keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Todellinen ilmaston muutos!

Malagassa oli suomalaisittain kesa, vaikka olikin yo kun saavuimme. - Lentokentalla matkatavarat tulivat ajoissa. Vastassa oli espanjalainen taksinkuljettaja kyltin kanssa. Auto oli kuin tehty meidan tavaroille, puolen tunnin ajo ja Hotelli Pyr oli silmiemme edessa. Espanjankielen puhuminen lahti kayntiin vielahan tuo joten kuten sujui. Yopalmut huiskivat katuvalojen loisteessa. Kostea lampo teki ihania hyvailyja poskille ja puseron sisaan. Miesta ei tahtonut saada pysymaan aisoissa. - Ollaan, ollaan, perille ollaan paasty ja tultu - Espanjaan. Halauksen ja high-fiven paikka.

Vasymys karkottui nukkumisella. Nalka syomisella. Auringonpaiste kaantyi sateeksi, mutta se ei haitannut. Jos tarkkoja ollaan kyllahan se vahan, mutta kun miesta ei yhtaan - niin ei sitten. Hotelli oli juuri sopivan hyva, vaikka keittonurkkaus olikin niin vaatimaton, etta siina ei nyt sitten alettu tuhertamaan mitaan.

Kaveltiin, ostettiin vetta, ruokaa ja kaikkea mita tarvittiin ensi hatiin. Ihmeteltiin. Sisapihalla oli uima-allas, lammitetty, ehka sinnekin viikossa ehtisi. - Viikko tassa merenrannassa ja sen jalkeen sitten johonkin paikkaan, jonka nimi on Los Pacos. Siella me sitten vietetaan joulu. Onkohan se lammin? Vai oliko sillakaan valia! Olihan taalla ihan Suomen kesa!

Olen sitten elakkeella. - Hei, mun pitaa muistuttaa itseani, etta makin olen sitten elakelainen!
Ei kylla tunnu silta. Mutta nainhan ne elakelaiset tekee - tulevat Espanjan aurinkoon. Taalla sita nyt ollaan. Kerrankin sai levata. Kodinpurkaminen oli aika kova juttu - rankka, mutta eikohan se tasaannu pikku hiljaa. - Mies vahvisteli, levitteli onnellisena kasiaan. Otti Espanjan ilmaa sisaansa ja syliinsa! Sita oli kuulemma hyva hengittaa. Meri-ilmaa!

Alkoi pitka sateinen jakso. Alkoi totuttelu toisenlaiseen.

...jatkuu...

Mutta oli sitten kylma tai lammin saa. Toivon sinulle hyva lukija kaikkea hyvaa. Kesa on tuloillaan, meilla ja teilla. Joka puolella - lahes.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Helsingista lahto!

Varsinainen lahtopaiva olikin sitten jotain unohtumatonta! Jotain tehtiin pieleen ja jotain tosi pieleen! Tuli muuten pidettya noita ristimiakin ristissa, sanoisinko ylospain. Jokainen miettikoon, jos haluaa, onko siita apua.

Se mita otetaan mukaan, siis matkatavarat - tavarat elamista varten - oli yliarvioitu. Tietysti. Ajatus oli sovittu moneen kertaan; mahdollisimman vahan, mutta silti - liikaa pukkas paalle.

Noustiin ylos klo 6.30, siis 30. marraskuuta, 2016, lento oli illalla klo 20. Kolme isoa matkalaukkua lahti jo aiemmin kuljetusliikkeen mukana kohti etelaa, olivat nyt jossain matkalla maaranpaana joku Centro Finlandia -niminen paikka. Olihan siita paikasta nahty tv:ssa, mutta nain jalkeenpain huommaa, etta Suomelat ja Centro Finlandiat olivat mielessa kylla yhta ja samaa.

Onneksi meilla ei ollut kovin iso asunto eika kaappeja paljon. Yksi oli jo nimeltaan "Espanja-kaappi" ja toinen, etta taalta ei sitten mitaan jne. Astiat saivat jaada. Voi, voi - kylla yksi Paradiso muki, sita Arabian ihanaa menee vaikka kasimatkatavaroissa - "Kyl ma haluun" Siis kaksi isoa matkalaukkua molemmilla. Mies unohti yhden vaatekaapin puolilleen vaatteita, kun oli jo lahes kaikki pakattu. - Entas nama? Mitas sa naille teet, hihittelin kaapin edessa. Mustaa jatesakkia vaan ja sinne. - Voi ei, noin hyviakin viela. - Et kylla, nama annetaan sille, joka hakee viimeisia kauppoja, siis kirppiskauppoja. - Ei kylla mee, ne menee roskiin, ei vaan voi mitaan! Joskus on pakko vaan katsoa. Toinen paattaa ja tekee. Sopu ennen kaikkea. - Jaakaapissa oli valot ja salamia seka juustoa. Muista juoda vetta, huudeltiin.

Kaiken lisaksi piti siivota! Hiki valui valmiiksi, vaikka oli marraskuu. Mutta siita vaan, siivous kayntiin, vaikka tavaraa oli viela huiskinhaiskin joka puolella. Mies vei kaiken painavan, jatesakit ja yhden kaapinkin roskiin, ei antanut minun retkauttaa selkaa. Hyva mies. Kiitos. Eilen se rumba vasta oli ollutkin. Facebook -ostajat hakivat kirjahyllya, poytaa, lamppua, mattoja. Mutta niin se meni kaikki sai jaada. Lopulta iltapaivalla klo 16, kaikki oli kunnossa. Avaimetkin oli luovutettu puolenpaivan aikaan toimistolle. Ylakerran rouva lainasi vara-avaimen, jolla paasimme alaovesta. Jomman kumman piti olla aina sisalla, etta homma toimi! Lopulta kaikki oli siivottu ja pakattu! Oltiinpa sovittu ajoissa kentalle saapuminenkin, etta syodaan miehen sukulaisten kanssa. Oikea lahtoruokailu - kentalla on kiva buffet-ravintola, suosittelen.

Laukut oli rivissa kauniisti lahtemassa, uudet hienot laukut. Kaksi harmaata ja kaksi punaista. Matkavaatteet vaihdettu ja jannityksen virittamaa hyvaa mieltakin jaljella. Nyt me sit lahdetaan! Huh-huh. Kiitos meille. Selvittiin. - Eikohan kayda viela naapurissa ja ulkona happea haukkaamassa! Ai, etta viinipullon meinaat vieda? Ok, mun puolesta, mennaan vaan. - Nyt kun on kaikki valmista, siistia kaikki kunnossa, voidaanko jattaa ovi auki? - Mita turhia, laita kiinni vaan. - Ok. Vasymys oli kaatanut aivonystyrat lepaamaan ennen aikojaan. Hip-hurrei. Ovi kiinni vaan. Hyva lukija, taidatkin huomata jo. No, naapurit eivat olleet kotona. Viinipullo jai antamatta. Alaovesta paastiin, mutta kas kummaa, avain ei kaynytkaan meidan oveen!? Kerrostalorapussa ei naurattanut. Mies tais sanoa, ne kliseenomaiset sanat: - Ei voi olla totta! Taisin itse toistella useammankin kerran jotain samansuuntaista. Ylakerran rouva tuli ihmettelemaan, etta mitas me siina rapaussa oikein tehtiin? Tais nauraa. Ihan oikein. Mutta nyt oli ruuhka-aika.

Turvapalvelunmiehet tulivat kun paasivat. Aikaa kului. Viimeinen tunti Suomessa vietettiin kerrostalon rapussa, onneksi oli tarpeeksi paalla. Peraan soitteluja piti tehda useampi. Ruokailut peruttiin. Istuttiin rapussa. Hiljaa. Hiljaa ja odotettiin. Saatiin kylla sitten seuraa. Hyvaa seuraa, veivat lentokentalle ja kyllahan me sinne koneeseen ehdittiin. Mieli meni vahan matalaksi hetkeksi, eihan me vaan koneesta myohastyta, eihan.

Koko paiva oli syomisen kannalta kehno. Hiukopaloja vaan. Kentan ruokailut jai. Kiireeksi meni. Lahtoalueella oli mulle tarjolla perunalastuja ja mies soi 70% suklaan. Super. Itse join oluen ja mies pikkukuoharin se maksoi 14€! Mutta selvittiin. Ihan ei taristy vasymyksesta, mutta jotain sen suuntaista. Kun kone tempaisi ylos Helsinki-Vantaan kentalta, kylma ilma nakyi vain aavistuksen huuruna ikkunan takaa. Olen aina pitanyt nousuista ja tykkasin nytkin. Oli exit-paikat ja sopivasti jalkatilaa. Hyva niin. Perille oli tilattu taksi valmiiksi ja osoitekin oli selva: Hotelli Pyr. - Nyt me sit mentiin.

...jatkuu...

- Hasta luego, nakemiin. Voi hyvin!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

+20, on lamminta!

Totaalisen kiire pukkasi paalle kun mies sanoi, etta kylla se nyt niin on, etta meidan molempien haave on toteutettava nyt - tai ei sitten koskaan.

...ESPANJAAN...! ME MUUTETAAN ESPANJAAN! OK!?

Toukokuussa 2016 alettiin tyhjentamaan Helsingin kotia. Aluksi pikku hiljaa kirppistellen kuten Hietsussa (Helsingin iso ulkokirppis). Vaan kaikki ei mennyt putkeen. Kun oli auto ja varaus tehty koko viikoksi, hyvaa huomenta, vaan - vetta sanoi koko viikon! Ou nou, ei ole tarkoitus murehtua ja ei ainakaan paljoa, vaan vahan - tuo naet tapahtui toisenkin kerran!! Siis vesisade kesalla, sehan on ihan luonnollista!

Vaan pikku hiljaa! Ok, mies lupasi olla valittamatta. Ihan oikeesti lupasi, ja kun nyt taaksepain katsoo, niin tapahtui. Ei valittanut, auttoi kaikessa ja paasaantoisesti kaikki meni hyvin tai huh-huh-hyvin. Niin rankkaa se oli, se tavaroista luopuminen. Kylla ihminen sitten sita roinaa keraa. Lisaksi sita saa ja tulee. Vai mita?

Heinakuussa varattiin kahden kuukauden majoitus 1.12.2016-31.1.2017. Silloin jo! Ajateltiin, etta parissa kuukaudessa jarjastyy uusi koti, se semmoinen oikea. Huikeaa. Siis Espanjassa? "Toivottavasti elake alkaa sitten 1.11.?!" - Etta jaa aikaa lahtea!

Kirjoittelen viela lisaa, mutta nyt kirjasto alkaa sulkeutua - pitaa lopetella ...

...jatkuu...

Kaikkea hyvaa elamaasi taalta palmujen katveesta!