tiistai 29. elokuuta 2017

Tästähän me haaveiltiin ...

Taksi suuntasi Paseo Maritimolta ulos kohti tuntematonta - tuhansille suomalaisille kohti hyvinkin tuttua, Los Pacosia. Osoite varmistettiin kartasta. Ihan kuin ei tietäisi. - Si, si, kuljettaja varmisteli. Puhui paljosta vedesta ja "mucho probleemoista". Si, si, vahvisteltiin takaisin.

Eilen käytiin. Miehellä oli Sievin vedenpitävät talvimaiharit. Reilut kengät, itsellä nahkalenkkarit. Just ja just kestivät saviloskan ja veden, jonka yli harpoimme, sen minkä pystyimme. Bussit eivat päässeet. Kadut olivat osin poikki ja nousseet ylös, alas veden voimasta! Iso sähköpylväs oli kaatunut kuin tikku mereen. Vedenvoima on hurja!

Laukkuja oli paljon. Vuokranvälittäjän edustaja tervehti iloisesti, esitteli paikat ja yhtä iloisesti häipyi kohti kiireitään. Niitä tuntui piisaavan. Kaikkiko tänne halusivat? Ei kai, mutta silti. Moni.

Oli joulukuu ja toinen eläkkeellä olo kuukausi!

Facebookiin laitettiin kuvia, että eihän täällä niin lämmintä ole, mutta silti ei tässä periksi ole tarkoitus antaa - ihan reilusti - tykätään kovasti, vesisateet tuttu juttu - ihan kuin Suomen kesä.

Ei tiedetty tulevasta. Tulossa oli vuosikymmeniin kylmin talvi, ja värjöttelyä riitti sitten enemmänkin. Ei niinkään ulkona, mutta sisällä. Tosin tilapäisasunnossamme oli ilmalämpöpumppu ja se piti lämpöä yllä ihan kiitettävästi. Oliko sähkö kallista? Oli ja on! Tosi kallista.

Kaksi kuukautta tilapäisasunnossa sujui hyvin. Aika lenteli siivillä. Eläkkeellä siis todella aika kuluu nopeammin? Hym, onko siltikään totta? Pian löytyi hyvät ruokapaikat, ostospaikat, linja-autoreitit, Malagan keskustaan piti päästä ja nähdä jouluvalospektaakkeli. - Espanjalaisten mentaliteetti oli ja on upea ja hieno tapa kohdata meitä ulkomaalaisia - oltiin sitten eläkeläisiä, turisteja tai muuten vaan ulkomaalaisia.

Nyt oli talvi ja kevättä sekä kesää odoteltiin - Espanjaa kohtasi kovat talvimyrskyt ja lumisateet. Andalucia pääsi vähemmällä, mutta sähköllä lämpiävä peite ostettiin, pipoja (!!) pidettiin yöllä ja ihmeteltiin, että näinkös tässä kävi - tästäkö sitä haaveiltiin! - Tätä ei kestä kauan, mies sanoi yhden jos toisenkin kerran, kesä tulee varmasti. - Totta kai, mutta oliko se vastaus siihen, että talvella oli kylmä - mutta oltiinhan me suomalaisia, kylmään tottuneita?! Odotellaan kevättä ja kesää.

- Mä lähden keväällä Suomeen ja Ruotsiin. Siellä on kaunista! - Sä et sit tule mukaan? Mites minä yksin? Toistakymmentä vuotta aina yksissä - välillä tekee hyvää vähän olla erillään, kyllä sitä pärjätään ...

"Tämä on sitten viimeinen kerta kun tämmöinen varaus tehdään." Mies piti puhetta yllä toukokuun loppupuolella Malagan lentokentällä. "Jatkossa matkustetaan yhdessä." Monet yksityiskohdat oli varmisteltu. Kyllä selvitään. Vuosikaudet kotona Suomessa hän oli mm. pessyt perheen pyykin, oli kuulemma liian raskasta mulle. Ok, hyvä niin. Mutta nyt osat olivat muuttuneet. Opetin pesukoneen ja kaikenlaista nippelitietoa kerroin asunnostamme, jonka olimme saaneet vuokrattua tammikuun aikana. Se oli ja on kiva koti. Välistä hän ihmetteli, että miten hän ei koskaan aiemmin ole moisiin asioihin törmännyt. Nyt piti vaan skarpata ja ulosmeno-oveen kirjoitettiin lappu : Avaimet!

Heti ensimmäisellä viikolla pesi sitten lompakon pankkikortteineen. Huuteli Whatsappiin, että oli sitten siihen astisista päivistä hurjin! Kuivatteli kortteja auringossa, joka jo paistoikin kuumanoloisesti ja kuin ihmeen kaupalla illalla testaili kortit kauppakäynneillään - edelleen toimivat! Hienopesu oli korteille sopiva! Hyviä päiviä on monenlaisia, hänellä taisi olla yksi niistä erikoisista. Onni onnettomuudessa.

Suomessa oli keltaisenaan voikukkapeltoja - oliko niitä koskaan ollut näin paljon. Ruotsissa kukki syreenit. Koko luonto oli puhjennut kukkaansa, linnut lauloivat aamusta iltaan ja käkikin ilmoitteli päivästä toiseen kesän mahtavuutta kukunnoillaan. Joskus ennen vanhaan lueskeltiin, että montako kertaa kukkuu - se oli sitten merkki kuulijalle tulevista vuosista. Semmoisiin merkkeihin en enää uskonut, mutta eihän siitä kukunnasta loppua tahtonut tulla. Saunanlöylyt odottivat ja kesä oli kauneimmillaan. Kylmästä kesästä ei ollut vielä tietoakaan. - Eikä semmoista tullutkaan. Juhannus vietettiin Fuengirolan rannoilla ihmetellen paikallisten juhlintaa ja ilotulituksia. Elokuun kuumuus alkoi käydä jo voimille, kunnes viime yönä vihdoin satoi ja ukkosti. Onneksi. Ja tänään on vain +26. Parasta tämmöisessä kesässä on mm uima-allas. Meressä nimittäin on jo meduusoja!

Onkohan syksy kaunis ja aurinkoinen? - Saataapi hyvinkin olla. Ja sopivan viileää matkusteluun! Katsopaanpa miten nämä eläkeläispäivät jatkuu. Toivottavasti hyvin ja onnellisesti. Sitä samaa toivon sinulle hyvä lukija.

Jatkoa seuraa ... voi hyvin! Adios, hasta luego!