Kiitos sinulle hyvä lukija. Kirjoitukseni ovat tavoittaneet tässä vuosien aikana niin paljon lukijoita, että en kuuna päivänä olisi sitä uskonut. Kirjoitin arjesta, ja kirjoitin syvällisistä hengellisistä asioista, joista kirjoituksista meistä itse kukin voi ammentaa itselleen jotain.
Viimeisimmän kirjoitukseni kirjoitin noin kaksi vuotta sitten. Mietin siinä miten Jumala puhuu ihmiselle, muistelin lapsuutta ja mietin meneillään olevaa kriisiaikaa, joka on koskettanut koko maailmaa.
Mietin, että entä jos joku läheinen kuolee, koska maailmanlaajuinen hätä tuli joka tiedotusvälineestä tunnista toiseen. Arki muuttui täysin! Meillä Espanjassa oli myös ulkonaliikkumiskielto monen viikon ajan. Sisareni, joka asui Ruotsissa ei rajoituksista puhuttu siinä suhteessa kuin täällä. Tauti riehui, mutta iski pahiten vanhuksiin ja sairaisiin. - Ja niin siinä kävi. Sisareni maanpäällinen aika päättyi. Puhuimme ennen hänen kuolemaansa, edellisenä päivänä, pitkän puhelun. Hän sanoi, että ei hän selviä. Monenlaista oli. Kauniina toukokuun lauantaina hän kuoli yksinään kotona, mutta oli puhunut vielä samana päivänä kolmen henkilön kanssa puhelimessa. Kaikille hän oli sanonut olevansa hyvin väsynyt, ja halusi vain levätä. Hänellä oli paljon ystäviä. Siitä olen iloinen. - Suruaika on nyt ohi, ja ikävä muuttaa muotoaan. Elämä jatkuu.
- -
Olemme täällä Espanjassa nyt kuudetta vuotta. Aika on mennyt vauhdilla, ja pandemia on kuin lohkaissut palan elämästä. Viimeinen kaksi vuotta on ollut hyvin erilaista aikaa mitä koskaan! Eikö vain? Sopiva vaihe lopettaa blogi. Mutta kuten sanottu kiitos kaikille!
Kirjoittaminen on kuitenkin kivaa ajankulua. Saatanpa vielä kirjoittaa lisää. Mutta kaikki ajallaan.
Voikaa ihmiset hyvin! Pysytään terveinä ja Jumalan siunausta teille ihan jokaiselle. Elämme alati muuttuvassa maailmassa, toivotaan kaiken kääntyvän hyväksi. Elämä kuitenkin on lahjaa! - Adios! Hasta luego! - Näkemiin, kuulumisiin, kirjoittamisiin! Blogini päättyy tähän 💗!
