maanantai 24. kesäkuuta 2013

Superkuu - kesäyö

Täysikuu, superkuuksi mainittu liikkui viime yönä taivaankannen yli ylväästi ja näyttävästi. Onhan se siellä tänäänkin, mutta nyt taivas on pilvessä. Kaikenkaikkiaan aika pilvinen päivä ollut niin helteiseksi sitä kun ennusteltiin...

Parempi puoliskoni tiesi kertoa, että tämä superkuu oli ikään kuin 14% suurempi, oli vähän maata lähempänä...Nokian Lumiaan siitä superista ei tullut kuin aavistus...mutta ihan kaunis se oli...enemmän kuitenkin ihastelin sitä, miten tämä Lumia muutti yötaivaan niin kauniin siniseksi...ei se muuten niin kaunis todellisuudessa ollut...ja kuten tässä alla...ei fotoshopattu versio:

Täysikuu 24.6. Helsinki, Herttoniemi
klo 1.30
Pohjoisen kesäyössä on aina sitä jotain - on lämmintä ja valoisaa - se on varsin miellyttävää!

Etelän yö - se on toinen juttu. Pilkkopimeä ja tulee äkkiä! Kesän valoisat yöt ovat jotain mitä ei joka puolella maailmaa ihmisistä koe koskaan! Paitsi nyt nettiaikaan...luonnonilmiöitä on mahdollista seurata mistäpäin maailmaa tahansa. Esim. Yellowstone -puiston kuuman lähteen elämää voi seurata netistä reaaliajassa.

Superkuu on nyt nähty. - Hyvää kesäyötä!


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Sosiaalista lomaa...hauskat jussit!

Vaikka olen ollut kotona, ajoittain on ollut aivan oikean loman tuntua! On ollut kaunis ilma. On tullut syötyä jäätelöä tavallista enemmän, ja ennen kaikkea on tullut käytyä ulkona syömässä.

Perhe-elämä näivettää kyllä sopivan selkeästi ravintolasyömiset minimiin, mutta poikkeuksellisesti tällä viikolla söimme kaksi kertaa ravintolassa! Lounaan ravintola Mange Sudissa, joka on tosi hyvä ravintola. Tosin hyvin askeettinen. Ehkä siellä jäljitellään välimerellistä tunnelmaa, mutta vaikeaa se on, kun henkilökunta on kuitenkin suomalaista jössikkää. Tämän sanon ihan lämmöllä vaan.  Ja eilen lounastimme ravintola Teatterissa, joka oli kerrassaan mainio. Siellä oli kaikki tunnelmat saman katon alla. Kiitos hyvää myös!

Viikko on tuntunut poikkeuksellisen erilaiselta, koska liityin siihen yli 2 miljoonan suomalaisen joukkoon - Facebookiin. Vaan niin merkillinen paikka se on, kun siellä on jo lähes kaikki yritykset ja yhteisöt. Tykkäämässä! Käy tykkäämässä meitä! Ja kommentoimassa. Päivittämässä itseään, kuten joku sanoi, ettei koko ajan jaksa päivittää itseään. Jos et ole vielä nähnyt sitä elokuvaa tämän naamakirjan perustajasta, niin suosittelen, kannattaa katsoa. Social network on leffan nimi. Saa suomeksi tekstitettynä.

Monenlaiset hyvät asiat ja uutiset ovat värittäneet viikkoamme, että hyvin kiitollinen saan taaskin olla. Tosin elämä on myötä- ja myötämäkeä tai vasta- ja vastamäkeä, riippuu mistä suunnasta asioita katsoo.

Ja ennen kaikkea - Genom allt:


Vietä ihana Juhannus! - Rakkautta kaikille aisteille...palataan taas!


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nyt alkoi loma...!

En olisi tarvinnut lomaa. Jos sen olisi voinut ottaa rahana, olisin tehnyt mieluummin niin. Nyt on lomaa, ihan reilusti. Sitten kuusi päivää töitä, kolmen päivän ryppäissä ja sitten se on finito eli loppu. Mutta kuten Naisenergiaa-työttömänä -blogissani hihkuin onnesta, että sain tämän  määräaikaisen työn - niin edelleenkin olen hyvin kiitollinen ja tyytyväinen, että olen saanut olla mukana työelämässä!

Hei, olen huomannut, että edelleen "osaan" tehdä töitä. No joo, totta kai, eipä siitä ole ollut epäilystäkään, mutta olepa itse kaksi vuotta työttömänä pois työelämästä. Siinä saattaa tulla epäilys jopa omaa osaamistasi kohtaan! Innostunkin tekemisestä ja toisinaan unohdan, että kotiinkin pitäisi lähteä. Mukavat työkaverit, hyvä lounasruoka ja uuden oppiminen ovat olleet ihan paikallaan. Soisin sen jokaiselle työttömälle, jos vaan voisin. 

Ehkä saan vielä uuden pätkän ennen eläkeputkeen siirtymistä, mutta jos niin on, että sitä ei sitten järjesty niin sitten ei! Katsotaan, seurataan tilannetta, sanoo mieheni. Hän on jo tottunut eläkkeellä oloon ja ei aina tunnu muistavankaan, että on eläkkeellä. Niin on kiirettä! Voiko se olla niin? Hym? Se eläkeläisten kliseenomainen kiire?! Mutta siltähän tuo näyttää - ainakin joskus. 

Mutta nyt on loma ja ensi viikon lopulla juhannus! - Ollessani alle 10-vuotias ja niitä ikiä, juhannuskokko oli yhtä tärkeä kuin jouluna joulukuusi. Säätiedotusta tuli kuunneltua tarkkaan; oliko metsäpalovaroitus vai ei. Jos metsäpalovaroitusta ei ollut, isä ja veli tekivät ison ison kokon. Se oli upeaa ja lopuksi paistettiin kuuman tuhkan alla perunoita. Kokolle ilmestyi naapureitakin. Tulta katsottiin, ihailtiin, lapsille kerrottiin tulen vaaroista, liian lähelle ei saanut mennä ja kuitenkin kuka sieti olla vaikka hetken oikein lähellä (!), kipinöitä seurattiin ja säikähdeltiin, jos kokossa jokin isompi poksaus kävi. Kokon roihu oli aina yhtä mykistävä elämys.

Ihanata kesäkuuta! Voi hyvin - palaillaan.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pientä ja kaunista - suurta ja kaunista!

Ystävä toi ihanan kimpun lemmikkejä. En liene ainut, jonka mielestä tuo hurmaava pieni sininen kukka on sydäntä hivelevän kaunis. Lemmikin nimi monessa kielessä onkin "älä unohda minua". Englannin kielessä - Don't forget me!

Lemmikki
Älä unohda minua
Jotain erilaista:

Ilona Rista on taiteilija, jonka on vienyt puu. Ehkä moni muukin asia, mutta silti - puu! Design Museossa oli hänen puutyö, jota kävin katsomassa eräänä alkukesän iltana. Työhön oli yhdistetty klassisen musiikin pienimuotoinen konsertti pianolle ja muille äänille, joita tietokone teki (?) led-valo vaihtui eri sävyihin ja lauloipa välillä jokunen kirkasääninen lintukin. Hienoa, upeaa!

Puureliefiteos, Ilona Rista 2013

Lähikuva puureliefiteoksesta, Ilona Rista 2013

Ilona Rista on materiaaleilla herkutteleva taiteilija. 30 vuoden monipuolinen puuosaaminen sekä reliefin akustisien ominaisuuksien kehittäminen tarjoavat jännittävän yhteistyömahdollisuuden tilasuunnittelijoille ja arkkitehdeille. - Kesällä 2011 valmistui hänen suunnittelema suuri puureliefiteos Geneveen CERNin pääauditorioon.(!) - Tekstit ovat IlonaRista net -sivuilta.

Ilona on jo sen luokan taiteilija (mielestäni), että sitä ei oikein tahdo edes ymmärtää, sillä niin valtavaa oivallusta ja osaamista tuo kaikki vaatii. Siis onnea, 30 vuotta puurtamista. Sitkeä yrittäminen ja tekeminen palkitsevat tekijän - ja lahjakkuus taiteen tekemiseen, jota ilman tuo mikään ei tietystikään olisi mahdollista. - Ilona on myös bloginkirjoittajalle kaukaista sukua - serkun tytär. Ja sehän tuntuu mukavalta.

Näin on viikko päässyt alkuun. Tänään oli lomapäivä. Kävin kuvauttamassa silmänpohjat ja hyvältä näytti...niin ainakin ymmärsin asian olevan. Sainpa kuvat muistitikulla mukaanikin. Kyllä maailma on muuttunut!

Näine aatoksine. Hyvää uutta viikkoa! Juhannusta kohti. - Voi hyvin! Palaillaan...




maanantai 3. kesäkuuta 2013

Omenapuun kukka

Kaunis, kaunis ja kaunis...

...kun 10 vuotta sitten menimme naimisiin alttarimaljakossa oli omenapuun kukkia... ...olivatko ne koristeomenapuunoksia vai ihan oikeita, en tiedä, mutta kauniita ne olivat...ja ovat...

...nyt on taas omenapuun kukinnan aika..ihanaa...

...pihalla on nähty variksen poikanen, joka on jäämässä omilleen...emo seuraa raakkuvaa poikasta, jonka pitäisi jo pärjätä...eilen illalla myöhään jäi poikanen tuohon pihakalliolle...pälyili ympärilleen, että eikös sitä ruokaa enää tule, mitäs tässä tapahtuu...suki piskuisia siipiään...aamulla näin, että vielä hänestä pidettiin huolta, onneksi...nyt iltapäivällä poikanen jo varsin aktiivisesti yritti saada kiinni muurahaisia niitä mitkä varpaiden välistä juoksivat...emo toi vielä jotain...tuli mieleen vanhat ajat...silloin vuonna yks ja kaks...maalla meillä oli useana keväänä varis lemmikkinä, elättinä...ja olipa niistä seuraa...nimi oli aina Simo...

Yksi Simo piti äidille seuraa kun äiti ripusti pyykkejä narulle, siirtyili sitä mukaa kun naru täyttyi...varasti isän moottoripyörästä avaimen ja peitti...äiti sitten ylpeänä kertoi, että oli sanonut varikselle, että jos tuo avaimen, saa riisipuuroa, ja niin se oli käynyt hakemassa avaimen...tiesitkö, että kun varis nukkuu tai torkkuu, sen silmäluomi tulee alhaalta ylös silmän päälle eikä päinvastoin ylhäältä alas kuten ihmisellä...monet kerrat on varis istunut käsivarrellani, siinä on tullut juteltua monet asiat...varis on hyvä kuuntelija, sanoisinko, että ei paljoa kommentoi...usein pyyhki nokkaansa käsivarteen...odotti makupaloja ja raakkui pahasti vain nälissään...nykyisin variksia ei enää saa kesyttää...kuuluvat luontoon...eivätkä ne tahdo lemmikkeinä pärjätäkään, eivät osaa suojella itseään, haukka voi viedä tai muuten vaan tulee koiran tai auton yliajamaksi...kun on liian kesy...mutta mukavia ne olivat! Moni lähti syksyllä parven mukaan omiensa pariin...joskus joku palasi pihantuntumaan hetkeksi ikään kuin olisi käynyt moikkaamassa...ero oli kaikista ikävintä, niin suuresti niihinkin voi kiintyä. - Opetus: ystävällinen, kiintymys ja vastavuoroisuus luontokappaleen kanssa on osa rakkautta, jota me kaikki ihmiset tarvitsemme. Variksetkin!


Hyvää uutta viikoa!

Voi hyvin!