö, jonka kanssa puhuisin ja mitähän juttelisin? Odotin tapahtumia kuin uusi ihminen ikään.

Sitä en nyt enää muista kuka oli se henkilö, jolle jotain sanoin, mutta saman päivän aikana raitiovaunussa pieni tyttö, joka oli menossa balettitunneille, alkoi jutella kanssani. Tuo tyttö vaikutti onnelliselta. Sanoin hänelle, että hän muistaisi pitää elämässään kiinni siitä mitä sydämessään haluaa. Hän halusi tulla ”ehkä” ballerinaksi. Pidä kiinni unelmastasi, rohkaisin. Hän oli asiasta samaa mieltä.

Usko On. Jumala on Rakkaus. Jeesus pelastaa ihmisiä edelleen, tänäkin päivänä. Usko on annettu lahja, jokaiselle ihmiselle - juuri sinulle, joka tätä nyt luet. Monet ostavat lahjaksi kaunista ja hyvää, paketoivat kauniisti, kirjoittavat kauniin kortin ja vastaanottajalla ei ole mitään ansiota siihen mitä tuo toinen antaa. Se on lahja, joka on häneltä juuri sinulle. Ja hän toivoo, että pidät siitä. Mutta taivaallisen Isän lahjarakkaus on sen laatuinen, että siitä ei voi olla pitämättä. Se on ääretöntä rakkautta. Ilman ehtoja sinulta kysytään vain haluatko ottaa sen vastaan. Jumalan rakkaus on maailman ihanin asia!

Psalmi 40:9 - Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni!

Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille 2: 8-10 Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teidän oma aikaan saannoksenne, vaan se on Jumalan lahja, eikä se ole teoista, ettei kukaan kerskaisi. Me olemme näet Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltä valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Psalmi 118:21 – Minä kiitän Sinua siitä, että kuulit ja pelastit minut!

Alkoi yksi elämäni ihanimmista kesistä!

kuva iltasanomat 

Ja nyt kesän 2014 kynnyksellä on alkamassa 20. kesäni uskossa Jeesukseen Kristuksen. Hänen tärkeyttään ei voi liikaa korostaa!

Job 33:28-30 Hän pelasti elämäni joutumasta turmioon, ja minä näen elämän valon. Kaikkea tätä Jumala tekee kahdesti ja kolmastikin ihmiselle palauttaakseen hänet turmiosta ja antaakseen hänelle elämän valon.

Johannes 14:6 Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.

Luukas 15:7 Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta.

Luukas 10:20 Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.

 Luulen, että Jumala koskettaa sisintäsi luettuasi Hänestä. Jos Hän koskettaa sisintäsi, se on Hänen rakkauttaan. Älä jätä sitä huomiotta, vaan rukoile ja lue Raamattua. Se kyllä kannattaa. 

....jatkuu....   arki häämöttää....uskovana arjessa....

Voi hyvin! Uusi viikko on alkamassa, olkoon se sinulle hyvä!

Tie - 7

Psalmi 100:5 - Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Roihuvuoren kirkkosali

24.4.1994 oli ihan välttämätöntä päästä kuulemaan Anne Pohtamoa Roihuvuoren kirkkoon. Asuin aivan kirkon vieressä. Joka sunnuntai kirkonkellot olivat soineet ja herättäneet milloin minkälaiseen päivään. Ei ollut tapana käydä kirkoissa. Ei edes jouluna. Olin selittänyt, jos joku kysyi, että minulla oli suora yhteys yläkertaan. Se riitti.

Nyt kuitenkin kun tämä kuuluisa missi tuli kertomaan elämänmuutoksestaan vieressä olevaan kirkkoon pitihän sinne päästä. Enkä kysellyt ketään mukaan. Kirkko oli täynnä ja Anne istui eturivissä. Siellä missä papitkin! Missi nousi puhujan paikalle ja kertoi muuttuneesta elämästään. Erityisesti mieleeni jäi se, että hän puhui nk. reiki-nimisestä käsillä parantamis -asiasta. Hän oli käyttänyt sitä jopa oman poikansa kohdalla. Nyt hän selvitti, että se ei ole oikein. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä ei ole Raamatun Jumalan voima.

21.2.1993 Anne Pohtamon ensimmäinen julkinen todistus
kuva Risto Huvila & uusi laulu sivulta kuvan pastori Risto Huvila

Juuri viimeaikoina olin itsekin ollut ko. asioista kiinnostunut ja jos tarkkoja ollaan takintaskuni pohjalla oli K-kaupan ilmoitustaululta napattu puhelinnumero kyseisenlaisille kursseille. Mutta jos noin oli, eihän sitä sitten kannattanut edes harkita. Ihmettelin. Eikö kaikki parantaminen ollut sitten hyvää? Jos kerta sairaus, vaikka joku kipeä kohta, jos se parani, eikö se ollutkaan sama millä tavalla se parani?

Anne Pohtamon lisäksi kirkossa todisti nuori tyttö, jonka Jeesus, hänen oman kertomansa mukaan, oli pelastanut saatanan palvonnasta. No, jopas nyt jotakin. Tyttö itki niin paljon, että oikein nolotti hänen puolestaan. Puheesta ei tahtonut tulla mitään. Mutta hyvä heille. Jos kerta usko oli tehnyt hyvää niin mikäs siinä. Hyvän asiahan sen sitten täytyi olla. Uskoin kyllä Jumalan olemassa oloon, mutta silti tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi näiden kahden puheisiin. En ollut osallinen heidän onneensa. Mutta kuulluksi tuli. Ja tietysti Anne oli oikein kaunis ihminen. 

kuva: ilmapallokeskus

Jumalan myllyt olivat lähteneet käyntiin, vaikka mitäpä minä niistä olisin tiennyt. Nyt vain jälkeenpäin se on helppo todeta.

Viisi päivää myöhemmin mennessäni Stockmannin Hulluille Päiville yhtäkkiä siinä tavaratalon ovilla tajusin kuin kaavan tai yhteenvedon: Jos Jumala on totta, ja saatanan voimat ovat totta, kuten kirkossa olin kuullut, niin silloinhan perkele ei olekaan pelkkä kirosana (lapsuudessa ja viime aikoinakin olin kuullut paljon kiroilua, vaikka en sitä itse paljoa harrastanutkaan), vaan se on yhtä totta kuin Jumala ja Hänen voimansa! Silloinhan minä olin aivan väärällä puolella kaikkien uskomusoppieni kanssa. Minähän uskoin mm. mystisiin ennustajien voimiin. Enhän minä sellaista halunnut, jos se noin väärin oli. Kuin valot olisivat syttyneet elämäni näyttämölle! Kaikki näytettiin. Stockmann sai jäädä. Palasin kiireellä kotiin.

Kotona kirjoitin muistikirjaani elämäni oivalluksen: ” … Pyhä Henki tule sieluuni sen pahan tilalle mikä minussa on, että sillä ei enää olisi sijaa minussa”. Mieleeni iskostui ajatus, että tästä asiasta piti vaieta! Toivoin, että Pyhä Henki puhdistaisi minut, tulisi väliin ja auttaisi minua. Tai jotain sen suuntaista!

Alppilan kirkossa olin kuullut myös toimintaohjeen, että jos teitä alkaa vaivata pimeyden henki (tarkkaa sanamuotoa en muista) niin silloin aina heti pyytäkää Jeesusta apuun. Jeesuksen voima on suurempi kuin pimeyden. Pimeyden on väistyttävä Jeesuksen nimen edessä. Tein toimintasuunnitelman, että jos jotain ikävää ilmenee, ajattelen heti Raamattua.  Niin päätin, että pelkästään ajattelen Raamattua ja sanoja Jeesus auta.

Tänä päivänä liian monet ihmiset, jopa lapset, ohjataan ja leikitetään pimeyden voimien harjoittamiseen. Monia synkkiä ja kauhistuttavia asioita pidetään huvina, hauskuutena ja pelinä. Entäpä jos joku henkilö jääkin koukkuun kuten Roihuvuoren kirkossa tuo nuori todistaja kertoi. Hän oli hyvin helpottunut, kun oli rukouksen kautta saanut avun Jeesukselta konkreettisesti.

Toivottavasti sinulla ei ole näin. Mutta jos on, rukoile silloin Jeesusta auttajaksesi. Tunnusta Hänelle sinun väärät valinnat, yksilöi jos muistat ja sano asiasi sydämesi pohjasta. Hän on kuollut Golgatalla kaikkien syntien puolesta. Vietämmehän juuri nytkin pääsiäisen aikaa. Se asia on suorastaan helpotus. Hän On todellinen Auttaja monella eri tapaa!

Luukkas 22:ssa Jeesus sanoo näin:

Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan”

Jumala tekee työtä ihmisen sisimmässä

Tuo kevät oli kaunis. Järjestin kevätjuhlatkin. Ruokaa ja alkoholia oli reilusti.  Ilta oli kaikin puolin mukava. Tuttujen tapaaminen hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä on aina mukavaa. Jossain välissä kysyin eräältä ystävältä kuiskaillen, että uskoiko hän Jumalaan. Hän sanoi uskovansa ja samaa sanoin minä. Kyyneleet täyttivät molempien silmät. Ei siinä sen enempää selittelyjä tarvittu. Lieneekö alkoholi herkistänyt mielen, mutta elämää suuremmasta siinä toisillemme todistelimme. 

Sielunvihollisen voimat aktivoituivat, näin olen ymmärtänyt. Olisi pitänyt saada tyttö johonkin muuhun koukkuun. Liikaa tuntuivat Jumala-asiat kiinnostavan.  Huhti- ja toukokuun aikana kokeilin tai tutustuin joogaan, haeskelin akupunktiopisteitä, harjoittelin vyöhyketerapiaa ja päätin alkaa raikastaa elimistöäni ja aloin paastota. Olutkaan ei enää maistunut kuten tavallisesti. Jospa olinkin sairas?! No, onneksi en jaksanut innostua mistään noista kuin teoriatasolla. Mutta tulevaisuus kiinnosti. Onneksi oli varattuna ennustajalle aika. Hän varmaan tietäisi mitä minulle tulee tapahtumaan, olisi mukava tietää. Noloa tunnustaa, mutta tuommoinen vaan kiinnosti. Moni ihminen on haksahtanut vastaavaan. Ja eipä silti jos Kyösti Kallio aikoinaan rukoili Suomen puolesta ja kehoitti kaikkia suomalaisia rukoilemaan, niin olihan meillä valtionpäämiehiä, jotka kääntyivät myös ennustajanaisten puoleen. Miten lienee nykypäivänä? 

Tarvitsen voimaasi oi Jumalani

Joskus ajattelin hengellistä laulua, jonka olin ohimennen kuullut: ”Tarvitsen voimaasi oi Jumalani, tarvitsen voimaasi oi Jumalani, tule hiljaa tai myrskynlailla, tarvitsen voimaasi oi Jumalani.”

Aina loppuun ajattelin, että hiljaa sitten jos valita voi.

Menora kuva artdeco sivulta

Kirpputorilta ostin kasetin. Kannessa oli kuva israelilaisesta kyntteliköstä, Menorasta. Taustamusiikkina tuo kasetti oli ihan paikallaan. Mutta! Yhdessä laulussa laulettiin, että yksi päivä Herran esikartanoissa on parempi kuin tuhat muualla. Eihän semmoista voinut olla olemassakaan! Että lauloikin niin! Mikä sai ihmisen laulamaan niin? Ehkä laulaja tarkoitti mitä lauloi? Mikä ihmeen paikka se sellainen on, jossa yksi ainut päivä olisi parempi kuin tuhat muualla? (Psalmi 84:11)

Miten valtava hengellinen nälkä ihmisellä voikaan olla! Ehkä sinullakin on? Jos on, se on hyvä nälkä. Ruoki sitä. Vaikka en olekaan minkään uskontokunnan erityiskannattaja, niin nyt tiedän sanoa, että ne kirkkokunnat, jotka opettavat ihmisiä hengellisessä kasvamisessa ovat parempia kuin ne, jotka eivät niin tee ja opettavat väärällä tavalla ”nukkumaan” eikä ”heräämään”.

Pääsiäinen on tulossa. Tekstissäni ilmenee tuo sama tapahtumaketju. Ihme. Poikkeuksena ja kuten omallakin kohdallani ilmenee se, että liian usein me ihmiset ristiinnaulitsemme ja tuomitsemme itse itsemme, minäkin. Emmekä tahdo uskoa tai kuten itse väitin, etten tiennyt, että uhri on jo annettu meidän puolestamme.

…jatkuu…

Voi hyvin! Joissakin kirkoissa kanttori laulaa urkujen säestyksellä Herran siunauksen! Sitä toivon sinulle juuri nyt!