sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kirppismyynnistä ja Elizabeth Taylorista...

Kirppismyynti on vienyt aikaa järjestelyineen, menemisineen ja tulemisineen! Jos ihan tarkkoja ollaan siihen kyllä menee aikaa ihan hurjasti. Plus se, että kun päivän on ulkoilmassa, auringon paisteessa, kotiin tultua on niin rätti, että tuskin jaksaa kättänsä nostaa. Rojahdus sänkyyn ja tunnin tukkiunet on pakko ottaa ennen kuin pääsee ihmettelemään sitä kolikkokasaa, joka pussinpohjalle on kertynyt.

Rakastan myymistä! Se on niin fantastista tyrkyttää (arvioiden samalla tilannetta), kehua, kehoittaa ja innostaa ostamaan joku vaate tai härveli jollekin ihmiselle. Ihan oikeesti. Semmoisia me karjalaiset ollaan; mistä sie tuut, mihi sie meet ja mitä siula on kassissa? Ei tarvitse paljoa lisätä tuohon kun joku jo innostuu ostamaan itselleen kirppisostoksen.

Paras oli nainen, joka päätti ostaa DVD:n Englantilainen potilas / The English Patient, joka muuten on hyvä elokuva. Sanoi, että ottaa nyt kuitenkin vaikka varmaan hänellä jo se on! Joo, ihan kiva, hyvä juttu, voihan niitä kakskin olla tai sitten voi antaa edelleen lahjaksi.

Idaholainen pariskunta hyvästeli oikein kädestä pitäen. Mies oli ydinvoimalarakentajia. Nyt risteilymatkustajina poikenneet Helsingin kesäkirpputorille. Risteilijöitä Hietsun kirppiksellä käy. No onhan siellä vaikka minkä sortin risteilijöitä, mutta nämä jotka kiertävät luxusristeilijöillä lähes ympäri maailman heitä on melko paljon!

Ne kotimaiset risteilijät, heitäkin on monenlaisia ihan laidasta laitaan. Yleensä kaikki hurjan mukavia!  Maailmankiertäjät ovat kiinnostuneita kaikesta pienestä - pikku muistoja sieltä täältä. Hyvää matkaa sitten vaan edelleenkin.

Ydinvoimalarakentajalle yritin siinä aurinkoenergiasta jutella ja painottaa senkin käyttömahdollisuuksia, mutta tietty juttuhan se on, että ydinvoimalarakentaja kannattaa omaansa. Eikä Japanin onnettomuus paina siinä mitään. Kaikkea sattuu ja lehdistö suurentelee. No, ei siinä kovin suuria ideoita ehdi jutella, mutta kumminkin - mielenkiintoista.

Japanilaisia on paljon ja kiinalaisia. Espanjaa on aina ilo kuulla ja ne vähät mitä itse osaa espanjaa niin sitä haluaa heittää heti kehiin, että hiukkasen hyvää mieltä siinä tulee itse kullekin.

Parhaiten kaupaksi ovat menneet kengät ja laukut! Joku ei voi käsittää miten joku voi ostaa toisen vanhoja kenkiä, mutta niin se vaan on! (Joskus niistä voi saada jalkasienen, mutta onhan niitä vaaroja elämässä muutenkin...tupakka, aurinko, joku ruoka, joku ja joku...! )
...ovat jo uudella omistajalla :) ...

Pari, kolme euroahan niistä saa, mutta sain yksistä 12 euroa, koska ne nyt olivat niin kauniit ja hyvät purkkarit kuin olla voi. Olisin pitänyt itse, mutta kun olivat lyhyet. Varpaankynsikin kertoi, että tarttis vähän tilaa. Ne kengät osti yks ihana rouva, joka oli n. 65-vuotias. Valtavan kauniit harmaat hiukset hänellä oli. Sisko, hänen kaksossisko, ihastui yhteen laukkuuni, ja heidän yli 90-vuotias äiti istui kaffella siinä torilla varjon alla kun lapset shoppailivat. Olipa ihastuttava kolmikko! Juteltiin yhtä sun toista ja tuntui kuin olis tunnettu tai ainakin lähes!

Jos kuulee vielä kertomuksen siitä, miten oli sattunut tapaamaan Elizabeth Taylorin (s. 1932 k. 2011) ja päässyt juttelemaan hänen kanssaan 1980-luvulla Lontoossa Selfridges tavaratalossa ja ennen kaikkea miten tuo kertoja, suomalainen rouva, oli tuosta tapaamisesta iloinen, onnellinen ja suorastaan haltioissaan tänäkin päivänä - niin tarttuihan tuo iloinen mieli väkisinkin myös kuulijaan! - Ostin tarinan kertojalta kolmen euron, hänen itsensä tekemän, kangaskassin. Kassista nyt muistan hänet jatkossakin! Kysyin myös luvan, että tapauksen kirjoittaa blogiini. :) Kassin nimi olkoon täten Elizabeth! Itse rouvasta saisi tosi mainion kertomuksen, sillä hän on yksi näitä harvoja suomalaisia, jotka vielä vastustavat tätä digi/atk-aikaa. Ei omista mitään kortteja tai sen semmoisia, mutta iloista mieltä riitti! Että kohtaamisiin taaskin!

Kun nyt kirppiksistä on puhetta ollut, vielä kerron yhden myönteisen asian. FB-kirppisryhmät. Niitä on tosi monenlaisia. Jokaiseen makuun. Se on kyllä ollut varsin "somea" se ja samalla tavalla siellä tavarat vaihtavat omistajia kuin vaikka tavallisella kirppiksellä! Tosin pitkiä turina-tarina -tuokioitahan siellä ei ole. Yhtä av:ta ja yv:tä, mutta hyvä niin. Mutta sen kautta törmäsin Parikkalan tyttöön, joka sattumoisin onnekkaana on tämän vuoden Seurasaaren morsian perinteisissä juhannusaaton hääseremonioissa.

Yleensä puolet tavaroista menee kaupaksi ja loput jää. Kuten jäi Viljo Kajavan runokirja Hellyys, painettu vuonna 1944. Tässä yksi runo monista. Sota-aikojahan se oli, hellyyttä kaivattiin.

Hellyys

Jos suurempi hellyys koskaan
ajassa kosketti meitä,
se oli jo nyyhkytystä
ja sydämen kyyneleitä.

Jos suurempi hellyys, lapsi,
siipensä levittää taisi
yli kehdon, sen pyhäksi voisi
ja pyhäksi kutsua saisi.

Jos suurempi hellyys vielä
voi virrata ihmisestä,
se on ainakin siunattu, sillä
sydän vahvin ei enempää kestä.

---

Elämä on suuri seikkailu! Jokainen kohtaamamme ihminen ehkä ei sittenkään sattumalta kohdallemme tullut ... jokaisesta ihmisestä jää "jälki" - muisto, tunne, tarina, kuva - kaikkia/kaikkea ei muista, toiset unohtaa saman tien, mutta jotkut jää mieleen!

Helsingin kaupungin kasvitieteellisen ruusuja 2013


Kaunista kesää, ruusuja ja muitakin kukkia! Hyvää oloa!

Palaillaan...so long!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tie - 15

Uskovana ja arjessa

- Oletko koskaan ajatellut uskoontuloa ja uskoa?, kysäisin rantalaiturilla auringon paahtamalta kaverilta, joka poltteli tupakkaa ja toisella kädellään siemaili keskikaljaansa. Ennen tuota kysymystäni olimme vaihtaneet pari sanaa ilmoista ja siitä mistä ollaan kotoisin. Hän puhui suomea mukavasti murtaen. Hän oli tallinnalainen ja nyt tätinsä luona vieraana Helsingissä. Heinäkuun helle porotti niskaan. Ne olivat niitä samoja rantoja, joita olin keväällä samoillut ja pohtinut elämää suurempia kysymyksiä.

- Kyllä minä olen, hän vastasi välittömästi.
- En minä niin tyhmä ole, etten olisi uskoa ajatellut. Viro on juuri vapautunut ja itsenäistynyt. Nyt saamme vapaasti uskoa. Se on hyvä asia, hän sanoi.

Hän tiesi mistä puhui. Olin iloinen vastauksesta, joka oli tullut kuin apteekinhyllyltä. Hän oli yksi ensimmäisistä, jonka kanssa uskonasioista keskustelin. Hän oli nähnyt myös sen, mitä valtiossa tapahtuu, kun usko kielletään, kun Raamattu kielletään, kun Jumalan sanan kertominen kielletään.
Näin se on; vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen.

kuva vastavalo fi
Moni toivoisi, että Suomi ei olisi niin kristillinen kuin se vielä nykyään on. Olen todennut, että on se helppoa arvostella Suomen kristillisyyttä ja toivoa toisenlaista, kun kuitenkin saa olla osallisena kristilliselle arvomaailmalle rakennetusta yhteiskunnasta. Eivätkö kaikki tiedä, että monet edesmenneet presidenttimme ovat hakeneet neuvoa Raamatusta ja Jumalalta, silloin kun olemme olleet mahdottomilta tuntuneiden tilanteiden edessä. Onko äitien polvirukoukset unohdettu?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pidetään kuitenkin kiinni kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Sitä samaa tuo virolainen nuori mieskin sanoi. Hän oli nähnyt mitä ateismi kansalle tekee. Jumalan voimaa ei voi ihmisen voima korvata. Rukoillaan edelleenkin Suomen kansalle Jumalan johdatusta ja kaikkivaltiaan siunausta. Yhteiskuntamme on edelleen kristillinen, vaikka monet haluaisivatkin nähdä sen toisenlaisena. Kristillisyys niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko yhteiskunnan arvomaailmana on parasta mitä ihminen voi osakseen saada. Tämä on se tie, jolla Suomi on. Se on kiitoksen aihe.

Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. - Johannes 14:6

Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta,
jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkaista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskaista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Kiitos  sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paisteesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen.

Virsi 341 - August Ludvig Stormin kirjoittama v. 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Niinpä - kiitos. Kiitos uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kiitos mainoskampanjasta: Osta oma Piblia! Kiitos kaikista rukous- ja sananjulistustoiminnasta kaikissa muodoissaan, vaikka Ekku Peltomäen valoshowsta Agricolan kirkossa - Jumala puhuu tavalla ja toisella...Miten sinulle?

Ylistetty olkoon iankaikkinen Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki!

Tämä oli etsivän ihmisen tarina. Tämä oli löydetyn ihmisen tarina. Tämä oli ja on rakkaustarina. Todistukseni elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, jonka ymmärsin 3.6.1994 (tänään on 3.6.2014!) ja sain ottaa vastaan, joka muuttui eläväksi rakkaudeksi minun ja Jumalan välillä. Usko Jumalaan Pyhän Hengen virvoittamana muuttaa ihmisen elämää erilaiseksi. Miten se ilmenee ja on ilmennyt, siitä olen yrittänyt pari sanaa raapustaa. Toivon, että siitä on ollut jotain myös sinulle. Se sittenkin on totta! Usko pois!

Tule tälle tielle, jos se ei ole sinulle tuttu. Hän antaa monet uudet näköalat. Ethän voi olla niitä katsomatta - vai voitko?! Rukoile Pyhän Hengen voimaa arkeesi ja elämääsi. Hän kertoo sinulle Jeesuksesta. Tai ehkä se menee eri järjestyksessä. Jumala on rakastava Isä, jota ei kukaan voi kaavoihin laittaa, vaikka me ihmiset joskus yritämmekin. Lue Raamattua. Vaikka se jae illassa.

summer
Jumala sinua suuresti siunatkoon!

Tie -kirjoitelmani päättyy tähän. Mutta elämäntie jatkuu, monenkirjoinenhan se on ollut, vaan ehkä sieltä jotain kirjoitettavaakin vielä löytyy, vaikkapa Saarenmaan matka 1990-luvun loppupuolelta tai Valamon luostariin tutustuminen.

Jälleen on se odotettu aika vuodesta; kesä! Mitä se meille itsekullekin tuokaan; olkoon se juuri sellaista jota itsellesi ja läheisillesi toivot!

Hyvää kesää sinulle lukijani! - Voi hyvin!