torstai 17. joulukuuta 2015

Huoletonta sanaseikkailua joulun kunniaksi!

Elämä on yhtä imperfektiä. Onneksi suomen kielessä on vain yksi imperfekti. Espanjan kielessä on kaksi vaihtoehtoa. Molemmat ovat tärkeitä. Tietysti. Mutta nyt ollaan Suomessa. - No, ei pelkkää imperfektiä. Mutta silti. Tulin. Laitoin. Koristelin. Kävin kaupoilla. Ostin joululahjan. Mitä sanoit? Milloin tulitte? Hän kävi. Iloitsi, sanoi. Itki.

Ja passiivia. Ollaan tässä vaan eikä tehdä mitään. Ymmärretään sen minkä ymmärretään. Luetaan, jos on aikaa. Päätetään, uskotaan, unelmoidaan, katsotaan. Ollaan passiivissa, ei tarvitse kohdentaa minnekään. Passiivia imperfektissä; uskottiin, sanottiin, nähtiin, tehtiin. Tajuttiin, kai. Minä, sinä, hän, - me, te, he!

Tulin rukoilleeksi, sain lahjaksi uskon, rakastuin, sanoin, todistin, tein, muutuin, totesin, jatkoin –elämää, erilaista elämää. Täh? Entä sinä? 

Entä nyt. Imperfektiä ei enää ole, se on mennyt! Mitä jäi? Jouluko? Ikuinen joulu! Imperfektistä on yksi ainoa järkevä suunta. Sula mahdottomuus on muuttunut mahdolliseksi. Nykyhetkeksi. Preesensiksi. Ja futuuriksi.

Mitä ihmettä nuo sanat tarkoittavat?

Uskotko nyt? Uskotko tulevaisuudessa?

Mihin – että mihin, mitä, täh? Voisitko puhua kaikesta muusta, mutta ei uskosta. Uskoa ei tarvitse ajatella. Jos uskoo, ok. Jos ei, ok!
Kuvahaun tulos haulle tulevaisuus
 kuva dome fi

Moni sanoo noin. Mutta joskus muuttaa mielensä. Uskoako sittenkin – nyt sekä tulevaisuudessa? Preesensissä ja futuurissa. Onko sillä merkitystä?

Saattaa olla. Mutta ei nyt. Ei ole aikaa. Joulu on ensi viikolla! Pitää päättää, että pohtii sitten vaikka joulujen jälkeen, tulevaisuudessa. Nyt joulu vie kaiken käytettävissä olevan ajan. Ja joulunpyhinä on pakko levätä. Joulu on ihana!

Tulee joulupukki. Niin on aina ollut ja on oleva! Joulupukit eivät lopu. Ihan vaan preesensissä ja futuurissa.  Ainakaan ei lapsilta – ei kai lapsilta voi joulupukkia viedä? Eihän? Et voi sanoa niin.

Entä Jeesus?

Sanopas se! Mitään sen suuntaista en ole huomannut. Paitsi turistimatkoilla. Siellä on ne seimiasetelmat näyteikkunoissa ja ihmisten kodeissa. Se on heidän tapansa se, ja sitä pitää kunnioittaa. Katsotaan seimiasetelmaa ja vietetään lomaa.  

Entä valo? Valoa pimeyden keskelle jouluna. Valo ja Jeesus kuuluvatko ne yhteen? Sanopa se! Valo ja Jeesus. Siitäkö se joulunvalo tulee? Jeesuksesta? Sanopa se!

Ja kaiken takana on Rakkaus. Vai? Rakkaus lapseen, jonka vastarakkaus on vilpitön ja viaton – sinua kohtaan.

Kuvahaun tulos haulle tiernapojat
Tiernapojat, kuva Kaleva fi
Ovikello soi! Kuka siellä on? – Tiernapojat! Voi ei, voi tätä joulunrumbaa! Tulkoot vaan! 

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa! Sanopa se! Ettäkö kerran vuodessa?


Hyvää joulunaikaa sinulle hyvä lukija! 

Siskon Raamattu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!