maanantai 17. elokuuta 2015

KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 5

Tallinnaan tultuamme suunnistimme heti suoraan laivaterminaaliin ja lippujonoon. Seuraava laiva oli klo 15 Meloodia, Tallinkin laiva. - Sillä!

Lippujonossa seisoessamme yhtäkkiä viereeni ilmestyi nainen, joka sanoi, että hän haluaisi myydä meille sadalla Suomen markalla lipun, siis satanen per lippu. Hänellä oli kaksi lippua, koska heidän seurueestaan oli kaksi jäänyt pois. Vaikka ensin epäröimme lopulta ostimme heidän liput. Kun kysyin, mitä muuten liput olisivat maksaneet, niin ne olisivat maksaneet 130 markkaa. Ja eihän meillä edes olisi ollut sitä rahaa! Kylläpä nauratti kun muutakaan ei voinut. 

Pariskunta vei meidät autollaan laivaan. Auto oli hyvä ja tavaramme saivat olla heidän autossaan koko matkan ajan. Helsingissäkin he ajoivat meidät linja-autoasemalle ja itse jatkoivat matkaa muualle Suomeen. Olivat tyytyväisiä kun saivat turhaksi jääneistä lipuista rahat. Ilo oli molemminpuolinen. Nainen ja mies olivat eestiläisiä ja jo vuosien ajan kiertäneet Suomea ristiin rastiin. Heidän elämänsä tuntui olevan vallan mielenkiintoista ja menevää, jopa kilpatanssien kuviot olivat heille tuttuja. 

Auringonottoa ja puhetta Jumalan kanssa

Kuvahaun tulos haulle laiva
kuva Papunet
Tänään paistoi aurinko, iltapäiväaurinko, mutta sekin oli lämmin ja kannella oli mukava olla.

Mietin itsekseni, että olivatkohan nämä ihmiset nyt niitä ihmisiä, joille Jumala halusi, että kertoisin Hänestä. Mutta ei, ei nyt sentään! Ehkä Sinä Jumala haluat, että rukoilen heidän puolestaan, kaikkea hyvää siis. Heidän elämänsähän oli mallillaan. Vai huokasiko Jumala lapsensa ajatuksia? 

Siinä silmiä kiinni pitäessä, aurinkoa ottaessa, ajattelin, että jos Sinä Herra lähetät se miehen ihan tuohon viereen niin kyllä minä sitten voin yrittää jotain kertoa, jos jotain päähäni tulee. Kerro heille, että olitte rukoilleet aamulla, että koitte että tämä oli rukousvastaus, että saitte liput heiltä. Tuopa on hyvä idea, just niin se kyllä pitäisi sanoa, kun sitä rahaakin oli just se määrätty määrä.

Mutta eipä ollut vieressäni tilaakaan. Ja olihan se lähdes mahdotonta, että he tähän tulisivat, sillä laiva oli todella iso. ( Toivottavasti et käsitä väärin, että Jumala olisi millään tavalla meidän ohjailtavissa. Ei, vaan Hän tietää meidän sydämemme asenteen ja me voimme aina puhua Herrallemme aina ja kaikissa tilanteissa. Toisaalta haluan olla herkällä mielellä, että kuulen, mitä Pyhä Henki haluaa eri tilanteissa sanoa. Herkkyys taas on juttu, josta voi olla harmiakin, mutta kiitän siitä, kun nyt sitten olen just tämmöinen kuin olen. Herra voi ottaa kaikki ominaisuutemme käyttöönsä. Mutta eipä rönsyillä!) 

Siristin silmiäni ja arvaatko mitä? Ehkä arvaat. Sanon ihan suoraan, että minä en oikein olisi sitä tahtonut uskoa, mutta pakkohan se oli kun silmillään näki - he tulivat siihen seinustalle, lähes viereeni.

Mutta Herra, he eivät ole täysin vieressäni, en siirry, en siis puhu. Välittivätkö he edes tuntemattoman matkaseuran kanssa jutellakaan? Olivat omissa oloissaan, ottivat aurinkoa kuten minäkin. - Jos tämä on Herra Sinusta, niin Sinä Herra varmaan kaiken järjestät. Minä vaan odotan, ajattelin. Sitten kävi niin, että laiva kääntyi sen verran, että minun istumakohta jäi varjoon. No, on se ihan hyvä välillä olla varjossakin. Pian istuin viistossa kuin kello 11 ja sitten kuin kello 10.30. Ylsinpä hyvinkin auringonpaisteeseen, mutta ei - lopulta siirryin ja istuin miehen viereen. 

Aloimme jutella kaikenlaista yleistä ja kun olin ostanut Saarenmaan lautalta kartan, katselimme sitä ja he kertoilivat eri paikoista missä kannattaa käydä. Siinä sopivasti kerroin meidän matkastamme ja myös sen, että olimme aamulla rukoilleet. Mies oli iloinen ihminen ja sanoi, että on se hyvä, että tässä maailmassa on tuommoistakin eikä aina vaan businestä. Innostuin kertomaan papista ja heidän seurakuntatyöstään. He eivät pitäneet mahdottomana sitä, että kävisivät tutustumassa paikkaan, jos siellä päin liikkuvat. Pian toivottelimmekin toisillemme onnea ja menestystä kaikessa mitä elämässä teemme! 

Kello tuli 18 ja oli aika lähteä takaisin alas autokannelle. Olimme saapuneet Suomeen.

Olin tavattoman iloinen, että sellainen vaivaton paluumatka järjestyi. Suorastaan hyvä! Hyvällä autolla, miellyttävien ihmisten kuskaamana aina linja-autoasemalle asti. Ja ilmakin, se oli hyvä. Kuten Viljakin oli toivottanut kaunista kotimatkaa. Erotessamme tuo pariskunta huuteli peräämme, että nähdään. Toivottavasti - nähdään!

Helsingin ruuhka Orissaaren vastakohta

Siinä linja-autoa odotellessa minun tuli ikävä takaisin Saarenmaalle ja Eestiin. Tajusin taas miten hyvä on Jumala ja miten hän johdattaa. 

Tuli myös kiitollinen mieli - niin Jumala oli taas kerran näyttänyt omaa voimaansa aivan tavallisessa arkielämässä. Hänenhän on kaikki. Hän voi antaa lapsilleen mitä vain, kun vaan pyydämme, kun vaan Hänen tahtonsa mukaan vaellamme. Mutta Hän tietää myös sen, että ihminen on toisinaan kuin saviastia - hauras ja halkeileva, milloin surusta, milloin ylpeydestä, milloin vääristä teoista milloin mistäkin. Joskus sitä iloa, jonka Jumala antaa, sitäkään ei tahdo kestää. Ajattelin, että miten hyvin sen taas ymmärrän, että en voi millään vastaanottaa Jumalan hyvyyttä kuin pieninä annoksina täällä maan päällä. Sitä ei millään tahdo kestää kun sen oikein ymmärtää miten hyvä on Herra ja miten ylitsevuotavat ja runsaat Hänen lahjansa ihmiselle. Toisaalta sydän lähes itkee; kunpa ihmiset ymmärtäisivät vain kääntyä Jumalan puoleen niin miten erilaista monen ihmisen elämä olisikaan! 

Kun sitten istuin niin kovin arkisessa jytämusiikin täyttämässä bussissa, niin en voinut muuta kuin todeta, että vaikka olosuhteet olisivat mitä tahansa - Hän silti On, koko ajan, vaikka ei yhtään siltä silläkään hetkellä tuntunut. 

Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi oikealla puolellasi. Päivällä ei aurinko polta sinua eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta. Hän varjelee sinun sielusi. Hän varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ainiaan. Psalmi 121: 5-8.

Kiitos! 

Kiitos Jeesus Orissaaren matkasta. Siunaa Eestiä ja erityisesti Orissaaren seurakuntia sekä Pyhän Ristin Majutuksen isäntäparia, työntekijöitä, heidän vieraitaan, perheitään, omaisia ja tietysti kaikkia matkalla olijoita. Nähdään!

- Siunaa myös jokaista lukijaa. Aamen. Ja miksikäs ei : nähdään!



Tuon matkan jälkeen olen käynyt Virossa lukuisia kertoja. Matkat ovat olleet kaikki erilaisia, mielenkiintoisia. 2000-luvun alussa "seuraani" liittyi rakas aviomieheni, jolle Viro oli täydellinen yllätys kaikessa positiivisuudessaan. Blogissani on kertomus parin vuoden takaa pieneltä bussireissultamme: Tallinna-Tartto-Pärnu-Tallinna, olet tervetullut lukemaan myös sitä.

Mieleen tuli ajatus, että aina kannattaa lähteä...matkoja on monenlaisia. Ensi kerralla kirjoitan tekstin Monta matkaa. Siihen asti tsau! Voi hyvin & siunausta!


KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 4

Kuressaari

Maanantaina kävimme bussilla Saarenmaan suurimmassa kaupungissa Kuressaaressa. Matkaa sinne oli 55 kilometriä ja bussilipun hinta oli alle neljä markkaa (alle euron). Edulliset hinnat sopivat meille!

Kuressaaressa oli paljon ihasteltavaa ja katsottavaa kuten torilla kauniit käsityöt, villatakit, pipot, sukat jne. Mutta linja-autossa tuli mieleen, että kun näin maalla ollaan, niin olisipa ihana saada syödä metsämansikoita. Niitä oikeita, vieläkö sitä muisti niiden maun? Lapsena niitä kerättiin joka kesä. Kumisaappaat jalkaan ja muki käteen. Ja tarkkaa oli kuka sai minkäkin ojanpientareen. Jo pitkältä matkaa huudeltiin, että mie otan tuon ja tää on miun. Parhaat apajat olivat kuitenkin aholla olevien kivakasojen ympäristössä. Varo, että käärme ei pure, joku huuti pihalta. Joo, joo ja uudelleen joo, joo! Sitähän se lapsuus oli yhtä joo-joota! - Mutta täällä niitä oli, Kuressaaren torilla myytiin metsämansikoita ja kylläpä olivatkin hyviä! Super-hyviä!

Kuvahaun tulos haulle kuressaari
Kuressaaren keskustaa kuva
Vehkalahden veneseura fi
Mielenkiintoinen paikka oli myös Piispanlinna. Oikea valtakunta, jossa 500 vuotta sitten eri piispat olivat hallinneet ja vallinneet. Sen paikan valtaisaa historiaa en osaa tässä selvittää, mutta sopivan mielenkiintoinen katsaus se menneeseen oli. Eräässä salissa saimme kuulla ihanaa piano- ja viulumusiikkia. Kaksi vanhempaa naishenkilöä soitti. Se musiikki oli taivaallisen kaunista. Suljin silmät ja olin onnellinen. Hetki oli kuin suuri lahja sisimmälle.

Jätimme noille naisille eestinkielisen lyhyen lappusen siitä, mitä Jumala henkilökohtaisesti voi tehdä itse kullekin, mutta saattoivatpahan he sen jo tietää, ja tietysti annettiin vähän rahaa. Herra heitä siunatkoon ja heidän perheitään.

Kuvahaun tulos haulle piispanlinna
Piispanlinna kuva Pohjolanmatka
Oli siinä linnassa kahvilaksikin kutsuttu paikka, mutta se ei ollut kutsuvan oloinen. Viinapullot seinillä varmistivat päätöksen, että ainakaan tällä kertaa ei sinne mentäisi. Mutta hienolla paikalla se oli. Näkymät olivat korkealta kauas, mutta maisemat jäivät näkemättä. Sisimmässä soi edelleen kaunis musiikki. Elämä on valintoja. Olethan huomannut? Tyhmä kysymys, anteeksi.

Lepäilyä mutta paluumatka jo mielessä

Tiistaina vain lepäilimme, sillä eräs suunnitelma estyi täysin. Tarkoitus olisi ollut tutustua Koguvan 1500-luvulla rakennettuun kylään, jossa asumukset ovat kuten 1500-luvulla ja siellä asutaan edelleen. Se kuulosti valtavan mielenkiintoiselta, mutta ei nyt sitten kuitenkaan tällä kertaa. Miksi esteet tulivat? Ei päästy, sotkuja, epäselvyyttä asioissa. Mutta lepäiltiin, no problem. 

Vielä viimeisenä iltana tutustuimme hämeenlinnalaiseen uskonsisareen, joka oli tullut pariksi kuukaudeksi talkootöihin. Heti tavattuamme olimme kuin sisarukset ja meillä oli paljon puhuttavaa. 

Hän kertoi ihmeellisistä todistuksista Herran käytössä olosta. Kun hän sitten puolestaan kysyi, että miten me olimme siihen paikkaan löytäneet, en oikein tiennyt mitä sanoa lyhyesti. Sanoako, että kadulla vaan sain osoitteen vai lintuko kertoi, mutta ainakin se oli rukousvastaus. Kerroin kaikki tapahtumien kulusta, tietysti! Me naiset osataan puhua ja tarkkaan. Hih! 

Samalla hetkellä aivan yhtäkkiä silmiemme eteen, siihen meren yläpuolelle lensi lintuparvi, valtaisia parvi, ehkä noin 200 yksilöä ja viistosti toisesta suunnasta tuli toinen pienempi parvi. Ja ne parvet lensivät lomittain kääntyen siinä silmiemme edessä kuin suuremmaksi parveksi! Uusi ystäväni sanoi, että katso Jumala näyttää, että kun Hän antoi sinulle viestin yhden linnun kautta, katso nyt mitä Jumalalla on antaa! Hänellä on todella paljon enemmän. - Ihmeellisen kaunis hetki se oli. Luonto on Jumalan yhtä ihmettä. Kunpa sen huomaisimme. - Miten suloisesti ne lentivätkään! Hei, hei - kiitos esityksestä! 

Lähtöaamu

Lähtöaamuna rukoilimme vielä paluumatkan puolesta ja muutenkin. Ihan naurattaa ja hymyilyttää se rukous. Ystävä selitti Jumalalle, että näytä Seijalle ja hänen ystävälleen vielä paluumatkallakin, että kun tämä matka Jumala on sinusta, niin vielä paluumatkallakin tämä asia tulisi selväksi. Johdata sellaisia ihmisiä heidän tielleen, joille he voivat kertoa Sinusta Herra. Ja jos ihan rehellinen olen, niin ajattelin, että en kyllä enää oikein jaksaisi ja ajatukset alkoivat kulkea ihan omia teitään. Taisi hengellisyys olla reissuunlähtemisen tieltä tipotiessään! No, rukoukset lähtivät Isän luo. Kaikki oli napakymppinä valmiina, vaan emme me sitä tienneet. Emme tietystikään. 

Paluu Suomeen

Hei, hei majapaikka! Vai sanoinko ihan kunnolla näkemiin ollenkaan. Voi hyvänen aika, enhän tainnut sanoa kun siinä tunnin päivät sitä lähtöä jo tehtiin. No, mutta joka tapauksessa nyt vedettiin jo matkalaukkuja keskustaan. Hiekkatie rahisi pyörien alla. Vettä satoi hiljalleen. Keskustassa piti vielä vaihtaaa Eestin rahaa ja Suomen rahaakin jäi jäljelle. Satanen varattiin laivamatkaa varten, sen pitäisi riittää. Pankkiin matkalaukun kanssa mennessä kaksi orissaarelaista vanhempaa miestä naureskeli makeasti, että noinko paljon sitä rahaa pankkiin! Voi miten olikin sopivaa tilannehuumoria, uudelleen ja uudelleen sitä siinä naureskelivat. Nauru tarttui ja kyllähän se meitäkin nauratti, osasivat miehet niin mukavasti jutella. Harvoinpa sitä painavan matkalaukun kanssa pankkiin raahautuu pari rappuakin oli hidasteena.
Kuvahaun tulos haulle good buye

...jatkuu...seuraavassa blogikirjoituksessa - osa 5




KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 3

Saarenmaa - täältä tullaan...

Linja-automatka lauttamatkoineen kaikkineen kesti noin kolme ja puolituntia. Tai eihän se nyt mikään lautta ollut, se oli laiva. Siihen ajoi linja-autot ja pikku autot sekä muut maantien kulkijat, mutta kun matka ei ollut niin pitkä äkkiä tulee sanotuksi, että "lautta" mantereen ja saaren välillä. Jännä juttu oli myös se, että lautalla pesivät pääskyset. Pesiä oli monta ja emot syöttivät poikasiaan. Vaikka laiva kulki, se ei heidän elämäänsä haitannut.
Kuvahaun tulos haulle saarenmaan lautta
kuva saaretar

Merimatkan aikana juttelin erään suomalaisen nuoren rouvan kanssa joka oli perheineen matkassa. Kerroin hänelle tästä meidän kristilliseen majataloon menosta. Suosittelin sitä myös heille, vaikka en nyt sitten ollut siellä käynyt. Hän pähkäili, että leirintäalueen majoitukset riittäisivät heille, mutta ehkä tulevat, jos muuta eivät löydä. Toivottavasti kiinnostuvat. Tulevat yllättymään! Hymyilimme hyvästiksi, ei siinä sanoja tarvittu.

Perillä Orissaaressa

Bussista pois käydessämme samalle pysäkille jäänyt nainen sanoi, että seuratkaa vaan häntä, hän näyttää tien. Ympäristö kaikkineen oli kuin maalla konsanaan. Oli niittyjen kukat, harmaatuneet sähköpylväät, talotkin ja talojen ympäristöt sitä oikeaa maaseutua - kuin ennen vanhaan Suomessa.

Matkalla samaan tahtiin kävelivät kanat ja kukot, heinikossa hyppeli villikissoja vai kotikissojako lienevät olleen, niitä oli kaikenvärisiä ja -kokoisia sen lomamme aikana saimme todeta. Mutta aivan erityisesti huomion kiinnittivät kaikenväriset ruusut ja ruusupensaat talojen pihoilla ja seinustoilla!

Ruusuja hehkeimmässä kukassaan. - Ruusuja, katso ruusuja! Ja sitten se jo näkyi. Hyvin hoidettu piha, kauniit rakennukset, matalat omenapuut, kaunis piha-aita ja kyltti Pyhän Ristin Majutus. Ja kaikki meren rannalla! Siinä se nyt oli, tänne olin soittanut ja nyt oltiin perillä.

Pyhän Ristin Majutus

Talon rouva juoksi vastaan puoliväliin pihaa. Tervetuloa toivotteli ja mieskin tuli ja sanoi, että voiko auttaa laukun kantamisessa. Ja niin meidät vietiin vinttihuoneeseen, jonka seinät olivat kauniin vaalean vihreät. Aurinko paistoi kaunispuitteisen kuin pitsisen puolikaarenmuotoisen ikkunalasin läpi ja ikkunan takana puutarhassa iso jasmiinipuu oli täydessä kukassaan! Näin hyvä on Herra! Ja me molemmat olimme hyvin tyytyväisiä majapaikkaan. Ystäväni oli niin tyytyväinen, että heti suunnitteli, että voisi vaikka häämatkallaan sinne tulla. Ja taas sanoi jo heti perään, että tänne voisi tulla uudelleen ja uudelleen, vaikka juuri olimme saapuneet!
Päärakennus, majoitus puoli

Päärakennus mereltä päin

Entisestä navetasta tehty kahvila/ravintola 

Menimme alas ja kurkistimme vintinportaiden alapäässä sijaitsevaan olohuoneenkokoiseen huoneeseen. Se oli rukoushuone tai Jumalanpalvelushuone tai ihan miten vaan Herranhuone,mutta myös yhdessä nurkassa pieni toimisto hoiti omaa tärkeää tehtäväänsä. Enpä etukäteen tiennyt, että isäntä olikin pappi! Gustav ja Vilja olivat aviopari nimiltään. Gustav kertoi, että heillä pidetään siinä huoneessa joka toinen sunnuntai Jumalanpalvelus, mutta juuri sinä sunnuntaina ei, nyt oli lauantai.

Mitäpä siitä kun ei niin ei! Hän kertoi, että tekee paljon rippikoulutyötä ja myös monet aikuiset käyvät rippikoulun ei pelkästään lapset. Vaan Suomessa jotkut tahot yrittävät väittää jopa lehtien palstoilla, että rippikoulu ei olisi tarpeen. Että eettisten arvojen kurssit ja yhdessäolo riittäisi nuorille. Miten eksyksissä Luojastaan ihminen voikaan olla! Mikään etiikka kun ei sisällä Golgatalla käyntiä. Tosin voihan sitä rippikoulun käydä vaan sen vuoksi, että sitten pääsee tanssimaan. Kuten allekirjoittanut, että eihän se oppi ihan niin mene kuin opettajat ja papit sen suunnittelevat. Mutta olkoon, tanssilavojen kautta Jeesuksen luo oli vaan turhan pitkä matka. Lyhempiäkin reittejä on, sanon hymyssä suin. Elämä on!

Selvitimme Viljalle, että olemme nyt ainakin neljä vuorokautta. Varaukset vahvistettiin kirjoihin ja kansiin olihan paikka sinäkin päivänä ihan täysi.

Ehtoollinen

Gustav ilmestyi ovelle ja sanoi, että voi kuitenkin järjestää seuraavana aamuna ehtoollisen meille. Voi miten ilostuimme! Se oli kuin lahja. Kiitos! Kiitos! Kello 9.30 sopiiko? Sopii. Ja yöllä näin jo unen, että nukuin pommiin siitä ehtoollistilaisuudesta, mutta emmepä nukkuneet. Kello 9.30 olimme paikalla ja Gustav piti Jumalanpalveluksen meille kahdelle! Itkimme. Olimme niin Herran hyvyyden ja ihmetyksen keskellä, että ihan itkimme. Minäkin niistin nenääni vuoroon kesämekon helmoihin ja vuoroon puseron hihaan (silloin kun Gustav oli meihin selin, hih). Ja kun synnitkin sai siihen paikkaan jättää, oli ihmisen hyvä olla! No, saarnaa hän ei tietystikään meille pitänyt, mutta muuten liturgian eestiksi ja osin rukoili ja puhui suomeakin. Omat Raamatut, Piiblit meillä oli mukana ja niin pystyimme seuraamaan Raamatun kohdat omista kirjoistamme.

Se oli Psalmi 84. Psalmissa sanotaan, kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi Herra Sebaot. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee Sinun alttarisi Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

Toinen Raamatun kohta oli Luukkaan evankeliumin kylväjävertaus. Luukas 8:4-15. Ja se sana ravitsi myös. Lisäksi ikään kuin erityisesti kuulin kun Gustav sanoi, että Jumala pyhitti 7. päivän lepopäiväksi, että kuusi päivää on työntekoon ja 7. päivä on lepopäivä. Tänään oli lepopäivä. Kiitos Herralle ehtoollisesta ja kaikesta.

Muhu

Sinä sunnuntaina kävimme vielä Muhun kirkossa, mutta emme olleet sisällä kuuntelemassa musiikkia koska se oli sellaista klassista, josta emme kumpikaan pitäneet. Mutta mukavaa oli istuskella kirkkomaan nurmikolla ja katsella sitä valtavaa kaikenikäisten ihmisten joukkoa, joka oli kirkolle tullut. Lapset kiipeilivät valtavassa puussa. Ja Muhussa saimme hyvää kalakeittoa! Aurinko paistoi, - nyt oli kesäloma! Ihanaa!
Lapset Muhun puussa (oma ottama)

...jatkuu...seuraavassa blogikirjoituksessa - osa 4

KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 2

Tulin kadulle. Oli Uudenmaankadun ruuhka-aika, tyypillinen ruuhka-aika. Autoa auton perään ja kaikkea kadunmelua, mutta myös jotain muuta! Kuulin heti linnunlaulua. Se kuului yli liikenteen melun! Se oli niin kirkas ja voimakas, sen täytyi olla laulurastas tai mustarastas tai joku suuret laulunlahjat saanut lintu kun sen ääni  kuului niin selkeästi!

Yksi pariskunta näytti katsovan erään talon katonharjalle ja minä, mutta en nähnyt mitään! Suoraan sanottuna hetken ajattelin, että se oli joku piilokamerajuttu. Mutta kun tulin kadunristeykseen niin sitten sen näin! Talonkatolla tuuliviirin päässä se lauloi ja lauloi, se tuntui selittävän ja laulavan aivan tavattoman suurella voimalla - miten ihanaa se oli!
Kuvahaun tulos haulle Uudenmaankatu
...lauloi niin kovaa tuolla tuuliviirin
päässä, miten se saatoikin...

- Hei ihmiset! Katsokaa, katsokaa Luojan luoma lintu laulaa! Katsokaa tuonne ylös, sydämeni halusi huutaa ihmisille! Kunpa ihmiset katsoisivat...miksi ihmiset eivät huomioi! Eivätkö he kuule? Eivätkö he välitä? Kenelle minä sanoisin, että katso tuonne ylös Luojan luoma lintu laulaa! Niin paljon sillä on asiaa! - Tuolla vastaan tulee yksi julkisuuden henkilö, hänelle kyllä sanon, ajattelin. Mutta en sitten kuitenkaan, minä olen niin Luojaani rakastunut, että eivät kai kaikki voi olla samoista asioista iloisia. Kannattaisiko antaa sille mahdollisuutta, että vielä oma ilokin siinä häviäisi. Mutta samassa mies oli kohdallani ja pysäytin hänet.
Kuvahaun tulos haulle mustarastas laulaa
Mustarastas

Aivan toisin ajatuksin aloin hänelle puhua, sillä tiesin, että hän asuu Saarenmaalla. Anteeksi pyydellen kysyin, että tietäisiköhän siellä saarella jonkun halvan majoituspaikan. Hän oli heti ajatuksissani mukana, kun asian esitin. Kyllä hän sanoi yhden paikan tietävän. Se vaan on kristillinen majoituspaikka nimeltään Pyhän Ristin Majutus, hän sanoi. Nyökytin päätäni, että kristillinenkö, sepä sopisi minulle vallan mainiosti. Kirjotin nimen Ilta-Sanoman reunaan. Miten sinne saisi yhteyden? Miten sinne löytäisi? Miten ja miten? Henkilö oli hyvin vähäsanainen kysymysteni suhteen, mutta kuin ihmeen kaupalla hänellä oli tuon paikan osoitekortti ja puhelinnumero farkkutakkinsa rintataskussa!

- Tossa näyttää olevan sen paikan osoite ja puhelinnumero. - Voi kiitos, kiitos paljon! Ihanaa kiitos, kristillinen paikka. Se sopii minulle, tiedätkö kun neljä vuotta sitten minunkin elämä muuttui, sain tulla uskoon, sain sanottua. Ja hän katsoa napitti silmiini, mutta ei kysynyt tai sanonut mitään. Hyvästeltiin ja samalla hän loittoni. - Kiitos tästä ja hei! Hän meni lähimpään myymälään. Sinnekö hän olikin matkalla? Olipa lähellä ettei ehtinyt sinne livahtaa, sitten kaikki olisi mennyt toisin. Kaikki! Mutta kohta tuli toinen vahvistus.

Kirjastoon pitkin riemukatua! 
Kuvahaun tulos haulle rikhardinkadun kirjasto
Rikhardinkadun kirjasto kuva
Helsingin uutiset

Voi sitä riemua! Uudenmaankatu muuttui riemukaduksi! Sydämeni oli niin onnellinen, että se läikkyi. Oikein lainehti! Ja se lintu, se oli lähtenyt. Kiitos Taivaan Isä sanansaattajasta, miten ihmeellinen Sinä olet! Se lintuko tämän kaiken sai aikaan? Mitä ihmettä! Tämähän oli kuin Franciscus Assilaisella. Hänhän puhui linnuille ja linnut hänelle! Oli miten oli, mutta jotkut palat tässä paikalleen loksahtivat! Nyt pitäisi mennä sinne kirjastoon, sanakirja-osastolle ja pitäisi saada vironkielen sanakirja jos sinne Saarenmaalle aikoo mennä! Toivottavasti ne kaikki eivät ole lainassa.

Mikäs tämä tässä on? Eesti-Suomi -sanakirja, ainakin sopivan kokoinen, ei liian iso matkalla selattavaksi. Avasin sanakirjan, tavallisen sanakirjan. Ensimmäisenä osui silmiini Isä Meidän Rukous eestiksi. Voi hyvä tavaton, eihän tällaisia sanakirjoja olekaan, että Isä Meidän Rukous?!! Joo, tämän sen täytyy olla, tämän minä otan! Isä Meidän. Kiitos Isä, kyllä minä tiedän, että Sinä ohjaat, mutta nyt tuntuu jo huippujutulta koko asia!

Isä Meidän joka olet taivaassa. Meije Isä palvele kess sa olet taives. Pyhidetyd oku sinun nimi, su riik tulku, su tahtmine niin taivaas ku maa pääl - jne. Eestiksi.

Saarenmaalle

Seuraavana aamuna soitin Orissaareen ja sieltä puhelimeen vastannut suomea puhuva mies sanoi, että tilaa on ja että paikkaan on vain noin 400 metriä bussipysäkiltä, kun sitten Orissaareen asti on päässyt. - Voi ihmeitten ihme, sinne olin menossa ja yksin. Mutta kun selostin asiaa eräälle ystävälleni, niin hän oli kovasti lähdössä mukaan. Iloistuin tästä yllättävästä käänteestä. Meno Siljalinellä sujui hyvin! Sitten linja-autoasemalle taksilla ja pian istuttiinkin mukavasti linja-autossa, matkalla kohti Orissaarta. Jännittävää.

....jatkuu....seuraavassa blogikirjoituksessa osa 3.

Siihen asti: Voi hyvin! Siunausta!