torstai 14. syyskuuta 2017

Ilmastopakolaisia

Lihamestari vakuutteli, että näin vielä toistaiseksi täällä, mutta pakattuun ollaan siirtymässä. Espanja tulee tässä asiassa menemään ihan samaan kuin Englanti ja Saksa. - Ja Suomi, lisäsin.

Nyt lihat leikattiin siinä tiskillä silmien edessä. Keskusteltiin, että mitä ruokaa siitä tulisi ja paras mahdollinen pala valittiin. Eräs rouva halusi hampurilaispihvejä. Yhdessä lihamestarin kanssa valitsivat lihapalat, jotka lihamestari jauhoi. Mausteseoksen hän lisäsi muovipussiin, jonne siirsi jauhetun lihan. Sekoitti ja taputteli pihveiksi. Pakkasi jokaisen erikseen muoviin. Rouva otti vielä kanaa, jonka laatu ja koko varmennettiin. Turhat nahkat ja muut sen semmoiset lensi roskiin. Fileitä ei tällä kertaa tehty. - Kaikkien lihatuotteiden kilohinnat liikkuvat kolmen euron ja kymmenen välillä. Arkiruoka ei lompsaan lovea tee. (Tietysti on myös kalliimpaakin, on pakko lisätä, ettei väärin ymmärryksiä tule.) Paikalliset ostavat tosi paljon yhdellä kertaa. Selitys lienee se, että perheet suuria ja ruokaa tehdään paljon!

Niin ja klo 18.00 on hyvä käydä lihatiskillä silloin kun kaikki rouvat katselevat saippuasarjoja ja jonoja ei ole, mies valisti paikallistuntemusta eräänkin kerran. Oli ihmetellyt, että missäs kaikki ihmiset ovat. He-hee aika hyvä juttu! Jos jonoja on, tulee varmistaa kenen jälkeen saa palvelua. - Kuka tuli viimeiseksi, kysellään. Sama systeemi pätee monissa muissakin asiakaspalvelutilanteissa. Jos turisti-eläkeläinen ei asiaa huomaa, niin ei hätää, paikalliset kyllä huolehtivat, että kukaan ei ohita sinua. Tuntuu hyvältä! Ovat kyllä ihan oikeita immeisiä, vaikka eivät savolaisia kuitenkaan. Espanjalainen mentaliteetti, luonne, on tavattoman ystävällinen ja toiset huomioonottava.

Että pakattuun ollaan menossa. - Voi harmi, sillä palvelu on erinomaista.

Kiitos paljon, kiitos ja kassalle! Kuulevatko korvani oikein? Kassaneiti huutelee jotain suomeksi, pussailee vanhat eläkeläistädit molemmille poskille ja Suomi-pojat kättelee, sen minkä kiireiltään ehtii. No jo on! Kuulemma Suomessa vierähti muutama vuosi, niin siinä sitä kieltäkin oppi, vaikka unohtumaan päin tuntui olevan. Mutta Los Pacosin eläkeläiset tykkäsivät, olihan se kiva yllätys meillekin. Hymy oli herkässä ja puhetta riitti. Eihän tuommoisten pitäisi Suomesta tulla pois. - Moi, moi, tervetuloa taas, huuteli perään.

Kaikki tuntuu olevan edullisempaa kuin Suomessa. Ok, ei kaikki, mutta lähes kaikki, mutta silti edullista on. Mies terotti mieltä, että me ollaan tultu tänne ilmaston takia. Ollaan ilmastopakolaisia. - Ai jaa, ok, ollaan sitten.

Lähes kymmenen vuotta joka talvi hän niitä nastoitettuja liukuesteitä kenkiensä pohjiin asetteli. Päälle ja pois. Pois ja päälle! Äitinsä oli kaatuessaan murtanut lonkan. Yhteen jos toiseenkin kertaan, ja tuhannet suomalaiset! Samaa kohtaloa ei kuulemma halunnut. Ja kukapa haluaisi. Pian kuitenkin huomattiin, että uuden kotikaupunkimme monin paikoin kivetyt ja marmoriset jalkakäytävät olivat sateella tai sateen jälkeen aivan yhtä liukkaat kuin jää! Että se siitä harmista. Mikäs sananlasku se tähän kävisikään? No, kun toisaalle kumartaa niin toisaalle ... tai ojat ja allikot käy mielessä. Mutta ei!

Aurinko kuivattaa kaiken. Aurinko tekee hyvää iholle ja mielelle. Mikä parasta joka päivä tulee oltua ulkona, lopulta kymmenien ja kymmenien kilometrien saldothan siitä kertyy. Kunto kohenee huomaamatta.

Niin, että mitäs te siellä Espanjassa oikein teette? Miten saatte aikanne kulumaan? - Hei, onko sultakin kysytty?

Niin, miten ihminen yleensäkin saa aikansa kulumaan? Harrastuksia pitäisi olla, mutta kaikilla ei ole niitäkään - on luonnontarkkailua ja arjessa elämistä. Suoritepainotteinen elämä laittaa ihmiselle vaatimuksia, mutta voihan sitä toisinaan ottaa ihan vaan rennosti. Kuten Veikko Lavi aikoinaan lauloi ja opetti sanoituksillaan nykyihmistä yhteen jos toiseen asiaan suhtautumisessa.

Jahka tähän jo lopettelen, vaikkapa nyt meneillään olevan viinirypäleiden korjuuaikaan sopivaan sanontaan, jonka opin eilen:

Uvas con queso, saben a beso!

Että mitäkö suomeksi?
"Viinirypäleet juuston kanssa maistuvat suudelmalle."

...näine ajatuksine tällä kertaa, voi hyvin - siunausta elämääsi! Jatkoa seurannee ...




8 kommenttia:

  1. Nauttikaa olostanne siellä Espanjassa! Olen kaiholla katsellut kuvia täältä koleasta Suomesta. Oli kyllä tosi kurja kesäilmojen puolesta, mutta onneksi ei sentään hirmymyrskyjä, tappohelteitä tai tulvia ollut eli ei pitäis valittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Marita! Samoin minä ihailen teidän Igluja siellä Levillä! Aivan ihmeellistä. Niin se on säät ovat aina puheenaihe, oli sitten hyvää tai huonoa. Suomessa oli touko/kesäkuussa kyllä kivoja säitä ja niitä voikukkapeltoja! Voi hyvin!

      Poista
  2. Hih,ilmastopakolaist;D Kiva lukea näitä eläväisiä tekstejäsi, ja mukavaa syyskuun jatkoa sinne Espanjaan. Miten muuten sujuu castellano?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jael! Joo semmoisen sanan tuo mies pullautti. No, onneksi Euroopassa eurooppalaisena ei tartte olla pakolainen, mutta kyllähän tämä ilmasto on täällä hyvä. Yksi kuukausi kuumaa ei ole mahdotonta. - Kieli sujuu arkitasolla ihan hyvin. Suomessa meillä oli 6-7 vuotta Espanjan tv, joten siitäkin ehkä oli hyötyä. - Voi hyvin!

      Poista
  3. Voi mitä palvelua! Mulla menee ihan kylmät väreet. Ja on kyllä hyvänhintaisia tuotteita. Tottahan se on, että siinä tiskillä sitten varmaan aikaa vierähtää.

    Meillä muuten on maailman parhaat jonottajat. Täälläkin toiset huolehtivat, että kukaan ei etuile ja jos on ajatuksissaan niin sanotaan että nythän olikin sun vuoro.

    Illmastopakolaisille hyviä kelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Niinpä tuntuu, että tulospainotteinen ajattelu ei ole vielä täällä keskeinen asia. - Kalatiskijuttuja en osaa edes kertoa, mutta asiakas saa kaiken perattuna jne oli sitten minkälainen kalanrotikas tahansa!

      Amerikkalaiset ovat ihania. Muistan sen ovat myös ihanan ystävällisiä. Usein kauppias sanoi, hei kultaseni mitäs sinä tänään haluat? sitä ihan ihmetteli, että onkos tuo nyt oikeaa puhetta !

      Kelit jatkuu hyvinä, näköjään täällä etelässä muualla Espanjassa melko kehnoja, mikä lienee?

      Kaikkea hyvää. Voi hyvin!

      Poista
  4. Kiitos kirjoituksestasi. Se oli niin toden tuntuinen. Tunsin itsekin seisovani jonossa lihatiskillä. Ja muistan miten minua pikkulikkana tuupittiin pois tärkeiden rouvien tieltä - etuilivat perkulaiset. Enää ei tuupittaisi. Nyt tässä kolkossa maassa tarvittaisiin etelän hymyä. Jatka kirjoittelua Karjalantyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirkkupirkku, Amiga! Kiitos rohkaisevasta kommentistasi! Kiitos olet niin ihana, sinä kirjailija ja vaikka mitä. Blogini sivussa on linkki hyviin, pysähdyttäviin teksteihisi - toivottavasti ihmisillä on aikaa lukea lapsista joita olet kohdannut.

      No eivät varmaan enää tuuppisi ...hi hii. Eiköhän täältäkin jokunen espanjalainen aina joskus tule Suomeen. Jos tulisi yhtä paljon kuin täällä on suomalaisia, niin sitten olisi Hgissäkin ihan toisenlaista - ehkä! Jatkan, jatkan ...sinä myös!

      Poista

Kiitos kommentistasi!