tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tie - 8

Psalmi 20:5-6 Hän täyttäköön sydämesi hartaat toiveet. Hän suokoon hankkeillesi menestyksen. Suotakoon meidän riemuita sinun voitoistasi ja nostaa lippumme Jumalan nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

Kohti vapautuksen päivää

Ehkä pidät otsikkoa liioiteltuna? Mutta niin se on, kun ihminen on sitonut itsensä monenlaisiin uskomuksiin, taikauskoihin, ennusteluihin niin sinä päivänä kun Jeesus tulee sydämeen, se on todellinen vapautuksen päivä. Ja tietysti myös sitonut itsensä syntiin, mutta eihän syntiä ihminen ajattele kuin harvoin tai ei koskaan. - Ennen kuin Jumalan valo alkaa valaista aina salatuimpaan saakka. Ja sehän on sitten ihan eri asia. Ennen uskoontuloa sitä on kuin keikkuvassa veneessä. Sitä tietää, että jokin asia ei ole kunnossa, mutta koska vene pysyy pinnalla eteenpäin mennään. Joskus on hyvä merenkäynti joskus huono. Varalla kannattaisi olla pelastusrengas tai hätäraketti, monesti niitä ei vaan ole. 

Kamalasti kiukutti kun ei tullut rukousvastauksia

Olin rukoillut monenlaisia asioita. Ratkaisevia ja tärkeitä. Nyt kyllä näytti siltä, että vastauksia vaan ei tullut. 
Miksi? Kävelin edes takaisin pitkin olohuoneen lattiaa. Pohdin. Jos kerta en saanut vastauksia rukouksiini, niin sittenhän minussa täytyi olla joku vika. Asian täytyi olla niin. Olin varma. 

Mikä vika minussa oli? Halusin tietää syyn! Hän, joka tiesi kaiken, Hänen piti vastata minulle ja kertoa mikä se syy oli! Olinhan aina yrittänyt parhaani; olla kunnon ihminen. Joskus oli mennyt pieleen, mutta niinhän se ihmisillä tahtoo olla. Ei ollut aamenia eikä rukousta, suoraa puhetta Jumalalle. Minä vaadin tietää! Nöyränä voin todeta näin jälkeenpäin, että tällaisenkin Hän armahti.  

Psalmi 145:18 sanoo, että Hän on lähellä sitä, joka huutaa Häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy Hänen puoleensa.

Kevätsiivous

kantrilehden kuva
Päivät kuluivat arjen malliin. Rukoukset ja pohdinnat unohtuivat. Kirjahyllyn suursiivous tuntui olevan nyt paikallaan. Siellä oli tavattoman paljon kirjoja, joista halusin luopua. Kirjojen teemat vaihtelivat astrologiasta ennusteluihin, oli biorytmejä, joogaa ja jos sun minkälaista kädenviivojen kirjoja. Osan kirjoista vein osto- ja myyntiliikkeeseen. Myyjä maksoi hyvin todeten, että niitä kysytään jatkuvasti. Sanoin hänelle, että olin tullut siihen ymmärrykseen, että ne eivät ole totta. Niitä ei pitäisi lukea. Vähän tiukaan mies katsoi silmiini, maksoi ja toivotteli hyvät jatkot!

Unet 

Unimaailma oli hyvin vilkasta ja erilaista kuin koskaan ennen. Erässä unessa leijailin koko maapallon yläpuolella. Näin Euroopan maat ja erityisesti Intian, ihmettelin unessa, että mites tämä tämmöinen leijailu on mahdollista. Ja kaikki värit olivat tavattoman kauniita. Unimaailmani meni sellaiseksi myös, että seuraavana yönä saatoin nähdä samaa unta kuin edellisenä ja ikään kuin jatkaa kesken jäänyttä unielämää. Värit olivat tavattomat kauniit ja monia ihania asioita näin, joissa selkeästi ilmoitettiin uudesta. Sitä vaan en tajunnut. 

Tulossa oli suuri muutos. Jumala tuli elämääni valoksi. Jumalan antaman valon toivoisin jokaisen ihmisen elämään, sinun joka juuri nyt tätä luet tai ehkä olet jo osallinen. Seuraavassa kerron siitä.

Oli kulunut 40 päivää siitä kun Stockmannin Hulluilla päiville mennessä olin saanut oivalluksen pimeyden voimista, ja olin pyytänyt Pyhää Henkeä tulemaan minuun. Jumalalle kiukuttelutkin olivat unohtuneet. Elämä vaan piti ottaa sellaisena kuin se tuli.

Uskoontulo

3. kesäkuuta ennen puolta päivää…


Olin varannut tuolle päivälle yleislääkärin vastaanoton, koska allerginen nuha oli alkanut vaivata myös kurkkuani. Muuten olo oli varsin arkinen. Ihan tavallinen päivä oli tulollaan. Mutta ei ole ihmisen määrä tietää asioitaan etukäteen. Ei ainakaan yleensä. Kaikella on määräaikansa. Loputon pohdinta oli päättymässä. Alkoi vastauksien aika. 

Katumuslista

Oli Orvokin päivä. Jostakin syystä - tai siis syystä suuren Jumalan - sinä kyseisenä aamuna ennen lääkärin vastaanotolle menoa kirjoitin pitkän listan kaikista niistä vääristä teoista, joita halusin katua ja kaduin. (Se on synnintuntoa, olen myöhemmin ymmärtänyt.) Listasin asioita elämästäni, joista ikään kuin olin päässyt selville, että ne olivat väärin. Muistelin vapaasti koko elämääni. Ajattelin, että sitten kun taas menee oikein hyvin, saatan unohtaa. Sitten olisi hyvä olla olemassa oma kirjoittama paperi, joka muistuttaisi elämäni vääryyksistä. Viimeiseksi lauseeksi tuohon listaan kirjoitin:

Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse!

Tarkoitin sitä. En kuitenkaan tiennyt, että Hän ihan oikeasti tulisi elämääni. Luulin, että Jeesus olisi silti vain kuin luettu tieto, ei enempää! Tai uskomusoppi, mutta sellainenkin kelpasi. Halusin Hänen puolelleen.

Kirjoituspuuhista irti päästyäni lähdin lääkäriin. Mutta olipa mukava lääkäri! Hänellä oli yllättävän paljon aikaa, 40 minuuttia! Puheliaana karjalaisena lääkärin kiireettömyyden huomattuani tein kaikki mahdolliset kysymykset yskästä, flunssasta, oireistani ja mahdollisista lisätaudeista. Hän kuunteli ja kertoi auliisti minkä aiheelliseksi katsoi. Vasta filosofoimaan päästyäni hän paljasti ymmärtävän ja erityisen palvelualttiin asenteensa salaisuuden: “Teemme täällä tänään markkinatutkimusta, haluaisitko vasta muutamiin kysymyksiin?” “No, mikä ettei.” Ensimmäinen kysymys: “ Onko teitä palveltu hyvin?” “Onko lääkäri antanut teille riittävästi aikaa?” Jne. On, on ja on. “Olisiko vielä jotain mitä haluaisit sanoa?” “Kyllä, että aivan ensimmäiseksi, kun ihminen saapuu lääkäriasemalle, tervehdittäisiin eikä esitettäisi kysymystä: - Käteisellä vai maksaako vakuutus? Mutta älkää moittiko tätä teidän rouvaa. Se on niin yleistä, että ihmisestä unohdetaan inhimillinen puoli ja raha laitetaan etusijalle.” Yritin selittää, että ihmiset ovat tärkeitä. Kyllä kai se lääkäri sen tiesi jos kuka! Mutta olinpa hyvällä tuulella.

Kaikki muuttui

Lääkäriasemalta palasin apteekin ja ruokakaupan kautta kotiin.

Kotiin päästyäni vein ostoskassin suoraan keittiöön ja tiskipöydälle. Vain hetki vielä, ja kohta tuli uskoon. Olin täysin unohtanut katumuslistani. Nyt olin kiinni arjessa, mutta Pyhä Henki tuli keskelle arkeani! Kotini oli kaunis ja siellä oli aina hyvä olla. Ei elämä sitten kuitenkaan niin kurjaa ollut kuin joskus tuntui.

Lähdin olohuoneen puolelle. Kengät olisi pitänyt ottaa pois. Oli valkoiset matot. Mutta ei tullut otettua, maihinnousukengät jäivät jalkaan. Istuuduin isoon nojatuoliini. Sain osakseni niin suuren kokemuksen, jota on lähes mahdotonta ihmiskielin kuvailla. Ainoa sana, jolla sitä voi ihmiskielellä kuvailla on Rakkaus.

Valtavan suuri Rakkaus ympäröi minut, se tuli minuun, ja se oli minussa. Se oli ääretöntä. Keskellä kirkasta päivää, koin täydellisen muutoksen. Se oli niin valtavaa miten minua rakastettiin niin paljon. Niin paljon! Kirjoitin runon tylsällä tussilla, joka sattui olemaan käden ulottuvilla:

Ylistetty olkoon tämä Herran puhtaus, kirkkaus, rakkaus,
Kiitos olkoon kaiken sen kärsimyksen ja tuskan, joka
Minut puhdisti tätä ihmeellistä päivää kohden tuoden.
Voiko silmät enää enemmän avautua ja sydän riemusta nauraa. Kiitos Herra “3.6.94”

Itkin ilosta. Ihmettelin.

En ollut koskaan tiennyt tai kuullut kenenkään kokeneen vastaavaa. Tiesin, että olin tullut uskoon. Ilo oli täydellinen. Olin hämmästyksissäni. Ihmeellistä! Tunsin suunnatonta hyvyyttä itseäni, kaikkia ja kaikkea kohtaan. Mielessäni pyöri yksi ainoa ajatus, nimeni on kirjoitettu taivaankirjaan ja se on niin puhdas kuin mahdollista.


Iloitkaa siitä, että nimenne on kirjoitettu taivaan kirjaan! Luukas 10:20

Johannes 10:28-30 - Minä annan heille iäisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkein suurin, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä (Jeesus) ja Isä olemme yhtä. – Myöhemmin tästä tuli hyvin tärkeä teksti minulle, kun aloin lukemaan Raamattua. Vakuutuksena siitä, että se mitä kirjoitin Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse, toi minut suoraan Jumalan yhteyteen, eikä kukaan voi ryöstää tätä yhteyttä pois! Jeesus on todellinen! Hän elää tänäkin päivänä!

Muistin pyhäkoulunopettajani Elsan. Tiesin olevani uskossa samalla tavalla kuin hän. Olin muuttunut. Tuntui hyvältä ja rauha asui sisälläni.

Kielillä puhuminen

Kielillä pulputus alkoi siinä lähes saman tien. Olin juuri haukkaamassa kaurakeksiä. En ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä ihmettä puhetta suustani tuli. Enkä muista, että koskaan olisin edes kuullut mistään uskovaisten kielillä puhumisesta.

Kyyneleet valuivat poskilleni. Olin niin onnellinen, että olisin halunnut tehdä kuperkeikan ja syleillä koko maailmaa.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että olin saanut uudestisyntyä. Suoraan sanottuna luin serkkuni mökkipäiväkirjasta, että olin saanut Henkikasteen. He tiesivät. Olivat helluntailaisia. Oikein nauratti kun luin heidän kirjoittamaa ilouutista serkku-tytön uskoontulosta. Olivatpa kuulleet todistukseni puhelimessa. Raamatussa Henkikasteasiaa, Pyhän Hengen voiman tuloa on kuvattu mm. Apostolien tekojen luvussa 2 ja luvussa 10:44,45. Johannes 3:3 - Jeesus vastasi hänelle Nikodeemukselle (juutalainen hallitusmies): Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

100 %

Jumala tuli todella elämääni! Usein ajattelin lukua 100 %. Se oli niin kokonaisvaltaista, että minusta ei jäänyt yhtään mitään sen ulkopuolelle. Illalla nukkumaan käydessä hiukan pohdin, että olenkohan vielä aamulla uskossa! Ihmettelin ja pähkäilin itsekseni; hyvänen aika, uskova?!

Miten ollaan uskovia?
Kaipa se Herra ohjaa...
Mitä ihmettä tästä nyt seuraa?  Mutta sisimmässäni tiesin, että Herra pitää minusta huolen, kun tämän muutoksenkin oli saanut aikaan. Eihän se ollut yhtään minusta itsestäni. Raamatun luku oli jäänyt niiden muutamien jakeiden varaan, mutta tämän jälkeen Raamattu avautui aivan uudella tavalla ja aloin ymmärtää mitä siellä kirjoitettiin.

Ensimmäinen aamu oli ihmeellinen. Mietin, että mitkähän ovat minun ensimmäiset sanat uutena ihmisenä. Koska olin sinkku, kotona ei ollut ketään kenelle sanoa mitään. Kukahan olisi se henkilö, jonka kanssa puhuisin ja mitähän juttelisin? Odotin tapahtumia kuin uusi ihminen ikään.

Sitä en nyt enää muista kuka oli se henkilö, jolle jotain sanoin, mutta saman päivän aikana raitiovaunussa pieni tyttö, joka oli menossa balettitunneille, alkoi jutella kanssani. Tuo tyttö vaikutti onnelliselta. Sanoin hänelle, että hän muistaisi pitää elämässään kiinni siitä mitä sydämessään haluaa. Hän halusi tulla ”ehkä” ballerinaksi. Pidä kiinni unelmastasi, rohkaisin. Hän oli asiasta samaa mieltä.

Usko On. Jumala on Rakkaus. Jeesus pelastaa ihmisiä edelleen, tänäkin päivänä. Usko on annettu lahja, jokaiselle ihmiselle - juuri sinulle, joka tätä nyt luet. Monet ostavat lahjaksi kaunista ja hyvää, paketoivat kauniisti, kirjoittavat kauniin kortin ja vastaanottajalla ei ole mitään ansiota siihen mitä tuo toinen antaa. Se on lahja, joka on häneltä juuri sinulle. Ja hän toivoo, että pidät siitä. Mutta taivaallisen Isän lahjarakkaus on sen laatuinen, että siitä ei voi olla pitämättä. Se on ääretöntä rakkautta. Ilman ehtoja sinulta kysytään vain haluatko ottaa sen vastaan. Jumalan rakkaus on maailman ihanin asia!

Psalmi 40:9 - Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni!

Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille 2: 8-10 Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teidän oma aikaan saannoksenne, vaan se on Jumalan lahja, eikä se ole teoista, ettei kukaan kerskaisi. Me olemme näet Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltä valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Psalmi 118:21 – Minä kiitän Sinua siitä, että kuulit ja pelastit minut!

Alkoi yksi elämäni ihanimmista kesistä!

kuva iltasanomat 


Ja nyt kesän 2014 kynnyksellä on alkamassa 20. kesäni uskossa Jeesukseen Kristuksen. Hänen tärkeyttään ei voi liikaa korostaa!

Job 33:28-30 Hän pelasti elämäni joutumasta turmioon, ja minä näen elämän valon. Kaikkea tätä Jumala tekee kahdesti ja kolmastikin ihmiselle palauttaakseen hänet turmiosta ja antaakseen hänelle elämän valon.

Johannes 14:6 Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.

Luukas 15:7 Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta.

Luukas 10:20 Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.

 Luulen, että Jumala koskettaa sisintäsi luettuasi Hänestä. Jos Hän koskettaa sisintäsi, se on Hänen rakkauttaan. Älä jätä sitä huomiotta, vaan rukoile ja lue Raamattua. Se kyllä kannattaa. 

....jatkuu....   arki häämöttää....uskovana arjessa....

Voi hyvin! Uusi viikko on alkamassa, olkoon se sinulle hyvä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!