perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nyt alkoi loma...!

En olisi tarvinnut lomaa. Jos sen olisi voinut ottaa rahana, olisin tehnyt mieluummin niin. Nyt on lomaa, ihan reilusti. Sitten kuusi päivää töitä, kolmen päivän ryppäissä ja sitten se on finito eli loppu. Mutta kuten Naisenergiaa-työttömänä -blogissani hihkuin onnesta, että sain tämän  määräaikaisen työn - niin edelleenkin olen hyvin kiitollinen ja tyytyväinen, että olen saanut olla mukana työelämässä!

Hei, olen huomannut, että edelleen "osaan" tehdä töitä. No joo, totta kai, eipä siitä ole ollut epäilystäkään, mutta olepa itse kaksi vuotta työttömänä pois työelämästä. Siinä saattaa tulla epäilys jopa omaa osaamistasi kohtaan! Innostunkin tekemisestä ja toisinaan unohdan, että kotiinkin pitäisi lähteä. Mukavat työkaverit, hyvä lounasruoka ja uuden oppiminen ovat olleet ihan paikallaan. Soisin sen jokaiselle työttömälle, jos vaan voisin. 

Ehkä saan vielä uuden pätkän ennen eläkeputkeen siirtymistä, mutta jos niin on, että sitä ei sitten järjesty niin sitten ei! Katsotaan, seurataan tilannetta, sanoo mieheni. Hän on jo tottunut eläkkeellä oloon ja ei aina tunnu muistavankaan, että on eläkkeellä. Niin on kiirettä! Voiko se olla niin? Hym? Se eläkeläisten kliseenomainen kiire?! Mutta siltähän tuo näyttää - ainakin joskus. 

Mutta nyt on loma ja ensi viikon lopulla juhannus! - Ollessani alle 10-vuotias ja niitä ikiä, juhannuskokko oli yhtä tärkeä kuin jouluna joulukuusi. Säätiedotusta tuli kuunneltua tarkkaan; oliko metsäpalovaroitus vai ei. Jos metsäpalovaroitusta ei ollut, isä ja veli tekivät ison ison kokon. Se oli upeaa ja lopuksi paistettiin kuuman tuhkan alla perunoita. Kokolle ilmestyi naapureitakin. Tulta katsottiin, ihailtiin, lapsille kerrottiin tulen vaaroista, liian lähelle ei saanut mennä ja kuitenkin kuka sieti olla vaikka hetken oikein lähellä (!), kipinöitä seurattiin ja säikähdeltiin, jos kokossa jokin isompi poksaus kävi. Kokon roihu oli aina yhtä mykistävä elämys.

Ihanata kesäkuuta! Voi hyvin - palaillaan.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti työsi jatkuu!
    Mukavaa lomaa kaikesta huolimatta Kaisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos kommentistasi. Työni ei valitettavasti ainakaan tällä sopimuksella jatku, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aina toivotaan parasta, eiks niin. Ja samoin sinulle oikein hyvää lomaa milloin se sitten tuleekin! On ihana kun on kesä!

      Poista
  2. En tarkoita vähätellä itseäni vanhempien työttömien tilannetta, mutta kun kerrot miltä tuntuu olla pari vuotta työttömänä ja kuinka alkaa epäillä jo omaa osaamistaan.... Niin arvaapas kuinka paljon omaa osaamistaan alkaa epäillä joku nuori, joka ei ole saanut edes yhtään mahdollisuutta päästä näyttämään osaamistaan. Siinä alkaa pakostikin kyselemään itseltään että onkohan mussa jotain vikaa kun en edes töitä saa? Joten nuorelle henkilölle työttömyys voi olla vielä suurempi koettelemus kuin vanhemmalle. Vaikka tottakai olisi hyvä jos jokainen henkilö joka töitä haluaa, myös saisi töitä, oli sitten nuori, keski-ikäinen tai vanha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, puhut niin totta. Ihan varmasti on noin, voi surkeuksien surkeus kaikkien pitäisi saada jo nuorena se kokemus, että osaa ja pärjää ja että siitä saa ihan oikeaa palkkaa! Ihan just niin kuin oli ennen. Palkka ja raha ovat demokraattisessa yhteiskunnassa tärkeitä välineitä. Kyllä mäkin muistan nuorena miten hirveästi jänskätti hakea töitä, oikeastaan se oli tosi repivää kun aina kalvoi ajatus, että jos ei saa. Mutta usein mietin tarkkaan mitä haluan tehdä ja ikään kuin kuuntelin sydämeni ääntä myös. Toivottavasti edelleenkin maailmassa tapahtuu asioita edellä kuvaamallani tavalla. Joskus jos hain väärään paikkaan niin hurjin haastattelu kesti varmaan alle kolme minuuttia. Arvaa olinko onneton loppupäivän ja tiesin, etten sitä paikkaa saa. Mutta onnea toivon kaikille työtä hakeville kuin myös itselleni ja sopivaa johdatusta. Kiitos kommentistasi. Mukavaa viikonloppua! Kaisa

      Poista

Kiitos kommentistasi!