keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Turistikahvit Helsingissä ja muuta

Ihanaan kesään tuli pikku katkos. Kylmä aamu ja kylmä päivä, heti se oli tuttua - niin ikävän tuttua värjöttelyä. + 25:stä alas +17 asteeseen, eihän se nyt tunnu mukavalta. Mutta jos olet turistina kaupungissa, olit sitten missäpäin maailmaa tahansa, eipä ole toimistoa minne voisit valittaa. Onpas teillä huonot ilmat!! No, ei. Oli pakko mennä lähimpään kahvilaan lämmittelemään. Aamupäivästä ei nyt vielä halunnut kotiinkaan parkkeerata, kun juuri oli viikonloppu ja matka takana. Siis kahville!

Cafe Engel / Helsingin Suurkirkko

...sai ottaa santsin jos halusi...

Pohdittiin, että miten saataisiin päivästä paras mahdollinen irti. - Kahvista huolimatta vatsakin murahti, muistutti - eihän pelkkä tämä riitä. Missäs ne hyvät ruokapaikat täällä Helsingissä ovatkaan, tarkoitan lounaspaikat? No, löytyihän se. Se vanha taattu ja vakio. Edullinen ja aina hyvä. - Kumpikaan ei onneksi tällä kertaa sanonut, että eiks me koskaan keksitä muuta!

Pilvet eivät loitonneet. Niin suuntasimme Metsäntarinaan. Päivänäytökseen. Mies nukkui osan ajasta. Mikäpä siinä täydellä vatsalla. Sopivaa musiikkia lähes 1½ tuntia. Hyvät maisemat. Hyvin kuvattu. Mahtavaa yksityiskohtaista kuvausta suomalaisen metsän eläimistä. Vaan; käsikirjoitus köykäisenlainen. - Oli hyvä leffa, eiks ollutkin? - Oli, oli. - Joo, mutta et kuorsannut. Ihan hyvä niin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Voi hyvin!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hello Tallinna!

SeBen linja-auto toi meidät tuttua reittiä Pärnusta Tallinnaan. Matka kesti kaksi tuntia. Mielestämme Virossa on mukava matkustaa bussilla. Ilmastoinnit pelaa. On edullista ja kuljettajat ovat tottuneet operoimaan myös turistien kanssa. Ovat mukavia, tehokkaita ja tällä kertaa meillä oli erittäin viisas kuljettaja.

Pärnusta lähtiessä nk. isolla tiellä oli suuret tietyöt, jotka olisivat hidastaneet matkaa huomattavsti - ehkä puoli tuntia, tunnin? Mutta hän koukkasi bussin kapealle kiertotielle. Kylätielle. Tie kulki ison tien lähellä, josta oli ajoittain näköyhteys valtaviin autojonoihin, jotka vain seisoivat, sillä autoja päästettiin vuoron perään toisesta ja toisesta päästä. Autojonon pituus oli veikkaisin ainakin kilometrin ellei 3!? Moni Tallinnan suunnasta näytti tekevän u-käännöksen kesken jonotuksen. Saattoipa kuvitella autoilijan tunnelmat ainakin jos kiire oli. Mutta me saavuimme aikataulussa perille.

Aurinko paistoi. Suunniteltiin syömistä ja shoppailua. Sitä tavallista mitä nyt turistit Tallinnassa tekee. Noloa tunnustaa, mutta museoissa emme ole kiertäneet. Ehkä ensi kerralla. - Minkähänlainen se meidän hotelli on? Tavallinen kai. Keskitason tavallinen?

Tuttu Viru-hotelli hieman erilaisesta kulmasta katsottuna.
Heti Tallinnaan saavuttaessa ei voi välttyä näkemästä Viru-hotellia. Tuttu juttu! Hotellin yhteydessä on valtava ostoskeskus ja pohjakerroksessa sisäisen liikenteen linja-autolaiturit/päätepysäkit. Pitkän matkan bussit lähevät varsinaiselta linja-autoasemalta, joka on n. 3 km päässä keskustasta.
Vanhan kaupungin keskustaa. Ravintola Old Hansa.
Hyvä ruoka sielläkin.

...nämä ovat aina olleet...ihana tuttu näky...
Ja vihdoin sitten hotellille. Hotellin nimi on Olevi Residents. Oli se ihan oikea hotelli, vaikka nimessä tuo residents. Se on vuonna 2003 täysin kunnostettu. Rakennuksen historia ulottuu aina 1300-luvun alkuun asti!! Huoneessamme oli tuota satoja vuosia vanhaa muuria, joka on pitänyt säilyttää sellaisenaan, mitään ei ole saanut hävittää.
Olevi

Ystävällinen palvelu. Meillä oli huone nro 10.
Huoneeseen pääsi kierreportaita alas ja eteenpäin ja alas ja alas! Maan alle!? Eiks siellä ole ikkunaa? - Ei kai.

Vihdoin löysimme huoneemme. Todella - olimme maan alla!
Lattialämmitys. Ilmastointi. - Hei täällä tuoksuu
saunalta?

Alkuperäistä muuria, ovi valtavan isoon kylpyhuoneeseen ja
saunahan siellä.

Aamiaishuone


Nettiyhteys arvoisessaan paikassa! 
Piritan rantaa aivan Tallinnassa vain pari kolme kilometria
bussilla, bussi 34.
Viimeinen yö ja ilta Tallinnassa oli meille hyvin mieleinen. Yllätys hotellin erilaisuudesta teki meidän aivan sanattomaksi. Tehtiin näet hotellivaraukset melko vauhdilla ja ei niin tarkkaan tutustuttu muuhun kuin hotellin sijaintiin, että on lyhyt matka joka suuntaa. - Huoneen sijainti jossain maan uumenissa mietitytti varsinkin kun käytävät olivat mutkittelevia. Portaita portaiden perään. Alas, alas!

- Voidaanhan me nukkua ovi käytävään auki, jos alkaa ahistaa. - No, ei kai. Kyllä se vaan on luotettava, että ilmastointi pelaa. Ja niinhän se on laivojen hyteissäkin ja vaikka missä, eihän sitä tule ajatelleeksi. - Olimme hyvin hämmästyneitä ja samalla iloisia hotelli oli hyvä tasoinen. Aamiainen oli mahtava. Palvelu hyvää. Ja niin kyllä me se saunakin lämmitettiin, vaikka ei siellä mitään ohjeita ollut. Mutta osaahan jokainen saunan nappuloita väännellä. Kunhan ensin ostettiin sähkölamppu, että nähtiin kiukaan nappulat.

Seuraavana päivänä Linda-line toi meidät reippaasti takaisin Helsinkiin. Matkahan kestää vain 1½ tuntia. Mennen tullen kun oli vielä lähes tyyntäkin, niin hyvä oli. - Pikku reissu tuli tehtyä ja mukavaa oli. Mies oli iloinen koko matkan, jokin kesäkärpänen sitä on purrut, kun tuntuu niin mukavalta kaikki! Semmoista se on tämä keski-iänkin matkailu. Ihan mukavaa.

Mukavaa perjantaita - voi hyvin! Palaillaan!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pärnu oli taas muuttunut!

Pitkä bussimatka oli vihdoin tehty. Pärnun linja-autoasemasta olikin tullut hyvin tuttu paikka. Mitään isompaa asemarakennusta ei ole. Liput ostetaan kadun toiselta puolelta lippumyymälästä, jonka yhteydessä on muuten hyvä leipomo ja kahvila. Ja leimpomon tuotteet ovat (tietysti) tosi hyviä ja edullisia. Samoin kahvi - oikein hyvää!

Nyt sitten Villa Johannaan. Käydään taloksi ja lähdetään uimaan - tai ainakin rannalle!

Villa Johanna rantalta päin tultaessa.
Parvekkeemme tuolla katon rajassa.

...mökkitunnelmainen paikka...
Aamiaishuone

...rantaa...syvä alkaa 50 metrin kahlauksen jälkeen...
...joku lähti hoitamaan jalkapohjiaan...
hiekalla kävely mikrohieroo jalkapohjia...

...uusi laukkuni ...

Pärnun keskustaa

Pärnun keskustaa

...kahvila rakennus...

...ja uutta rakennetaan koko ajan...
Pari päivää meni nopeasti. Yleensä emme näin lyhyttä aikaa täällä ole. Mini-golf -turnauskin jäi pelaamatta. Silti aika täällä oli mukavaa oleilua kuten aina. Lähtöpäivän aamuna söimme pikku lounaan katukahvilassa, jossa oli upeat ruuat ja tietysti leivokset ja pullat.
Kukahan keski-ikäinen pariskunta siinä
poseeraa? Noo..tarjoilija ehdotti kuvan
ottoa...9 vuotta sitten otettiin
vastaavanlainen Teneriffalla!

Hyvät munakkaat - ihan just niin kuin kotona!

Seuraava kohteemme olikin tuttu Tallinna. Halusimme olla siellä yötä, ihan vaan siitä syystä, että nyt oli lomaa. Pitkä talvi takana. Perheen autisti-tyttö oli kyllä pitänyt meidät ihan sopivan valppaina viimeisen puolen vuoden ajan erityisesti. Vaikka lopulta hyvinhän kaikki on...mutta silti tarvitsimme lomaa isolla ällällä! - Kylläpä Tallinnassa olostamme tulikin ikimuistoinen, siitä tarkemmin ensi kerralla!

- Voisikohan täällä Pärnussa olla ihan pitempiä aikoja? Sitten kun molemmat ollaan eläkkeellä? - Mitä sä sanoit? - Että voisiko - no varmaan - tai - hym?! ...siis kesällä vai? Talvella?! No, ei kai missäs me sitten käytäis lomalla? ...Hei, hei Pärnu. Kiitos taas kaikesta. Ja Villa Johanna - kyllä suositellaan.

...jatkuu

p.s. hyviä kuvia Pärnusta löytyy osoitteesta www.kuviavirosta.net...satuin eksymään niille sivuille...Pärnusta saa hyvän käsityksen.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Matka jatkuu...

Matka Tarttosta Pärnuun kesti kaksi tuntia ja 20 minuuttia! Matkalla näimme maaseutumaisemaa ja mm. tämän pikku kaupungin Viljandin.



Perillä meitä odotti Villa Johanna (kuva alla) ja sen omistaja rouva-Ly. Aiemmat kerrat olemmekin majailleet Villa Kanalissa, jota ilomielin suosittelemme monessa suhteessa ja hotelli Strandissa. Nyt uuteen majapaikkaan.

Miten Villassa voi olla sviitti? Hym?

Olemme käyneet Pärnussa n. 10 vuoden ajan monena kesänä. Kävelleet kadut ja rannat ristiinrastiin. Askelmittariin on kertynyt mukavasti kilometrejä. Viime kesänä alle viikossa 67, muistaakseni... Ranta on kuin jossain Mallorcalla Espanjassa, mutta niitäkin kesiä on ollut kun lämpömittarissa on ollut vain +15 ja on satanut vettä...mutta nyt oli hyvät säät! Hellettä ja suloista kesäsäätä.

No, onpas sievää...tässäkö nyt tämä, keskustasta vain 10 minuutin kävely...jos et ole käynyt Pärnussä niin alla kuva tunnelmista, joihin väistämättä pääset matkalla paikasta toiseen...elokuvamaisia puistokäytäviä kilometri toisensa perään .....siellä täällä on myös picnik-pöytiä ja penkkejä...ihmiset syövät ja juovat, nauttivat elämästään...
...Pärnun puistokatumaisemaa..
Villa Johanna

"Teretulemast, huone numero on 10." .....Hei, eiks meillä Tarttossakin ollut 10? Kato täällä on saunakin! ...Missä se huone nyt oikein on...Odota...

...jatkuu....

Hyvää yötä....voi hyvin! Palaillaan!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Tartto - yleiskatsauksia

Onneksi sää suosi. Tässä tuokiokuvia eripuolilta Tarttoa.

Erikoinen pyörä asuinkerrostalo
lähes keskustassa

Kävelykatu keskustassa vieressä
isot puistot molemmin puolin
Tori - hyviä marjoja - kauniita kukkia

Jokiajelulla Emä-joella

Toinen paatti jäi...ja aurinko paistoi. Joki oli täysin
hiekkapohjainen...rannat hiekkaa...
Kentät täynnä pelaajia...hieno paikka
puiston keskellä

Historiallinen vallihauta-puisto -alue,
oppaani jäi tutkimaan jotain kiveä...

Hei hei Hotelli Pallas taidetaankin lähteä Pärnuun,
edessä 2½ tunnin bussimatka, jonka aikana
räpsin kuvia ja luin kirjaa nimeltä Susanna
herätyksen äiti...mies puolestaan yritti nukkua...
Tartossa meihin teki vaikutuksen moni asia. Se oli miellyttävä ja mielenkiintoinen kaupunki. Vanha kaupunki oli kaunis ja hyvin hoidettu. Hyvät palvelut. Shoppailua tuli harrastettua sen pakollisen verran. Ehkä himpun liikaa, koska ihan keskustassa oli isot kauppakeskukset ja niissä oli alennusmyynnit - ja mies kannusti (!).

Mutta sitten; naakat tekivät sellaiset ylilennot illalla tasan kello 21 asettuessaan talojen katoille - ties minne nukkumaan, että olimme suorastaan äimistyneitä. Niitä oli tuhansia! Osa "naakka-massasta" tuli hotellihuoneemme vastapäiselle katolle, melko lähelle. Seurasin niin tekemisiä käsi poskella pitkän tovin.

Historia suorastaan imaisi puoleensa. Teimme valmiiksi merkityn kävelykierroksen eri muistomerkeille ja rakennuksille. Mies lukea pasmatti mitä oppaassa kerrottiin ja niin käveltiin. Kävely sujui ja puistossa vaeltelu sai aivan uuden ulottuvuuden. Löydettiin lopulta jäljellä oleva kaupunginmuurikin, joka pätkä oli restauroitu hyvään kuntoon. Osa reitistä jäi tekemättä, siis seuraavaa kertaa varten!

Pitkin matkaa viittasin ja ihmettelin elämää 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Kirja jota luin kertoi todellista tarinaa Susannasta ja hänen miehestään Englannissa. Jo oli ajat erilaiset. Puute ja köyhyys, sairaudet arkea. Monet heidän lapsistaan kuolivat jo melko pian syntymänsä jälkeen. Tosin kyllä heillä oli paljon hyvääkin. Mutta nyt näimme vanhaa muuria silmiemme edessä. Suotakoon yksinkertaisuuteni anteeksi, mutta tajusin tuon vanhan muurin paremmin kun samaan aikaan olin lukenut kirjaa vastaavalta aikakaudelta. Mutta emmepä arvanneet mitä matkamme tulisikaan vielä tuomaan! - Miten ihmeen lähelle muureja jouduttaisikaan ja missä?

Mutta Tarton jälkeen Pärnuun. Siellä meitä odotti Villa Johanna, joka oli kuin nukkekoti tai kesämökki. Oikea tip-top -paikka. Varaus etukäteen oli kunnossa. Kuten kaikki varaukset tehtiin netistä etukäteen.

...jatkuu loppuviikosta...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Huomenta Tartto - Good morning Tartu!

Ajatus Tarttoon menosta oli kytenyt mielessämme - lähes joka kesä. Tarttoon näytti lähtevän busseja yhtä tiheään ellei useammin kuin Pärnuun. Jokaikinen ihminen, joka oli siellä käynyt, suositteli. Mutta kesällä, ei talvella. Ja niin tänä kesänä 2013 saatiin kartta kasaan. Reitti Tartto-Pärnu-Tallinna tuntui juuri meille sopivalta. Peipsijärvi sai vielä odottaa, sinne olisin halunnut päästä, mutta sitten joskus toisen kerran.

Raatihuone - The town hall of the city
- Nappasen kuvan Raatihuoneesta ennen aamiaiselle menoa. Raatihuone on siis kaupungintalo, jossa nykyisin kokoontuvat kaupunginvaltuusto ja -hallitus. Tornin kellopeli soittaa eri sävelmiä klo 12, 18 ja 21 - miellyttävää viihdykettä kadulla kävelyn tahdittamiseksi. Kyllä ne eestiläiset osaa. Ihastuttiin kaupunkiin saman tien! - Hotellivaraukseemme ei kuulunut aamiaista. Höh, miten se nyt niin meni. Mutta olkoon, löytyihän niitä paikkoja kaupungilta. Ehkä huomenna ostetaan hotellista. Hotelli oli muuten nimeltään Hotel Pallas.


Pestolla ja muilla mausteilla höystetty uunissa paistettu
munakas oli tosi hyvää, seuranaan juuri paistettu croissant -
ja vahvaa kahvia.
Kahvilamiljöö ja tarjoilijana oli yksi ihastuttava juuri
lukionsa päättänyt tyttö, joka oli syksyllä aloittamassa
yliopisto-opinnot joko taloutta tai maantiedettä -
naureskeli vaikea valita.Harmi että ei ole kuvaa.

Otetaan nyt yksi kuva tästä Emä-joestä. Emä on suomeksi äiti.
Ja sitten päivä saa alkaa...

Takaisin kaupungille...mies lupautui oppaaksi...
mikäpä tässä...seurataan opasta...
Kaunis päivä sai alkaa... jatkuu huomenna

Summary in English: We had been thinking of going to Tartu for many years. And this was the summer we did it. It was such a lovely city. Everyone who had been there recommended to visit it. We stayed in Hotel Pallas. The location was good. Breakfast was not included. So we found a very good breakfast place in the middle of the city. And indeed we had very good omelettes with pesto, croissant and strong coffees. ... In the first picture there is the town hall. It has a bell-system that plays everyday at noon, 6 p.m. and 9 p.m. every time different way. - My husband promised to be my guide...so there we go...just follow the guide!


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Ihanaa oloa ja kesää!

Nyt on kyllä kesä kauneimmillaan! Kaikki se ihana lämmin ja kesän kauneus, jota koko vuoden odotetaan, on ollut useamman viikon tässä ja nyt.

Onko sinulla riippukeinu? Jos on - lucky you! Siitä minä tykkään. Kerrostalon pienelle parvekkeelle sellaista ei oikein viitsi viritellä, mutta riippukeinussa olen kuitenkin monet kesät kuunnellut lintujen laulua, lehtipuitten suhinaa tuulessa, ottanut aurinkoa ja lukenut hyviä kirjoja. Sitä kaipaan. Ainahan sitä jotain kaipaa.

Kaipaus on ihmisen sisälle rakennettu juttu, ihminen kaipaa aina jotain! Mitä sinä kaipaat?

Neljän viimeisen päivän aikana on kertynyt kävelykilometrejä - 43 km. Ei yhtään huono luku. Aamuisin jostain jalkaluitten välistä, alta tai päältä on hiukan kolotellut, mutta kaikki on haihtunut jo ensimmäisen kahvikupposen myötä...kävely on ihan yes-puuhaa vaikka voisi sitä pyöräilläkin.

Huomenna on taas hellepäivä!

Hyvää kesän jatkoa sinulle hyvä lukija. Toivottavasti kesäsi on hyvä!  - Voi hyvin, palaillaan!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuluneen viikon valloittava kulttuuritapahtuma

Kuorokonsertti Temppeliaukion kirkossa laulajat Etelä-Afrikasta asti. Tarkalleen Afrikaans High School for Girls Choir. Aivan upeaa! Mahtavaa sointia, laulua. Ja olivatpa harjoitelleet yhden sävelmän Lapistakin. Se miten he matkivat äänellään kaikkia viidakon ja luonnon ääniä oli mahtavaa.

Antoivat kaikkensa meille piskuiselle väelle, jotka olimme Temppeliaukion kirkkoon tulleet. Mies oli ihan äimän käkenä etteikö enempää yleisöä tule. Niinpä - Helsinki on lomalla. Kuka nyt kauniina kesäiltana kirkkoon tulisi. Minä sain hänet sillä verukkeella, kun torstain piti olla viimeinen työpäiväni. Enkö nyt voinutkin toivoa mukaan. Ja niin lähti. Turistit mukaan lukien kuulijoita oli alle 50 (noin). Hym?! Vaikea tietää miksi ihmisiä ei kiinnosta. Mutta soundi oli mahtava. Tai - iso Tai -seurakunnat eivät mainosta näitä Hesarissa minne-mennä -palstalla kun on oma Kirkko ja kaupunki -lehti. Mutta sepä ei tule kuin kirkkoon kuuluville, ja lukevatko hekään kun se on niin ihmeellinen lehti. - Mutta konsertti oli super - kiitos tytöille. Mieli tuli lähteä Etelä-Afrikkaan. Lauloivat yhden laulun siunaten Nelson Mandelaa. Ja kaikki esitykset olivat mahtavia. - Alla kuvassa tytöt keskittyvät ennen konserttia.

Afrikaans High School for Girls Choir

Choir in Helsinki, Finland 4.7.

Hyvää pyhää!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Huomenna on minun...

...viimeinen työpäivä kahdeksan kuukautta kestäneessä toimistosihteerin työssä. Mukava rupeama tämä on ollut. Siinä meni marraskuun tuiskut, joulun tienoot, tammikuun pitkät päivät, kovatkin pakkaset ja muutaman kerran junien odottelut, kevään odotus, kesän tulo, juhannus ja heinäkuun helteisiin tämä sitten päättyy!

...kahden vuoden työttömyyden jälkeen työssäkäynti tuntui tosi hyvältä...onneksi sattui mukava paikka, eihän se kaikilla niin aina ole...siis olen kiitollinen...aikansa kutakin...uutta henkilöä olenkin opettanut tehtävään, hän on nuori ja tyytyväinen paikasta...olen onnellinen hänen puolestaan...

...perjantaina olen taas työtön, mutta Tästähän on hyvä jatkaa! Eikä sitä koskaan tiedä...

Nopsajalka - Hyvää elämää!



Hyvää loppuviikkoa ja aurinkoa! - Kuulumisiin - & kuuntele Nopsajalan Hyvää elämää jos räp-maistuu!