KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 1

Tein ikimuistoisen Saarenmaan matkan kesällä 1998. Keskeisintä tälle matkakertomukselle on se, että koin konkreettisena Jumalan johdatuksen. Aika ajoin asiat sujuivat varsin hauskastikin. Iloa ja ihmetystä riitti jo matkan suunnitteluvaiheessa - siitä kirjoitan.

Tekstin mukana kuljetan Psalmia 121. Ja hyvä lukija pieni varoituksen sana tähän alkuun, jos olet herkkähipiäinen ylihengellisyydelle, tätä ei kannata lukea. Mutta jos olet semi-sellainen, saatat saada tekstistä vinkkiä siihen miten joissain tilanteissa voi toimia. Ja te, jotka jo olette päässeet ruisleivän makuun, te varmaankin tulette hihittelemään ja kiittelemään, että noinhan se menee. Tuo on sitä intoa ja iloa, sitä jota saadaan Taivaalliselta Isältämme. Ilo ja into korvaa astian maun, kaikki kun aina ei ole Herrasta, vaan ei se mitään, jääköön ne kohdat itse kunkin pähkäiltäviksi. Tähän tapaan matkani paperille raapustin ja tässä on sinulle. Ole hyvä.

Hyvää lukumatkaa - Saarenmaalle! toivoo kirjoittaja Seija Tarvajärvi ja tämä on blogissani Tästä on hyvä jatkaa!

kuva iltalehti fi

Orissaaren matka kesällä 1998 

Minulle tulee apu Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan - Psalmi 121:2

Saavuin juuri Eestistä. Tarkemmin Orissaaresta, joka sijaitsee Saarenmaan 40.000 asukkaan saarella. Paikka oli hyvin rauhallinen ja luonnonkaunis. Joku sanoi, että Orissaaressa olisi 2000 asukasta, mutta paikan keskustaa ei välttämättä heti huomannut, jos ei varmasti tiennyt missä piti jäädä bussista pois. Pian sai huomata, että paikkakunnalta löytyi kaikki tarvittava - iso valintamyymälä, täysin uusi posti, poliisi ja linja-autojen pysähdyspaikka (ei linja-autoasema, mutta sen tyylinen). Kolme pientä ja romanttisennäköistä kioskia, joista sai melkein mitä vain jokapäiväiseen tarpeeseen niin elintarvikkeita kuin kenkiäkin. Oli yksi ravintola, urheilukenttä, kolmen pankin konttorit ja valokuvausliike, kulttuuritoimentoimisto ja kouluja sekä sairaala. Turisteja palveli info-piste ja matkamuistomyymälä - niin ja kolme arkkitehtuurisesti jykevää hallintorakennusta neuvostoajalta.

Maisemassa ei näkynyt kirkkoa, mutta seurakuntia oli ilmeisesti useita. Suomestakin oli ystävyysseurakuntia, jotka olivat auttaneet paikallisia ihmisiä niin rakennushankkeissa kuin arjessa muutenkin.

Orissaari sijaitsee merenrannassa saaren kaakkoisosassa. Keskustan kohdalta päätietä reunustivat isot lehtipuut. Kaikki ympärillä huokui kesäisen luonnon läsnäoloa ja voimaa - sitä eloa runsaimmillaan. Ja naakkoja oli kaikkialla, naakkoja ilmassa, naakkoja ruohikolla. Iltaisin ne majoittuivat isojen talojen katoille tai kattojen harjoihin ja holveihin. Se oli elokuvista tuttu näky. Ne kuuluvat yhteen.

Kiitos Herralle alusta loppuun tästä ihmeellisestä matkasta, ihmeellisestä johdatuksesta kesäloman viettoon! Nyt olen taas kokenut sen miten Herra avaa tiet ja antaa. Hän kaikessa haluaa osoittaa, että Hän välittää asioistani. Ikään kuin sanoisi: Niin rakas lapsi, sinä olet rukoillut ja näin minä tämän sinulle järjestin. Itse asiassa kun tiedän paremmin sinun toiveesi ja tarpeesi kuin sinä itse, niin tiesin, että tästä kaikesta ilahtuisit ja riemuitsisit. Niin Hän asian Raamatussa lupaa ja sen voin siten omakseni ottaa.

Psalmi 37:3-4 Turvaa Herraan ja tee sitä mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta silloin sinulla on ilo Herrassa ja Hän antaa sinulle mitä sydämesi kaipaa.

Miksi juuri Eestiin? 

Suinpäin lomalle lähtö ilman erityistä rukousta loman puolesta ei tullut kysymykseenkään. Mutta myönnän, että olisinko minä nyt niin vahva ollut, että aivan täysin olisin malttanut olla suunnittelematta ja järjestelemättä, enpä tietystikään. Suunnittelin kotiseudulle menoa. Siellä lähellä olisi Parikkalan Oronmylly, voisi käydä kristillisillä juhlilla, jos kohdilleen sattuisi. Pohdin myös Kuopion lähellä järjestettävään rukouskonferenssiin menoa, mutta tuntui, että sille matkalle tulisi hintaa etelänmatkan verran. Niin siitä liukuivat ajatukset jo muille maille. Entä Ruotsi? Hyvä ystävä kutsui oikein sydämensä pohjasta ja siskokin mainitsi, että saatha sie tänne tulla!

kuva vastavalo fi

Niinpä niin - minne mennä? Oliko vähän paineita? Lomako vaati jotain? Ei nyt sentään. Mutta toivoin rauhaa. Voisihan sitä olla kotonakin. Voisi lukea kaikki rästikirjat pois. Mikä sen kiehtovampaa kuin elää Luojan kellon, auringon mukaan, lukea ja miettiä lukemaansa. Satoi tai paistoi. Olihan se Saarenmaakin mielessä käynyt jo monena vuotena, mutta pelkkä ajatus sinne lähdöstä tuntui kaukaiselta kun ei ollut mitään yhteyksiä eikä tietoa mistään.

Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Psalmista 121.

Asiat lähtivät kirkastumaan!

Siis sinä päivänä, jolloin alkoi tapahtua tai että tiesin, että menen Viroon, söin lounasta Martta-yhdistyksen ravintolassa kuten monena muunakin päivänä. Pidän tärkeänä tuota lounastapaamista, jonka yllättäin osakeni sain. Sen aikana sanoin ääneen mitä sydämeni halusi. Toisinaan koen, että asian ääneen sanominen toiselle on tärkeää. Tarkoitan, että sitten asia kirkastuu myös itselle, siinä toiselle asiaa kertoessa. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. (Toivon, että aina voisin sanoa ääneen myös sen että Jeesus Kristus on minun Herrani ja Lunastajani. Ja niinhän se menee, kun Jumala on puolellamme kuka voisi olla meitä vastaan! Room. 8:28-39 - Anteeksi rönsyily.) Mutta nyt takaisin Martta-ravintolaan.

Olkapäähäni koputti yksi naisihminen, joka oli pappina, kesäpappina Vanhankirkon seurakunnassa. Olin käynyt tuossa Helsingin keskustan kirkossa 3.6. klo 8.15 aamulla ehtoollisella, koska juuri 3.6. neljä vuotta sitten sain tulla uskoon. Hän oli toinen ehtoollisen jakajista, joka on tuttavan kautta tuttu.

Niin hän tervehti ja tuli vielä pöytääni istumaan, vaikka oli jo syönyt. Juteltiin. Nyt halusin mainita erikseen, että tuo 3.6. oli minulle erityisen tärkeä päivä. Siis ihana! Kiitos Taivaan Isälle. Kun hän kysyi mitä teen lomalla, siinä niitä vaihtoehtoja sitten ääneen pähkäilin, mutta loppuun lisäsin, että uskon, että kun rukoilen, Herra ilmoittaa minulle miten sen loman tulee sitten mennä! Se oli mitä sydämeni kaipasi. Kuulijani nyökytteli päätään ja oli iloinen kasvoiltaan. Oli ilo jutella ja ruokatuntikin taisi venähtää ylipitkäksi. Konttorille takaisin kävellessä mietin, että mitenköhän Herra minulle sen ilmoittaa, mutta koska tiedän, että Hän kuulee ja ilmoittaa asioita niin en sitä sen enempää pohtinut. Herra puhuu meille monella tapaa. Oletko huomannut? Mutta ei siitä tässä enempää kuin, että Raamatun luku on kaiken a ja o - ehkä joskus toiste enemmän. Nyt matkaillaan.

Loppupäivä ruokatunnin jälkeen oli ihan tavallinen. Mutta muistan tarkkaan miten vielä työpäivän päätyttyä ikään kuin pitkitin lähtöä ja soitin yhden puhelun. Herran ajoitusta, että aikataulut sopivat 100%! Kuka tietää, mutta kerronpa edelleen. - No, puhelun jälkeen lähdin. Ajatuksena oli mennä Rikhardinkadun kirjastoon. Se on oikea hengähdys- ja levähdyspaikka kiireisen kaupungin keskellä.

....jatkuu...osa 2 on seuraava blogikirjoitus, siihen asti: Voi hyvin!