Yksi pariskunta näytti katsovan erään talon katonharjalle ja minä, mutta en nähnyt mitään! Suoraan sanottuna hetken ajattelin, että se oli joku piilokamerajuttu. Mutta kun tulin kadunristeykseen niin sitten sen näin! Talonkatolla tuuliviirin päässä se lauloi ja lauloi, se tuntui selittävän ja laulavan aivan tavattoman suurella voimalla - miten ihanaa se oli!
 |
| ...lauloi niin kovaa tuolla tuuliviirin päässä, miten se saatoikin... |
- Hei ihmiset! Katsokaa, katsokaa Luojan luoma lintu laulaa! Katsokaa tuonne ylös, sydämeni halusi huutaa ihmisille! Kunpa ihmiset katsoisivat...miksi ihmiset eivät huomioi! Eivätkö he kuule? Eivätkö he välitä? Kenelle minä sanoisin, että katso tuonne ylös Luojan luoma lintu laulaa! Niin paljon sillä on asiaa! - Tuolla vastaan tulee yksi julkisuuden henkilö, hänelle kyllä sanon, ajattelin. Mutta en sitten kuitenkaan, minä olen niin Luojaani rakastunut, että eivät kai kaikki voi olla samoista asioista iloisia. Kannattaisiko antaa sille mahdollisuutta, että vielä oma ilokin siinä häviäisi. Mutta samassa mies oli kohdallani ja pysäytin hänet.
 |
| Mustarastas |
Aivan toisin ajatuksin aloin hänelle puhua, sillä tiesin, että hän asuu Saarenmaalla. Anteeksi pyydellen kysyin, että tietäisiköhän siellä saarella jonkun halvan majoituspaikan. Hän oli heti ajatuksissani mukana, kun asian esitin. Kyllä hän sanoi yhden paikan tietävän. Se vaan on kristillinen majoituspaikka nimeltään Pyhän Ristin Majutus, hän sanoi. Nyökytin päätäni, että kristillinenkö, sepä sopisi minulle vallan mainiosti. Kirjotin nimen Ilta-Sanoman reunaan. Miten sinne saisi yhteyden? Miten sinne löytäisi? Miten ja miten? Henkilö oli hyvin vähäsanainen kysymysteni suhteen, mutta kuin ihmeen kaupalla hänellä oli tuon paikan osoitekortti ja puhelinnumero farkkutakkinsa rintataskussa!
- Tossa näyttää olevan sen paikan osoite ja puhelinnumero. - Voi kiitos, kiitos paljon! Ihanaa kiitos, kristillinen paikka. Se sopii minulle, tiedätkö kun neljä vuotta sitten minunkin elämä muuttui, sain tulla uskoon, sain sanottua. Ja hän katsoa napitti silmiini, mutta ei kysynyt tai sanonut mitään. Hyvästeltiin ja samalla hän loittoni. - Kiitos tästä ja hei! Hän meni lähimpään myymälään. Sinnekö hän olikin matkalla? Olipa lähellä ettei ehtinyt sinne livahtaa, sitten kaikki olisi mennyt toisin. Kaikki! Mutta kohta tuli toinen vahvistus.
Kirjastoon pitkin riemukatua!
 |
| Rikhardinkadun kirjasto kuva Helsingin uutiset |
Voi sitä riemua! Uudenmaankatu muuttui riemukaduksi! Sydämeni oli niin onnellinen, että se läikkyi. Oikein lainehti! Ja se lintu, se oli lähtenyt. Kiitos Taivaan Isä sanansaattajasta, miten ihmeellinen Sinä olet! Se lintuko tämän kaiken sai aikaan? Mitä ihmettä! Tämähän oli kuin Franciscus Assilaisella. Hänhän puhui linnuille ja linnut hänelle! Oli miten oli, mutta jotkut palat tässä paikalleen loksahtivat! Nyt pitäisi mennä sinne kirjastoon, sanakirja-osastolle ja pitäisi saada vironkielen sanakirja jos sinne Saarenmaalle aikoo mennä! Toivottavasti ne kaikki eivät ole lainassa.
Mikäs tämä tässä on? Eesti-Suomi -sanakirja, ainakin sopivan kokoinen, ei liian iso matkalla selattavaksi. Avasin sanakirjan, tavallisen sanakirjan. Ensimmäisenä osui silmiini Isä Meidän Rukous eestiksi. Voi hyvä tavaton, eihän tällaisia sanakirjoja olekaan, että Isä Meidän Rukous?!! Joo, tämän sen täytyy olla, tämän minä otan! Isä Meidän. Kiitos Isä, kyllä minä tiedän, että Sinä ohjaat, mutta nyt tuntuu jo huippujutulta koko asia!
Isä Meidän joka olet taivaassa. Meije Isä palvele kess sa olet taives. Pyhidetyd oku sinun nimi, su riik tulku, su tahtmine niin taivaas ku maa pääl - jne. Eestiksi.
Saarenmaalle
Seuraavana aamuna soitin Orissaareen ja sieltä puhelimeen vastannut suomea puhuva mies sanoi, että tilaa on ja että paikkaan on vain noin 400 metriä bussipysäkiltä, kun sitten Orissaareen asti on päässyt. - Voi ihmeitten ihme, sinne olin menossa ja yksin. Mutta kun selostin asiaa eräälle ystävälleni, niin hän oli kovasti lähdössä mukaan. Iloistuin tästä yllättävästä käänteestä. Meno Siljalinellä sujui hyvin! Sitten linja-autoasemalle taksilla ja pian istuttiinkin mukavasti linja-autossa, matkalla kohti Orissaarta. Jännittävää.
....jatkuu....seuraavassa blogikirjoituksessa osa 3.
Siihen asti: Voi hyvin! Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!