sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tie - 1

Tie


Johannes 14:6 – Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä.
Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.


Hyvä lukija,

Näytölläsi on kirjoitelma, joka on pyörinyt mielessäni vuosia. Se ei ole suostunut unohtumaan. Onneksi. Itse asiassa tähän on ollut hyvä palata varsinkin silloin, kun elämä ei ole ollut helppoa. Tästä olen saanut voimaa aina uudelleen ja uudelleen. 

Tärkein työnimi on ollut Usko Toivo ja Rakkaus. Jokin aika sitten se muuttui Tieksi, ehkäpä juuri ajan kulumisen myötä. Mielestäni elämämme on eräänlainen Tie. Tällä tiellä ollaan. Vanhassa hyvässä virressä, jota lauletaan vielä nykyäänkin hyvin paljon, sanotaan: Tie valmis on, voin löytää sen. Mikä "se" tie oikein on, siitä kerron tai oikeastaan sen löytymisestä. Elämänmuutos, josta kerron, on elämäni paras. Se on antanut elämälleni uuden suunnan ja tarkoituksen. 

Jos saat ajatuksia kirjoitelmani edistyessä, kommentoi tai laita sähköpostia. 

Siunausta sinulle hyvä lukija!

Toivon sinulle kaikkea hyvää.




Johdanto

Me kaikki ihmiset tarvitsemme uskoa, toivoa ja rakkautta. Nuo kolme kuuluvat kaikille ihmisille. Se mistä ja miten näitä ihmisen täyttymyksiä hakee, vaikuttaa suurelta osalta hänen elämänsä kulkuun. Usein emme sen suuremmin asioita pohdi, vaan asiat tuntuvat sujuvan automaattisesti. Asioita vaan tapahtuu, kunnes jokin pysäyttää meidät ajattelemaan tarkemmin elämänkulkua. Ja onpa joidenkin ihmisten mielestä turhaa sen enempää pohtiakaan mitään. Äidilläni oli tapana sanoa, että se on otettava mitä annetaan. 

Lapsuudenkodissani oli jouluisin tällaiset kauniit
jouluvalot
Tässä kirjoitelmassani kerron, miten tutustuin hengellisiin ja yliluonnollisiin asioihin. Rakkain asia on tuo yliluonnollinen hetki, jolloin tietämällä tiesin, että nyt elämä muuttui - juuri sillä tietyllä Herran siunaamalla hetkellä! Oliko se pelkkää kuvitelmaa vai vaikuttiko elämääni yliluonnollinen voima? Suggeroinko itseni uskoon vai päätinkö, että näin tapahtukoon? Mistä tiesin, että kyseessä oli juuri Raamatun ilmoittama Jumala? Voisiko olla mahdollista, että se olisi saattanut kuitenkin olla itämaisten uskontojen jumala, sillä harrastinhan kovasti itämaisten uskontojen tutkimista? Mistä sen sitten saattoi erottaa mikä on mikä, varsinkaan kun en ollut Raamattua tai teologiaa lukenut? 

Kirjoittamiseni on rönsyillyt lapsuuden muisteluista Jumalan näkövinkkelin pohtimiseen. Delete-nappia on tullut käytettyä paljon. Epävarmuuteni siitä, että kirjoitinko oikein, kalvoi mieltäni. Suoraan sanottuna ajattelin luterilaisen kirkon pappeja, että kirjoittaisin niin kuin papit hyväksyvät asiat. (!!)  Minä oppimaton (teologiaa oppimaton) en halunnut antaa asioista, enkä varsinkaan Jumalan asioista, kuvaa, joka ei olisi oikea. 

Kenelle teologia on tarkoitettu?

Aloin käydä kirkossa ja erilaisissa seurakuntatapahtumissa. Kuulin saarnoista varoituksia, että kokemuksia ei saisi korostaa. Periaatteessa minulla ei ollut muuta kuin omakohtainen kokemus siitä voimasta, joka muutti elämäni. Kirkon ihmiset riitelivät naispappeudesta päivästä toiseen. Yksi pappi kirjoitti kirjan, että kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Siinä sai vastauskoontullut ihmetellä sitä tannerta, jolle oli astunut. - Olin kokenut kaiken toisin. Ei siellä ollut riitaa eikä epäselvyyttä. Siellä oli vain Rakkautta! Sydämeni todisti Pyhästä Hengestä ja Jumalan Rakkaudesta. Jotkut ihmiset sanoivat, että kyseessä olisi jokin tilapäinen olotila, että se kyllä siitä ajan myötä menisi ohi. 

Kaiken epävarmuuteni ja toisaalta Pyhän Hengen antaman varmuuden keskellä toivoin, että kohtaisin jonkun henkilön, joka olisi luotettava ja lukisi tämän kirjoitelmani. Hän saisi sanoa sitten omat ajatuksensa, joista olisin kovasti kiinnostunut.

Tapahtui sitten niin, että juhannusjuhlilla Parikkalan Oronmyllyllä puhujana oli pastori Kalevi Lehtinen (s. 1936 k. 2011). Jo saapuessani tilaisuuteen kiinnitin huomiota vanhaan Audiin, jossa oli Saksan rekisterikilvet. Enkä tiennyt mitään tästä puhujasta, en ollut koskaan kuullutkaan. Siinä kesäillassa puhetta kuunnellessa päähäni pälähti, että minäpä kysyn häneltä. Jospa hän lukisi! Pappi kuin pappi. 

Pastori Kalevi Lehtinen

Juhlapuhe päättyi. Yhtäkkiä häntä ei näkynytkään missään. Jätin seurueeni ja juoksin puustoisen rinteen ylös sen saksalaisen Audin luo. Hän oli juuri autollaan. Selitin asiani ja kuin ihmeen kaupalla hän lupasi lukea. Tekstin nimi oli silloin Sinulle. Hän oli kuulemma hirvittävän kiireinen, mutta lupasi lukea ja soittaa perästä. Odottelin soittoa pitkälle syksyyn ja sitten eräänä kauniina päivänä hän soitti. Ja olipa hän rennonoloinen ja mukava. Sanoi, että teksti on ihan hyvää, mutta sitä pitäisi olla vaan enemmän. Kun kirjoitat lisää niin hyvä on, niin sanoi. Hän oli varmaankin kuulut tuhansia todistuksia, mutta tietysti jo elämänsä iltapuolella matkaavalle se on aina ilo kuulla, että Jeesus edelleenkin vaikuttaa ihmisten elämässä. Kiitteli Herraa ja toivoteltiin hyvät jatkot puolin ja toisin. – Vasta myöhemmin minulle selvisi miten mittavan uran Kalevi Lehtinen olikaan elämänsä aikana tehnyt. Jos tarkkoja ollaan en minä kyllä paljon ketään pappeja edes nimeltä tuntenut. Rippipappi oli Juhani Saukkonen (s. 22.6.1937 - ), siinäpä se suunnilleen oli. 

Juhani Saukkonen
rippipappi ja ministerikin.
Olipa mukava pappi!

Näin sain vahvistuksen sille, että tämäkin todistus on paikallaan. Se kannattaa lukea jo siitä syystä, että voi varmistua elävän Jumalan vaikutuksesta yksittäisen ihmisen kohdalla – minun / sinun! Usko koko elämäsi Herran haltuun. Hän kyllä näyttää sen tien, jota sinun tulee kulkea. Ja se tie on hyvä, se vie kohti ihania asioita!

Room. 3:3 – Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kaiketi heidän epäuskonsa tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta?

Room. 8:28 – Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakstavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan.

Kirje hebrealaisille 13:8 – Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.


Voi hyvin hyvä lukija! Palaillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!