Tie - 9

Arki sujui paremmin kuin aikoihin    

kuva saunarekka

Moni kysyi, että mitä minulle oli tapahtunut, koska olin kuulemma niin erinäköinen! Joku kysyi, että oliko minulla uusi permanentti. Vai olinko rakastunut? 

Olin aina pitänyt uskovia totisina ja vakavina - kirkkokansana, joilta oli suurin osa ilosta otettu pois. Mitään kivaa ei saanut tehdä, joskus ehkä tai vain vähän aikaa tai ei ollenkaan. Mutta eihän se niin ollut. Elämääni tulikin uutta hyvää elämäntäyteistä sisältöä. 

Omat ala- ja ylämäet totta kai oli ja on, mutta silti kaikki oli nyt toisin. Sain eheytyä ja parantua monista sisäisistä haavoista, joita elämä oli mukanaan tuonut. Herra hoiti sanallaan ja lähimmäisten rukousten kautta. Monet hoitavat itkut tuli itkettyä. Että ei siis ihan pelkkää päivänpaistetta!

Ravintoloissa juominen ja alkoholin käyttö loppui siihen saman tien ja tupakanpoltto, joka oli vielä samalla viikollakin ollut osa elämääni. Halusin päästä lukuisista alkoholipulloista eroon. Kaataisinko viemäriin vai antaisinko jollekin? Jos niin paljon antaisin jollekin, ehkä hänelle se tekisi huonoa, pohdin? Mutta sitten muistin erään henkilön, jonka tiesin varmasti ottavan vain joskus ja silloinkin vain terveydeksi vähän. Iloinen juomalastinhakija vei kaikki pois. Naureskeli vielä, että on hän tietoinen tuommoisista kääntymisistä. Ymmärsi ja kiitteli kovasti! Toivotti onnea uudelle tielleni. 

Se merkillinen kaipaus, joka oli vaivannut minua, oli tipotiessään. Tiesin, että tämä riitti. Nyt oli hyvä. Kiitos Herralle! Aloin nähdä maailman kuin uusin silmin, kirkkain silmin. Näin ja kuulin kaiken nyt niin kuin kaikki oli! Jokin merkillinen ikään kuin kalvo oli poistunut. Tunsin eläväni tässä ja nyt!

Kaikki tuo ylläoleva vahvistukseksi sinulle hyvä lukija, jos sinulla on epäilyjä siitä mitä elämä uskoontulon jälkeen olisi. No, jokaisella on oma tiensä. Mutta lähes kaikki uskoontulleet todistavat yhtä samaa: Elämä muuttui monella tavalla paremmaksi.  

kuva Tuomasmessusta

1990-luvun herätys Suomessa

Sanoisin, että 1990-luvulla Suomessa oli jonkinasteinen kristillinen herätys, mutta virallinen kirkko jarrutti. Tunteet piti pitää kurissa! Tuomasmessusta tuli hyvin suosittu. Kävin siellä usein. Sen musiikki oli aina tosi hyvää, rukoussessiot hyviä, saarnat; hyviä tai joskus; no-jaa, mutta sanoihan Paavalikin, että kaikkeen ei pidä aina tarttua, pääasia kun Kristuksesta puhutaan. 

Kirje filippiläisille 1:18 ...Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.  

Miten tuon Raamatun paikan satuinkin löytämään, Luoja yksin tietää, mutta se tuotti minulle suurta iloa, monet kerrat! Ja tulihan uusi Raamatun käännöskin vuonna 1992. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joka tapauksessa tulin huomaamaan, että en ollut ainut joka oli tulla humpsahtanut uskoon. 

Kun sitten aloin käydä hengellisissä "riennoissa" siis kuuntelemassa eri saarnaajien puheita ja rukousilloissa, jouduin keskelle sellaista maailmaa (rakkaassa kotimaassani!) joka oli minulle hyvin vieras. Totesin, että todella vähän näistä uskonasioista asioista uutisoidaan ja puhutaan televisiossa ja lehdistössä. No, Anne Pohtamon uskoontulo ylitti uutiskynnyksen, koska hän oli julkisuuden henkilö. Mielestäni hengellisyydestä olisi ollut paljon positiivista kerrottava ihan joka viikko, kun ottaa huomioon, että usein uutisoidaan jonkun henkilön ravintolaillasta, kissan puuhun jäämisestä, jumppatuokioista puistoissa, alennusmyynneistä, jonkun henkilön arvioista tulevan vuodenajan säästä, oli sammakkoennustajaa ja vaikka mitä, mutta ei yhtään mitään esim. kesäisistä hengellisistä tilaisuuksista, jotka vetivät/vetävät ihmisiä sadoin määrin milloin mihinkin kaupunkiin. Paitsi outo juttu oli se, että jehovantodistajien kesäkonferenssi oli Yle:lle uutisarvoinen asia. No, eipä nämä huomioni ole kaikenkattavia. Mutta silti! Ihme juttu! - No vuosien myötä tilanteet ovat vaihdelleet. Parempaan suuntaan ollaan menossa.

Oma henkilökohtainen herätykseni aiheuttikin sitten monenlaista ajatuksia. Oli se kyllä melkoista menoa. Elämä muutui. 

Uudenlainen arki - ylenpalttinen ilo!

Mielessäni kiirivät kaikki tuntemani uskovat ihmiset. Heitä ei ollut montaa. Lapsuuden muistoista mieleeni tuli jo aiemmin mainitsemani pyhäkoulunopettaja Elsa ja sitten eräs toinen emäntä, joka uskoon tultuaan oli noussut saunankatolle istumaan ja virsiään veisaamaan. Hänen puhettaan ei aina edes ymmärretty. Huuteli asiaansa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt! viialavei! Kylällä ihmeteltiin ja kyseltiin, että vieläkö hän siellä katolla istuu. 

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä! Sinua & minua! Valtavasti rakastaa! Kuuleeko kukaan? Mikä sinun nimesi on? Onko se taivaankirjassa? Sinut rakastetaan sinne, niin se menee! Syntinen saa tulla Herran omaksi, ei tarvitse olla itsensä hyväksi tunteva hyvä ihminen. Kaikki käy, ihan kaikki ihmiset! Hyvät, pahat ja rumat, mutta vielä sen lisäksi ihan kaikki tavalliset, epätavalliset, köyhät, rikkaat, luuserit, voittajat, onnettomat, onnelliset, ihanat ja kamalat - vaan yleensä Jeesus kelpaa vasta kun omavoittoisuus hälvenee, kun jollakin tavalla apu kelpaa. 

Halusin kertoa muutoksesta

Hiukan arka ja asioita punnitseva olin kun ensimmäiselle tutulle soitin. Ensin kuulumiset ja keskustelut, jos jotain muuta oli, mutta sitten: Minulla olisi yksi tärkeä asia kerrottavana, minä olen muuten tullut uskoon...

Eihän sitä oikein kukaan uskonut eikä ymmärtänyt. Yksi lohdutti, että kyllä se siitä ohi menee. (En halunnut, että se menisi ohi!) Toinen sanoi, että pitikö minun nyt niin tosissaan kaikki ottaa. (Kyllä, kyllä tämä oli niin mahtava juttu, ihana, ei ollut olemassa puolitietä!) Yksi oli huolissaan, että enkö enää kapakkaan lähtisi. (En, ei kiinnosta enää!) Joku tuumasi, että ei pitäisi lähteä moiseen touhuun mukaan, että se on vaarallista. (Ei voinut olla vaarallista, kun oli kysymys Rakkaudesta, jonka suloisuutta ei voi kyllin ihmetellä, Jumalan rakkaudesta!) 

Yksi kysyi, että olisiko minulla ollut jotain ongelmia, että nyt oli sitten ratkaisu löytynyt. (Oli ongelmia, ja oli samat edelleen mutta nyt ne eivät tuntuneet enää lähes miltään. Kyllä ne järjestyy!) Eräs läheinen muistutti, että hyvä oli, kunhan vaan pitäisin mölyt mahassani! (No, en varmasti!) Yksi sanoi, että hyvä asia varmaankin minulle. (Mutta ei hänelle! Olisipas ollut myös hänelle.)

Eräs hyvä ystävä, joka itsekin kävi kirkossa, oli niin ällikällä lyöty, että tenttasi minua vahva epäilynsävy äänessään. Olinhan aina aiemmin soitellut, että mentäisiinkö johonkin ravintolaan tai pubiin istuskelemaan. Miten siitä voi olla noin varma?! (Voin!) – Suluissa ajatukset, joita kävi mielessäni kommenttien jälkeen, mutta en sanonut ääneen. 

Niin ja sitten soitin ystävälle, joka suhtautui puheluuni kuin jää, kylmyys tuli lähes lankoja pitkin. Hän totesi, että jos muuta asiaa ei ollut, voisimme lopettaa puhelun saman tien. Kylmyys oli kuin muuri. Ei siinä muu auttanut. Hei vaan. Vaan vuodet kuluivat. Elämä vei. Nykyisin hän on rakas aviomieheni!

Pyhäkoulunopettaja onnitteli onnittelemasta päästyään. Ne pienet sanan kylvöt olivat lähteneet kasvuun. Kuulin riemun, jota hän koki. Hänen opetus ei ollut kohdallani mennyt hukkaan. Myöhemmin samana kesänä hän kertoi, että oli rukoillut puolestani varsinkin äitini kuoleman jälkeen. Oli kuulemma ollut huolestunut minusta. Hän oli ollut esirukoilijani varsinkin silloin kun matkaopasvuosinani viiletin pitkin Eurooppaa. Miten lohdulliselta tuntuikaan näin jälkeenpäin, kun sen ymmärsin. Meinasinhan kerrankin ajaa pahan kolarin, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin. Kerran olin hukkua. Ja kaikesta ei itse aina edes tiedä. Joskus naureskelinkin, että voihan niitä kurjia tilanteita olla, mutta kun en ole sattunut huomaamaan.  

Uskoontulon ihanuutta on kuvattu kautta vuosisatojen eri ihmisten kertomusten, laulujen ja runojen kautta! 

Ihmeellinen armo (Amazing Grace)

Skotlantilaiseen kansansävelmään sanoitettu laulu.

Oi armon ihme, tällaisen

sait kiinni eksyneen!

Aukaisit silmät sokean

nyt katson Jeesukseen.

Vain armo murtaa sydämen

ja taas sen tyynnyttää.

En armon ensi katsetta

voi kyllin ylistää.

Toinen laulu, joka kuvaa myös uskoontuloa on mielestäni varsin osuva. Lauluntekijä on Anna-Mari Kaskinen. Laulussa on useita säkeistöjä ja sävel on kaunis. 

Tunnen suurta Jumalaa vain vähän. 
Hän on juuri minut löytänyt. 
Hän hiljaa astui elämääni tähän. 
Kaiken uusin silmin näen nyt. 
Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. 
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.

Anteeksi

Piti saada pyytää anteeksi. Kaikkia mokia ei pystynyt enää henkilökohtaisesti selvittämään. Moni oli tavoittamattomissa toisaalla tai kuten isä ja äiti, kuolleet jo vuosia sitten, isä 1977 ja äiti 1982. Mutta rukouksessa kaduin ja pyysin Jeesuksen kautta anteeksi. Olin ollut tosi tottelematon murrosikäisenä. Usein toimin vastoin isäni tahtoa, vaikka hän ajatteli aina minun parastani. Usein äiti toimi välittäjänä, yritti toppuutella minua ja salasi isältä menemisiäni minkä pystyi. Usein jäin kiinni ja aina minut armahdettiin. Mutta nyt uskoontulon myötä ne pienetkin jutut sitten tulivat ikään kuin päivän valoon eikä mitään ollut tehtävissä. 

Anteeksi, anteeksi, anteeksi, anna anteeksi tuhat kertaa anteeksi, voi minua .....

Kunpa olisin saanut äitini vaikka hetkeksi takaisin, niin saisin pyytää anteeksi. Sydämeni ihan riekaleina itki, että kuinka kurja olinkaan ollut niin monet kerrat! Anteeksi äiti, anna anteeksi, niin paljon tein väärin ja juuri sinua kohtaa. Jeesus auta minua tässä asiassa. Usein käy niin, että se henkilö, joka meitä rakastaa ja puolustaa, hän saa ne ikävimmät syytökset ja murheet niskaansa vaikka ei niitä olisi ansainnut. Voi! Mutta Jumala antaa meille anteeksi kaikki asiat, joita kadumme ja vilpittömästi pyydämme anteeksi. Sekä myös ne asiat, joita emme ymmärrä katua tai pyytää anteeksi. Jeesus kuoli ristillä meidän kaikkien syntiemme tähden, pienten ja suurten. - Joku saarnaaja opetti, että kannattaa pitää tilivälit lyhyinä! - Lopulta tulin vapautuneeksi myös noista menneistä asioista.

Hepr. 4:12 - Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.

Markus 11:25 - Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.

....jatkuu...

Hyvää viikonloppua & siunausta elämääsi!

Usko vaan - asioilla on tapana järjestyä!