maanantai 15. joulukuuta 2014

Kirjasto 10 - Library 10 Helsinki

Helsingin keskustan kirjasto on hyvä ja rauhallinen paikka rentoutua. Itse istuskelin kiikkutuolissa ja totesin, että kyllä maailma on muuttunut! Kiikkutuoli kirjastossa! Nettiyhteydet ja opiskelupöydät ovat jo tuttua, mutta nämä alla olevat eivät ehkä niin tavanomaisia. 

Mielenkiitoinen tuo Suvanto, hiljainen alue. Muutenhan nykyisin kirjastoissa saa jutella ja puhua kännykkään - että jos ihan hissukseen haluaa olla - sekin on mahdollista Suvanto-alueella. Siinä oli muuten vielä isot, laajat päivänvalolamput - siis ihan huippujuttu - ja näkyykin tuossa kuvassa yhdellä seinällä. Tämä kaikki rautatieaseman vieressä, entisessä pääpostitalossa. Aina ei tartte mennä shoppailemaan tai ravintolaan ties minne - voi mennä kirjastoon! Jos ei muuten niin tässä näin - ollos hyvä!

Kirjasto10 Helsinki 

Suvanto-alueen ohjeita, ei siis kuitenkaan
nukkumista tai ruokailua varten!
Suvanto
Suvanto - huom kengät pois!

Myös aikuinen voi istua lattialla ja voi ottaa
vähän rennommin...

Pianomusiikki hetket tekevät elämästä ihanan


...ja lähtiessä vielä kaffet samassa tasossa olevassa
kahvilassa - hyvältä näyttää

For my English speaking friends a brief summary; the photos I have taken in a library just next to the railway station in Helsinki city. It is nice place to relax. I guess one photo tells you more than words. But it is a very good place to visit if you happen to be in Helsinki. And I hope so! I hope to see you in Helsinki! 

Mukavaa oloa! Voi hyvin - palaillaan!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Monenlaisia muuttoja!

Nyt me ollaan muutettu. Muutettiin nelosesta kakkoseen. Ja niinhän meitä olikin neljä. Nyt ollaan kahden. Mies ja minä. Eikä ole yhtään yksitoikkoista. Katsellaan toisiamme aamusta iltaan ja monet rutiinit, joita kuluneen vuosikymmenen aikana on häärätty, ihmetelty, naurettu ja huudettukin – ovat nyt taakse jääneitä asioita.

...tämä kuva näistä taloista v.1960-luvulta!
Ihmisellä on monta kohtaa elämässä, jolloin muutetaan. Sillä hetkellä asiat näkee jotakuinkin selkeämmin. - Tämä on nyt tätä , tokaistaan ja hymyillään.  - Älä sitten mene vahingoissa sinne vanhaan osoitteeseen! - Menin jo. – Niin minäkin! – Ja väärään rappuun – tuohon seuraavaan! – Niin minäkin! – Ei ole totta! – Nyt on oltava tarkkana.

kuva terve piste fi sivulta
Muuton, helteen ja tekemisen meiningissä kävi mielessä toisenkin lainen muutto. Sydän alkoi ilmoittaa, jotain josta en saanut selvää. Hei, sehän värisi kuin kännykkä! Äläppäs nyt läpätä niin paljon, väärällä tavalla. Ei tästä vielä niin pitkälle haluaisi muuttaa! Sisko sanoi, että niin hänelläkin, silloin kun oli vielä töissä, valitteli lääkärille ja lääkäri oli sanonut, että pitäähän sen läpättääkin. Piti seurata tilannetta ja muuttaa. Muuttoja on monenlaisia.

Kaiken kiireen ja arjen elämisen keskellä meillä on hyvä olla paikka järjestettynä myös taivaallisessa kodissa, Isän luona. Se onkin sitten iso muutto. Toivon, että siihen on vielä paljon aikaa – niin sinun kuin minunkin kohdalla. Se vaan tuli mieleen tästä muutosta ja siitä kun sydämen lyönnit olivat kummallisia. Tosin siihen tottui kuten helteeseenkin. Veden ja nesteiden juominen auttoi. 

...henkilökohtainen todistus
hurjapäiseltä kajakkimelojalta!
20 vuotta sitten sain elää sen ihanan päivän kun Jeesus tuli asumaan sydämeniin Pyhän Henkensä kautta – rytmihäiriöt pelottavat, mutta kuitenkaan ei yhtään, kun tietää, että Jeesus on lopullinen voittaja minunkin elämäni kohdalla. Tämän maallisen elämän jälkeen alkaa uusi elämä siellä jossain taivaassa  – niitä kuvauksia olen lukenut eri kirjoista – kuten Dr. Mary Nealin kirja Taivaaseen ja takaisin – luin sen englanniksi To Heaven and Back. Toivon, että ymmärrät mistä on kysymys.  Sinun elämällesi on hyvä suunnitelma. Itse ainakin yritän kysellä Jeesukselta mitä Hän haluaa elämältäni. Raamatun mukaan ihan kaiken!

Tämä naapurirappuun muutto sujui lopulta hyvin. Onni on todeta, että monet asiat tässä järjestelyjen tiimellyksessä ovat sujuneet hyvin. Kiitos Taivaan Isälle! Mutta – toivomme, että ihan kohta ei tarvitsisi muuttaa sillä sellaista rumbaa tämä on! Eikä tietystikään läheskään kaikki ole paikallaan, mutta toivottavasti jouluksi!

Voi hyvin!  

Ihanaa syksyä juuri Sinulle & meille kaikille! 

Toivon rauhaa maailmaan ja kaikenlaisen kärsimyksen vähenemistä!



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Siilitien uusi metroasema

Siilitien metroasema joutui niin suuren mylleryksen kohteeksi, että pakkohan sitä oli kuvata. Se oli vuotta 2012 kun hanke alkoi, ja valmista tuli noin vuoden kuluttua - vaikka edelleenkin tänä vuonna (2014) ovat tehneet edustaa ja parkkipaikkoja.

Vanha asema raapiutui ulostulon, liukuportaiden, parkkipaikkojen yms. osalta matalaksi, mutta niin ihmeellistä kuin se olikin, asema oli koko ajan käytössä rakennustyömaasta huolimatta! Ja se työ oli Iso!

Kyllä ne pojat osaa! Lieneekö repiminen ollut kivaa?!

- Voi ei! Ja hyvät raputkin räjäytettiin alas! 
Aikaa kului. Oli melua ja pauketta. Matkustajat ohjattiin milloin mitäkin tietä ylös laitureille ja tottuihan siihen. Töiden jatkuessa alkoi hahmottua uusi, upea asema sateista, talvesta vuodenaikojen vaihteluista huolimatta. Työmiehet tuntuivat olevan ulkomaalaisia. Pomot suomalaisia. Em. suurpiirteisenä ylimalkaisen havainnoinnin perusteella sanottua. Olivat ystävällisiäkin jos jotain tuli kysäistyä. Harjannostajaisissa tai lienee ollut jonkun merkittävän vaiheen päätös, korkeimmalla kohdalla oli viikon päivät pyöreä kukkaseppele ja risti. Jotkut kyselivät, että mitä toi tarkoittaa. Mutta siltä näytti, että valmista oli tullut.

Uusi sisäänkäynti - Siilitie, Helsinki

No jo kiiltävät !

Laituri 1 & laituri 2 - keskustaan ja itään...
Taivasnäkymiä näistä ympyränmuotoisista kattoikkunoista

Hienoa on! Kattokin jotain panelia, luonnon kallio-
leikkaukset vahvistettu betoneilla
eikä millään rumilla verkoilla

...ja ei kun menoks! Siilitieltä lähtee junia molempiin suuntiin
4 min. välein...toisia harmittaa, kun juna menee nenän
edestä...kiirettä riittää!

... helppoa on, jos vaan tietää
minne on menossa...
Seuraava metro valmistuukin sitten Helsingistä Espooseen - harjoittelivat varmaan täällä Siilitiellä, sillä tästä asemasta tuli oikein hyvä - upea! Hyvä niin!

Kesä on parasta matkustusaikaa ainakin kelien ja maisemien puolesta. Siis hyviä matkoja sinulle hyvä lukija! Voi hyvin ja olkoon elämäsi siunattua millä tiellä ja miten sitten kuljetkin!


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pärnu

Lähes perinteinen kesämatkamme naapurimaahan Eestiin tai Viroon, miten vaan, on takanapäin. Voisihan sinne lähteä vaikka uudelleen, jos varmasti tietäisi, että olisi ihanat kesäsäät. Mutta ei - ja "semmoista se on" - pärnulaiset itse sanoivat, että tämä on tätä Pärnun säätä; yksi hetki sataa ja toinen paistaa! - Telkkarista nähtiin, että Tallinnan seuduilla ja Suomessa satoi paikoin lunta! Poikkeuksellisen kylmää oli.

Olemme käyneet Pärnussa nyt noin 10 vuoden ajan ja nähneet melkoisen muutoksen tapahtuvan vuodesta toiseen - kaupunki on kasvanut ja komistunut. Ja muutos on käynnissä edelleen. Rakennustyömaat ovat osa kaupunkikuvaa. Alla olevassa videonpätkässä on 5 tähden kylpylä, Hedon Spa Hotel. Tuon kylpylän kohdilla vuosia sitten oli pieniä myyntikojuja. Niissä myytiin ruokaa, virvokkeita ja matkamuistoja. Kojut olivat osin ankeita ja muistuttivat ajasta, jota paikalliset eivät suuremmin kaipaa. Vaikka kyllä Pärnu oli vilkas ranta- ja kylpyläkohde myös Neuvostoaikana.

Tällä kertaa sitten kuitenkin näin. Emme pääseet uimaan tai aurinkoa ottamaan, mutta ei se Pärnu-henkeämme kadottanut. Siellä on aina kiva käydä. Mutta n. 500 suomalaista on valinnut sen vakinaiseksi kotikaupungikseen. Tällä reissulla tapasimme heistä kaksi. Turha udella, että mikä sai teidät muuttamaan, mutta kyselinpä kuitenkin. - Niinpä niin!

Lyhyt otos rannalta:

video

Mukavaa oloa & kaunista kesän jatkoa!

Voi hyvin & palaillaan.

Siunausta elämääsi ja toivotaan parempia säitä!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kirppismyynnistä ja Elizabeth Taylorista...

Kirppismyynti on vienyt aikaa järjestelyineen, menemisineen ja tulemisineen! Jos ihan tarkkoja ollaan siihen kyllä menee aikaa ihan hurjasti. Plus se, että kun päivän on ulkoilmassa, auringon paisteessa, kotiin tultua on niin rätti, että tuskin jaksaa kättänsä nostaa. Rojahdus sänkyyn ja tunnin tukkiunet on pakko ottaa ennen kuin pääsee ihmettelemään sitä kolikkokasaa, joka pussinpohjalle on kertynyt.

Rakastan myymistä! Se on niin fantastista tyrkyttää (arvioiden samalla tilannetta), kehua, kehoittaa ja innostaa ostamaan joku vaate tai härveli jollekin ihmiselle. Ihan oikeesti. Semmoisia me karjalaiset ollaan; mistä sie tuut, mihi sie meet ja mitä siula on kassissa? Ei tarvitse paljoa lisätä tuohon kun joku jo innostuu ostamaan itselleen kirppisostoksen.

Paras oli nainen, joka päätti ostaa DVD:n Englantilainen potilas / The English Patient, joka muuten on hyvä elokuva. Sanoi, että ottaa nyt kuitenkin vaikka varmaan hänellä jo se on! Joo, ihan kiva, hyvä juttu, voihan niitä kakskin olla tai sitten voi antaa edelleen lahjaksi.

Idaholainen pariskunta hyvästeli oikein kädestä pitäen. Mies oli ydinvoimalarakentajia. Nyt risteilymatkustajina poikenneet Helsingin kesäkirpputorille. Risteilijöitä Hietsun kirppiksellä käy. No onhan siellä vaikka minkä sortin risteilijöitä, mutta nämä jotka kiertävät luxusristeilijöillä lähes ympäri maailman heitä on melko paljon!

Ne kotimaiset risteilijät, heitäkin on monenlaisia ihan laidasta laitaan. Yleensä kaikki hurjan mukavia!  Maailmankiertäjät ovat kiinnostuneita kaikesta pienestä - pikku muistoja sieltä täältä. Hyvää matkaa sitten vaan edelleenkin.

Ydinvoimalarakentajalle yritin siinä aurinkoenergiasta jutella ja painottaa senkin käyttömahdollisuuksia, mutta tietty juttuhan se on, että ydinvoimalarakentaja kannattaa omaansa. Eikä Japanin onnettomuus paina siinä mitään. Kaikkea sattuu ja lehdistö suurentelee. No, ei siinä kovin suuria ideoita ehdi jutella, mutta kumminkin - mielenkiintoista.

Japanilaisia on paljon ja kiinalaisia. Espanjaa on aina ilo kuulla ja ne vähät mitä itse osaa espanjaa niin sitä haluaa heittää heti kehiin, että hiukkasen hyvää mieltä siinä tulee itse kullekin.

Parhaiten kaupaksi ovat menneet kengät ja laukut! Joku ei voi käsittää miten joku voi ostaa toisen vanhoja kenkiä, mutta niin se vaan on! (Joskus niistä voi saada jalkasienen, mutta onhan niitä vaaroja elämässä muutenkin...tupakka, aurinko, joku ruoka, joku ja joku...! )
...ovat jo uudella omistajalla :) ...

Pari, kolme euroahan niistä saa, mutta sain yksistä 12 euroa, koska ne nyt olivat niin kauniit ja hyvät purkkarit kuin olla voi. Olisin pitänyt itse, mutta kun olivat lyhyet. Varpaankynsikin kertoi, että tarttis vähän tilaa. Ne kengät osti yks ihana rouva, joka oli n. 65-vuotias. Valtavan kauniit harmaat hiukset hänellä oli. Sisko, hänen kaksossisko, ihastui yhteen laukkuuni, ja heidän yli 90-vuotias äiti istui kaffella siinä torilla varjon alla kun lapset shoppailivat. Olipa ihastuttava kolmikko! Juteltiin yhtä sun toista ja tuntui kuin olis tunnettu tai ainakin lähes!

Jos kuulee vielä kertomuksen siitä, miten oli sattunut tapaamaan Elizabeth Taylorin (s. 1932 k. 2011) ja päässyt juttelemaan hänen kanssaan 1980-luvulla Lontoossa Selfridges tavaratalossa ja ennen kaikkea miten tuo kertoja, suomalainen rouva, oli tuosta tapaamisesta iloinen, onnellinen ja suorastaan haltioissaan tänäkin päivänä - niin tarttuihan tuo iloinen mieli väkisinkin myös kuulijaan! - Ostin tarinan kertojalta kolmen euron, hänen itsensä tekemän, kangaskassin. Kassista nyt muistan hänet jatkossakin! Kysyin myös luvan, että tapauksen kirjoittaa blogiini. :) Kassin nimi olkoon täten Elizabeth! Itse rouvasta saisi tosi mainion kertomuksen, sillä hän on yksi näitä harvoja suomalaisia, jotka vielä vastustavat tätä digi/atk-aikaa. Ei omista mitään kortteja tai sen semmoisia, mutta iloista mieltä riitti! Että kohtaamisiin taaskin!

Kun nyt kirppiksistä on puhetta ollut, vielä kerron yhden myönteisen asian. FB-kirppisryhmät. Niitä on tosi monenlaisia. Jokaiseen makuun. Se on kyllä ollut varsin "somea" se ja samalla tavalla siellä tavarat vaihtavat omistajia kuin vaikka tavallisella kirppiksellä! Tosin pitkiä turina-tarina -tuokioitahan siellä ei ole. Yhtä av:ta ja yv:tä, mutta hyvä niin. Mutta sen kautta törmäsin Parikkalan tyttöön, joka sattumoisin onnekkaana on tämän vuoden Seurasaaren morsian perinteisissä juhannusaaton hääseremonioissa.

Yleensä puolet tavaroista menee kaupaksi ja loput jää. Kuten jäi Viljo Kajavan runokirja Hellyys, painettu vuonna 1944. Tässä yksi runo monista. Sota-aikojahan se oli, hellyyttä kaivattiin.

Hellyys

Jos suurempi hellyys koskaan
ajassa kosketti meitä,
se oli jo nyyhkytystä
ja sydämen kyyneleitä.

Jos suurempi hellyys, lapsi,
siipensä levittää taisi
yli kehdon, sen pyhäksi voisi
ja pyhäksi kutsua saisi.

Jos suurempi hellyys vielä
voi virrata ihmisestä,
se on ainakin siunattu, sillä
sydän vahvin ei enempää kestä.

---

Elämä on suuri seikkailu! Jokainen kohtaamamme ihminen ehkä ei sittenkään sattumalta kohdallemme tullut ... jokaisesta ihmisestä jää "jälki" - muisto, tunne, tarina, kuva - kaikkia/kaikkea ei muista, toiset unohtaa saman tien, mutta jotkut jää mieleen!

Helsingin kaupungin kasvitieteellisen ruusuja 2013


Kaunista kesää, ruusuja ja muitakin kukkia! Hyvää oloa!

Palaillaan...so long!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tie - 15

Uskovana ja arjessa

- Oletko koskaan ajatellut uskoontuloa ja uskoa?, kysäisin rantalaiturilla auringon paahtamalta kaverilta, joka poltteli tupakkaa ja toisella kädellään siemaili keskikaljaansa. Ennen tuota kysymystäni olimme vaihtaneet pari sanaa ilmoista ja siitä mistä ollaan kotoisin. Hän puhui suomea mukavasti murtaen. Hän oli tallinnalainen ja nyt tätinsä luona vieraana Helsingissä. Heinäkuun helle porotti niskaan. Ne olivat niitä samoja rantoja, joita olin keväällä samoillut ja pohtinut elämää suurempia kysymyksiä.

- Kyllä minä olen, hän vastasi välittömästi.
- En minä niin tyhmä ole, etten olisi uskoa ajatellut. Viro on juuri vapautunut ja itsenäistynyt. Nyt saamme vapaasti uskoa. Se on hyvä asia, hän sanoi.

Hän tiesi mistä puhui. Olin iloinen vastauksesta, joka oli tullut kuin apteekinhyllyltä. Hän oli yksi ensimmäisistä, jonka kanssa uskonasioista keskustelin. Hän oli nähnyt myös sen, mitä valtiossa tapahtuu, kun usko kielletään, kun Raamattu kielletään, kun Jumalan sanan kertominen kielletään.
Näin se on; vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen.

kuva vastavalo fi
Moni toivoisi, että Suomi ei olisi niin kristillinen kuin se vielä nykyään on. Olen todennut, että on se helppoa arvostella Suomen kristillisyyttä ja toivoa toisenlaista, kun kuitenkin saa olla osallisena kristilliselle arvomaailmalle rakennetusta yhteiskunnasta. Eivätkö kaikki tiedä, että monet edesmenneet presidenttimme ovat hakeneet neuvoa Raamatusta ja Jumalalta, silloin kun olemme olleet mahdottomilta tuntuneiden tilanteiden edessä. Onko äitien polvirukoukset unohdettu?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pidetään kuitenkin kiinni kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Sitä samaa tuo virolainen nuori mieskin sanoi. Hän oli nähnyt mitä ateismi kansalle tekee. Jumalan voimaa ei voi ihmisen voima korvata. Rukoillaan edelleenkin Suomen kansalle Jumalan johdatusta ja kaikkivaltiaan siunausta. Yhteiskuntamme on edelleen kristillinen, vaikka monet haluaisivatkin nähdä sen toisenlaisena. Kristillisyys niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko yhteiskunnan arvomaailmana on parasta mitä ihminen voi osakseen saada. Tämä on se tie, jolla Suomi on. Se on kiitoksen aihe.

Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. - Johannes 14:6

Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta,
jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkaista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskaista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Kiitos  sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paisteesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen.

Virsi 341 - August Ludvig Stormin kirjoittama v. 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Niinpä - kiitos. Kiitos uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kiitos mainoskampanjasta: Osta oma Piblia! Kiitos kaikista rukous- ja sananjulistustoiminnasta kaikissa muodoissaan, vaikka Ekku Peltomäen valoshowsta Agricolan kirkossa - Jumala puhuu tavalla ja toisella...Miten sinulle?

Ylistetty olkoon iankaikkinen Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki!

Tämä oli etsivän ihmisen tarina. Tämä oli löydetyn ihmisen tarina. Tämä oli ja on rakkaustarina. Todistukseni elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, jonka ymmärsin 3.6.1994 (tänään on 3.6.2014!) ja sain ottaa vastaan, joka muuttui eläväksi rakkaudeksi minun ja Jumalan välillä. Usko Jumalaan Pyhän Hengen virvoittamana muuttaa ihmisen elämää erilaiseksi. Miten se ilmenee ja on ilmennyt, siitä olen yrittänyt pari sanaa raapustaa. Toivon, että siitä on ollut jotain myös sinulle. Se sittenkin on totta! Usko pois!

Tule tälle tielle, jos se ei ole sinulle tuttu. Hän antaa monet uudet näköalat. Ethän voi olla niitä katsomatta - vai voitko?! Rukoile Pyhän Hengen voimaa arkeesi ja elämääsi. Hän kertoo sinulle Jeesuksesta. Tai ehkä se menee eri järjestyksessä. Jumala on rakastava Isä, jota ei kukaan voi kaavoihin laittaa, vaikka me ihmiset joskus yritämmekin. Lue Raamattua. Vaikka se jae illassa.

summer
Jumala sinua suuresti siunatkoon!

Tie -kirjoitelmani päättyy tähän. Mutta elämäntie jatkuu, monenkirjoinenhan se on ollut, vaan ehkä sieltä jotain kirjoitettavaakin vielä löytyy, vaikkapa Saarenmaan matka 1990-luvun loppupuolelta tai Valamon luostariin tutustuminen.

Jälleen on se odotettu aika vuodesta; kesä! Mitä se meille itsekullekin tuokaan; olkoon se juuri sellaista jota itsellesi ja läheisillesi toivot!

Hyvää kesää sinulle lukijani! - Voi hyvin!






keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tie - 14

Enkeleitä onko heitä?

Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä. Jeesuksen äidille Marialle, ilmoitettiin raskaudesta enkelin kautta. Luukas 1: 2-38. Enkeli tervehtii Mariaa sanoen: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Raamatussa on runsaasti enkeli-ilmestyksiä. Usein ne auttavat ihmistä toteuttaen taivaallisen Isän tahtoa. - Seuraavassa kerron erikoisesta tapauksesta, josta myöhemmin olen saanut arvailuja sekä selityksiä, mutta tässä kerron pelkästään tuon tapauksen.

Se oli vuonna 1993 kun tätini kuoli. Hän oli melko läheinen ihminen minulle. Luonteeltaan tempperamenttinen ja iloinen ihminen. Mitä nyt vanhuuden sairaudet silloin tällöin kenkuttivat. Hän pyysi, että huolehtisin kaikista käytännönjärjestelyistä kun hän kuolee. Lupasin. Ja niin myös tein ajallaan, kun aika hänestä jätti. Toinen täti auttoi. Jaettiin tehtäviä. Merkonomina peruskirjoituksen tekeminen ei tuottanut ongelmia ja olihan niitä perunkirjoitusoppaita, joista saattoi katsoa asiakirjamalleja. Ennen sotia syntyneen henkilön kaikkien asuinpaikkojen virkatodistusten hankkiminen oli haasteellista, suorastaan oikeaa tutkijan työtä. :)

Hiukan hankalaa oli saada pappia, koska täti ei kuulunut kirkkoon. Minua vähän toruttiinkin, että nyt pitäisi ajatella vähän tarkemmin asioita. En kyllä yhtään tajunnut, miksi se kirkollinen siunaaminen olisi ollut kyseenalaista. Olen maalta kotoisin enkä kertakaikkiaan voinut kuvitellakaan hautaamista ilman papin siunaamista! Aerobic-leirikin oli alkamassa Varalan Urheiluopistolla. Omiakin kiireitä olisi ollut, mutta niin oli kuulemma papeillakin lomia ja ruuhkaa hautajaisia, häitä siinä tärkeimmästä päästä. Juuri kun olin surkeimmillani (=mitä tehdä?!) koko asian kanssa, kadulla käveli vastaan pappi, virka-asussaan (kuten ei yleensä Suomessa). Kainosti pysäytin hänet. Selitin ystävällisesti asiaani ja kuin ihmeen kaupalla hän lupautui siunaamaan tätini haudanlepoon - kuten on tapana sanoa. Kiitos hänen. Hän oli (ja on edelleen) oikea arjen enkeli! Kun sitten siunaustilaisuuspäivä tuli, tapahtui jotain hyvin merkillistä. Tapahtuman jälkeen en puhunut asiasta kenellekään. En edes papille. En halunnut. En myöskään tiennyt, että elin etsikkoaikaa kuten uskoontuloa edeltävästä ajasta sanotaan. Kaikki oli hienosti kuten tätini oli toivonut. Vieraitakin oli saatu ympäri Suomea ja Ruotsistakin asti, vaikka omaa perhettä hänellä ei ollutkaan.

Kun tilaisuus alkoi, siunauskappelin etuosaan, jossa arkku oli, ilmestyi kolme valtavan suurta, lähes lattiasta kattoon olevaa valo-olentoa. Valo oli läpinäkyvää kuin utua. Kaksi oli rinnakkain, yksi oli toisella, vastakkaisella puolella. En voinut uskoa silmiäni. Ne vaan olivat. Katsoin välillä lattiaankin, että jos vaikka sillä aikaa olisivat kadonneet. Mutta ei. Vasta sen jälkeen kun pappi teki hiekasta ristin arkulle ja sanoi ne sanat, jotka siinä tilanteessa sanotaan, ne yhtäkkiä olivat pois. Olin täysin ämistynyt tapahtuneesta. Olin hiljaa ja mietin mitä se oli. Nykyhetkeen minut palautti se, kun joku mainitsi, että seppeleitten nauhat unohtui ottaa pois.


Menin hakemaan. Siellä kellarissa lattialla oli hurjasti arkkuja. Toiset olivat menossa ja toiset tulossa. Nuori, komea mies näytti missä kukkalaitteet olivat. - Miten sä jaksat tätä työtä, kysyin. Ei hän mitään erityistä sanonut. Oli kuulemma tottunut. Vein nauhat, liput ja laput mukanani. Mutta tajuamalla tajusin, että tämä elämä on todella tässä ja nyt. Tämä elämä on ainutlaatuista ja lahjaa. On tärkeää välittää lähimmäisistään. On tärkeää halata ja puhua, nauraa ja olla läsnä lähimmilleen silloin kun vielä siihen on mahdollisuus. Jokaisen kohdalle tulee se päivä, kun se ei enää ole mahdollista; rakastaa lähimmäistään, sopia riitoja tai olla läsnä, soittaa sukulaiselle, josta ei niin paljoa välitä ja olla ystävä lähimmäiselle. Oli se kuka tahansa.

Hautajaisissa olisin halunnut olla iloisempi. Oli mukava nähdä sukulaisia pitkienkin matkojen takaa, mutta täti oli pois. Olin tädin kanssa hyvin tuttu. Yhdessä oli tehty yhtä sun toista, tyttöjen juttuja, vaikka ikäeroa oli paljon. Kovin en ikävöinytkään, muistelin mielessäni kaikkia juttuja mitä höpötettiin. Joskus kävin hänen luonaan vain lepäämässä tai kahvilla. Nyt ajattelin kaikesta jotenkin eri tavalla. Hautajaistilaisuudessa katsoin hänen valokuvaa ja tiesin, että hän oli jossakin. Se jokin ihmisestä oli jossakin, vaikka muuten olikin haudassa. Tuo tapahtuma siunauskappelissa sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Lisäksi sen myötä tajusin, että aivan kaikkea ihminen ei voi ymmärtää järkiperäisesti. On asioita, jotka ovat olemassa vaikka niitä ei näe. Nytkin. Enkeleistä on paljon kirjoja. Monet ihmiset ovat nähneet enkeleitä ja ne ovat auttaneet ihmisiä. Minä uskon enkeleihin, koska ne ovat olennainen osa Raamatun kerrontaa. Ne ovat luotuja siinä missä ihminenkin, Raamattu kertoo, mutta myös varoittaa: Enkeleitä ei tule palvoa eikä kumartaa. Johanneksen ilmestys 22: 8-9.

Täällä ja taivaassa

Paavalin 2. kirje korinttolaisille 5:1 - Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajoitetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty. Jae 10: Sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, mikä on ruumiissa ollessaan tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Vasta uskon myötä sain vastauksen, että Jeesuksen Kristuksen kautta olemme saaneet osaksemme iankaikkisen elämän. Se ymmärrys, tieto ja Jumalan rakkaus antoivat myös vastauksen elämäni tarkoitukseen. Samoin Jumala on selvästi osoittanut minulle, että yksi tärkeimmistä asioista, mitä minun tässä elämässä pitää ymmärtää on Jeesuksen merkitys niin taivaallisissa kuin maallisissa asioissa. Siis elämää täällä ja taivaassa.

Ei tarvitse odottaa kuolemaansa saadakseen tietää pääseekö taivaaseen vai joutuuko, kuten Raamattu sanoo, helvettiin. Saatuani uskonlahjan Kristus tuli jokapäiväiseksi elämääni. Alustavat järjestelyt taivaallista elämää kohti alkoivat samantien. Uskoontulo poisti tuhat pelot ja taikauskot. Niiden eri taikauskoon liittyvien vippaskonstien kautta silloin aikoinaan uskoin saavani suojelusta arkiseen elämääni. Jopa ohjausta. Liian moni on siinä samassa ansassa. Liian moni ja täysin turhaan. Jeesus elää! Hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Ja vain Jeesus voi murtaa näkymättömät kahleet, valheet ja väärät siteet. Hän vapahtaa. Hän on Vapahtaja. Hän suojelee ihmistä myös näkymättömiä henkivaltoja vastaa, joita vastaan ihminen ilman Jumalaa on voimaton. Herra on kilpemme ja suojamme.

Ehkä joku menestynyt ja elämässä liiankin lujaa "menevä" ei näitä sanoja saata ymmärtää, ehkä ei ole näin pitkälle edes halunnut lukea, sillä Jeesuksen kutsu ja Hänen asiansa alkavat usein kiinnostaa vasta kun kaikki omat asiat on turhiksi saanut todeta. Onneksi on ihmisiä, jotka kaiken elämän hyvyydenkin keskellä kääntyvät Herran puoleen. Onneksi meitä ihmisiä taivastiellä on monenlaisia.

Ensimmäisen 10 vuotta, tätä uskontietä, huokailin kerran jos toisenkin; olisinpa tullut uskoon jo ajat sitten, vaikka kolmikymppisenä. Asuin silloin Mallorcalla. Se oli sitä matkaopasaikaa. Huonetoverinani oli mukava naishenkilö. Mutta se erikoispiirre hänessä oli, että hän luki Raamattua. Minä houkuttelin häntä jatkuvasti ulos drinkeille ja tanssimaan. - Lähe vaa! Mutta ei, vain harvoin hänestä sain yökerhoseuraa. Mutta nyt tajuan. Hän rukoili ja liitti minutkin iltarukouksiinsa. Kiitos, kiitos, sanon vieläkin. Kyllähän jotkut sitten sanovat kuin sivuhuomautuksena, että eipä se uskovaisenkaan elämä aina niin helppoa ole. Ei ole, ei tieystikään! On aikoja, että se on todella koeteltua ja vaikeaa. Mutta parempi näin, nimeni on taivaankirjassa eikä sitä sieltä oteta pois.

Raamatussa Jeesuksen merkitystä taivaallisiin ja maallisiin kuvataan näin:

Rakkaudessaan Hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty okoon Hänen armonsa kirkkaus, kun Hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.

Näin Jumala on antanaut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka Hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva:

Hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.
(Paavalin kirjeestä efesolaisille 1: 5-10.)

Ihmisen osuudeksi jää uskominen, vastaanottaminen ja kiittäminen.

Kadotus vai taivas?

Raamatussa on useita kuvauksia helvetistä. Ennen vanhaan kuulemma saarnat olivat olleet yhtä helvetillä pelottelua. Mutta onpa asiasta kirjoitettu kirjojakin. Yksi kirja, jonka luin aiheesta on sydänsairauksien erikoislääkärin Maurice Rawlingsin (s. 1922 k. 2010) kirjoittama. Kirjan nimi on Kuoleman tuolla puolen (suomeksi v. 1995). Tuo erikoislääkäri kiinnostui aiheesta tilanteessa, jossa akuutissa sydänkohtaustilanteessa potilas pyysi lääkäriä rukoilemaan. Potilas oli kauhuissaan. Lääkäri ajatteli, että olipa potilaalla otsaa pyytää rukousta, ja kun ei hän mikään uskovakaan ollut. Mutta koska kyseessä oli akuutissa sairaskohtauksessa oleva potilas, hän rukoili. "Herra Jeesus, älä anna minun joutua helvettiin. Anna syntini anteeksi. Annan elämäni sinulle. Jos kuolen, haluan päästä taivaaseen. Jos jään eloon, pysyn koukussa aina." Tuon tapauksen jälkeen lääkäri ja potilas molemmat tulivat Jeesuksen omiksi, uskoon ja todistavat maailmoista, joita emme silmillämme näe.

Lainasin kirjan eräälle vanhalle rouvalle, joka oli tätini tuttu. Tämä tapahtui muutamaa vuotta kesän 1994 jälkeen. Tämä on surullinen tarina. Luettuaan tuon kirjan tuo rouva oli sanonut, että ei usko tuommoisiin kirjoihin eikä kirjoituksiin. Tämä on kyllä tosi surullinen tarina. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa; tuo rouva jäi vahingoissa junan alle. Se oli niin surullista. Vain Jeesus tietää sydämemme, joskus saatamme sanoa ettemme usko, ettei maine menisi. Vaikka sitten uskommekin. Mutta minun mielestä kannatta uskoa nyt ja aina. Elämä on lahjaa. Päivästä toiseen aina saamme avata uuden päiväpaketin. Minulla se avautuu mm. näin; Jeesus kiitos tästä päivästä, siunaa meitä kaikkia...

...Jeesus siunaa lukijaa, anna meille aavistus siitä kaikesta, joka meitä odottaa kun enkeli tulee ja johtaa meidät Isän luo, mutta anna meille myös kaikkea vahvuutta, ymmärrystä ja rakkautta tähän päivään täällä maan päällä. Kiitos, että olet kanssamme. Jää siunaamaan meitä...ja erityisesti niitä lukijoita, jotka Jeesus sinua eivät tunne. Kiitos, että sinut voi tuntea. aamen.


...jatkuu...


- Tie jatkuu seuraavassa jaksossa hiukan kevyemmällä kerronnalla...lämpimiä ilmoja odotellessa, voi hyvin missäpäin maailmaa tai Suomea sitten lienetkin! :) Ja ennen kaikkea siunausta elämääsi!