keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Ateena -runoja laatikonpohjalta

Ateena 1

Ateenassa on eksyttävä,
että oppisi sen kadut.

Ateenassa pitää tilata vahingossa
ruokaa, jota ei tarkoittanut,
että oppii rakastamaan sen ruokia.

Ateenassa pitää tietää minä päivänä,
mihin kellonaikaan ja mitkä kaupat
ovat milloinkin auki,
että saa mitä haluaa.

Ateenassa ei tarvitse kuin kääntää päätä
niin näkee raunion.

Ateenassa voi olla vain hetken
niin kokee lakon tai ainakin lakonuhan.

Ateenassa voi hetkessä tavata
niin ystävällisen kuin epäystävällisen
kreikkalaisen tai turistin.

Ateenasta voi haaveilla ja sitä
voi tietoisesti välttää.

Ateena ei jätä ketään kylmäksi.
Siellä on Euroopan meluisimmat autot,
käsittämättömimmät ruuhkat,
merkillisimmät historialliset rakennukset,
kauneimmat monumentit, kujat ja tiet.

Ateenaan on hyvä tulla ja
sieltä on hyvä lähteä.

Saarille, merelle, kotiin - pois!
Joskus sinne jäädään.

Se on turbulenssi, jonka läpi jokaisen
eurooppalaisen on mentävä, että tietää
juuristaan edes jotain.

En tiedä rakastanko sinua ollenkaan!


Ateena 2

Ateena on mahtava.

Siellä alkaa etsiä Ateenaa, josta on koulussa lukenut.
Sen löytää helposti.

Ateena on itsessään aarre, että haluaa
sulkea silmät siltä todellisuudelta,
että vuosisadat ja tuhannet ovat
vaihtuneet.

Ateena on niin arkinen, että oikein
pahaa tekee.

Unohda vaatimukset,
toiveet, odotukset -
ota vain vastaan.

Se on Ateenaa.

Ateena 3

Ateena tekee tuloaan!
Ateena tekee tuhoaan ja taas tuloaan!

Näin on aina ollut!

p.s. jos haluat voit kommentoida ja kirjoittaa oman version - Ateenahan ei jätä ketään kylmäksi ja jos et ole käynyt, käy.

Mukavaa syksyä!














keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kiirekö?

Ei vaan... kesätauko on ollut paikallaan, uutta tekstiä on tulossa ...syksy on aivan tuossa tuokiossa totta ...tuleva syksy onkin muutosten aikaa. Pidän syksyistä - oli se millainen tahansa, olen aina pitänyt syksyistä...

otettu omalla puhelimella
...niistä kirpeistä aamuista...syksyn valosta ja auringosta, tummista illoista ja hetken huokuvasta lämmöstä, joka saattaa yllättää hetkellä, jolla sitä ei odota. Ruskasta. Jopa vesisateesta, jos se ei ole kylmää! Siis innolla kohti taipuvaa vuodenaikaa - syksyn jälkeen on nimittäin kesä! Syksystä on moneksi.

Mukavaa päivää sinulle! Voi hyvin. Siunausta elämääsi!

-----------

A short summary:

...new texts will follow later on ...the autumn will be here in no time ...I like autumns - its' cool sunny mornings, colourful forests and trees - even the rain ...

So have a nice day! Take care and God bless you!

omalla puhelimella otettu paikka: Pasila, Helsinki



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kuvakerrontaa kesästä!

Muurahaispesä metsätien varressa.
Montahan muurahaista?


Kissankelloja tien varrella.
Käveltiin miehen kanssa kevyesti
7 km ihastellen Suomen kesän kauneutta.


 Kaukolan vanha kansakoulu.
Koulunkäynti alkoi tuossa toisessa
kerroksessa, jossa on isot ikkunat.
Opettaja oli Rauha nimeltään.
Nykyisin talo on yksityiskoti.


Kesään kuuluu mansikkakakut ja herkut,
herkkujen päälle.


Kattauksia kattauksien jälkeen. 
Värit voivat valloittaa myös
ruokapöydässä.


Karjalanneito uhkeimmassa kukassaan -
asiakkaille iloksi Savonlinnan yhdessä
autokatsastuksessa. Oli myös hyvät kahvit!



...mukavaa kesän jatkoa sinulle hyvä lukija! Voi hyvin & siunausta elämääsi.

p.s. joo ja kuvia olisi tietysti paljon, kuten varmaan monilla. Nyt en osannut oikein kirjoitusta saada aikaan joten sitä tekstiä odotellessa tämä päivitys meni näin.

Greetings to all readers - I hope you enjoy these pictures I have taken "somewhere" in Finland - not many but some, during my visit in Eastern Finland. All the best to you!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Päiväkirjaa juhlista & juhlien jälkeen ...

Vappuaatto. Hääjuhla. Juhlat olivat upeat. Ruoka tavattoman hyvää ja maistuvaista! Paikka oli iso. Vieraita kuulemma 150. Jokainen vieras oli huomioitu yksilöllisesti! Ihan sydäntä lämmittää edelleen ja enemmän. Morsian oli suloisen kaunis ja sulhanen komea!

Juhlapaikka juuri ennen
tilaisuuden alkua
Kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli mahtava. Silti lähdimme pois jo klo 20 jälkeen, joten osa tapahtumista jäi näkemättä – kuten Jackin puhe tai Teemun laulaminen. Ilta oli lämmin, kesää uumoileva. Menimme nukkumaan heti kello 22 jälkeen, koska vanhenevaa olemustamme repi kohti maanvetovoimaa tosi seikka, että juuri torstaina oli juhlittu Jaakkoa, joka täytti 70 vuotta.   

Myös Jaakkoni juhlat onnistuivat täydellisen hyvin. Muutama pikku seikka ei nyt mennyt ihan nappiin kuten taustamusiikki. Cd:t jäivät jumiin soittimeen. Pelit eivät peittäneet. Mutta eipä se kevyt, leppoisa ”Bäkkäräkki” olisi taustalta kuulunutkaan – ei varmaan, puheen sorinaa oli niin paljon.  

Sissi
(tämä kuva otettu aiemmassa
juhlassa)
Puheita kuultiin ja käväisipä siellä upea Sissimme! Sissi on ”pelletäti”, joka tuntuu pöllähtävän juhliin onnittelemaan päivänsankaria, mutta usein hän ei tahdo löytää käsilaukustaan sitä oikeaa paperia, jossa on runo. On niin yksinkertaisen hauska, että se on niin piristävää. Kiitos taas Sissi!


No joo, itse taisin tehdä oikeat sissit, kun unohdin esitellä vieraskirjaamme. Tosin olin siihen kirjoittanut, että kirjoittakaa tähän tervehdys Jaakolle tänä 70-vuotissyntymäpäivänä. Hih-hii….kirja jäi tyhjäksi! P a i t s i …Anita 6 v. oli siihen tervehdyksensä kirjoittanut. Huvittavaa!  Kiitos Anita!

Ruoka oli loistavaa, Mikken valmistamaa. Hän puolestaan on kokki, joka monen mutkan kautta on lähes suomalaistunut ja on täydellinen esimerkki siitä miten muualta muuttaneena kotoudutaan uuteen maahan.  Mutta ei siitä tässä enempää. – Mies on nyt sitten ihan oikeasti 70 v. – sanoo, että ei tunnu yhtään siltä ja niinhän se on; ikä on sydämen asenne elämään. - Niin ja levyt, ne saatiin pois stereoista tilaisuuden päätyttyä.

Synttärikukat saivat siirtyä jo seuraavana päivänä ulos parvekelaatikoihin ja parvekkeelle. Onneksi säät salli! Huoneistomme on niin pieni, että se alkoi muistuttaa kukkakauppaa …oikeesti. Kaikista kukista otin kuvat. Digi-ikuisesti ovat aina saatavilla. Ellei pilvi vie!


2.5. – 3.5. Paluu arkeen ja kauniin sään ihmettelyä. Puut ja pensaat pyrähtivät vihreiksi. Kesäinen mieli valtasi olemuksen. Joka kevät suunnittelen time-lapsed –kuvasarjan tekemistä vihertyvästä luonnosta. Taas se jäi suunnitteluasteelle. Onneksi niitä voi katsoa youtubesta. Televisiosta tuleva Ommelten välissä – sarja pitää ajatukset Espanjassa. Mietitään Marokon ja Espanjan yhteistä historiaa, mitenkäs se menikään?

4.5. Päivän Paras: Ostin potkulaudan. Super -malli, sopii aikuisellekin! Verkkokaupasta kävin hakemassa ja kokosin sen illalla. Mies nauroi hyväksyvää nauruaan. My wife! Testasin. Hyvä oli.

5.5. Helatorstai – Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivä. Pikku uutinen lehdessä kertoi Helatorstain historiaa. Se on yksi tärkeimmistä kristillisistä juhlapäivistä Suomessa.

Iltapäivällä potkulautailua lähiympäristössä ja läheiseen ostoskeskukseen. Menomatka oli lähes alamäkeä …se oli kivaa. Jysk –nimisessä kaupassa, erään rouvan katse oli niiiin kysyvä, että sanoin hänelle: Ei koskaan ole liian myöhäistä! Hän vakuutteli päälle, että ei, ei. 

Kaiken kaikkiaan potkulauta saanut aikaan ihmetteleviä katseita, tosin hyväksyviä ihmetteleviä. Hih. - Pari nuorta kaveria lautoineen haastoi alamäki kisaan, vaan toppuuttelin, että tässä vasta harjoittelen. Kuitenkin porukalla lähdettiin, antoivat minun mennä ensin ja sitten porhaltivat ohi. Sitä ennen antoivat tärkeitä ohjeita. Olivat aivan ihania - made my day super - tekivät päivästäni huippuhienon! Usein elämän pikku kohtaamiset ovat niitä parhaimpia!  

Näin täällä huristellaan! 

Voi hyvin, siunausta & hyvää alkavaa kesää!

p.s. loppuun yksi "time lapse" you tubesta - Spring at Kew. Enjoy - nauti:


p.s. Sissi on oikeesti lastenlääkäri. On hienoa, että hän on keksinyt tämän. Sopii hyvin!

p.s. pieniä tarkennuksia editoitu 16.9.2016 esim. Sissin kuvan alla oleva teksti.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Hauskaa vappua!

No nyt ei ole tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin. Tämä kirjoitus on viestiksi sinulle, että haluaisin työstää sinulle monia, monia tekstejä, mutta joskus tulee sitä ja tätä. Esteitä. Monenlaisia. Mies täytti pyöreitä ja se nyt sitten vei vähän huomiota asiassa jos toisessa. Mutta nyt on juhlat juhlittu ja palattu arkeen. Ja on niitä muitakin, mutta olkoon tänään on vapunaatto.

Vappu on huomenna! Tänään vappuaatto - ja jokainen päivä on tärkeä, kenelle mitenkin!

Tietääkseni vappua ei juhlita oikein missään muualla kuin Suomessa. Hih ja heh! Ihan oikeesti. Ei sitä paljon missään juhlita tällä tavalla kuin täällä. Mutta suotakoon se meille. Joten hauskaa Vappua kaikille, jotka sitä juhlivat!

Vappu lienee kevään juhla, ylioppilaiden juhla, työtä tekivien juhla - siis meidän kaikkien !

Lapsuudesta muistan kun vappupäivänä, siis siellä meillä maalla, korvessa - ei täällä kaupungin hulinassa - vaan maalla - vappua vietettiin näin. Otettiin evästä: simaa, kakkua ja muita herkkua kassiin - katsottiin aurinkoinen, yleensä jokin pikku kallio, yleensä lähellä kotitaloa ja mentiin sinne. Kalliolle! Oli vappuviuhka ja hyvä mieli. Istuttiin kalliolla ja herkuteltiin. Se oli vappu ja siitä jäi todella hyvä mieli. Sanoisin, että eräällä tavalla se oli se täydellinen ja oikea vappu! Muistoihin tahtoo tulla ne kultaiset kehykset, mutta niin se oli - todellinen vappu!

Hauskaa vappua 2016 ihan jokaiselle & kaikkea hyvää!

Kuvahaun tulos haulle ilmapallo
kuva turkulainen fi

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Palmusunnuntaina

Kirkko oli lähes täysi. Ei ollut tarkoitus tulla, mutta silti sitä huomasi istuvansa keskellä iloitsevaa väkeä. Jeesus tulisi pian! Seurakunta iloitsi. Palmunoksat olivat konkreettisena merkkinä samasta kertomuksesta, joka on myös Raamatussa.

Kuvahaun tulos haulle white plains lutheran church
White Plains luterilainen
kirkko
Pappi kertoi muitakin ilouutisia kuten sen, että eräs vanha rouva oli parantunut sairaudestaan ja päässyt pois sairaalasta. Kiitos esirukousten, sanoi, rouva voi hyvin. Mielessä kävi; ajatella, että ihmisten terveysasioista ilmoitellaan näin sunnuntain Jumalanpalveluksessa. Oli laulua, rukousta ja puhetta. Kaikesta tuli hyvä mieli, vaikka osa jäi pimentoon. Kielitaito ei ollut vielä kohdallaan. Ei varsinkaan se Raamatun sanasto.

Lopuksi papit kättelivät ovella. Ei päässyt livahtamaan ohitse. Mieli olisi tehnyt. Kyselivät, että mistäs kaukaa sitä oltiin. Leveä hymy todisti, että Suomen olemassaolo oli selvää. Itselle taas amerikkalainen kirkonmeno oli kokemus, joka ei heti unohtunut. Tervetuloa uudelleen huikkailivat. Ei se ihan mahdotonta olisi. Saattaisipa sitä joskus tullakin. Ehkä-joskus, joskus-ehkä, sillä New York oli mahtava paikka. Oli palmusunnuntai.

Kuvahaun tulos haulle bourbon street catholic church
Bourbon Street catholic church
En mennyt kirkkoon sisälle, mutta jäin katselemaan tapahtumaa. Kulkue johti kirkkoon. Kulkueessa oli vain tummatukkaisia pikku poikia. Kaikilla oli valkoiset kaapumaiset puvut ja palmunoksat merkkinä Jeesuksen saapumisesta. Jäin istumaan kirkon edessä olevalle penkille. Selän takana kirkonovet olivat avoinna. Jäin Bourbon Streetille. Oli lämmin kevätpäivä. Musta mies soitti saksofonia ja jammaili itsekseen. New Orleansin vanha kaupunki näytti paremmat puolensa. Oli palmusunnuntai. Edellisiltana, luulen niin, vierelläni käveli enkeli. Ainakin enkelinsydäminen varoitti, ettei alueella pitäisi kulkea yksin ja eikä varsinkaan juovuksissa.

Kävin eilen kirkossa. Lapset saivat oman ohjelmanumeron, kaksikin. Sallikaa lasten tulla minun tyköni, Jeesus sanoi. Meistä aikuisista tuli sivusta katsojia. Oli upeaa ja erikoista. Se oli sitä perhemessua. Palmunoksina olivat saniaisen lehdet ja vihertävät koivunoksat.

Herttoniemen kirkko
kuva srk:n sivuilta
Pappi heitti villatakkinsa sekä torkkupeitteitä kirkonlattialle, ja pyysi lapsia kävelemään niiden päällä. Jeesusta odotettiin kirkkoon. Hän tuli sinne niiden sydämissä, joiden elämän Pyhä Henki oli saanut valloittaa. Heitä oli yllättävän paljon. Toivoin naispapin kuuluvan siihen joukkoon. Pyhä Henki juhli kirkossa. Se näkyi ihmisten kasvoilta, vai oliko se sittenkin ne lastenesitykset, jotka antoivat kirkkaamman katseen lupauksen paremmasta, ilon ja onnen.


Kirkkokahveille en jäänyt. Jeesus lähti kanssani ja - jäi kahville. Usko näytti vahvistuvan. Ainakin ihmiset olivat ystävällisempiä. En nähnyt aasia, mutta eteisen naulakolla istui laitapuolenkulkija. Hyvä kun siinä oli, ettei kaikki olisi ollut liian kaunista ja hyvin harjoiteltua. Helppoa. Jotenkin vaan, hyvä kun oli. Odotteli kahville pääsyä. Kävelin Karhutien kautta kotiin. Pakkanen nipisteli sormenpäitä. Nyt saatoin aavistaa mistä kaikesta joskus aikoinaan olikaan ollut kysymys. Ei siitä minne Jeesus oli matkalla, vaan siitä minne itse olin matkalla. Oli palmusunnuntai.


Kuvahaun tulos haulle Jeesus ratsastaa aasilla
kuva uskotoivorakkaus
sivulta
Mietin joskus miten erilaisimmilla tavoilla nämä asiat puhuttelevatkaan. Ei niitä voi ohittaa - Jeesus, aasi, hoosianna ...vuosisatojen ajan seurakunnasta toiseen, kirkosta toiseen ...Jumalalla ei tunnu olevan kiire Hän vetää ihmistä vuosikymmentenkin ajan, ihminen luulee - muuten vaan - käväisen, tutustun ...mutta eräänä päivänä saakin todeta ...Hän todella elää edelleen...tänäänkin!

Hyvää pääsiäistä sinulle hyvä lukija missäpäin kulkenetkin tätä elämänpolkua! Hyvää uutta kevättä & siunausta elämääsi nyt ja aina!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Perustin uuden blogin

Kiitos kaikille, jotka lukevat blogiani. Kirjoittaminen on kivaa ja se kutkuttelee sopivasti aivonystyröitäni ja sormenpäitä. Mies on joskus sanonut, että etkö sinä katso näppäimistöön kun kirjoitat. Tuntuu hyvältä kun hän huomaa. Kuunteleekin tekstejäni, jos nätisti pyydän. Käy pitkäkseen sänkyyn. Aina en ole varma nukkuuko vai kuuntelee, mutta kun kysyn, että mitäs tykkäsit, yleensä sanoo, että oli ihan hyvä. Mutta joskus harvoin, että ehkä harkitset vielä.

Uuden blogini löydät tämän blogin profiilikuvaa näpäyttämällä, sillä tavalla ainakin tai laittamalla osoitteen ylös. Laitan sinne, niin ainakin suunnittelen, hengellisiä tekstejä. Se on kuin muistikirja. Kopioin sinne esim. Raamattuni marginaaleista tai sen muistiinpanoista raapustuksiani, joita olen tehnyt 20 vuoden aikana luennoilla tai erilaisissa tapahtumissa. Kirjoitan rukouksia ja runoja, joista olen pitänyt.

Siis ne ovat kahdella tapaa marginaalikirjoituksia. Ne on otettu marginaaleista ja toisaalta niin ikävää kuin se onkin vain marginaalimäärä ihmisistä jaksaa, viitsii, haluaa, uskaltaa, voi lukea hengellistä sanomaa, hengellisiä tekstejä.

Jatkan edelleen tämän blogin kirjoittelua. Elämässähän tapahtuu monenlaista. Ympärillä sitä ja tätä kuin myös itselle tai meille mieheni kanssa. Hän on eläkkeellä. Itse laskeskelen jo päiviä milloin se hetki koittaa. Tänä talvena mies oli jo kokeeksi muutaman viikon Espanjassa. Pohdimme, entäpä jos ihan oikeasti olisimme lämpimässä talvet. Puhumme espanjaa. - Ja luemmekin, siis sanan tänään, toisen huomenna. Comprendes? Si, si. - No, kaikella on aikansa. Jokaisella asialla. Saarnaajankirja kolmehan se siinä tuppaa tulemaan. Ihanaa pohdintaa.

Uuden blogin osoite on www.marginaaliinkirjoitettua.blogspot.fi - olet tervetullut myös sinne. Juuri nyt siellä ei vielä ole tekstejä, mutta laitan varmaan jo huomenna.

Voi hyvin hyvä lukija! Kevät on aivan pian täällä. Linnutkin jo laulaa...eiköhän tämä talvi ole jo nähty. Toivottavasti!
Kuvahaun tulos haulle torkut
kuva mtv  

Hyviä unia tai huomenia...


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Monta matkaa - osa 2

Lopulta - noin tunnin kuluttua saavuttiin White Plainsin YWCA:n asuntolalle. Koko matka oli sujunut hyvin. Parikkala - White Plains, NY, kaikki oli okey.
YWCA's Residence for Women Gets a Makeover, Seeks Tenants
White Plains YWCA

Vastaanoton ystävällinen, nuori nainen totesi passistani, että takana olikin sitten pitkä lento. - Tulet hyvin kaukaa? Yes -vastaukseni päälle hän varmisteli vielä, että onhan Suomi Ruotsissa? - Kuulinkohan oikein, pitäisikö korjata? - Ei, Suomi on itsenäinen maa kuten passissa lukee, Finland. Tyttö hymyili ja hymähti tiedolle, enkä saanut selvää miten se hänen ajatuksissaan jäsentyi. Amerikassa taidettiin ajatella vähän eri tavalla?

Alkoi uusi aikaperiodi. Näin jälkikäteen on mukava todeta, että se oli mukavaa ja vaihtelevaa aikaa. Opettavaista ja jännittävää. Puolentoista vuoden työharjoittelurupeamaan mahtui paljon. Sujuvan kielitaidon oppimiseen meni aikaa noin puolivuotta. Alkuunsa napsin uusia sanoja sanomalehdistä, alleviivailin ja pläräsin pientä punaista Suomi-Englanti -sanakirjaa. Olihan se parempi kuin ei mitään. Työssä oppi väkisin. Niin ja se ma'am -sanakin tuli selväksi. Se on vanhakantainen kohteliaisuus, lyhennys sanasta madam.
Kuvahaun tulos haulle ma am
kuva thingsicantsay

Amerikkalaiset ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja myötäeläviä. Toisinaan tuntui, että kaikki oli paljon paremmin kuin kotimaassa. En kuitenkaan ala vertailemaan, ja pitihän kaikki arkeen liittyvät asiat olla kunnossa kuten vakuutukset ja sen semmoiset, että yleensä arki sujui. Asioita, joita Suomessa ei välttämättä tarvitse edes ajatella.

Amerikkalaiset työkaverit huolehtivat jopa siitä, että uusi tulokas sai uusia ystäviä. Harrastin tennistä ja myöhemmin sinkkuutenikin oli monelle sopiva tekemisen kohde, sillä siellä ei ilman suosittelijoita kannattanut lähteä treffeille. Joku tunsi aina jonkun ja sitä kautta tutustuttiin edelleen. - Kirkossakin kävin kerran, yleisestä mielenkiinnosta. Ihmettelin ja ilostuin siitä, että papit olivat ovella kättelemässä hyvästiksi ja toivottamassa uudelleen tervetulleeksi. Se oli niin ystävällinen ele, että jäi mieleen vuosiksi eteenpäin kun muuten ei kirkossa tullut käytyä. Oliko se juuri se Jumalan tuoksu, josta Raamatussa puhutaan? Taisi olla.

Tein muutamia turistimatkoja sen puitteissa mitä lomia oli. Ja viikonloppuisin ehti hyvin käydä Kanadan puolella, Montrealissa. Monet asiat, jotka siellä olivat silloin 1980, tulivat meille tänne Suomeen vasta 1990- ja 2000-luvulla! Pitemmän reissun tein Mexico Cityyn ja Acapulcoon. Mexicossa tuntuivat kaikki tuntevan Suomesta juoksija Paavo Nurmen (s. 1897 k. 1973). Finland ja Paavo Nurmi, ja siinä se sitten pääpiirteissään oli. Ja talvisota, se oli joillekin tuttu asia. Muuten ei nykypäivästä mitään. Koko rupeaman päätteeksi matkustin Amerikan mantereen toisesta laidasta toiselle. Piti nähdä ne pakolliset: Disneyland, Florida, New Orleans, Dallas, Texas, Las Vegas, Grand Canjon ja tietysti länsirannikon kuuluisat kaupungit. Puolentoista vuoden jälkeen "olin niin amerikkalainen", että en mistään hinnasta olisi halunnut lähteä pois. Sain valtavasti kannustusta maahan jääntiin, mutta lopulta lähdettävä oli.

Kuvahaun tulos haulle manhattan street
kuva tourist destination
Paluulipun ostaminen jäi mieleen. British Airway myi niihin aikoihin kaikista edullisinta Helsingin lentoa. Toimisto sijaitsi keskeisellä paikalla Manhattanilla. - Miten voin palvella teitä, kysyi nuori miesvirkailija. Kyyneleiden kummutessa silmiini sanoin, että haluaisin ostaa lipun Lontoon kautta Suomeen. - Eihän se noin vaikeaa voi olla, myyjä kyseli. Hymyilin vastapainoksi ja nyökyttelin päätäni. - On se, en haluaisi lähteä, mutta nyt minun on lähdettävä maasta. Hän eläytyi asemaani ja oli kanssani samaa mieltä, että viikko Lontoossa keventäisi kotiin paluuta. - Joku päivä tulet sitten uudelleen, hän kannusti. - Niin, niin varmaan. Tänne voi palata, hymyiltiin loppukevennykseksi yhdessä. Sopiva lento löytyi, ja pian liput oli ostettu.

Elämässä olikin ehkä tärkeintä osata luovuttaa. Tiesin jo lähtiessäni, että tämä matka tulisi päättymään, mutta olin unohtanut. Olin kotiutunut, liiaksi.

Yksi kuitenkin oli varmaa. Suomeen en halunnut jäädä. Matkustuskärpänen oli purrut oikein kunnolla, ja asialle piti keksiä ratkaisu. Oikeastaan se olikin jo takataskussa. Siitä syystä en kai sitten kuitenkaan hyväksynyt sitä mahdollisuutta, että olisin mennyt leikisti naimisiin. Moni teki niin. Mutta en minä, se ei tullut kuuloonkaan. Eräs ystävä ehdotti, että sopisin matkailualalle vaikka oppaaksi. Hyvä idea tuli poimituksi talteen.

Suomessa minua odotti vanha äiti ja koirakin vielä eli. Harmaantuneita molemmat. Olosuhteet näyttivät vaativan hetken paikallaan oloa. Ihan heti en saanut töitä, ja niin päätin viettää kesän äidin kanssa. Vuosia myöhemmin tajusin, että se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Kesä istuttiin keinussa, sen minkä ilmat salli.

Kuvahaun tulos haulle puutarhakeinu pehmusteet
kuva kotisiili
Ihasteltiin luonnon kauneutta ja puhuttiin yhtä sun toista. Ei kovin tärkeää, mutta silti. Äiti muisteli vanhoja asioita, ja ehdotteli minulle ratkaisuja tulevaisuuteni suhteen. Aina tuntui olevan tärkeää, että mitähän se Onni, isä, tähän sanoisi. Syötiin ja saunottiin. Hän kehui omaa oloaan erinomaiseksi, mutta selväähän se oli, että erinomaiset ajat olivat olleet ja menneet. Muisti rakoili ja päätä huimasi. Naapuri ehdotti, että kyseltäisiin sairaalasta hoitopaikkaa. Kun sitten paikka järjestyi, niin ei hän siitä tykännyt, sanoi, että lähtee kotiin heti kun vaan voi. Toivoi, että joku oikeasti sairas saisi hänen paikkansa. Lopulta niinhän siinä sitten kävikin.

Kuvahaun tulos haulle matkaopas
kuva pienimatkaopas
Äidin vielä eläessä hain matkaoppaaksi matkatoimistoon, joka teki matkoja niin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin. Se oli pitkä ja jännittävä prosessi, mutta lopulta asia ratkesi positiivisesti. Pääsin pois Suomen kylmistä talvista tehtäviin, joista pidin.

Olin Kanariansaarilla kun veli soitti suru-uutisen. Samalla viikolla olin nähnyt unen, jossa iso valkoinen laiva tuli vastaan kylätiellä, maantiellä, siellä kotona. Miten se laiva nyt tietä pitkin purjehti? Ja miten valtava ja valkoinen se olikaan! - Äiti oli lähtenyt omalle matkalleen, sille, josta usein isän kanssa kinasteli että kumpi lähtee ensin. Siinä suhteessa äiti hävisi. Usein antoi isän voittaa, ihan muuten vaan.

Alkoi taas uusi aika. Äiditön ja isätön. Ja alkoi matkaopasaika ja suruaika. Elämä oli koko ajan muutosten alla. Monta matkaa oli tullut tehtyä, ja monta oli vielä edessäpäin.

Finnairin lento Ateenaan, viimeinen kuulutus, matkustajia pyydetään siirtymään portille 5. Nyt sitten Kreikkaan. Pääsisiköhän sitä joskus vielä Amerikkaan? Tai lopulta - oliko sillä sitten kuitenkaan merkitystä?

------------

Lopuksi: Toivon sinulle hyvä lukija, millä matkalla sitten tällä hetkellä lienetkin, toivon sinulle oikein hyvää matkaa! - Voi hyvin ja siunausta elämääsi nyt ja aina!