tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tie - 15

Uskovana ja arjessa

- Oletko koskaan ajatellut uskoontuloa ja uskoa?, kysäisin rantalaiturilla auringon paahtamalta kaverilta, joka poltteli tupakkaa ja toisella kädellään siemaili keskikaljaansa. Ennen tuota kysymystäni olimme vaihtaneet pari sanaa ilmoista ja siitä mistä ollaan kotoisin. Hän puhui suomea mukavasti murtaen. Hän oli tallinnalainen ja nyt tätinsä luona vieraana Helsingissä. Heinäkuun helle porotti niskaan. Ne olivat niitä samoja rantoja, joita olin keväällä samoillut ja pohtinut elämää suurempia kysymyksiä.

- Kyllä minä olen, hän vastasi välittömästi.
- En minä niin tyhmä ole, etten olisi uskoa ajatellut. Viro on juuri vapautunut ja itsenäistynyt. Nyt saamme vapaasti uskoa. Se on hyvä asia, hän sanoi.

Hän tiesi mistä puhui. Olin iloinen vastauksesta, joka oli tullut kuin apteekinhyllyltä. Hän oli yksi ensimmäisistä, jonka kanssa uskonasioista keskustelin. Hän oli nähnyt myös sen, mitä valtiossa tapahtuu, kun usko kielletään, kun Raamattu kielletään, kun Jumalan sanan kertominen kielletään.
Näin se on; vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen.

kuva vastavalo fi
Moni toivoisi, että Suomi ei olisi niin kristillinen kuin se vielä nykyään on. Olen todennut, että on se helppoa arvostella Suomen kristillisyyttä ja toivoa toisenlaista, kun kuitenkin saa olla osallisena kristilliselle arvomaailmalle rakennetusta yhteiskunnasta. Eivätkö kaikki tiedä, että monet edesmenneet presidenttimme ovat hakeneet neuvoa Raamatusta ja Jumalalta, silloin kun olemme olleet mahdottomilta tuntuneiden tilanteiden edessä. Onko äitien polvirukoukset unohdettu?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pidetään kuitenkin kiinni kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Sitä samaa tuo virolainen nuori mieskin sanoi. Hän oli nähnyt mitä ateismi kansalle tekee. Jumalan voimaa ei voi ihmisen voima korvata. Rukoillaan edelleenkin Suomen kansalle Jumalan johdatusta ja kaikkivaltiaan siunausta. Yhteiskuntamme on edelleen kristillinen, vaikka monet haluaisivatkin nähdä sen toisenlaisena. Kristillisyys niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko yhteiskunnan arvomaailmana on parasta mitä ihminen voi osakseen saada. Tämä on se tie, jolla Suomi on. Se on kiitoksen aihe.

Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. - Johannes 14:6

Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta,
jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkaista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskaista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Kiitos  sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paisteesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen.

Virsi 341 - August Ludvig Stormin kirjoittama v. 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Niinpä - kiitos. Kiitos uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kiitos mainoskampanjasta: Osta oma Piblia! Kiitos kaikista rukous- ja sananjulistustoiminnasta kaikissa muodoissaan, vaikka Ekku Peltomäen valoshowsta Agricolan kirkossa - Jumala puhuu tavalla ja toisella...Miten sinulle?

Ylistetty olkoon iankaikkinen Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki!

Tämä oli etsivän ihmisen tarina. Tämä oli löydetyn ihmisen tarina. Tämä oli ja on rakkaustarina. Todistukseni elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, jonka ymmärsin 3.6.1994 (tänään on 3.6.2014!) ja sain ottaa vastaan, joka muuttui eläväksi rakkaudeksi minun ja Jumalan välillä. Usko Jumalaan Pyhän Hengen virvoittamana muuttaa ihmisen elämää erilaiseksi. Miten se ilmenee ja on ilmennyt, siitä olen yrittänyt pari sanaa raapustaa. Toivon, että siitä on ollut jotain myös sinulle. Se sittenkin on totta! Usko pois!

Tule tälle tielle, jos se ei ole sinulle tuttu. Hän antaa monet uudet näköalat. Ethän voi olla niitä katsomatta - vai voitko?! Rukoile Pyhän Hengen voimaa arkeesi ja elämääsi. Hän kertoo sinulle Jeesuksesta. Tai ehkä se menee eri järjestyksessä. Jumala on rakastava Isä, jota ei kukaan voi kaavoihin laittaa, vaikka me ihmiset joskus yritämmekin. Lue Raamattua. Vaikka se jae illassa.

summer
Jumala sinua suuresti siunatkoon!

Tie -kirjoitelmani päättyy tähän. Mutta elämäntie jatkuu, monenkirjoinenhan se on ollut, vaan ehkä sieltä jotain kirjoitettavaakin vielä löytyy, vaikkapa Saarenmaan matka 1990-luvun loppupuolelta tai Valamon luostariin tutustuminen.

Jälleen on se odotettu aika vuodesta; kesä! Mitä se meille itsekullekin tuokaan; olkoon se juuri sellaista jota itsellesi ja läheisillesi toivot!

Hyvää kesää sinulle lukijani! - Voi hyvin!






5 kommenttia:

  1. Kiitos Kaisa valoisista ja lämpimistä kirjoituksistasi! Niissä näkyy elämä moninaisissa muodoissaan: matkoina, kirppareina jne. ja kuitenkin kaikki arjen elämä yhdistettynä, ja kaiken takana usko Suureen Jumalaan...
    Tutkailin muuten äsken Kirkonkellari - nimisillä sivuilla Kai Sadinmaan kirjasta "Kymmenen käskyä kirkolle" virinnyttä keskustelua. Mitähän mieltä Kaisa mahtaa olla tästä uutuuskirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eija! Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi! - Kyllä se niin on, että usko suureen taivaalliseen Isäämme inspiroi minua jatkuvasti. Kiitän joka päivä siitä lahjasta ja inspiroidun tietysti yhteydestä joka meillä kaikilla voi olla! -- no sitten tuo toinen asia: Kai Sadinmaan kirja, kävin vähän tuolla Kirkonkellarissa lukemassa kommentteja ja on pakko todeta, että taas siellä väännetään asioita suuntaan ja toiseen...varmaankin sitä tarvitaan...kirjaa en nyt ainakaan tilaa kirjastosta luettavaksi, saa nähdä tuleeko se sitten joskus eteen. Että jätän tuon kirjan ihan omaan foorumiinsa. - Kieltämättä ovat kiinnostavia aiheita ja varmaan pohdiskelua riittäisi jos noihin teeseihin lähtisi tutustumaan... Mukavaa kesän jatkoa sinulle Eija. Toivotaan aurinkoa ja syödään D-vitamiinia :)
      p.s. kirjoitinkin sulle vastauksen jo aiemmin mutta se katosi bittitaivaaseen kun en ollut kirjautunut...se oli vähän erilainen vastaus, ehkä sen kuuluikin kadota :) !

      Poista
  2. Todella hyvä ja kaunis kirjoitus. Täytyy sanoa, että en ole miettinytkään aikaisemmin tuota pointtia, että Suomen kristillisyyttä on varmasti helpompi arvostella kun kuitenkin saamme olla osana kristilliselle arvomaailmalle rakennettua yheiskuntaa. Mitäs tosiaan sitten jos se ei olisikaan itsestäänselvää, muuttuisivatkohan asenteet.
    "Vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen"-ajatus pätee jälleen kerran tähänkin.

    Taidan olla aika herkällä päällä kun aivan kyyneleet tulivat kun luin tuon virren 341 sanat. Tuo virsi on niin kaunis, ja se veisattiin myös viime vuonna paappani sekä isoisoäitini hautajaisissa.

    Siunausta ja valoa loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo virsi 341 siivitti minua monet vuodet kun tajusin miten Jumala pitääkään meistä huolen, esirukoukset odottivat toteumistaan. Jumalan huolenpito on valtavan suurta. Jokainen voi miettiä mitä se omalla kohdallaan tarkoittaa.

      Liittyen vielä Pärnun matkaan, suojelus oli ilmeinen. Tulimme linja-autoasemalta taksilla satamaan. Taksimme ajaa reippasti, mutta ei liian kovaa kun yhtäkkiä toinen tilataksi vetäiseen tämän auton eteen paikasta josta ei saisi ajaa ja kukaan kuski ei odota että kukaan tulisi sivusta. Melkoinen kiskaisu sivuun, näin vain tilataksin kulman, jarrutus ja vain millimetreistä oli kysymys. Kuljettaja kirosi suomeksi kiroamisen päälle, vaan siihen tokaisin että kiitos Herralle. Samassa hän yhtyi ja kiitteli ylöspäin ettei yhteenpaiskausta tullut. Mieheni sanoi vielä ettei ollut turvavyö päällä :( se siitä olisi sitten puuuttunut mitä hänelle olisi tapahtunut. - Siis suojelusta ja varjelusta oli! - Lisäksi taksi jätti meidät väärään satamaan, mutta semmoista se matkailu on! :)

      Poista
    2. Voi kamala! Onneksi oli suojelusta matkassa! Ikään ei tiedä mitä reissuilla voi sattua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!