Tie - 14

Enkeleitä onko heitä?

Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä. Jeesuksen äidille Marialle, ilmoitettiin raskaudesta enkelin kautta. Luukas 1: 2-38. Enkeli tervehtii Mariaa sanoen: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Raamatussa on runsaasti enkeli-ilmestyksiä. Usein ne auttavat ihmistä toteuttaen taivaallisen Isän tahtoa. - Seuraavassa kerron erikoisesta tapauksesta, josta myöhemmin olen saanut arvailuja sekä selityksiä, mutta tässä kerron pelkästään tuon tapauksen.

Se oli vuonna 1993 kun tätini kuoli. Hän oli melko läheinen ihminen minulle. Luonteeltaan tempperamenttinen ja iloinen ihminen. Mitä nyt vanhuuden sairaudet silloin tällöin kenkuttivat. Hän pyysi, että huolehtisin kaikista käytännönjärjestelyistä kun hän kuolee. Lupasin. Ja niin myös tein ajallaan, kun aika hänestä jätti. Toinen täti auttoi. Jaettiin tehtäviä. Merkonomina peruskirjoituksen tekeminen ei tuottanut ongelmia ja olihan niitä perunkirjoitusoppaita, joista saattoi katsoa asiakirjamalleja. Ennen sotia syntyneen henkilön kaikkien asuinpaikkojen virkatodistusten hankkiminen oli haasteellista, suorastaan oikeaa tutkijan työtä. :)

Hiukan hankalaa oli saada pappia, koska täti ei kuulunut kirkkoon. Minua vähän toruttiinkin, että nyt pitäisi ajatella vähän tarkemmin asioita. En kyllä yhtään tajunnut, miksi se kirkollinen siunaaminen olisi ollut kyseenalaista. Olen maalta kotoisin enkä kertakaikkiaan voinut kuvitellakaan hautaamista ilman papin siunaamista! Aerobic-leirikin oli alkamassa Varalan Urheiluopistolla. Omiakin kiireitä olisi ollut, mutta niin oli kuulemma papeillakin lomia ja ruuhkaa hautajaisia, häitä siinä tärkeimmästä päästä. Juuri kun olin surkeimmillani (=mitä tehdä?!) koko asian kanssa, kadulla käveli vastaan pappi, virka-asussaan (kuten ei yleensä Suomessa). Kainosti pysäytin hänet. Selitin ystävällisesti asiaani ja kuin ihmeen kaupalla hän lupautui siunaamaan tätini haudanlepoon - kuten on tapana sanoa. Kiitos hänen. Hän oli (ja on edelleen) oikea arjen enkeli! Kun sitten siunaustilaisuuspäivä tuli, tapahtui jotain hyvin merkillistä. Tapahtuman jälkeen en puhunut asiasta kenellekään. En edes papille. En halunnut. En myöskään tiennyt, että elin etsikkoaikaa kuten uskoontuloa edeltävästä ajasta sanotaan. Kaikki oli hienosti kuten tätini oli toivonut. Vieraitakin oli saatu ympäri Suomea ja Ruotsistakin asti, vaikka omaa perhettä hänellä ei ollutkaan.

Kun tilaisuus alkoi, siunauskappelin etuosaan, jossa arkku oli, ilmestyi kolme valtavan suurta, lähes lattiasta kattoon olevaa valo-olentoa. Valo oli läpinäkyvää kuin utua. Kaksi oli rinnakkain, yksi oli toisella, vastakkaisella puolella. En voinut uskoa silmiäni. Ne vaan olivat. Katsoin välillä lattiaankin, että jos vaikka sillä aikaa olisivat kadonneet. Mutta ei. Vasta sen jälkeen kun pappi teki hiekasta ristin arkulle ja sanoi ne sanat, jotka siinä tilanteessa sanotaan, ne yhtäkkiä olivat pois. Olin täysin ämistynyt tapahtuneesta. Olin hiljaa ja mietin mitä se oli. Nykyhetkeen minut palautti se, kun joku mainitsi, että seppeleitten nauhat unohtui ottaa pois.


Menin hakemaan. Siellä kellarissa lattialla oli hurjasti arkkuja. Toiset olivat menossa ja toiset tulossa. Nuori, komea mies näytti missä kukkalaitteet olivat. - Miten sä jaksat tätä työtä, kysyin. Ei hän mitään erityistä sanonut. Oli kuulemma tottunut. Vein nauhat, liput ja laput mukanani. Mutta tajuamalla tajusin, että tämä elämä on todella tässä ja nyt. Tämä elämä on ainutlaatuista ja lahjaa. On tärkeää välittää lähimmäisistään. On tärkeää halata ja puhua, nauraa ja olla läsnä lähimmilleen silloin kun vielä siihen on mahdollisuus. Jokaisen kohdalle tulee se päivä, kun se ei enää ole mahdollista; rakastaa lähimmäistään, sopia riitoja tai olla läsnä, soittaa sukulaiselle, josta ei niin paljoa välitä ja olla ystävä lähimmäiselle. Oli se kuka tahansa.

Hautajaisissa olisin halunnut olla iloisempi. Oli mukava nähdä sukulaisia pitkienkin matkojen takaa, mutta täti oli pois. Olin tädin kanssa hyvin tuttu. Yhdessä oli tehty yhtä sun toista, tyttöjen juttuja, vaikka ikäeroa oli paljon. Kovin en ikävöinytkään, muistelin mielessäni kaikkia juttuja mitä höpötettiin. Joskus kävin hänen luonaan vain lepäämässä tai kahvilla. Nyt ajattelin kaikesta jotenkin eri tavalla. Hautajaistilaisuudessa katsoin hänen valokuvaa ja tiesin, että hän oli jossakin. Se jokin ihmisestä oli jossakin, vaikka muuten olikin haudassa. Tuo tapahtuma siunauskappelissa sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Lisäksi sen myötä tajusin, että aivan kaikkea ihminen ei voi ymmärtää järkiperäisesti. On asioita, jotka ovat olemassa vaikka niitä ei näe. Nytkin. Enkeleistä on paljon kirjoja. Monet ihmiset ovat nähneet enkeleitä ja ne ovat auttaneet ihmisiä. Minä uskon enkeleihin, koska ne ovat olennainen osa Raamatun kerrontaa. Ne ovat luotuja siinä missä ihminenkin, Raamattu kertoo, mutta myös varoittaa: Enkeleitä ei tule palvoa eikä kumartaa. Johanneksen ilmestys 22: 8-9.

Täällä ja taivaassa

Paavalin 2. kirje korinttolaisille 5:1 - Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajoitetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty. Jae 10: Sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, mikä on ruumiissa ollessaan tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Vasta uskon myötä sain vastauksen, että Jeesuksen Kristuksen kautta olemme saaneet osaksemme iankaikkisen elämän. Se ymmärrys, tieto ja Jumalan rakkaus antoivat myös vastauksen elämäni tarkoitukseen. Samoin Jumala on selvästi osoittanut minulle, että yksi tärkeimmistä asioista, mitä minun tässä elämässä pitää ymmärtää on Jeesuksen merkitys niin taivaallisissa kuin maallisissa asioissa. Siis elämää täällä ja taivaassa.

Ei tarvitse odottaa kuolemaansa saadakseen tietää pääseekö taivaaseen vai joutuuko, kuten Raamattu sanoo, helvettiin. Saatuani uskonlahjan Kristus tuli jokapäiväiseksi elämääni. Alustavat järjestelyt taivaallista elämää kohti alkoivat samantien. Uskoontulo poisti tuhat pelot ja taikauskot. Niiden eri taikauskoon liittyvien vippaskonstien kautta silloin aikoinaan uskoin saavani suojelusta arkiseen elämääni. Jopa ohjausta. Liian moni on siinä samassa ansassa. Liian moni ja täysin turhaan. Jeesus elää! Hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Ja vain Jeesus voi murtaa näkymättömät kahleet, valheet ja väärät siteet. Hän vapahtaa. Hän on Vapahtaja. Hän suojelee ihmistä myös näkymättömiä henkivaltoja vastaa, joita vastaan ihminen ilman Jumalaa on voimaton. Herra on kilpemme ja suojamme.

Ehkä joku menestynyt ja elämässä liiankin lujaa "menevä" ei näitä sanoja saata ymmärtää, ehkä ei ole näin pitkälle edes halunnut lukea, sillä Jeesuksen kutsu ja Hänen asiansa alkavat usein kiinnostaa vasta kun kaikki omat asiat on turhiksi saanut todeta. Onneksi on ihmisiä, jotka kaiken elämän hyvyydenkin keskellä kääntyvät Herran puoleen. Onneksi meitä ihmisiä taivastiellä on monenlaisia.

Ensimmäisen 10 vuotta, tätä uskontietä, huokailin kerran jos toisenkin; olisinpa tullut uskoon jo ajat sitten, vaikka kolmikymppisenä. Asuin silloin Mallorcalla. Se oli sitä matkaopasaikaa. Huonetoverinani oli mukava naishenkilö. Mutta se erikoispiirre hänessä oli, että hän luki Raamattua. Minä houkuttelin häntä jatkuvasti ulos drinkeille ja tanssimaan. - Lähe vaa! Mutta ei, vain harvoin hänestä sain yökerhoseuraa. Mutta nyt tajuan. Hän rukoili ja liitti minutkin iltarukouksiinsa. Kiitos, kiitos, sanon vieläkin. Kyllähän jotkut sitten sanovat kuin sivuhuomautuksena, että eipä se uskovaisenkaan elämä aina niin helppoa ole. Ei ole, ei tieystikään! On aikoja, että se on todella koeteltua ja vaikeaa. Mutta parempi näin, nimeni on taivaankirjassa eikä sitä sieltä oteta pois.

Raamatussa Jeesuksen merkitystä taivaallisiin ja maallisiin kuvataan näin:

Rakkaudessaan Hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty okoon Hänen armonsa kirkkaus, kun Hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.

Näin Jumala on antanaut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka Hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva:

Hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.
(Paavalin kirjeestä efesolaisille 1: 5-10.)

Ihmisen osuudeksi jää uskominen, vastaanottaminen ja kiittäminen.

Kadotus vai taivas?

Raamatussa on useita kuvauksia helvetistä. Ennen vanhaan kuulemma saarnat olivat olleet yhtä helvetillä pelottelua. Mutta onpa asiasta kirjoitettu kirjojakin. Yksi kirja, jonka luin aiheesta on sydänsairauksien erikoislääkärin Maurice Rawlingsin (s. 1922 k. 2010) kirjoittama. Kirjan nimi on Kuoleman tuolla puolen (suomeksi v. 1995). Tuo erikoislääkäri kiinnostui aiheesta tilanteessa, jossa akuutissa sydänkohtaustilanteessa potilas pyysi lääkäriä rukoilemaan. Potilas oli kauhuissaan. Lääkäri ajatteli, että olipa potilaalla otsaa pyytää rukousta, ja kun ei hän mikään uskovakaan ollut. Mutta koska kyseessä oli akuutissa sairaskohtauksessa oleva potilas, hän rukoili. "Herra Jeesus, älä anna minun joutua helvettiin. Anna syntini anteeksi. Annan elämäni sinulle. Jos kuolen, haluan päästä taivaaseen. Jos jään eloon, pysyn koukussa aina." Tuon tapauksen jälkeen lääkäri ja potilas molemmat tulivat Jeesuksen omiksi, uskoon ja todistavat maailmoista, joita emme silmillämme näe.

Lainasin kirjan eräälle vanhalle rouvalle, joka oli tätini tuttu. Tämä tapahtui muutamaa vuotta kesän 1994 jälkeen. Tämä on surullinen tarina. Luettuaan tuon kirjan tuo rouva oli sanonut, että ei usko tuommoisiin kirjoihin eikä kirjoituksiin. Tämä on kyllä tosi surullinen tarina. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa; tuo rouva jäi vahingoissa junan alle. Se oli niin surullista. Vain Jeesus tietää sydämemme, joskus saatamme sanoa ettemme usko, ettei maine menisi. Vaikka sitten uskommekin. Mutta minun mielestä kannatta uskoa nyt ja aina. Elämä on lahjaa. Päivästä toiseen aina saamme avata uuden päiväpaketin. Minulla se avautuu mm. näin; Jeesus kiitos tästä päivästä, siunaa meitä kaikkia...

...Jeesus siunaa lukijaa, anna meille aavistus siitä kaikesta, joka meitä odottaa kun enkeli tulee ja johtaa meidät Isän luo, mutta anna meille myös kaikkea vahvuutta, ymmärrystä ja rakkautta tähän päivään täällä maan päällä. Kiitos, että olet kanssamme. Jää siunaamaan meitä...ja erityisesti niitä lukijoita, jotka Jeesus sinua eivät tunne. Kiitos, että sinut voi tuntea. aamen.


...jatkuu...


- Tie jatkuu seuraavassa jaksossa hiukan kevyemmällä kerronnalla...lämpimiä ilmoja odotellessa, voi hyvin missäpäin maailmaa tai Suomea sitten lienetkin! :) Ja ennen kaikkea siunausta elämääsi!

Tie - 13

Tässä rukous, jonka voima on äärettömän arvokas luettavaksi Taivaalliselle Isällemme:

Isä meidän -rukous

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme/velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti, aamen.

Rukousvastaukset

Jumalan armo on suuri. Hän siunaa meitä myös rukousvastausten kautta. Enää ei minunkaan tarvitse huokailla Jumalalle, että täällä odotellaan vastauksia. Nyt elävän uskon kautta olen saanut paljon rukousvastauksia. Alussa rukoilin ihan kaiken puolesta. Jotkut viisaat sanovat, että siitä voi tulla vääräntyylinen Jumalasuhde. Sitä saattaa erehtyä luulemaan, että Jumala on kuin toivomuskaivo, jonne heitellään kolikkoja, suopeita vastauksia odotellessa. Mutta "lapselle" on kaikki sallittua.

Alkuun rukoilin jopa mäntysuovan riittämistä pestessäni mattoja, kun en viitsinyt lähteä kauppaan ostamaan lisää. Mutta ihme kyllä, työskentelytapani muuttui heti rukouksen jälkeen ja mäntysuopa riitti ja sitä jäi jäljellekin! Halleluja kiitos Jumalan, mutta onneksi tiesin, että eihän sitä ihan kaikesta tarvinnut todistaa. Ja eivät sitä kaikki oikein kestäneetkään.


Tätini sanoi, että ei kai kaikki voi olla aina Jumalasta ja Jumalan tuolla tavalla koko ajan. Joku saattaa arvata mitä vastasin. - Kyllä on, ihan kaikki on Jumalan! Mutta täti kesti, onneksi ei heittänyt ulos. Sanoi uskovansa omalla tavallaan kaikkeen mitä kirkossa puhutaan. Se lienee se tyypillinen, hiljainen tapa uskoa. Kesti hän poikansa alkoholinkin käytön vaikka koville otti. Kerrankin poika oli kadoksissa, sanoin, että nyt rukoillaan. Auta Jeesus tätä poikaa missä tahansa hän viinapäissään saattaakin olla. Lähetä joku tuomaan hänet kotiin äidin luo. Auta Isä Jeesuksen nimessä. Puhelimessa puhuttiin tätä surua taas kerrankin. En heti seuraavana päivänä saanut kuulla, mutta myöhemmin täti kertoi, että yöllä oli joku tuonut rappuun ja sieltä äiti hänet haki. Itki, että vanhoilla päivillään piti vielä kaikkea nähdä. Mutta kun tuon serkkuni tapasin, hän näytti kaulassaan isoa kultaista ristiä. Kyllä minäkin uskon, sanoi. Olin tyytyväinen, vaikka se viina minua inhottikin. Muutaman vuoden kuluttua molemmat kuolivat vuoden sisällä, ensin äiti ja sitten poika. Taivaassa toivottavasti tavataan. Siellä ei enää ole itkua eikä alkoholin tuomaa murhetta.

Lisää rukousvastauksia

Erään kerran käsiini tuli erittäin paha ihottuma. Eipä käsiä tule juuri ajatelleeksi arjessa askareita tehdessä, mutta kun ne ovat kauttaaltaan ihottuman peitossa niin jo tekee mieli peitellä ja vedellä hihoja pitemmiksi. Päivä päivältä tilanne vain paheni. Onneksi minulla oli oikein hyvää rasvaa, joka toi helpotusta. En halunnut mennä erikoislääkäriin, koska se silloiseen elämäntilanteeseeni oli liian kallista. Iho kovettui ja kuivui. Kutina kiusasi.

Eräänä iltana nukkumaan käydessäni otin nk. peukalopaikan Raamatusta. Se oli Luukas 6:10 siinä mies, jolla oli kuivettunut käsi. Jeesus sanoi miehelle: Ojenna kätesi. Mies ojensi ja käsi tuli terveeksi. - Samaan aikaan kun luin tuota tekstiä Raamatusta ojensin minäkin käteni. Olin jo sängyssä ja sieltä peittojen välistä kurotin kättäni. Ja samalla hetkellä mieleeni ikään kuin laskeutui tieto, siitä mikä aiheutti tuon ihottuman. Se oli se ihorasva! Ja olin 100 % varma asiasta. Heitin rasvan pois ja lähes hypin tasajalkaa niin onnellinen olin. Molemmat käteni paranivat nopeasti. Näin sain todeta, että Jumalan Sana on elävää ja parantavaa yliluonnollisella tavalla kun sitä lukee.

Kerran olin lähdössä ulkomaille. Rukoilin lentokentällä, että Herra lähetä joku tuttu, että olisi rattoisampaa matkustaa. Ei ollut ketään kentällä, eikä tullut ketään vastaan kävellessäni ympäri kenttää. Mutta koneessa eräs henkilö, jota en itse muistanut heti, istui vieressäni. Olipa mukava tavata ja matka sujui nopean rattoisasti.

Tärkein rukousaiheeni on kuitenkin se, että moni saisi pelastua, että Jumala antaisi uuden ymmärryksen ja halun uskoa. Uskohan on lahjaa alusta loppuun. Jeesus rakastaa meitä kaikkia ihmisiä. Ja ei yleisluontoisesti vaan henkilökohtaisesti. Hänen rakkautensa ulottuu siihen, että Hän osoittaa yksityiskohtia myöten miten Hän sinut tuntee, jos vaan annat luvan.

Uskoa ja rukousta ei voi järkeistää. Pyhällä Hengellä on ylimaallinen kyky toteuttaa juuri niitä asioita, joiden kautta asiamme asettuu oikeaan suhteeseen suhteessa Jumalaan ja omaan itseemme sekä koko maailmankaikkeuteen. Raamattu sanoo, rukoilkaa ja pyytäkää, anokaa ja huutakaa, niin saatte avun.

Johannes 16:24 Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää niin te saatte ja teidän ilonne on täydellinen.

Toivon, että myös sinun elämässäsi olisi halu rukoilla. Jeremia 29: 11-14 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne.

"...ja minä käännän teidän kohtalonne." Astrologia tai joku muu yhteys tai ihminen voi olla sitonut sinut luulemaan itsestäsi mitä vain, joskus jopa vääriä asioita, mutta Raamatussa Herra lupaa kääntää elämänsuunnan, jos tarvetta, aivan uudeksi. Ei kannata uskoa eri uskomusoppeihin vaan siihen mitä sinun Luojasi asioista ilmoittaa! Hän huomioi sen, käännytkö Hänen puoleensa ja jos niin Hän alkaa vaikuttaa elämässäsi. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, kyllä Hän katsoo meidän asioitamme juuri oikein vaikka vastalauseemme Häntä kohtaan olisi jyrkkä ei. Jostain merkillisestä syystä Hän on ajatellut asiat näin. Kyllä minuakin monet kerrat kiukutti, että jos näin hyvää oli tiedossa, miksi minun piti muutamat typerät elämänräpiköinnit läpi käydä. No, luulen, että vastauksen saa sitten ajallaan taivaassa. Jos se sitten enää kiinnostaa...!

Joku on sanonut, että rukous on kuin käsi, joka liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa koko maailmaa.

Aamurukous   (kirjoitin tämän 15 vuotta sitten)

Pyhä Henki johdata minua myös tänään,
jos en jotain asiaa itse huomaa - osoita,
jos olen tekemässä jotain väärää - estä!
Kiitos, että tänäänkin saan olla uskossa.
Älä anna perustuksieni murtua, yritän parhaani,
vaikka se aina ei siltä näytä!
Kiitos Herra tästä päivästä!

Sinun rukouksesi:
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________

Aamen!

...jatkuu....ensi kerralla kerron enkeli-ilmestyksestä vuosia sitten..til then...voi hyvin!

Hyvää viikonloppua!

Siunausta elämääsi nyt ja aina!   p.s. rukoile se kannattaa aina!

Tie - 12

Kirkkokriisi

Aloin kuulla puhetta siitä, että vuoden 1992 Raamattu ei olisikaan tarpeeksi tarkasti käännettyä tekstiä. Oli puutteita, ja mutkat oli laitettu suoriksi. Eihän semmoinen peli vedellyt ollenkaan. Kuulin henkilöstä nimeltä Uuras Saarnivaara (s. 1908 k. 1998) pastori, filosofian ja teologian tohtori. Hän oli ollut mukana nk. Raamatunkäännösryhmässä, mutta oli suivaantunut koska tekstejä oli muunneltu liikaa. Sitten hän, vanha mies jo, julkaisi oman Raamatunkäännöksen yhteistyössä Uusi Tie -nimisen yhtiön kanssa. Sehän minun piti saada. Tuo Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin minulla on edelleen, tosin kovasti kuluneena ja hiukan riekaleisena, mutta on.

Muuten koirani Rositan aikaan kun en ollut vielä Raamatun asioista kiinnostunut, niin tuo pikku karvaturri meni kerran huomaamattani puoliraollaan olevaan senkin laatikkoon, otti sieltä rippikoulusta saamani pikku Uuden Testamentin ja antoi sille kyytiä. Repi ja vilkaisi silmiini kunnes sen siltä pois sain! Vaan tein sillä vähemmän kuin koirani ja laitoin takaisin muistojen joukkoon! Onko sinullakin jokin muistoksi saatu Raamattu lukemattomana muistojen joukossa?



Wikipedia kertoo Uuras Saarnivaarasta mm. näin: " Saarnivaara on tehnyt vanhaan kirkkoraamattuun pohjautuvia raamatunkäännöksiä Pyhä Raamattu korjauksin ja selityksin (1987) ja rajoitetuimmilla selityksillä varustettu Jumalan Kansan Pyhä Raamattu (1993), joissa vuosien 1933 VT:n ja 1938 UT:n käytäntöön ottaman suomennoksen pohjalta ovat käännös ja kieli korjattuna. Hän on korjauksissaan pyrkinyt mahdollisimman alkutekstille uskolliseen käännösasuun. Lisäksi Saarnivaara on kirjoittanut tunnetun 1052 -sivuisen kirjan Voiko Raamattuun luottaa? (1982)."



"Minun on jano, minun on nälkä"

Johannes 6: 48 Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä.

Johannes 7: 37-38 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo juokseva elävän veden virrat." Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon."

Tarve saada opetusta oli selkeä ja vahva. Paikallisesta kirjastosta lainasin lukuisia kirjoja, joiden kautta tutustuin Tampereen katoliseen kirkkoon ja ortodoksisuuteen. Olisihan sitä voinut siirtyä kirkosta toiseen, jos kerta tarvetta oli.

Pohdin ja rukoilin mitä tekisin kirkkoon kuulumiseni kanssa. Reilut puoli vuotta siinä meni. Moni ystävä sanoi, että kyllä kansankirkko tarvitsee myös uskovia jäseniä. Yksi suurimmista ihmetyksen aiheista minulla olikin se, että kirkoissa kävi paljon uudistisyntymättömiä ihmisiä, mutta olihan se hyvä, niinhän minäkin tein. Jostakinhan sitä piti aloittaa, mutta oliko kysymys siitä? Yritin kuunnella mitä ihmettä niissä liturgioissa sanottiin, sanottiinko, että kaikki ollaan Jumalan lapsia, että kaikki ollaan matkalla taivaaseen? Mutta helluntalaisten kokouksissa olikin ihan toinen meininki. Puheet olivat täynnä iloa Jeesuksesta, oli rukousta, laulua ja kehoitusta parannuksen tekoon.

Oma lukunsa olivat vanhat tädit ja sedät, uskon sisaret ja veljet, jotka aina ilostuivat kuullessaan tarinani. Moni rukoili ja syttyi rukoilemaan kielillä. Miten iloitsinkaan jokaisesta kohtaamisesta. Sain osakseni paljon rakkautta ja rukousta.

kuva iltalehti m

Liityin puhelinrukousryhmään. Se oli sitä lankapuhelinaikaa. Hyvä niin! Joku oli saanut sydämelleen, että voihan sitä puhelimessa rukoillakin eikä vaan kertoa kuulumisia tai hoitaa asioitaan. Kerran viikossa soitettiin pöydälle kertyneet rukousaiheet ja kaikki vietiin Taivaan Isän tietoon. Rukousvastauksista kiiteltiin ja joskus puhelin saattoi soida myöhäänkin. Joku oli joutunut sairaalaan ja pahin tapaus oli kun eräs henkilö sai aivoinfarktin. Voi sitä anomisen ja rukoilun määrää! Potilas oli Helsingissä. Ystävä soitti. Jotkut puhuvat placebo-vaikutuksesta, mutta monesti rukoillaan niin, että tuo henkilö itse ei edes kuule. Tämä kyseinen henkilö selvisi täpärästi kuolemalta ja tuli elävään uskoon koomansa aikana!

Kaikki on vajavaista

Ajan myötä eri kirkkokuntiin/seurakuntiin tutustumisen jälkeen (joista niistäkin olisi mielenkiintoisia yksityiskohtia mielessä, mutta tällä kertaa jääkööt, ehkä niihin voi joskus palata) oli aika tajuta, että kaikissa kirkkokunnissa oli vajavuutta. Kaikki on vajavaista, kun me ihmiset olemme asialla. Mutta sydämen usko ratkaisee. Onko Jeesus syntieni Sovittaja? Onko Hän Vapahtajani nyt, tänään ja aina? Se ratkaisee, ei mikään uskonto. Mikään uskonto ei voisi viedä minua taivaaseen, vain Jeesus voi. Kristuksen tulee olla seurakunnan pää. Papin työnantajakin on itse Jeesus Kristus.

Raamatun kirjeessä efesolaisille (muistathan ottamani kuvan Efesosta aiemmassa postauksessa, muuten) luvussa 1 ja jakeissa 22-23 sanotaan, että Jumala, Kirkkauden Isä on asettanut Jeesuksen seurakunnan pääksi. "Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää." - Selkeämmän käsityksen asiasta saa, jos lukee koko luvun yksi.

Kirkkokriisi tuli ja meni! Onneksi! Mielessä soi kerran jos toisenkin laulu:

Onneni on olla, Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

...virrestä 517.

Näin jatkui pohdiskelevan nelikymppisen elämä. Töitäkin piti hakea ja niitä sain. Ihme oli melkoinen, sillä näin unen, jossa monet tulevaan työhön liittyvät asiat selvisivät etukäteen. Unessa sain tietää jopa palkan suuruuden prikulleen. Se nimittäin oli niin pieni, että jos en olisi sitä etukäteen nähnyt, en olisi siihen suostunut. Näin olen asian jälkikäteen tulkinnut.

Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin että Herra pitää kaikesta huolen. Varsinkin näin jälkikäteen on helppoa kirjoittaa asioita. Silloin kun asiat ovat käsillä, ei sitä usein ollenkaan ymmärrä, että rukous on kuultu jo. Turhaa hätäilyä ja huolehtimista riittää, mutta kesällä 1994 en kyllä yhtään huolehtinut huolistani. Kaikki kannoin Herralle.

Oikeastaan kuvittelinkin repun, johon sulloin kaikki murheeni, näin sen sitten Golgatan ristin juurella. Huikkailin mielessäni, että siellä se reppu taas on, täynnä ja painava. Herra ota ja auta! Sitä reppuni ristin juurella -rumbaa kestikin melko kauan. Kunnes ajatus; "se on täytetty jo" kuului mielessäni. Kaikki oli jo annettu anteeksi. Ihan kaikki. Eikö minun enää tarvinnutkaan tehdä sitä perkaustyötä? Sitä kun oli niin paljon! Aloinkin jo väsyä. Mutta hei, se on jo täytetty. Iloitse Herrassa, kaikki syntisi on anteeksi annettu. Ja kun rukouspalvelun rouva rukoili jotain iloöljyä ja parantumista niin eihän siinä muuta voinut kuin nauraa ihan ääneen! Niin hyvä on Herra!

...jatkuu...


Voi hyvin!

Kaikkea hyvää uuteen viikkoosi kun se taas alkaa!

Tie - 11

Tampereella oli paljon hengellisiä tapahtumia ja sen myötä tekemistä riitti. Ja torstai-illat kuluivat Nokian kirkossa. Pastori Markku Koivisto oli niin armoitettu saarnamies, että hänen saarnoihinsa ei kyllästynyt koskaan.  Niissä oli aina se-jokin joka toi Raamatun sanan lähelle ihmistä. Häntä tultiin kuulemaan bussilasteittain ympäri Suomea. Joskus ei mahtunut edes penkkiin. Mutta lattiallahan oli tilaa! Lisäksi ainakin itselleni oli lähes tärkeää se opetus ja hengellisen kasvun tie, josta siellä puhuttiin.  

Selväksi tuli se, että vaikka oli uskoon saanut tulla, ei kiusaaja jättäisi ketään ihmistä rauhaan. Opin sen, että uudestisyntyneellä ihmisellä oli valta ja auktoriteetti Jeesuksen nimessä vastustaa saatanaa. Ilman tuota opetusta en olisi pärjännyt tällä riemukkaalla mutta esteitäkin sisältävällä tiellä. Tuota hengellistä Jeesuksen antamaa valtuutusta ei yleensä kuule pappien saarnoissa, mutta siellä se tuli selväksi. Ja myöhemmin olen todennut sen olevan hyvin usein tärkeä viesti nk. vapaiden suuntien seurakuntien ja helluntaiherätyksen saarnoissa ja puheissa. Mutta ei siitä tässä enempää, koska opettajan virkaa en ole itselleni pyytänyt enkä ole sitä omakseni kokenutkaan. Opettajat ovat erikseen.

Mutta rukous oli ja edelleen on hyvin rakasta. Rukoilen, rukoilet, rukoilee…rukoilemme, rukoilette, rukoilevat!  Tuolla kirkossa rukouspalvelu oli yksi tärkeimmistä mitä ihmiset osakseen halusivat. Sairautta, huolia ja vaikeuksia riitti, mutta kyllä kiitoksetkin Jumalalle kirkkokansan kuullen kerrottiin. Lisäksi Markku Koiviston kanssa iltaa johtivat yleensä vapaaehtoiset ja kanttori Markku Ylipää, joka vaimonsa kanssa osasi laulupuolen ja ylistyksen.

koulu-ja nuorisotyön nettisivut

Silloin nuori, nyt jo lähes keski-ikäinen, insinööri Riku Rinne oli ja edelleen on, rukoileva, sanaa julistava, kitaraa soittava musiikkimies. Hän oli saanut sydämelleen Suomen nuoret. Hän on kiertänyt Suomen kouluja viemällä Jumalan sanaa nuorten arkeen nyt jo pari vuosikymmentä. On mahdotonta tietää miten moni nuori on jättänyt tekemättä itsemurhan tai muun älyttömyyden, kun Riku on vienyt toivoa toivottomille ja lohduttanut lohduttomia. Niistä asioista hän kertoi kirkkokansalle kuitenkaan korottamatta itseään, vaan pelkästään Lähettäjäänsä.

Tämä uusi tie, jota olin saanut lähteä kulkemaan, näytti aivan uuden maailman, josta minulla sitä ennen ei ollut tietoakaan. Eikä asiasta tiedä edelleenkään kaikki. Ne ovat uskovien asioita. Ei niistä missään päivälehdissä puhuta, että kouluja kiertävä evankelista voi vaikuttaa nuoren elämään ratkaisevasti. Vaan puhutaan aina televisiota myöten mm. vuositolkulla siitä, saako kristillisiä joulujuhlia järjestää tai Suvivirttä laulaa, ettei se loukkaisi ketään! Herra armahda tätä kansaamme, ohjaa oikeaan!

Tässä kevään kunniaksi ja muistin virkistämiseksi Suvivirren sanat. Mielestäni tämä virsi pitäisi laulaa kokonaan. Siihen luulisi olevan aikaa, noin 5 min! Miten suuren siunauksen se toisikaan!

kuva yle.fi

Suvivirsi

1.

Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi

taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks luopi,

sen kutsuu elohon.

2.

Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa.

Puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs, Jumala,

ihmeitäs julistaapi

se vuosi vuodelta.

3.

Taas linnut laulujansa

visertää kauniisti.

Myös eikö Herran kansa

Luojaansa kiittäisi!

Mun sieluni, sä liitä

myös äänes kuorohon

ja armon Herraa kiitä,

kun laupias hän on.

4.

Oi Jeesus Kristus jalo

ja kirkas paisteemme,

sä sydäntemme valo,

ain asu luonamme.

Sun rakkautes liekki

sytytä rintaamme,

luo meihin uusi mieli,

pois poista murheemme.

5.

Ei vertaistasi sulle,

sä lilja Saaronin.

Suo armos lahjat mulle

ja kaste Siionin.

Kun Henkes virvoituksen

vain sielu saanut on,

keväisen kaunistuksen

se saa kuin Libanon.

6.

Maan, meren anna kantaa

runsaasti lahjojas,

tarpeemme meille antaa

sun siunauksestas.

Suo suloisuutta maistaa

myös sielun sanassas,

ain armos sille paistaa,

niin on se autuas.

...jatkuu...

Kaunista kevätpäivän jatkoa! 

Voi hyvin vaikka Suvivirttä laulaen - kummasti piristää!

Tie - 10

Rakkaussuhde

Ajatukset ihmisten välisestä rakkaudesta ja lähimmäisistä välittämisestä selkiytyivät. Aloin nähdä jatkuvasti asioita, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt tiedän miksi elän!

kuva kodinkuvalahti

Elämä ei ole sattumaa. Elämä on lahjaa! Rakkaus on lahjaa!

Kaikki ihmiset ovat tärkeitä Jumalalle! Sen asian kirjoitin lapulle puhelimen viereen. Nekin, jotka eivät halua uskoa. Kunpa hekin sen joku päivä ymmärtäisivät, että Jumalan rakkaus on ihan oikea rakkaussuhde ja enemmän kuin ihmisten välinen suhde. Se on perusta silloin, jos ihmisten välinen suhde ei toimi ja ihminen jää yksin. - Ja sairauden keskellä ja vaikeuksien keskellä, suhde Jumalaan luo uutta toivoa. Tai ihmisellä yleensäkin, olivatpa asiat hyvin tai huonosti – tulisi olla suhde Jumalaan.  Ne hyvät hedelmät, niitä varten ihminen on luotu elämään.

Paavalin kirjeessä efesolaisille 2: 8-10 sanotaan, että armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Herran huomaan

Kanssaihmisten asettamat vaatimukset uskovia kohtaan tiesin kuuluvan olennaisena osana tulevaa enkä vähiten omakohtaisen kokemuksen kautta! Olin tullut uskovaksi luokitellun otsikon alle, mutta päätin, että en yrittäisi olla muuta kuin mitä olin, oma itseni.  Luotin elämäni Herran huomaan. Hän varmasti pitäisi myös käytännön asioista huolen. Pikku hiljaa ja kaikki ajallaan. Ja nyt kaipasin myös Jumalan sanaa.

Kirkkoon ”ensimmäistä kertaa” sydämeni halusta

Roihuvuoren kirkonkellot soivat kutsuvasti. Ne kuuluivat sisälle asti, sillä asuin kirkon vieressä.  Oli ensimmäinen sunnuntai (!) uskoontuloni jälkeen. Kampailin hiuksiani sievään malliin, asettelin valkoisen röyhelöpuseron röyhelöitä oikeaan järjestykseen ja pyöräytin leveähelmaista hameen miehustaa kädelläni. Kaikki oli kohdallaan. Naiseutenikin oli kuin pullahtanut uuteen kukkaan.

Olin tyytyväinen. Olin lähdössä kirkkoon, elämäni ensimmäiseen Jumalanpalvelukseen oikein sydämeni halusta. Olipa monia muitakin ihmisiä matkalla. Kesäaamu oli kauneimmillaan. Mutta mitä ihmettä, eivätkö he tulleetkaan? Kellotkin niin kutsuvasti soivat! Eivät tulleet. Erehdyin. 

Eurooppa

Väkeä silti riitti. Mutta pää kumarruksissa ja pohdiskelevana lähdin Jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta pois. Eivät menneet asiat niin kuin luulin. Edessä oli EU-vaalit ja pappi puhui sitä samaa mitä radio ja televisio: EU-asiaa. Mutta sakramentteja ei voinut muuttaa, ajattelin. Onneksi sain harjoitella niitä. Isä Meidän -rukousta, uskontunnustusta ja Herran siunausta. Ehtoollista ei ollut.

Toistaiseksi en vaihtaisi kirkkoa. Papit tarvitsivat rukousta, heidän puolestaan piti rukoilla. Ehkä jossain joskus olisi toisenlaista. Sellaista mitä uskova tarvitsee, Jumalan sanaa kun kerta kirkossa ollaan. Rukoilin, että Herra johdattaisi minun elämää tielle, jota Hän haluaa minun kulkevan.

Myöhemmin loppukesästä löysin Nokian kirkon karismaattisiin kokouksiin. Sain kokea, että en ollut ainoa, joka kaipasi niin valtavasti Jumalan läsnäoloa, Pyhää Henkeä. Moni todisti Jumalasta ja Hänen ihmetöistään. Oli hienoa kuulla, että yksinäinen tie, jota olin kulkenut, ei ollutkaan niin ennenkuulumaton. Monien kohdalla näytti olleen samantyyppistä. Monet todistivat pimeyden voimia vastaan, että vain Jeesus voi niissä tilanteissa auttaa. Monet olivat parantuneet huonoista tavoistaan tai sairauksistaan. Ja jos keväällä näin nuoren tytön itkevän Roihuvuoren kirkossa, niin Nokian kirkossa moni aikuinenkin itki sitä, miten hyvä on Jumala, taivaallinen Isä, oli tullut elämään Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttanut huonot asiat hyviksi. Ihmiset välittivät toisistaan ja rukoilivat toistensa puolesta.

Kysymys Jumalalle, johon paikallisradio vastasi

Ensimmäinen uskonkysymys, joka laittoi älyllisen ymmärtämiseni koetukselle, oli se, että jos Jumala on niin hyvä, niin miksi Hän antoi Poikansa paholaisen kiusattavaksi? (Matteus 4:1-11) Minun ymmärrykseni mukaan ei kukaan isä tekisi pojalleen niin. Syytä tuollaiseen tekoon ei hyvällä isällä voinut olla! Ajattelin hyvin konkreettisesti isä-poika –suhdetta kuten se on elämässä yleensä. Pääsääntöisesti isät rakastavat poikiaan eivätkä halua heille mitään pahaa.

Minulla ei ”leikannut”. Ajattelin, että ei Raamattu voinutkaan olla totta! Minua ihmetytti miksi asiasta ei yleisemmin puhuttu. Ajattelin jopa, että jos tuohon asiaan ei tulisi selvyyttä, minun pitäisi lopettaa Raamatun lukeminen. Tosin ajattelin asiaa kaipauksella ja surulla, koska en olisi halunnut luopua Raamatusta.

Oliko tuosta pähkäilystäni kulunut puolta päivää, aivan tarkalleen en muista. Mutta kun tein muuttooni liittyviä pakkaushommia, muistin, että Helsingissä oli joku radioasema, joka lähetti aina silloin tällöin kristillistä ohjelmaa. Ohjelma ei kuulunut kunnolla, mutta siellä sen rätinän seassa puhui ”joku-Leo-Meller". Hän sanoi, että Raamatun opetuksen aiheena on Jumalan Poika tai Jumalan Pojan kärsimys ihan tarkkaan en otsikkoa muista.

kuva palkane lukio

Kuuntelin aivan hämmästyneenä, sillä ohjelma oli sen hetkisiin ajatuksiini räätälöityä kerrontaa.

Minulle syntiselle kerrottiin Jumalan Pojan synnittömyydestä kiusauksienkin keskellä, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ristinkuolema oli uhraus meidän ihmisten syntien puolesta. Se oli taivaallisen Isän tahto. Se vaan oli niin. Koska olin kokenut Jumalan rakkauden muuttavan voiman omassa itsessäni konkreettisesti niin ymmärsin, että tämä oli sitä samaa kuin pyysin: Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse!

Tampere täältä tullaan!

Nokia kirkko kuva opinto net

Ajallaan sain tavarat pakattua ja muuttoautonkin tilattua. Oli muuten edullisempi tilata Tampereelta kuin lähtökaupungista Helsingistä. Tampereesta tuli uusi kotikaupunkini ja yllättäin siellä lähellä oli Nokia. Joku mainitsi, että aina torstai-iltaisin kannatti mennä Nokian kirkolle, koska siellä oli rukousiltoja. Sinne matkasin usein.

Tampereella pidettiin hyvää huolta uusista seurakunnanjäsenistä. Asuin kauniilla paikalla rivitaloasunnossa Epilänharjulla. Jopa Pispalan seurakunnan pappi tuli tervehtimään ovelle. Mutta ovella kävi myös Jehovan todistajat. Kerroin, että sana oli tullut todeksi minunkin elämässäni. Oikein pyysin heitä sisälle, mutta eivät tulleet. Käänsivät selkänsä ja katosivat. Eikä aikaakaan kun mormoni -pojat halusivat tuoda omaa viestiään uudelle asukkaalle. Oh, yes, I can speak English. Please, come in. Minullakin olisi teille kerrottavaa. Mutta ei, eivät hekään tulleet sisälle. No, hei pojat, mutta tulkaa tekin joskus kirkkoon, jos on kiinnostusta ja aikaa. Eivät luvanneet tulla. Heidän piti tehdä mitä piti...nice talking to you! Enjoy Finland. - Nauttikaa Suomesta...Tamperella se ei ole vaikeaa. Kaupunki on kaunis kuin helmi kahden vesistön kainalossa. Epilänharjusta tuli mieluinen lenkkimaastoni. Miten kaunista siellä olikaan! Pihasta suoraan upeisiin maisemiin. Aamulenkit heräävässä aamussa - mitäpä sitä ihminen enää muuta olisikaan voinut toivoa. Kiitollisuus Jumalalle oli sävel mielessäni. Elämässä olikin yhtäkkiä kaikki kohdallaan! Kiitos, kiitos tuhat kertaa kiitos Herra!

Tampere Näsineula huipulla pyörivä kahvila-ravintola!

... jatkuu...

Jeremia 31:9 .....minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Rukoilen, rukoilet, rukoilee...niin me teemme ja me iloitsemme, että Sinä Herra vastaat, vastaat ajallasi ja se aika on aina oikea, vaikka emme sitä useinkaan ymmärrä.

Herra voisinko lähteä kertomaan Sinusta? Sinun aikasi ei ole vielä, kuulen lempeän vastauksen. Tyytyminen on tahtoosi. Minä odotan. Kiitos Herra tästä päivästä. Suojaa ja siunaa kaikkia ihmisiä. Aamen!