KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 5

Tallinnaan tultuamme suunnistimme heti suoraan laivaterminaaliin ja lippujonoon. Seuraava laiva oli klo 15 Meloodia, Tallinkin laiva. - Sillä!

Lippujonossa seisoessamme yhtäkkiä viereeni ilmestyi nainen, joka sanoi, että hän haluaisi myydä meille sadalla Suomen markalla lipun, siis satanen per lippu. Hänellä oli kaksi lippua, koska heidän seurueestaan oli kaksi jäänyt pois. Vaikka ensin epäröimme lopulta ostimme heidän liput. Kun kysyin, mitä muuten liput olisivat maksaneet, niin ne olisivat maksaneet 130 markkaa. Ja eihän meillä edes olisi ollut sitä rahaa! Kylläpä nauratti kun muutakaan ei voinut. 

Pariskunta vei meidät autollaan laivaan. Auto oli hyvä ja tavaramme saivat olla heidän autossaan koko matkan ajan. Helsingissäkin he ajoivat meidät linja-autoasemalle ja itse jatkoivat matkaa muualle Suomeen. Olivat tyytyväisiä kun saivat turhaksi jääneistä lipuista rahat. Ilo oli molemminpuolinen. Nainen ja mies olivat eestiläisiä ja jo vuosien ajan kiertäneet Suomea ristiin rastiin. Heidän elämänsä tuntui olevan vallan mielenkiintoista ja menevää, jopa kilpatanssien kuviot olivat heille tuttuja. 

Auringonottoa ja puhetta Jumalan kanssa

kuva Papunet

Tänään paistoi aurinko, iltapäiväaurinko, mutta sekin oli lämmin ja kannella oli mukava olla.

Mietin itsekseni, että olivatkohan nämä ihmiset nyt niitä ihmisiä, joille Jumala halusi, että kertoisin Hänestä. Mutta ei, ei nyt sentään! Ehkä Sinä Jumala haluat, että rukoilen heidän puolestaan, kaikkea hyvää siis. Heidän elämänsähän oli mallillaan. Vai huokasiko Jumala lapsensa ajatuksia? 

Siinä silmiä kiinni pitäessä, aurinkoa ottaessa, ajattelin, että jos Sinä Herra lähetät se miehen ihan tuohon viereen niin kyllä minä sitten voin yrittää jotain kertoa, jos jotain päähäni tulee. Kerro heille, että olitte rukoilleet aamulla, että koitte että tämä oli rukousvastaus, että saitte liput heiltä. Tuopa on hyvä idea, just niin se kyllä pitäisi sanoa, kun sitä rahaakin oli just se määrätty määrä.

Mutta eipä ollut vieressäni tilaakaan. Ja olihan se lähdes mahdotonta, että he tähän tulisivat, sillä laiva oli todella iso. ( Toivottavasti et käsitä väärin, että Jumala olisi millään tavalla meidän ohjailtavissa. Ei, vaan Hän tietää meidän sydämemme asenteen ja me voimme aina puhua Herrallemme aina ja kaikissa tilanteissa. Toisaalta haluan olla herkällä mielellä, että kuulen, mitä Pyhä Henki haluaa eri tilanteissa sanoa. Herkkyys taas on juttu, josta voi olla harmiakin, mutta kiitän siitä, kun nyt sitten olen just tämmöinen kuin olen. Herra voi ottaa kaikki ominaisuutemme käyttöönsä. Mutta eipä rönsyillä!) 

Siristin silmiäni ja arvaatko mitä? Ehkä arvaat. Sanon ihan suoraan, että minä en oikein olisi sitä tahtonut uskoa, mutta pakkohan se oli kun silmillään näki - he tulivat siihen seinustalle, lähes viereeni.

Mutta Herra, he eivät ole täysin vieressäni, en siirry, en siis puhu. Välittivätkö he edes tuntemattoman matkaseuran kanssa jutellakaan? Olivat omissa oloissaan, ottivat aurinkoa kuten minäkin. - Jos tämä on Herra Sinusta, niin Sinä Herra varmaan kaiken järjestät. Minä vaan odotan, ajattelin. Sitten kävi niin, että laiva kääntyi sen verran, että minun istumakohta jäi varjoon. No, on se ihan hyvä välillä olla varjossakin. Pian istuin viistossa kuin kello 11 ja sitten kuin kello 10.30. Ylsinpä hyvinkin auringonpaisteeseen, mutta ei - lopulta siirryin ja istuin miehen viereen. 

Aloimme jutella kaikenlaista yleistä ja kun olin ostanut Saarenmaan lautalta kartan, katselimme sitä ja he kertoilivat eri paikoista missä kannattaa käydä. Siinä sopivasti kerroin meidän matkastamme ja myös sen, että olimme aamulla rukoilleet. Mies oli iloinen ihminen ja sanoi, että on se hyvä, että tässä maailmassa on tuommoistakin eikä aina vaan businestä. Innostuin kertomaan papista ja heidän seurakuntatyöstään. He eivät pitäneet mahdottomana sitä, että kävisivät tutustumassa paikkaan, jos siellä päin liikkuvat. Pian toivottelimmekin toisillemme onnea ja menestystä kaikessa mitä elämässä teemme! 

Kello tuli 18 ja oli aika lähteä takaisin alas autokannelle. Olimme saapuneet Suomeen.

Olin tavattoman iloinen, että sellainen vaivaton paluumatka järjestyi. Suorastaan hyvä! Hyvällä autolla, miellyttävien ihmisten kuskaamana aina linja-autoasemalle asti. Ja ilmakin, se oli hyvä. Kuten Viljakin oli toivottanut kaunista kotimatkaa. Erotessamme tuo pariskunta huuteli peräämme, että nähdään. Toivottavasti - nähdään!

Helsingin ruuhka Orissaaren vastakohta

Siinä linja-autoa odotellessa minun tuli ikävä takaisin Saarenmaalle ja Eestiin. Tajusin taas miten hyvä on Jumala ja miten hän johdattaa. 

Tuli myös kiitollinen mieli - niin Jumala oli taas kerran näyttänyt omaa voimaansa aivan tavallisessa arkielämässä. Hänenhän on kaikki. Hän voi antaa lapsilleen mitä vain, kun vaan pyydämme, kun vaan Hänen tahtonsa mukaan vaellamme. Mutta Hän tietää myös sen, että ihminen on toisinaan kuin saviastia - hauras ja halkeileva, milloin surusta, milloin ylpeydestä, milloin vääristä teoista milloin mistäkin. Joskus sitä iloa, jonka Jumala antaa, sitäkään ei tahdo kestää. Ajattelin, että miten hyvin sen taas ymmärrän, että en voi millään vastaanottaa Jumalan hyvyyttä kuin pieninä annoksina täällä maan päällä. Sitä ei millään tahdo kestää kun sen oikein ymmärtää miten hyvä on Herra ja miten ylitsevuotavat ja runsaat Hänen lahjansa ihmiselle. Toisaalta sydän lähes itkee; kunpa ihmiset ymmärtäisivät vain kääntyä Jumalan puoleen niin miten erilaista monen ihmisen elämä olisikaan! 

Kun sitten istuin niin kovin arkisessa jytämusiikin täyttämässä bussissa, niin en voinut muuta kuin todeta, että vaikka olosuhteet olisivat mitä tahansa - Hän silti On, koko ajan, vaikka ei yhtään siltä silläkään hetkellä tuntunut. 

Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi oikealla puolellasi. Päivällä ei aurinko polta sinua eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta. Hän varjelee sinun sielusi. Hän varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ainiaan. Psalmi 121: 5-8.

Kiitos! 

Kiitos Jeesus Orissaaren matkasta. Siunaa Eestiä ja erityisesti Orissaaren seurakuntia sekä Pyhän Ristin Majutuksen isäntäparia, työntekijöitä, heidän vieraitaan, perheitään, omaisia ja tietysti kaikkia matkalla olijoita. Nähdään!

- Siunaa myös jokaista lukijaa. Aamen. Ja miksikäs ei : nähdään!

Tuon matkan jälkeen olen käynyt Virossa lukuisia kertoja. Matkat ovat olleet kaikki erilaisia, mielenkiintoisia. 2000-luvun alussa "seuraani" liittyi rakas aviomieheni, jolle Viro oli täydellinen yllätys kaikessa positiivisuudessaan. Blogissani on kertomus parin vuoden takaa pieneltä bussireissultamme: Tallinna-Tartto-Pärnu-Tallinna, olet tervetullut lukemaan myös sitä.

Mieleen tuli ajatus, että aina kannattaa lähteä...matkoja on monenlaisia. Ensi kerralla kirjoitan tekstin Monta matkaa. Siihen asti tsau! Voi hyvin & siunausta!