Tie - 10

Rakkaussuhde

Ajatukset ihmisten välisestä rakkaudesta ja lähimmäisistä välittämisestä selkiytyivät. Aloin nähdä jatkuvasti asioita, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt tiedän miksi elän!

kuva kodinkuvalahti

Elämä ei ole sattumaa. Elämä on lahjaa! Rakkaus on lahjaa!

Kaikki ihmiset ovat tärkeitä Jumalalle! Sen asian kirjoitin lapulle puhelimen viereen. Nekin, jotka eivät halua uskoa. Kunpa hekin sen joku päivä ymmärtäisivät, että Jumalan rakkaus on ihan oikea rakkaussuhde ja enemmän kuin ihmisten välinen suhde. Se on perusta silloin, jos ihmisten välinen suhde ei toimi ja ihminen jää yksin. - Ja sairauden keskellä ja vaikeuksien keskellä, suhde Jumalaan luo uutta toivoa. Tai ihmisellä yleensäkin, olivatpa asiat hyvin tai huonosti – tulisi olla suhde Jumalaan.  Ne hyvät hedelmät, niitä varten ihminen on luotu elämään.

Paavalin kirjeessä efesolaisille 2: 8-10 sanotaan, että armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Herran huomaan

Kanssaihmisten asettamat vaatimukset uskovia kohtaan tiesin kuuluvan olennaisena osana tulevaa enkä vähiten omakohtaisen kokemuksen kautta! Olin tullut uskovaksi luokitellun otsikon alle, mutta päätin, että en yrittäisi olla muuta kuin mitä olin, oma itseni.  Luotin elämäni Herran huomaan. Hän varmasti pitäisi myös käytännön asioista huolen. Pikku hiljaa ja kaikki ajallaan. Ja nyt kaipasin myös Jumalan sanaa.

Kirkkoon ”ensimmäistä kertaa” sydämeni halusta

Roihuvuoren kirkonkellot soivat kutsuvasti. Ne kuuluivat sisälle asti, sillä asuin kirkon vieressä.  Oli ensimmäinen sunnuntai (!) uskoontuloni jälkeen. Kampailin hiuksiani sievään malliin, asettelin valkoisen röyhelöpuseron röyhelöitä oikeaan järjestykseen ja pyöräytin leveähelmaista hameen miehustaa kädelläni. Kaikki oli kohdallaan. Naiseutenikin oli kuin pullahtanut uuteen kukkaan.

Olin tyytyväinen. Olin lähdössä kirkkoon, elämäni ensimmäiseen Jumalanpalvelukseen oikein sydämeni halusta. Olipa monia muitakin ihmisiä matkalla. Kesäaamu oli kauneimmillaan. Mutta mitä ihmettä, eivätkö he tulleetkaan? Kellotkin niin kutsuvasti soivat! Eivät tulleet. Erehdyin. 

Eurooppa

Väkeä silti riitti. Mutta pää kumarruksissa ja pohdiskelevana lähdin Jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta pois. Eivät menneet asiat niin kuin luulin. Edessä oli EU-vaalit ja pappi puhui sitä samaa mitä radio ja televisio: EU-asiaa. Mutta sakramentteja ei voinut muuttaa, ajattelin. Onneksi sain harjoitella niitä. Isä Meidän -rukousta, uskontunnustusta ja Herran siunausta. Ehtoollista ei ollut.

Toistaiseksi en vaihtaisi kirkkoa. Papit tarvitsivat rukousta, heidän puolestaan piti rukoilla. Ehkä jossain joskus olisi toisenlaista. Sellaista mitä uskova tarvitsee, Jumalan sanaa kun kerta kirkossa ollaan. Rukoilin, että Herra johdattaisi minun elämää tielle, jota Hän haluaa minun kulkevan.

Myöhemmin loppukesästä löysin Nokian kirkon karismaattisiin kokouksiin. Sain kokea, että en ollut ainoa, joka kaipasi niin valtavasti Jumalan läsnäoloa, Pyhää Henkeä. Moni todisti Jumalasta ja Hänen ihmetöistään. Oli hienoa kuulla, että yksinäinen tie, jota olin kulkenut, ei ollutkaan niin ennenkuulumaton. Monien kohdalla näytti olleen samantyyppistä. Monet todistivat pimeyden voimia vastaan, että vain Jeesus voi niissä tilanteissa auttaa. Monet olivat parantuneet huonoista tavoistaan tai sairauksistaan. Ja jos keväällä näin nuoren tytön itkevän Roihuvuoren kirkossa, niin Nokian kirkossa moni aikuinenkin itki sitä, miten hyvä on Jumala, taivaallinen Isä, oli tullut elämään Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttanut huonot asiat hyviksi. Ihmiset välittivät toisistaan ja rukoilivat toistensa puolesta.

Kysymys Jumalalle, johon paikallisradio vastasi

Ensimmäinen uskonkysymys, joka laittoi älyllisen ymmärtämiseni koetukselle, oli se, että jos Jumala on niin hyvä, niin miksi Hän antoi Poikansa paholaisen kiusattavaksi? (Matteus 4:1-11) Minun ymmärrykseni mukaan ei kukaan isä tekisi pojalleen niin. Syytä tuollaiseen tekoon ei hyvällä isällä voinut olla! Ajattelin hyvin konkreettisesti isä-poika –suhdetta kuten se on elämässä yleensä. Pääsääntöisesti isät rakastavat poikiaan eivätkä halua heille mitään pahaa.

Minulla ei ”leikannut”. Ajattelin, että ei Raamattu voinutkaan olla totta! Minua ihmetytti miksi asiasta ei yleisemmin puhuttu. Ajattelin jopa, että jos tuohon asiaan ei tulisi selvyyttä, minun pitäisi lopettaa Raamatun lukeminen. Tosin ajattelin asiaa kaipauksella ja surulla, koska en olisi halunnut luopua Raamatusta.

Oliko tuosta pähkäilystäni kulunut puolta päivää, aivan tarkalleen en muista. Mutta kun tein muuttooni liittyviä pakkaushommia, muistin, että Helsingissä oli joku radioasema, joka lähetti aina silloin tällöin kristillistä ohjelmaa. Ohjelma ei kuulunut kunnolla, mutta siellä sen rätinän seassa puhui ”joku-Leo-Meller". Hän sanoi, että Raamatun opetuksen aiheena on Jumalan Poika tai Jumalan Pojan kärsimys ihan tarkkaan en otsikkoa muista.

kuva palkane lukio

Kuuntelin aivan hämmästyneenä, sillä ohjelma oli sen hetkisiin ajatuksiini räätälöityä kerrontaa.

Minulle syntiselle kerrottiin Jumalan Pojan synnittömyydestä kiusauksienkin keskellä, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ristinkuolema oli uhraus meidän ihmisten syntien puolesta. Se oli taivaallisen Isän tahto. Se vaan oli niin. Koska olin kokenut Jumalan rakkauden muuttavan voiman omassa itsessäni konkreettisesti niin ymmärsin, että tämä oli sitä samaa kuin pyysin: Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse!

Tampere täältä tullaan!

Nokia kirkko kuva opinto net

Ajallaan sain tavarat pakattua ja muuttoautonkin tilattua. Oli muuten edullisempi tilata Tampereelta kuin lähtökaupungista Helsingistä. Tampereesta tuli uusi kotikaupunkini ja yllättäin siellä lähellä oli Nokia. Joku mainitsi, että aina torstai-iltaisin kannatti mennä Nokian kirkolle, koska siellä oli rukousiltoja. Sinne matkasin usein.

Tampereella pidettiin hyvää huolta uusista seurakunnanjäsenistä. Asuin kauniilla paikalla rivitaloasunnossa Epilänharjulla. Jopa Pispalan seurakunnan pappi tuli tervehtimään ovelle. Mutta ovella kävi myös Jehovan todistajat. Kerroin, että sana oli tullut todeksi minunkin elämässäni. Oikein pyysin heitä sisälle, mutta eivät tulleet. Käänsivät selkänsä ja katosivat. Eikä aikaakaan kun mormoni -pojat halusivat tuoda omaa viestiään uudelle asukkaalle. Oh, yes, I can speak English. Please, come in. Minullakin olisi teille kerrottavaa. Mutta ei, eivät hekään tulleet sisälle. No, hei pojat, mutta tulkaa tekin joskus kirkkoon, jos on kiinnostusta ja aikaa. Eivät luvanneet tulla. Heidän piti tehdä mitä piti...nice talking to you! Enjoy Finland. - Nauttikaa Suomesta...Tamperella se ei ole vaikeaa. Kaupunki on kaunis kuin helmi kahden vesistön kainalossa. Epilänharjusta tuli mieluinen lenkkimaastoni. Miten kaunista siellä olikaan! Pihasta suoraan upeisiin maisemiin. Aamulenkit heräävässä aamussa - mitäpä sitä ihminen enää muuta olisikaan voinut toivoa. Kiitollisuus Jumalalle oli sävel mielessäni. Elämässä olikin yhtäkkiä kaikki kohdallaan! Kiitos, kiitos tuhat kertaa kiitos Herra!

Tampere Näsineula huipulla pyörivä kahvila-ravintola!

... jatkuu...

Jeremia 31:9 .....minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Rukoilen, rukoilet, rukoilee...niin me teemme ja me iloitsemme, että Sinä Herra vastaat, vastaat ajallasi ja se aika on aina oikea, vaikka emme sitä useinkaan ymmärrä.

Herra voisinko lähteä kertomaan Sinusta? Sinun aikasi ei ole vielä, kuulen lempeän vastauksen. Tyytyminen on tahtoosi. Minä odotan. Kiitos Herra tästä päivästä. Suojaa ja siunaa kaikkia ihmisiä. Aamen!