torstai 21. helmikuuta 2013

Uni

Mauno Kuusisto tuli ulos linnamaisen rakennuksen viistokaton räystään alta olevasta ovimaisesta ikkunasta. Hyppäsi matalalta katolta viereeni puistotielle hetkeksi kävelemään.

En tiennyt, että pesutupaan pääsi sitäkin kautta. Olipa se kätevää. Kysyin, että oliko pesutupa nyt vapaa. Hän muisteli, että hänen jälkeensä tulee joku mies, jonka heti tunsin ja sitten olisi vapaita vuoroja! Sanoin, että tuo mies on minun mies ja sittenhän asia oli kunnossa. Sitten tuo upea laulaja, Mauno Kuusisto käveli omaan suuntaansa ja minä heräsin...

Unista on hyvä miettiä tunnetilaa, jos niitä nyt yleensä miettii. Minulla oli melko hämmästynyt olo enhän ollut kyseistä laulajaa mietiskellyt tai ajatellut. Mutta jossakin alitajunnankolossa se sitten oli!

- Hei, mä näin unta, että sua ennen pesutuvassa oli Mauno Kuusisto. - Mitäpä muuta unille voi kuin nauraa hymähtää. Nimittäin edellisiltana olin pyytänyt miestäni laulamaan minulle jotain, ihan mitä vaan,  kun niin kurja, flunssainen olo oli. Niinpä hän lauloi, keksi sanat ja sitten nukahti ennen minua.

Unet ynnäävät mennyttä tai joskus tulevaakin kertovat. Vielä useammin niistä ei saa mitään tolkkua. Vaikka kuitenkin esim. edellispäivän asioita tai pohtimisia suodattuu pois jonnekin jotenkin niin on ihminen rakennettu...

Tässä vielä hiukan Mauno Kuusistoa. Ote yli 50 vuotta vanhasta elokuvasta Kertokaa se hänelle:



Raikasta talvipäivää!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!