maanantai 25. helmikuuta 2013

Onnistumisen mittarit...

Jos sinulla on hyvä maine,

jos olet useammin oikeassa kuin väärässä,

jos lapsesi kunnioittavat sinua,

jos lastenlapsesi ilahtuvat nähdessään sinut,

jos ystäväsi voivat luottaa sinuun ja sinä voit
hädän hetkellä luottaa heihin,

jos voit kohdata Luojasi ja sanoa: Olen tehnyt
parhaani. Silloin olet onnistunut.


Näin köyhä postaus... mutta silti - rikasta viikkoa!

Voi hyvin!


p.s. jos et ole vielä käynyt Nepan blogissa..käy ihmeessä. On tässä vieressä otsikon alla Näitä luen - lue sinäkin! Nainen se vaan Ghanassa porskuttaa ihan just nyt - hyvin mielenkiintoista...ainakin mun mielestä! Ja tässä linkki Tästä pääset Ghanaan tervemenoa! Ja tässä osoite, jos linkki ei toimi:
http://73paivaaghanassa.blogspot.fi.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Perjantai - Lintukoto -päivä

Jos ei keksi muuta lukemista niin aina voi surffata Lintukoto -nimiselle sivustolle, jossa on arki-infoa laidasta laitaan. Onpa siellä testejäkin ja monta mielenkiintoista asiaa.

Selvisi, että juuri tänään on mm.
- koiranulkoiluttamispäivä oikein erityisesti,
- ole nöyrä -päivä,
- kansainvälinen kiusaamisen vastainen -päivä jne.

Päivän pituus on tänään 9 tuntia 56 minuuttia. Loput iltaa ja yötä!

16 vuotta sitten tiedemiehet ilmoittivat kloonanneensa Dolly-lampaan!

Ihmettelyä riittää niin menneessä kuin tämän hetkisessäkin. Katsottiin muuten Timo Soinin esiintyminen BBC:n HardTalk -ohjelmassa. KovaaPuhetta -nimisessä englantilaisessa puheohjelmassa.

Ohjelmassa toimittaja laittoi Timo Soinin koville. Mies sanoi, että nyt Timppa on telkkarissa. Kuka Timppa? No, se sun Siwa Timppa. Viime kesänä juttelin Parikkalan Siwassa Soinin kanssa. Oltiin kassalla samaan aikaan. Soinin perhe oli menossa kesälomalle. Parikkala pysähdyspaikkana oli  tuttu. Kehuin viereistä Karpalo ravintolaa hyvästä ruuasta ja kuin myös hän. Senkin selitti mitä he olivat syöneet ja hyvää oli ollut. Nyt siellä jossain Lontoon studiossa Timo Soini laitettiin koville ja eikä suotta.

Olen ihan samaa mieltä kuin toimittaja, että jos on julkean, julkisen rasisti puheiltaan, silloin pitää puolueenjohtajan ryhtyä toimeen. Suomen ei tulisi olla rasistinen maa, niin olen aina ajatellut. Vaikka rasismiahan on joka puolella maailmaa, mutta silti yleistyksiin ei pidä lähteä, jos kyseessä on joku tietty tapahtuma. - Loppujen lopuksi oli mukava todeta, että Soinilla ei ole suuremmin vaikeuksia ainakaan englannin kielen kanssa. Ja puhuttiinhan siinä muustakin. Vaikka täydeltä laidalta vain negatiivisista asioista, joita on ilmennyt. Mutta sitä se politiikka on KovaaPuhetta! Se ohjelma pitäisi lähettää myös tekstitettynä Suomessa, niin sitten arviointi voisi alkaa. Olisipa kansanradiossakin seuraavat viikot puhumista ja ihmeteltävää. Ehkä. Puolesta ja vastaan!

Näine aatoksine oikein mukavaa viikonloppua sinulle hyvä lukija!

Voi hyvin!


torstai 21. helmikuuta 2013

Uni

Mauno Kuusisto tuli ulos linnamaisen rakennuksen viistokaton räystään alta olevasta ovimaisesta ikkunasta. Hyppäsi matalalta katolta viereeni puistotielle hetkeksi kävelemään.

En tiennyt, että pesutupaan pääsi sitäkin kautta. Olipa se kätevää. Kysyin, että oliko pesutupa nyt vapaa. Hän muisteli, että hänen jälkeensä tulee joku mies, jonka heti tunsin ja sitten olisi vapaita vuoroja! Sanoin, että tuo mies on minun mies ja sittenhän asia oli kunnossa. Sitten tuo upea laulaja, Mauno Kuusisto käveli omaan suuntaansa ja minä heräsin...

Unista on hyvä miettiä tunnetilaa, jos niitä nyt yleensä miettii. Minulla oli melko hämmästynyt olo enhän ollut kyseistä laulajaa mietiskellyt tai ajatellut. Mutta jossakin alitajunnankolossa se sitten oli!

- Hei, mä näin unta, että sua ennen pesutuvassa oli Mauno Kuusisto. - Mitäpä muuta unille voi kuin nauraa hymähtää. Nimittäin edellisiltana olin pyytänyt miestäni laulamaan minulle jotain, ihan mitä vaan,  kun niin kurja, flunssainen olo oli. Niinpä hän lauloi, keksi sanat ja sitten nukahti ennen minua.

Unet ynnäävät mennyttä tai joskus tulevaakin kertovat. Vielä useammin niistä ei saa mitään tolkkua. Vaikka kuitenkin esim. edellispäivän asioita tai pohtimisia suodattuu pois jonnekin jotenkin niin on ihminen rakennettu...

Tässä vielä hiukan Mauno Kuusistoa. Ote yli 50 vuotta vanhasta elokuvasta Kertokaa se hänelle:



Raikasta talvipäivää!





keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Voitto kotiin!

Kiitos tuhansien kilometrien taakse! Appelsiinipuun alla -blogin kirjoittaja Yaelian järjesti arvonnan, jonka voitin! Kuvissa alapuolella voittokirja.

Arvonnanvalvojana oli suloinen koira nimeltä Bambi! ... rakkauteni koiria kohtaan saattoi vaikuttaa asiaan koirathan vaistoavat asioita, joista meillä ihmisillä ei ole kuin aavistus, jos sitäkään...no, höpöttelyt sikseen....Kiitos Yaelianille mielenkiintoisesta blogista ja tapauttelut Bambille!





Onni on omistaa kaunis muistikirja. Samalla se muistuttaa granaattiomenan terveellisyydestä. Googlettamalla voi löytää tiedostoja toisensa jälkeen miten terveellinen tuo yksi maailman vanhimmista viljellyistä hedelmistä onkaan! Onneksi sitä saa nykyisin myös Suomesta.

Se on niin terveellinen, että nyt heti kun selviän tästä lopustakin flunssasta - menen kauppaan ja ostan granaattiomenia. Myös espanjalainen kaupunki Granada on saanut nimensä tästä hedelmäpuusta! - Mielenkiintoista on myös se, että juutalaisten Toorassa on 613 mitsvaa eli ohjetta,  yhtä monta kuin yhdessä granaattiomenassa on siemeniä! Sitäpä aikoinaan ihmettelinkin, opasaikoina, että miten ihmeessä niitä saattoi syödä kun tuntui, että eihän niissä muuta ollut kuin siemeniä! Mutta kuten tiedämme kaikki ei ole aina siten miltä näyttää!

Terveyttä edistäviä granaattiomenahetkiä itse kullekin! 

Voikaamme hyvin!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tiesitkö, tunsitko hänet?

105-vuotiaan on helpompi saada itseään tunnetuksi kuin henkilön, joka elää vaikka puolet vähemmän aikaa kuin hän. Silti kovinkaan laajat piirit eivät hänestä tienneet mitään. Tiesitkö sinä hänet, Hilja Aaltosen synt. 27.9.1907 - k. 13.2.2013?

Ihmeellinen voima taivaasta hänelle oli annettu, kun hän vielä viime vuonna (!) otti vastaan henkilöitä, jotka halusivat saada osakseen rukousta. Ei joka päivä mutta pari kolme kertaa viikossa!  Pitkän elämäntyön evankelistana ja rukoilijana tehnyt on nyt päässyt pois maallisesta majasta toiseen ulottuvuuteen, Herran luo. Vasta eilen äkkäsin, että hän on kuollut. Eipä tv-uutisissa kerrottu. Olisi kyllä aihetta, onhan siellä turhempiakin juttuja. Henkilö, joka koko ikänsä on rukoillut Suomen puolesta ei ole kuka tahansa. Eihän?!

Nina Åström on levyttänyt Hiljan runoja ihan nyt viime vuonna. Tapasivat ja laittoivat toimeksi! Joulumarkkinoille tehty levy oli loppuunmyyty siinä vaiheessa kun sitä lahjaksi haikailin.

Hilja toivoi loppuun asti Suomelle erityisiä sateita.Tässä ote Askel-lehden haastattelusta, näin hän sanoi mm.:

– Ihmiset alkavat taas tulla, jos papit särkyvät kyyneliin Jumalan edessä ja odottavat häneltä saarnoihinsa sisältöä. Pelkkä ihmisviisaus kuuluu vain kolinana saarnastuolista. Eivät ihmiset jaksa sellaista kuunnella. Ei jouluevankeliumiakaan pidä esittää kuin jotain matkakertomusta. Joulun sanomassa on ihmiselle kysymys: Mitä Jeesus sinulle merkitsee?

-

Olen edelleenkin varsin flunssainen, köhäinen ja oikein voi-voi -kunnossa, niin ajattelin tehdä edes jotain hyvää. Kaunis laulu siivittäköön aikaa eteenpäin! Nina Åström laulaa, sanat Hilja Aaltonen:




Voikaamme hyvin - olit sitten sairas tai terve.
                        Juuri nyt.
                            Huomenna on uusi päivä.






perjantai 15. helmikuuta 2013

Hyvää viikonloppua!

Viikonloppu on käsillä. Flunssa yrittää tulla päälleen. Otan vitamiineja ja kookosöljyä. Juon mustaherkkamehua ja teen kaikki konstit taudin estämiseksi. Nyt ollaan vaiheessa: nenä on tukossa ja niistättää. Näissä kausitaudeissa on aina se hyvä puoli, että varmasti ne menee ajallaan ohi. Aika moni ihminen tässä lähipiirissä on ollut vaikka missä taudissa, ja ei ole tarttunut, mutta nyt... no katsotaan.

Viikonlopun piristykseksi voi kuunnella 47 minuuttia amerikkalaisia hartaita ja reippaita virsiä ja sen sorttista musiikkia. Tässä linkki, eikä ole vanhakaan vaan alle vuosi sitten koneelle laitettu.


Tulen aina hyvälle mielelle näistä kirkkokonserteista, varsinkin kun a) tällaista ei Suomessa ole b) laulut/virret ovat osin tuttujakin c) hyvinkin puhuttelevia, jos englannin kieli edes jonkin verran hallussa d) voi kuunnella vaikka ei osaisikaan englantia. Hyviä hetkiä!

Tämän myötä. Oikein hyvää viikonloppua sinulle hyvä lukija!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Onnea!

Olipa makoisaa kakkua ja muuta monenlaista hyvää! Siis missä? Synttäreillä ja ei ihan missä tahansa synttäreillä ollutukaan vaan nuori neito, kaunis, ihanainen täytti 12 vuotta. Onnea!

Päivänsankarin oma leipomaa suklaakakkua
- tietysti suklaa!
Ken muille iloa valmistaa, hän itse parhaimman
onnen saa! 
Kortteja ja lahjoja oli runsain mitoin,
tässä välähdys tulppaanien loistosta.
 
Kun itse olin 12-vuotias, oli vuosi 1966! Haaveilin kiireisesti aikuiseksi kasvamisesta ja elämä maalla alkoi tuntua "mälsältä". Olisi pitänyt päästä "jonnekin" - mutta ei sitä päässyt - tuntui kuin juuri 12-vuotiaana sitä olisi halunnut vaikka mitä, mutta kaikki asiat olivat ikuisuuksien päässä, ajassa joka ei tuntunut koskaan tulevan. Kouluakin piti käydä ties kuinka monta vuotta! Mies tuosta ovelta huikkasi, että vuonna 1966 pääsi ylioppilaaksi ja syksyllä meni armeijaan! Hymähti itsekseen ja rivien välistä olin lukevinani, että kaikenlaista tapahtui.

Nykynuoren kuitenkin on hyvä. On pelit ja vehkeet. Ilta päättyi Wii-peleihin ja tietysti päivänsankari oli paras lähes kaikessa - ja voi sitä iloa ja riemua. Se oli aitoa.

Onnea kaikille muillekin, jotka sattuvat nyt lähi aikoina viettämään syntymäpäiviä! Joka vuosi se on se Special Day - ihan Erityispäivä, ja harmi, joskus niihin tottuu ja sitten kun tottuu, huomaa yhtäkkiä, että huh - missäs vuodessa sitä nyt mennäänkään!?

Palaillaan juhlien tai muiden asioiden merkeissä! - Lähiaikoina tulossa intialais/suomalaista  lounasruokaa -tarinaa kuvien kera.

Voi hyvin!




torstai 7. helmikuuta 2013

Kaisa-talon kirjastossa piipahdus!

Helsingin ytimessä on uusi kirjasto Kaisa-talon Helsingin Yliopiston kirjasto.

Alta väistyi Anttilan Kodin Ykkösen tavarataivas ja sitä ennenhän siinä oli Pukevan tavaratalo. Eli aikaan yks ja kaks Pukeva vaatetti helsinkiläiset arkeen ja juhlaan. Ne muistaa ketkä muistaa, siitäkin on jo aikaa. Kaikesta on aikaa vaikka minkä verran! Mutta tämä upea, uljas kirjasto on uusi.  Ei mitään vanhaa ole uusittu, vaan kaikki on uutta alusta loppuun. Vanha tietääkseni purettiin maan tasalle! Rakennus avattiin 3.9.2012. Ja tämmöistä jäi kameraan:

Miellyttävät, loivat kierreportaat!
Kerroksia 7! 

Valoisat hyllystöt

Taidetta sisääntulossa

Liukuportaista nähtyä

Kahvila ja julkisen liikenteen aikataulut reality-ajassa

Kahvila ja kirjamyyntiä siinä samassa. Hyvä kahvila!

Exit - ulos

... ja vielä lukutoukka, tulipahan sekin nähtyä!
Kirjastoa voivat käyttää kaikki, vaikka eivät opiskelisikaan yliopistossa. Sieltä saa kirjastokortin ja eikun lainaamaan jos Helmet - oma kirjasto ei riitä - ! Eipä siellä tule paljoa käytyä, mutta omalainen nähtävyys se on. Kahvila on hyvä treffipaikka, jos sattuu vapaan pöydän löytämään, sillä varsin täyttähän siellä on - ymmärrettävistä syistä. Mutta kiva oli käydä ja jatkossakin tulenen käymään.

Kirjastot ovat olleet henkireikäni aina siitä saakka kun niitä aloin käyttää. Se taas on toinen asia, että milloin niitä aloin käyttää - pikku hiljaa, sanottakoon nyt niin. Aiemmassa blogissani siitä taisin kertoa enemmänkin.

Seuraavan kerran kun käyt Helsingin keskustassa - ei ole ollenkaan huono idea käydä Kaisa-talossa ja kokea nykyarkkitehtuuria kaiken liikenteen, kauppojen ja kaupungin vilinän keskellä. Yhtäkkiä olet hiljaisuuden keskellä - shiiii! Opiskelijat lukevat tentteihinsä sohvaryhmissä ja nojatuoleissa. Eipä siellä tule mieleenkään häiritä millään tavalla ketään. Kännykkätilat ovat erikseen. Hyvä niin! Myös hissit olivat upeita, puheääni ilmoitti monennessa kerroksessa ovi avauti. Kaikesta tuli mieleen Alvar Aalto -tyylinen arkkitehtuuri.

Nyt makoisia luku- tai muita hetkiä ja mukavaa viikonlopun odotusta! Voi hyvin!


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sebu-Suomi -ruokaa!

Viikonlopun kohokohtana oli juhlat, jossakin Helsingin lähiössä. Että Helsinki onkin iso ja metsää löytyy vaikka minkä talon takaa! Talvella on kaunista, monet eivät ole luopuneet vieläkään jouluvalaistuksista - valon ja lumen vuorottelu on kaunista!

Tässä kuvia lauantain herkuista. Ruoka oli herkullista. Filippiiniläistä, sebulaista? ja suomalaista.
Jälkiruuista ei ole kuvia. Meloonilohkoja, juustoja ja herkullista suklaalevykakkua!




Tästä on hyvä jatkaa arkea. Uusi viikko edessä. Toivokaamme siitä hyvää! Ai, Sebu ? Missä se on? Google kuvahakuun vain Sebu ja kylläpä maisemat aukeaa, jotkut ovat sieltä kotoisin ja silti Suomi on rakas! Elämä on ihmeellistä!

Voi hyvin!