perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulu

Vuoden 2013 on nyt vietetty. Kuten tavallista - syöty, levätty, saatu lahjoja ja ihmetelty säätä. Tänä vuonna meillä olikin lumeton joulu ja lämmin. Plusasteita juuri sopivasti niin, että parvekkeella sai pitää ruokia, jotka eivät jääkaappiin mahtuneet. Ja tulipa käytyä seurakunnan joulujuhlassakin, oli kuorolaulua, yhteislaulua, puheita ja saarna. Hyvää puuroa ja kahvit pipareineen!

Joka vuosi jouluisin käy mielessä myös häivähdys lapsuuden jouluista. Ei paljon, mutta juuri sopivasti häivähdyksiä. Olihan se aina hyvin jännittävää aikaa. Joulupukilla peloteltiin jo kuukausia ennen ihan perusteellisesti. Kaksi vanhempaa sisarustani pitivät siitä hauskuudesta huolen! Ja onpa minulla tallella vielä yksi joulupukille kirjoittamani kirjekin. Sinne, lähes jäässä olevalle verannalle se piti jättää, kun kirjoitettu oli. Tontut sen kuulemma sieltä toimittivat edelleen joulupukille! Joulukuusessa paloi oikeat kynttilät, joita tuli vahtia, ettei kuusi syttynyt tuleen! Sika oli tapettu jo aikaa sitten, ja kun jääkaappeja ei ollut, niin hangessa oli hyvin tilaa. Joulusauna oli ihan välttämätön. Tontut koputtelivat niihinkin ikkunoihin ja se ei sitten ollut yhtään kivaa! Isä naukkaili pullostaan juomaa salaa ja sitä samaa se tarjoili sitten joulupukillekin. Ei siitä mitään häiriötä ollut, mutta toisina jouluina isää itketti niin monet asiat, että oli erittäin hyvä, että yläkerrassa oli oma huone, jonne saatoi siirtyä kun lahjat oli avattu ja ilokin oli saattanut muuttua isän kyyneleiksi, joita ei voinut ymmärtää.

Vuosia, vuosia myöhemmin vietin jouluja ilman erityisiä tunnelmia. Eräs joulu kävin aattona nukkumaan kuin minä arki-iltana tahansa, hetkeksi sytytin kynttilän ja pian jo sammutin. Nyt on joulu -ajatukseen nukahdin. Tosin en ollut surullinen enkä kaivannut mitään. Tilanne vaan oli se, että siellä ulkomailla sillä kertaa asiat oli niin. Kyllähän se joulu siitä ohi menisi, ja niin se meni. Varmaan moni yksinäinen ajattelee, että toivottavasti joulu menee äkkiä ohi, sillä onhan se niin perhekeskeinen juhla. - Joku jouluaatto piipahdin diskoon ja tilasin sitä tavallista. Baarimikko toivotteli hyvät joulut. Sanoin yksinäisyydelle, että yritäppäs tulla mieleen, en ota vastaan...ihan hyvä oli olla kun ei ajatellut. Ja olihan seuraava päivä työpäivä. Monenlaisia jouluja on ollut, hyviä, upeita ja tylsiä.

Paras joulu nuoruuden jälkeen oli kuitenkin vuoden 1994 joulu. Lunta oli paljon. Ja oli pakkasta. Jouluaamuna sain sydämeni halusta osallistua jouluaamun Jumalanpalvelukseen. Varsin kaavamaistahan se oli; evankeliumi tuttu ja virret tuttuja, mutta kun tuli loppuvirren aika Enkeli taivaan ja sen viimeisen säkeistön;

Nyt Jumalalle kunnia, 
kun antoi ainoon Poikansa
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

lähes täysi kirkko ihmisiä nousi seisomaan ja urut soivat lähes täysillä, ajattelin, että ne varmaan ratkeaa liitoksistaan - silmiini nousi kyyneleet siitä kiitollisuudesta, jota tunsin sydämessäni...eikä sitä voinut sanoiksi pukea - se vaan Oli - todellista joulua!

Kun kirkosta ulosmennessä tutut huikkailivat Hyvää Joulua, niin tiesin, että sitähän se oli; hyvää joulua! - Sitä toivoi, että auto lähtisi käyntiin ja arjenoloiset ajatukset täyttivät mielen, mutta silloin tajusin, että joulu On Kristuksen syntymäjuhla! Olin jo 40-vuotias ja en ollut sitä aiemmin ymmärtänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo sananlasku. Niinpä! Kristuksen juhla! Sillä asialla oli minulle nyt todellinen merkitys. Se oli todellisten joulujen avaus. Pitkät ajat tuntui kuin joka päivä olisi ollut joulu...Niinpä...eikös se jokin laulukin sanoa, että oispa meillä joulu ainainen...se sitten kuitenkin on mahdollista - ainakin melkein. 

Mukavaa joulun ja uudenvuoden välistä aikaa! 

Voi hyvin ja palaillaan taas!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kiitollisuus...monesta asiasta!

Hetki sitten katsottuani YouTubesta erään miehen ja hänen koiransa tarinaa sydämeni täyttää kiitollisuus siitä, että osaan englannin kieltä! Tuo mies oli opettanut koiransa varsin päteväksi etsimään ja tunnistamaan asioita. Ei se pitkä video ollut, mutta jos en olisi ymmärtänyt englantia, asia ei olisi selvinnyt ollenkaan.

Olen kiitollinen, että olen oppinut englannin kielen. Eipä se opiskelu kovin helppoa ollut. Ääntäminen oli vaikeaa ja kirjoittaminen vielä vaikeampaa. Monet sanat opettelin kirjoittamaan ulkomuistista ja jankkasin kirjoitusta kirjain kirjaimelta! Kauppaopistossa kieli muuttui vaikeammaksi, mutta samalla mielekkäämmäksi. Lopulta kaikista punakynä alleviivauksista huolimatta, vuosia myöhemmin, hain Amerikkaan työelämän harjoitteluvaihtopaikalle ja pääsin kuin pääsinkin. Joskus sitä voi vain kiitollisena ihmetellä miten elämä kantaa kun uskaltaa yrittää. 

Kiitollinen voi olla myös terveydestä. Minulla ei ole ollut pahoja sairauksia, mutta pientä kremppaa aina silloin tällöin. Viime vuosikymmenen aikana selkä"fileet" ovat kramppailleet. Vaan onneksi ei nyt kolmeen neljään vuoteen. Lapsena oli hirveää hammassärkyä ja yhden kerran on ollut hiusmurtuma vasemman käden yhdessä luussa. Kipsi tulee, lääkärit huutelivat röntgenkuvaa katsellessa.

Sen olen huomannut, että stressi aiheuttaa monia aluksi pieniä vaivoja kuten nyt lihaskramppeja tai vaikka ruuansulatus- ja suolistovaivoja. Viime aikoina olen tutustunut aiheeseen; hiivan liikakasvu elimistössä. Miten hiivankasvu joskus voi ottaa yliotteen ja mitä siitä seuraa? Jos etukäteen haluaa välttää moista riesaa, kannattaa välttää jo nyt ainakin makean liiallista syöntiä ja olutta tai muita kovasti hiivapitoisia ruokia. Hiivakaan ei ole enää kuin silloin ennen! Mutta kaikesta aina selvitään.

Kiitollinen voi olla siitä, että lähimmät ihmiset pärjäävät elämässä. Että Suomi on hyvä yhteiskunta. Kyllähän me ihmiset valitamme asiasta tai toisesta. Toiset jopa hyökkäilevät toisia kohtaan sanoilla kuten iltapäivälehtien kommenttiosioissa. Medialla, sanomalehdistöllä ja televisiolla sekä radiolla - nykyisin internetillä on hyvin ratkaiseva asema ihmisten mielialojen muokkaajana. Ja toisaalta eihän sitä kaikkea tarvitse kovin henkilökohtaisella tasolla ottaa ja seurata joka riitaa!

Myönnän paljon on aihetta valittaa. On epätasa-arvoa ja vääryyksiä, mutta sanoisin ettei niihin kannata nyt ihan päivästä toiseen kiinnittää huomiota. Voi pitää välipäivän - vapaapäivän ja ajatella tai jopa kertoa toiselle mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Toivoisin, että media kertoisi enemmän myös hyviä uutisia, vaikka joku väittää etteivät ne ole uutisia. Uskallan olla eri mieltä. Hyvän kertomisella on suuri vaikutus. 

Rakastan sinua tänään, voi sanoa ja seurata mitä vaikutuksia sillä on omaan itseen ja toiseen. Tuntemattomalle voi puolestaan sanoa jotain kivaa ja rohkaisevaa. Varsinkin näin joulunseutuun sillä on varsin mukava vaikutus. Jopa elämää muuttava vaikutus tuon yhden ihmisen kohdalla!

Näine kiitollisene ajatukseni haluan toivottaa sinulle oikein hyvää joulukuuta. Itse olen kaikista kiitollinen siitä, että olen oppinut tuntemaan Hänet, Jeesuksen, josta Raamatussa kerrotaan. Hänen syntymäpäiväänsä vietetään jouluna. Hänen mukaansa on länsimainen ajanlasku ja mitä vielä Hän on kuullut ja vastannut moniin rukouksiini. Hänesta olen kovasti kiitollinen. - Televisiossa alkoi the Bible -sarja siitäkin olen kiitollinen!

Mistä kaikesta sinä olet kiitollinen? Toivottavasti monista asioista.

Voi hyvin! Hyvää loppuvuotta!


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kannattaa katsoa mitä lautasella on!

Joskus voi nälkä yllättää niin, että lounasaika on ohi, ja on pakko saada navan alle täytettä! Me kun yleensä syödään ainoastaan ja vain kotona. Mutta nyt otettiin riski ja mentiin Hämeentien Saba-nimiseen kebab-paikkaan! Ja hyvää oli. Palvelu kuin ulkomailla ja annokset, katso itse, tosi hyvännäköisiä. Ja maittavia.



On mielenkiintoista miten Suomi on ottanut ulkomaalaiset ruuat avosylin vastaan. Turkissa käydään lomilla ja turkkilaisia ruokia syödään. Hyvä me. Ja tietysti globaalisti vaikka mitä ruokia alkaa olla.

Ruuasta puheenollen viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota ruuan ravinteikkuuteen. Luin artikkelin, jossa kerrottiin synteettisistä vitamiineista, siis ne on niitä, joita ostamme apteekista ja luontaistuotekaupoista, niin suurinta osaa ei kannattaisi syödä, sillä elimistön omat vitamiinivarastot saattavat syrjäytyä kun näitä synteettisiä syö. Synteettisyydestä sen verran, että esim. B-ryhmän vitamiineja tehdään öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Valmistuksessa käytetään mm. typpihappoa, ammoniakkia ja vetyperoksidia. Ovat kuulemma siirtämässä valmistuksia Intiaan ja Kiinaan kun rasittaa tuo tuotanto niin ympäristöä. Tätä kaikkea lueskelen joskus sundqvist.blogspot.fi -sivustoilta.

Siis aitoa salaattia ja aitoa ruokaa niin elimistö voi paremmin. Sanoo kirjoittaja, joka on viime vuosina syönyt tosi vähän nk. elävää ruoka - salaatteja, hedelmiä! Tämä on vähän niin kuin katumuskirjoitus, mutta parempi on herätä myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt smoothiet maistuu!

Mukavaa päivän / illan jatkoa sinulle hyvä lukija! Voi raikkaan hyvin! Palaillaan!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Syksyinen Helsinki

Tämän vuoden syksyssä minulla on ollut enemmän kaipausta kesään kuin moneen vuoteen. Kesästä ei vaan olisi halunnut luopua! Mies selostaa joka päivä lämpötiloja. Syyskuussa oli jo kylmää. Lokakuussa jo tosi kylmää ja nyt taas lämmintä. Se riippuu siitä mihin vertaa! - Oi, pliis armahda en millään jaksaisi seurata noita lämpötiloja kun sen näkee jo ikkunasta ulos katsoessa - syksy on niin totta. Kylmä tulee ja talvi vielä tämän kaiken päälle! - Ok, sovitaan parin viikon lämpötilojen-info-katko! Huh, jo helpotti! Myhäillään, seurataan mitä tuleman pitää...

Olen kyllä semmoinen vilukissa, että lämmintä saisi olla! Vaikka puoli vuotta kunnon kesää ja toinen puoli vuotta semmoista hiukan viileämpää ja sitten taas kesä! Saahan sitä toivoa, mutta Suomeen ei nyt semmoista ilma-alaa ainakaan tule, ja itse asiassa ei liene toivottavaakaan! Sen tiimoiltahan se Sini Saarelakin lienee siellä Venäjällä vankilassa. On huolestunut pohjoisnavan jäätiköstä ja kaikesta siihen liittyvästä!

Tässä Helsingin syksyä, viime viikkojen satoa!

...jollakin henkilöllä oli teltta ajokaistan ja ratikkakiskojen
välissä...taustalla Stockmann...

...vielä oli kesää jäljellä...

...Mikonkadusta tulee hulppea kävelykatu...rautatieasema
tuolla taustalla mutta valottui pois!

city

...voisiko sanoa; Helsinki on vaahteroiden kaupunki?

...selkeä syksyn merkki...Stockmann Hullut Päivät,
Itäkeskus, pari kertaa vuodessa Stockmann myy
tuotteitaan Tarjoustalon hinnoilla! Hyvä heille
ihmiset ostaa - hurjasti!

Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ensi viikolla. Jo nyt odotan ensi kesää tai kevättä, leutoja tuulia ja auringon paistetta - mutta nyt käydään kohti syksyn pimeneviä iltoja ja öitä. Mutta eiköhän sitä niistäkin löytyne jotain kivaa, kun tästä alkushokista selviää! - Ja kuitenkin henkilöhistoriaani muistellen, yleensä syksyllä on tapahtunut monia mukavia asioita - mitähän tänä syksynä?! Ehkäpä jokin jo varattu matka piristää! Siinä toivossa. Hyvää syksyä myös sinulle hyvä lukija!

Voi hyvin!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Jos olisin evankelista pitäisin vaikka tämmöisen puheen...!

Jokainen päivä on pelastuksen päivä!

Herra sanoo sanassaan, että joka uskoo Häneen ei ikinä huku, ei joudu kadotukseen ja on saava osakseen ikuisen elämän Jumalan, Isän luona Taivaassa.

Tunnetko sinä Jeesuksen? Onko sinulle Jeesus rakas? Tiedät varmaan kuka Hän on, mutta tunnetko Hänet?

Evankeliumit puhuvat kauttaaltaan aiheesta kuka Jeesus on, mm. Johannes 8:28 Hän sanoo näin: "Kun te olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te käsitätte, että minä Olen ja etten itsestäni tee mitään vaan puhun tätä sen mukaan kuin Isäni on minulle opettanut. Hän, joka on minut lähettänyt, on kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, sillä minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista."

Ja kuten monet meistä tietää Raamatun perusteella, Jeesus puhui ja opetti Jumalan Sanaa, Vanhaa testamenttia, käski ihmisiä olemaan rauhassa ja rakkaudessa keskenään. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi - ennen tätä kaikkea kuitenkin Isää Jumalaa.

Jeesus rakasti syntisiä, meitä ihmisiä ja paransi sairaita. Hänen tuntemisensa on hyvin mieleenpainuva asia. Kun Hänet oppii tuntemaan, sitä ei voi eikä halua unohtaa.

Radiosta tuli entisten nuorten sävelradio. Siis keski-ikäiset ja sitä vanhemmat saivat soittaa levytoiveitaan. Eräs soittaja toivoi Fredin levyä Kolmatta linjaa. Sanoi, että oli kerran eläissään tavannut tuon laulaja-Fredin. Oli kuulemma ollut mukava ihminen. Oli jutellut kaikkea ihan tavallista ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin muisteli tuota Suomessa hyvin tunnettua laulaja-artistia. - Että niin oli positiivinen asia - ei unohtunut. Siitäpä monet Idols-kilpailijatkin ovat tuttuja, tähdet jäävät ihmisten mieliin...kuka niitä nyt seuraa, ainakin nuoret. Moni nuori haaveilee juuri samanlaisesta menestyksestä ja kuuluisuudesta.

Mutta jos tuo tapaaminen laulajan kanssa jäi mieleen eikä painut pois - niin kuinka paljon syvemmin voikaan vaikuttaa kohtaaminen Jeesuksen kanssa ihmisen elämään - sinun ja minun elämään. Kuinka rakkaaksi tuo kohtaaminen tuleekaan! Sitä haluaisi soittaa radioon ja sanoa, että minäkin kohtasin Hänet. Hän tuli ja kävi taloksi. Valaisi koko huoneen ja tuli sydämeeni. Täytti rakkaudellaan, Pyhällä Hengellään sydämeni, ja tiesin samalla sekunnilla, että näin oli hyvä. Näin kaiken kuuluikin olla. Hänen rakkaus minua kohtaan oli niin suurta, että siitä ei voinut erehtyä. Ja Hän sanoi rakastavansa kaikkia ihmisiä. Oliko se sellainen mahdollista?

Sanoisin radiojuontajalle, että niin oli hyvä tapaaminen, ettei ole unohtunut, että nyt pitäisi soittaa se Golgatan veressä voimaa on, voima niin suuri ja verraton! Sanoisiko juontaja, että tällaiset kohtaamiset jäävätkin mieleen ikuisiksi ajoiksi, eivät lähde pois - laitetaan vaan soimaan, mutta ei meillä Golgatasta soiteta mitään, eihän siihen kaikki edes usko. Vaan laitetaan se Mä kolmatta linjaa takaisin, kuljen kerran...

Niin jäävät tapaamiset ja kohtaamiset mieleen, kun ne tapahtuvat henkilökohtaisella tasolla. Sinulle puhutaan henkilökohtaisesti.

Jeesus sanoo sinullekin hyvä kuulija/lukija, että seuraa minua, laula lauluja Herrasta ja jätä kaikki syntisi Jeesuksen ristille. Hän on kärsinyt puolestasi. Taakkasi on raskas, ei sitä kukaan muu pysty kantamaan kuin Jeesus. Hän on sinun turvasi ja pelastajasi. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Hän turhaan kutsu, sillä Hän jo tuntee sinut. Tunnetko sinä Hänet? Tapahtukoon niin juuri tänään. Aamen.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kiire, kiire vaikka ei olisikaan!

Kaupungin syke tekee ihmisestä kiireisen. Joskus sitä ei edes huomaa. Omalla kohdallani on turhankin monta esimerkkiä siitä, että kiirettä pitää. Voi kysyä että miksi? Mutta sitä kun ei aina huomaa.

Esim. metrojunat kulkevat 4 - 5 min. välein. Mutta joskus sitä pitää vaan juosta junaan, ihan pakko muka on, että kun se just tuli asemalle niin kyytiin vaan on ehdittävä. Inhimillistä kai. Periaatteena olen pitänyt, että en juokse, mutta monet kerrat vaan on tullut juostua!

Pitikö ehtiä näkemään uutiset tai katsomaan se tietty tv-ohjelma, vaikka lähes kaikki on netissä tai tuleehan ne uusintana. Kiireellä sohvalle. Pakko nähdä! Inhimillistä? - Vai; ihminen on tapojensa orja?

Alennusmyynnit...piti just saada se tietty takki. Vaikka en sitä kotoa lähtiessäni tiennyt tarvitsevani. Hyvä ostos! Mutta oliko niin kiire kotoa lähtiessä, että hintalappu unohtui niskaan! - Hauskaa! No, joo... ja taas mennään.


Viime sunnuntaina puheenpitäjä sanoi, kyseessä olevasta aiheesta, että esimerkkejä asiasta olisi useita, mutta ei ole aikaa käydä niitä nyt tässä läpi... Ymmärrettävää ja inhimillistä...aikataulut vaatii. Aikataulutus on terveellistä, niin entä kiire...

Koko pienen ikäni ole miettinyt tätä kiireen olemusta - jo silloin kun nuorena muutin Helsinkiin. Kaikilla oli kumman kiire  -  kadun yli kävellessä, bussiin ehtimisessä, kaupassa maksamaan mennessä että kukaan siitä läheltä ei ehtisi ennen, lippuluukulla Stadikalla, kouluun mennessä (mua eräs sanoi muuten kelloksi - tarkisti ajan kuulemma mun tuloni mukaan, olin aina just ajoissa, en etuajassa enkä myöhässä...ehkäpä melkoista liioittelua), töihin mennessä erityisesti...aamut oikeaa tekemisestä toiseen ryhtäämistä, jne. Mutta yksi paikka oli, jossa ei ollut kiiren tuntua - se oli Seurasaari. Sinne suuntasin hyvin usein. Ihailin maisemia. Kävelin polut ristiin rastiin ja koin lepoa sielussani, jota alitajuisesti maalta lähteneenä kaipasin. - Lieneekö sinulla hyvä lukija kiire? Mutta varmaa on, että elämä on mielekästä jos on aikatauluja, niin ajattelen, mutta liika on liikaa joka asiassa tässäkin. Niin tässä tuumailen...

Kiireetöntä keskipäivää sinulle hyvä lukija! Voi hyvin ja palaillaan.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Vihta vai vasta?

Jos ihminen syntyy Suomeen ja suomalaiseksi, saunasta tulee yksi osa sen ihmisen elämää väistämättä. Sauna on ollut osa minunkin elämääni niin kauan kuin muistan ja edelleen on. Viikonloppuna vierailimme perheessä, jossa tuleva talvi oli otettu huomioon. Vastat oli tehty tulevan syksyn ja talven varalle! Ai, ai kun tuo näky oli mieluinen.


Luulenpa, että tuo määrä vastoja on tehty vain juhlapäivien aattoja varten.

Lapsuudesta näet muistan sen, että vastoja tehtiin 52 paria. Eli yhdet vastat viikkoa kohti. Paljon! Ne sijoitettiin navetan ylisille, ja sieltä niitä pitkin vuotta haettiin.

Arvaatko kuka ne teki? Ei liene vaikea arvata. Naiset, naiset - naisethan ne, mutta ilman miesten apua ei siitä äiti olisi selvinnyt. Isä kaatoi sopivat koivut ja siellä sitä istuttiin metsän siimeksessä ja katkottiin oksia. Minäkin, joskus, vaikka mikään "luontoihminen" enkä "maatöidentekijä" en ole koskaan ollut. Vaan joskus oli pakko tehdä - yhtä sun toista! - Kaikkea mikä tuohon logistiikkaan yksityiskohtaisesti  kuului, en muista. Mutta joka kesä, siinä juhannuksen seutuun oli vastantekoaika!

Oma taitolajinsa oli tietysti tuo oksien kiinnittäminen yhdeksi napakaksi nipuksi ja tietääkseni siinä käytettiin aina lehdistä riivittyä oksaa eikä kumilenkkiä tai narua! Miksei - enpä tiedä...ennen monet asiat vaan olivat tietyllä tavalla eikä niitä kyseenalaistettu. Toivottavasti tämä vasta ja vastantekokulttuuri säilyy myös tuleville sukupolville.

Viime vuosina olen nähnyt muovinarusta tehtyjä vastoja tai oikeataan ne kyllä mielestäni ovat vihtoja. Mutta yllätys, yllätys - ei niin huonoja ole, vaikka toisinkin saattaisi luulla!

Pikku hiljaa kesä jää taakse. Tai tarkemmin, kesä loppui viime yönä. - Tänään on hyvin syksyinen ilma, vaikka aurinko paistaa aamun vesisateen jälkeen!

Mukavaa uutta viikkoa sinulle hyvä lukija! Voi hyvin! Ole armollinen näinä armottomina aikoina.

Ehdotin miehelleni televisiotonta kuukautta, mutta sain välittömän kieltävän vastauksen. Televisio kun on niin vähän mukana ihmisen arjessa! Paras kanava on kuitenkin espanjalainen TVE, siellä on vielä jotain sellaista mistä ihan tavallinen ihminen voi iloita. Siis osa siitä tuotannosta. Ja tietysti Suomessa on TV7. Sitä suosittelen, mutta mieluisaksi sen ilmeisesti tekee vasta kun evankeliumi alkaa kiinnostaa tai Israel. Suurimmassa osassa ohjelmista kerrotaan, että ...tänään voi olla elämässäsi se päivä, jolloin ihmettelet - miksi tästä ei ole aiemmin kerrottu, miksi tämä kaikki tuntuu niin mielenkiintoiselta ja uudelta - tämähän on ihan yes, vaikka onhan Suomi kristitty maa!

Sitä ihmetellessä - uudemman kerran: Voi hyvin! Palaillaan.

p.s. vasta



keskiviikko 28. elokuuta 2013

"Koko ikä"

Jukka Ollila -niminen kuusikymppinen kirjoitti tänään Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, että vaikka on joutunut lukemaan ruotsia, ei sitä ole koskaan tarvinnut. Siis ajatukseni lähti lentoon;

- on opiskeltu ruotsia "koko ikä" mutta sitä ei välttämättä tarvita,

- on maksettu veroja "koko ikä" ymmärryksessä, että sillä turvataan myös oma eläke,

- on kuuluttu kirkkoon (ev.lut.) "koko ikä" ja papit sanovat, taivaaseen ollaan menossa, mutta nyt on ymmärrys että se ei riitäkään,

- on syöty vähärasvaisia tuotteita "koko ikä" ja meille on uskoteltu, että se on erittäin terveellistä, mutta nyt on ilmennyt, että terveyttä edistää vain aidot luonnonmukaiset rasvat,

- on selitetty "koko ikä" että roskia ja likavesiä ei saa jättää luontoon, mutta merkittävissä määrin on ilmennyt, että suuret tahot tekevät tässä suhteessa väärin koko ajan ja luonto pilaantuu.

Sano siihen vielä jotain!

Pieni lapsi kysyy hämennyksissään aina: Miksi?

Ehkä meidänkin on aika kysyä; miksi ja tehdä toisin, sillä jokainen ihminen sanoo sydämessään kuten Martin Luther King; I have a dream! - Minulla on unelma! - Unelma paremmasta ja muutoksesta asioissa, jotka eivät ole oikein. - Mutta miksi meitä ohjataan väärään? Miksi tahot, joihin meidät kasvatetaan luottamaan osoittautuvat ei luottamuksen arvoisiksi?

Onni on demokratia, jossa jokainen ihminen - kuitenkin - voi itse valita vapaasti - onneksi! Siitä syystä me emme kysy miksi, niin kai se on, vaan toivomme parasta - jokainen meistä! Pienin ja suurin, köyhin ja rikkain ja kaikki ihmiset siltä väliltä. Meillä kaikilla on unelmia paremmasta - onhan!?




Martin Luther Kingin unelma on toteutunut.

Mikä on sinun unelmasi?
-
Kesän ulkoeteisessä ollaan, pihalla näyttää jo pihlajat ja koivut virittelevän syksyn värejään. Hanhiparvetkin hakevat jo muuttoreittejään! - Voi hyvin! Palaillaan!


torstai 15. elokuuta 2013

Tapasinpa veikeän tyypin!

Tässä pientä arkikivaa. Suorastaan rakastettava tirppana, vaikka hän kyllä usein yrittää näyttää missä se kaapinpaikka on! Onnistuen ja ei onnistuen - mutta sen minkä tiedän hänen nukkumatavoistaan, luulenpa, että hyvinkin on onnistunut!

Ja nyt omistajan luvalla - ole hyvä! Pikku koira arkivauhdissaan:

video

Mukavaa viikkoa!

lauantai 3. elokuuta 2013

Hau, hau - mitä kuuluu kanssa matkustaja?

Metromatkat ovat yleensä yksitoikkoisia. Mutta monenlaistahan niiden aikana tapahtuu, jos mittakaavaksi otetaan vaikka yksi vuosi. On nukkujia, on meluajia, juoppoja, on ystävällisiä tätejä ja setiä, on kikattavia nuoria. On töihin meneviä ja töistä palaavia jne.

Huomattiin tässä kertana muutamana, että koiraihmisillekin on omat vaununsa. Vaunun ulkopuolella on merkki, että ei koiria. Hymähdettiin, että eipä se taida käytännössä näkyä. Mutta ihan sama mehän tykätään koirista. - Toisaalta usein mukanamme kulkeva autisti tyttö pelkää koiria ihan hirvittävästi. Aina on kuitenkin selvitty. Usein sanon, että koira on menossa kotiin. Kummasti se rauhoittaa, ja hän toistaa: Koira on menossa kotiin.

Sakasanpaimenkoira matkalla kotiin!
Vaan eilenpä vastapäätä istumaan tulikin reipas kulkija. Hänen emäntänsä osoitti penkkiä, jolle hän tottuneesti kävikin matkaa taittamaan. Vähän hippiluotoisia olivat nuo isäntä ja emäntä. Kysyin, että saakos tätä matkustajaa silittää. Nuuhki suklaanhajuisia sormenpäitäni ja katseli kyselevästi isääntäänsä päin. Samalla sekunnilla isäntä laittoi teknomusiikin mukana olleesta laitteestaan lähes täysille. Sanoin, että laitapa vähän hiljemmalle. Laittoi kun tyttöystäväkin kehotteli, mutta kukaan ei käskenyt sulkemaan. Jo oli metrossa teknotunnelmaa!

Koira höristeli korviaan ja vaikutti muuten varsin koulutetulta. Rento retkikunta jäi pois jo Sörnäisissä ja tavanomainen rauha palasi vaunuun. Ehkä hetkeksi, jatkosta en tiedä olihan perjantai-ilta vasta alullaan...Junapuolella sen sijaan lienee ollut vieläkin vilkkaampaa, sillä Puistolassa joku oli yrittänyt liikkuvan junan kyytiin, ja tänä aamuna tuo joku on sitten herännyt ties missä sairaalassa vakavien vammojensa runtelemana. -- Junien kanssa ei nyt kannata "taistella" eikä autojen, aina jää toiseksi.

Hyviä ja turvallisia matkoja, missä sitten liikutkin!

Voi hyvin!

p.s. ja koirat mieluummin lattiatasossa tai sylissä...

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Turistikahvit Helsingissä ja muuta

Ihanaan kesään tuli pikku katkos. Kylmä aamu ja kylmä päivä, heti se oli tuttua - niin ikävän tuttua värjöttelyä. + 25:stä alas +17 asteeseen, eihän se nyt tunnu mukavalta. Mutta jos olet turistina kaupungissa, olit sitten missäpäin maailmaa tahansa, eipä ole toimistoa minne voisit valittaa. Onpas teillä huonot ilmat!! No, ei. Oli pakko mennä lähimpään kahvilaan lämmittelemään. Aamupäivästä ei nyt vielä halunnut kotiinkaan parkkeerata, kun juuri oli viikonloppu ja matka takana. Siis kahville!

Cafe Engel / Helsingin Suurkirkko

...sai ottaa santsin jos halusi...

Pohdittiin, että miten saataisiin päivästä paras mahdollinen irti. - Kahvista huolimatta vatsakin murahti, muistutti - eihän pelkkä tämä riitä. Missäs ne hyvät ruokapaikat täällä Helsingissä ovatkaan, tarkoitan lounaspaikat? No, löytyihän se. Se vanha taattu ja vakio. Edullinen ja aina hyvä. - Kumpikaan ei onneksi tällä kertaa sanonut, että eiks me koskaan keksitä muuta!

Pilvet eivät loitonneet. Niin suuntasimme Metsäntarinaan. Päivänäytökseen. Mies nukkui osan ajasta. Mikäpä siinä täydellä vatsalla. Sopivaa musiikkia lähes 1½ tuntia. Hyvät maisemat. Hyvin kuvattu. Mahtavaa yksityiskohtaista kuvausta suomalaisen metsän eläimistä. Vaan; käsikirjoitus köykäisenlainen. - Oli hyvä leffa, eiks ollutkin? - Oli, oli. - Joo, mutta et kuorsannut. Ihan hyvä niin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Voi hyvin!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hello Tallinna!

SeBen linja-auto toi meidät tuttua reittiä Pärnusta Tallinnaan. Matka kesti kaksi tuntia. Mielestämme Virossa on mukava matkustaa bussilla. Ilmastoinnit pelaa. On edullista ja kuljettajat ovat tottuneet operoimaan myös turistien kanssa. Ovat mukavia, tehokkaita ja tällä kertaa meillä oli erittäin viisas kuljettaja.

Pärnusta lähtiessä nk. isolla tiellä oli suuret tietyöt, jotka olisivat hidastaneet matkaa huomattavsti - ehkä puoli tuntia, tunnin? Mutta hän koukkasi bussin kapealle kiertotielle. Kylätielle. Tie kulki ison tien lähellä, josta oli ajoittain näköyhteys valtaviin autojonoihin, jotka vain seisoivat, sillä autoja päästettiin vuoron perään toisesta ja toisesta päästä. Autojonon pituus oli veikkaisin ainakin kilometrin ellei 3!? Moni Tallinnan suunnasta näytti tekevän u-käännöksen kesken jonotuksen. Saattoipa kuvitella autoilijan tunnelmat ainakin jos kiire oli. Mutta me saavuimme aikataulussa perille.

Aurinko paistoi. Suunniteltiin syömistä ja shoppailua. Sitä tavallista mitä nyt turistit Tallinnassa tekee. Noloa tunnustaa, mutta museoissa emme ole kiertäneet. Ehkä ensi kerralla. - Minkähänlainen se meidän hotelli on? Tavallinen kai. Keskitason tavallinen?

Tuttu Viru-hotelli hieman erilaisesta kulmasta katsottuna.
Heti Tallinnaan saavuttaessa ei voi välttyä näkemästä Viru-hotellia. Tuttu juttu! Hotellin yhteydessä on valtava ostoskeskus ja pohjakerroksessa sisäisen liikenteen linja-autolaiturit/päätepysäkit. Pitkän matkan bussit lähevät varsinaiselta linja-autoasemalta, joka on n. 3 km päässä keskustasta.
Vanhan kaupungin keskustaa. Ravintola Old Hansa.
Hyvä ruoka sielläkin.

...nämä ovat aina olleet...ihana tuttu näky...
Ja vihdoin sitten hotellille. Hotellin nimi on Olevi Residents. Oli se ihan oikea hotelli, vaikka nimessä tuo residents. Se on vuonna 2003 täysin kunnostettu. Rakennuksen historia ulottuu aina 1300-luvun alkuun asti!! Huoneessamme oli tuota satoja vuosia vanhaa muuria, joka on pitänyt säilyttää sellaisenaan, mitään ei ole saanut hävittää.
Olevi

Ystävällinen palvelu. Meillä oli huone nro 10.
Huoneeseen pääsi kierreportaita alas ja eteenpäin ja alas ja alas! Maan alle!? Eiks siellä ole ikkunaa? - Ei kai.

Vihdoin löysimme huoneemme. Todella - olimme maan alla!
Lattialämmitys. Ilmastointi. - Hei täällä tuoksuu
saunalta?

Alkuperäistä muuria, ovi valtavan isoon kylpyhuoneeseen ja
saunahan siellä.

Aamiaishuone


Nettiyhteys arvoisessaan paikassa! 
Piritan rantaa aivan Tallinnassa vain pari kolme kilometria
bussilla, bussi 34.
Viimeinen yö ja ilta Tallinnassa oli meille hyvin mieleinen. Yllätys hotellin erilaisuudesta teki meidän aivan sanattomaksi. Tehtiin näet hotellivaraukset melko vauhdilla ja ei niin tarkkaan tutustuttu muuhun kuin hotellin sijaintiin, että on lyhyt matka joka suuntaa. - Huoneen sijainti jossain maan uumenissa mietitytti varsinkin kun käytävät olivat mutkittelevia. Portaita portaiden perään. Alas, alas!

- Voidaanhan me nukkua ovi käytävään auki, jos alkaa ahistaa. - No, ei kai. Kyllä se vaan on luotettava, että ilmastointi pelaa. Ja niinhän se on laivojen hyteissäkin ja vaikka missä, eihän sitä tule ajatelleeksi. - Olimme hyvin hämmästyneitä ja samalla iloisia hotelli oli hyvä tasoinen. Aamiainen oli mahtava. Palvelu hyvää. Ja niin kyllä me se saunakin lämmitettiin, vaikka ei siellä mitään ohjeita ollut. Mutta osaahan jokainen saunan nappuloita väännellä. Kunhan ensin ostettiin sähkölamppu, että nähtiin kiukaan nappulat.

Seuraavana päivänä Linda-line toi meidät reippaasti takaisin Helsinkiin. Matkahan kestää vain 1½ tuntia. Mennen tullen kun oli vielä lähes tyyntäkin, niin hyvä oli. - Pikku reissu tuli tehtyä ja mukavaa oli. Mies oli iloinen koko matkan, jokin kesäkärpänen sitä on purrut, kun tuntuu niin mukavalta kaikki! Semmoista se on tämä keski-iänkin matkailu. Ihan mukavaa.

Mukavaa perjantaita - voi hyvin! Palaillaan!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pärnu oli taas muuttunut!

Pitkä bussimatka oli vihdoin tehty. Pärnun linja-autoasemasta olikin tullut hyvin tuttu paikka. Mitään isompaa asemarakennusta ei ole. Liput ostetaan kadun toiselta puolelta lippumyymälästä, jonka yhteydessä on muuten hyvä leipomo ja kahvila. Ja leimpomon tuotteet ovat (tietysti) tosi hyviä ja edullisia. Samoin kahvi - oikein hyvää!

Nyt sitten Villa Johannaan. Käydään taloksi ja lähdetään uimaan - tai ainakin rannalle!

Villa Johanna rantalta päin tultaessa.
Parvekkeemme tuolla katon rajassa.

...mökkitunnelmainen paikka...
Aamiaishuone

...rantaa...syvä alkaa 50 metrin kahlauksen jälkeen...
...joku lähti hoitamaan jalkapohjiaan...
hiekalla kävely mikrohieroo jalkapohjia...

...uusi laukkuni ...

Pärnun keskustaa

Pärnun keskustaa

...kahvila rakennus...

...ja uutta rakennetaan koko ajan...
Pari päivää meni nopeasti. Yleensä emme näin lyhyttä aikaa täällä ole. Mini-golf -turnauskin jäi pelaamatta. Silti aika täällä oli mukavaa oleilua kuten aina. Lähtöpäivän aamuna söimme pikku lounaan katukahvilassa, jossa oli upeat ruuat ja tietysti leivokset ja pullat.
Kukahan keski-ikäinen pariskunta siinä
poseeraa? Noo..tarjoilija ehdotti kuvan
ottoa...9 vuotta sitten otettiin
vastaavanlainen Teneriffalla!

Hyvät munakkaat - ihan just niin kuin kotona!

Seuraava kohteemme olikin tuttu Tallinna. Halusimme olla siellä yötä, ihan vaan siitä syystä, että nyt oli lomaa. Pitkä talvi takana. Perheen autisti-tyttö oli kyllä pitänyt meidät ihan sopivan valppaina viimeisen puolen vuoden ajan erityisesti. Vaikka lopulta hyvinhän kaikki on...mutta silti tarvitsimme lomaa isolla ällällä! - Kylläpä Tallinnassa olostamme tulikin ikimuistoinen, siitä tarkemmin ensi kerralla!

- Voisikohan täällä Pärnussa olla ihan pitempiä aikoja? Sitten kun molemmat ollaan eläkkeellä? - Mitä sä sanoit? - Että voisiko - no varmaan - tai - hym?! ...siis kesällä vai? Talvella?! No, ei kai missäs me sitten käytäis lomalla? ...Hei, hei Pärnu. Kiitos taas kaikesta. Ja Villa Johanna - kyllä suositellaan.

...jatkuu

p.s. hyviä kuvia Pärnusta löytyy osoitteesta www.kuviavirosta.net...satuin eksymään niille sivuille...Pärnusta saa hyvän käsityksen.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Matka jatkuu...

Matka Tarttosta Pärnuun kesti kaksi tuntia ja 20 minuuttia! Matkalla näimme maaseutumaisemaa ja mm. tämän pikku kaupungin Viljandin.



Perillä meitä odotti Villa Johanna (kuva alla) ja sen omistaja rouva-Ly. Aiemmat kerrat olemmekin majailleet Villa Kanalissa, jota ilomielin suosittelemme monessa suhteessa ja hotelli Strandissa. Nyt uuteen majapaikkaan.

Miten Villassa voi olla sviitti? Hym?

Olemme käyneet Pärnussa n. 10 vuoden ajan monena kesänä. Kävelleet kadut ja rannat ristiinrastiin. Askelmittariin on kertynyt mukavasti kilometrejä. Viime kesänä alle viikossa 67, muistaakseni... Ranta on kuin jossain Mallorcalla Espanjassa, mutta niitäkin kesiä on ollut kun lämpömittarissa on ollut vain +15 ja on satanut vettä...mutta nyt oli hyvät säät! Hellettä ja suloista kesäsäätä.

No, onpas sievää...tässäkö nyt tämä, keskustasta vain 10 minuutin kävely...jos et ole käynyt Pärnussä niin alla kuva tunnelmista, joihin väistämättä pääset matkalla paikasta toiseen...elokuvamaisia puistokäytäviä kilometri toisensa perään .....siellä täällä on myös picnik-pöytiä ja penkkejä...ihmiset syövät ja juovat, nauttivat elämästään...
...Pärnun puistokatumaisemaa..
Villa Johanna

"Teretulemast, huone numero on 10." .....Hei, eiks meillä Tarttossakin ollut 10? Kato täällä on saunakin! ...Missä se huone nyt oikein on...Odota...

...jatkuu....

Hyvää yötä....voi hyvin! Palaillaan!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Tartto - yleiskatsauksia

Onneksi sää suosi. Tässä tuokiokuvia eripuolilta Tarttoa.

Erikoinen pyörä asuinkerrostalo
lähes keskustassa

Kävelykatu keskustassa vieressä
isot puistot molemmin puolin
Tori - hyviä marjoja - kauniita kukkia

Jokiajelulla Emä-joella

Toinen paatti jäi...ja aurinko paistoi. Joki oli täysin
hiekkapohjainen...rannat hiekkaa...
Kentät täynnä pelaajia...hieno paikka
puiston keskellä

Historiallinen vallihauta-puisto -alue,
oppaani jäi tutkimaan jotain kiveä...

Hei hei Hotelli Pallas taidetaankin lähteä Pärnuun,
edessä 2½ tunnin bussimatka, jonka aikana
räpsin kuvia ja luin kirjaa nimeltä Susanna
herätyksen äiti...mies puolestaan yritti nukkua...
Tartossa meihin teki vaikutuksen moni asia. Se oli miellyttävä ja mielenkiintoinen kaupunki. Vanha kaupunki oli kaunis ja hyvin hoidettu. Hyvät palvelut. Shoppailua tuli harrastettua sen pakollisen verran. Ehkä himpun liikaa, koska ihan keskustassa oli isot kauppakeskukset ja niissä oli alennusmyynnit - ja mies kannusti (!).

Mutta sitten; naakat tekivät sellaiset ylilennot illalla tasan kello 21 asettuessaan talojen katoille - ties minne nukkumaan, että olimme suorastaan äimistyneitä. Niitä oli tuhansia! Osa "naakka-massasta" tuli hotellihuoneemme vastapäiselle katolle, melko lähelle. Seurasin niin tekemisiä käsi poskella pitkän tovin.

Historia suorastaan imaisi puoleensa. Teimme valmiiksi merkityn kävelykierroksen eri muistomerkeille ja rakennuksille. Mies lukea pasmatti mitä oppaassa kerrottiin ja niin käveltiin. Kävely sujui ja puistossa vaeltelu sai aivan uuden ulottuvuuden. Löydettiin lopulta jäljellä oleva kaupunginmuurikin, joka pätkä oli restauroitu hyvään kuntoon. Osa reitistä jäi tekemättä, siis seuraavaa kertaa varten!

Pitkin matkaa viittasin ja ihmettelin elämää 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Kirja jota luin kertoi todellista tarinaa Susannasta ja hänen miehestään Englannissa. Jo oli ajat erilaiset. Puute ja köyhyys, sairaudet arkea. Monet heidän lapsistaan kuolivat jo melko pian syntymänsä jälkeen. Tosin kyllä heillä oli paljon hyvääkin. Mutta nyt näimme vanhaa muuria silmiemme edessä. Suotakoon yksinkertaisuuteni anteeksi, mutta tajusin tuon vanhan muurin paremmin kun samaan aikaan olin lukenut kirjaa vastaavalta aikakaudelta. Mutta emmepä arvanneet mitä matkamme tulisikaan vielä tuomaan! - Miten ihmeen lähelle muureja jouduttaisikaan ja missä?

Mutta Tarton jälkeen Pärnuun. Siellä meitä odotti Villa Johanna, joka oli kuin nukkekoti tai kesämökki. Oikea tip-top -paikka. Varaus etukäteen oli kunnossa. Kuten kaikki varaukset tehtiin netistä etukäteen.

...jatkuu loppuviikosta...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Huomenta Tartto - Good morning Tartu!

Ajatus Tarttoon menosta oli kytenyt mielessämme - lähes joka kesä. Tarttoon näytti lähtevän busseja yhtä tiheään ellei useammin kuin Pärnuun. Jokaikinen ihminen, joka oli siellä käynyt, suositteli. Mutta kesällä, ei talvella. Ja niin tänä kesänä 2013 saatiin kartta kasaan. Reitti Tartto-Pärnu-Tallinna tuntui juuri meille sopivalta. Peipsijärvi sai vielä odottaa, sinne olisin halunnut päästä, mutta sitten joskus toisen kerran.

Raatihuone - The town hall of the city
- Nappasen kuvan Raatihuoneesta ennen aamiaiselle menoa. Raatihuone on siis kaupungintalo, jossa nykyisin kokoontuvat kaupunginvaltuusto ja -hallitus. Tornin kellopeli soittaa eri sävelmiä klo 12, 18 ja 21 - miellyttävää viihdykettä kadulla kävelyn tahdittamiseksi. Kyllä ne eestiläiset osaa. Ihastuttiin kaupunkiin saman tien! - Hotellivaraukseemme ei kuulunut aamiaista. Höh, miten se nyt niin meni. Mutta olkoon, löytyihän niitä paikkoja kaupungilta. Ehkä huomenna ostetaan hotellista. Hotelli oli muuten nimeltään Hotel Pallas.


Pestolla ja muilla mausteilla höystetty uunissa paistettu
munakas oli tosi hyvää, seuranaan juuri paistettu croissant -
ja vahvaa kahvia.
Kahvilamiljöö ja tarjoilijana oli yksi ihastuttava juuri
lukionsa päättänyt tyttö, joka oli syksyllä aloittamassa
yliopisto-opinnot joko taloutta tai maantiedettä -
naureskeli vaikea valita.Harmi että ei ole kuvaa.

Otetaan nyt yksi kuva tästä Emä-joestä. Emä on suomeksi äiti.
Ja sitten päivä saa alkaa...

Takaisin kaupungille...mies lupautui oppaaksi...
mikäpä tässä...seurataan opasta...
Kaunis päivä sai alkaa... jatkuu huomenna

Summary in English: We had been thinking of going to Tartu for many years. And this was the summer we did it. It was such a lovely city. Everyone who had been there recommended to visit it. We stayed in Hotel Pallas. The location was good. Breakfast was not included. So we found a very good breakfast place in the middle of the city. And indeed we had very good omelettes with pesto, croissant and strong coffees. ... In the first picture there is the town hall. It has a bell-system that plays everyday at noon, 6 p.m. and 9 p.m. every time different way. - My husband promised to be my guide...so there we go...just follow the guide!