Vakiovastaukeni on, että ei me ihan tosta vaan lähdetty. Kaikki tärkeät asiat on mietitty saunanlöylyissä. Mittari näytti just sitä sopivaa, noin 75...80 C, vähän vettä kiukaalle, ei paljoa ja
sitten kuin kuumimpaan katonrajaan retorinen kysymys;
Ollaankos me nyt sitten ihan tosissaan sinne Espanjaan lähdössä. Et niin kuin oikeesti.
"Ollaan, ollaan, tietysti ollaan", mies sanoi hartioiden välistä. "Pitää vaan käydä läpi eri yksityiskohtia." Hiki näytti olevan.
EU:n myötä muuttaminen ja matkustaminen on helppoa. Toista se oli 1970- ja 1980-luvulla, interRail -aikaan, kun vyölaukkuun piti sulloa pankin viivattuja shekkejä, joita sitten pitkin reissua eri puolilla Eurooppaa piti vaihtaa rahaksi. Aina eivät tunnistaneet Suomen Kansallis-Osake-Pankin leimoja ja shekkejä, piti lähteä tyhjin käsin pois kohti seuraavaa pankkia.
Ajat ovat muuttuneet. Puhumattakaan yhteyksistä kotimaahan. Postikortteja tuli laitettua. Muistaakseni en eri vuosina soittanut kertaakaan, vasta Tukholmasta siskon luota, että täältä tullaan.
Täällä Fuengirolassa on niin paljon suomalaisia, että koti-ikävää ei pääse tulemaan. Lisäksi miehen sukulaiset ja lapset ovat jossain määrin käyneet. Minulla taas omia sukulaisia ei enää paljoa ole. Isällä oli neljä (seitsemän) sisarusta, mutta kaikki ovat kuolleet. Muutamia serkkuja on. Samoin äidinpuolella serkkuja. Monet ovat hyvin vanhoja, sillä isä oli 50-vuotias kun synnyin.
Aina olen sanonut, että vanhoilla päivillä lasten hankkiminen ei ole kivaa sen lapsen kannalta kun kaikki sukulaiset ja sisaruksetkin ovat vanhoja. No, arvaahan sen mitä siitä sitten. Mutta jos hyvin käy, saattaapi joutua/päästä lellittely-lapseksi. Tiedän-tiedän; läl-läl-lää, lellipentu saa kaiken. - Eipä niin suosittua, mutta onhan siinä omat hyvätkin puolensa! Hihii. Koko totuus valkenee vasta myöhemmin jos sittenkään! ;) Elämä on ihmeellistä!
Mutta-mutta turhaa höpinää tuo, sillä elämä on lahjaa alusta -loppuun. Hyvin voi pärjätä ja olla onnellinen, vaikka ei olisi sukua ollenkaan. Kaikki on mahdollista.
Espanja oli minulle ennestään tuttu. Olin matkaoppaana Kanarian eri saarilla ja Mallorcalla. Fuengirolassakin olin käynyt joskus 1980-luvulla, mutta silloin asuin Nerjassa ja ajattelin, että Fuengirola ei kyllä ole yhtään puoleensa vetävä paikka. Pois täältä. Marbellakin tuntui mukavammalta. Nyt meidän mielestä Fuengirola on todella hyvä paikka asua ja esim. Marbellaan ei saatu mitään hinkua ainakaan viime kesän käynnin perusteella. Kaunistahan siellä on, mutta ei muuten. Mutta vannomatta paras kuten se nyt tämän Fuengirolan kanssa kävi. Silloin niin nyt näin. Lienee monen asian kohdalla - asiat voivat muuttua! Eikös vain?
Seurakuntaelämä täällä on varsin vilkasta. Suomalaisen Turistikirkon tilaisuudet ovat talvisin hyvin kansoitettuja. Samoin luterilaista seurakuntaväkeä käy tilaisuuksissa enemmän kuin on tuoleja. Ihmeesti luterilainen seurakuntapapisto on saanut sovittua paikallisen katolisenkirkon kanssa tilaisuuksien järjestämisestä heidän kirkoissaan. Hieno juttu.
Onhan se selvää, että Jumalanpyhyys on ihmisen sisimmässä ennen kaikkea, mutta toki kirkot pyhitetään Jumalanpalvelusmenoja varten. Mutta luterilaisessa seurakuntakodissa esiintyy myös keikkalaulajat ilman yhtään laulua Jumalasta, Jeesuksesta tai Pyhästä Hengestä. Viime mainittu toteamuksena siitä, että hyvin on monipuolista. Eihän se niin huono juttu lopulta saata ollakaan. Saattaapi tuo laulaja muuttua ja laulut sen myötä, kuten kävi Konsta Jylhän ja monen tangokuninkaallisen.
Kaikki on mahdollista.
Tämä seurakuntaelämästä - vaikka onhan täällä vielä englantilaisilla oma kirkko (englantilaisia on eniten maahanmuuttajina), he näyttävät kirkossa elokuvia ja melkoiset herkut leipovat seurakuntalaisten mutusteltaviksi, ja ruotsalaisilla omansa. Ruotsalaisiakin taitaa olla enemmän kuin suomalaisia, joten ei suomalaiset ole yksi ja ainoa kansallisuus täällä, vaan täällä on 160 eri kansalaisuudesta ihmisiä. Andalucia on sekoitus eri kansoja ja silti espanjalaisia on tietysti eniten.
 |
| Fuengirolan Paseo Maritimo, rantakatu |
 |
| Turistikirkkossa, mieskuoro hyviä laulajia |
Kirkko ja seurakuntaelämä kaikenkaikkiaan yhdistää ihmisiä ehkä enemmänkin kuin ravintolaelämä. Vaikka hyvin vilkasta on myös ravintolapuolella. En vaan osaa niitä tähän selvittää, sillä me ollaan ne juoksut jo tehty - sovittiin jo naimisiin mennessä. Niistä en osaa selvittää mitään. Väheksymättä sen enempää, sillä ravintolassahan mekin joskus 1970-luvulla tavattiin. Joku ulkopuolinen kyseli, että ollaanko me sisaruksia, vaikka ei edes tunnettu toisiamme. Satuttiin istumaan samassa pöydässä.
Elämä on suuri matka, jonka matkan varrella tapahtuu yhtä sun toista! Kuten varmaan hyvä lukijani, voit myös omalta kohdaltasi sanoa samaa.
 |
| Taustalla kotimme viereinen katolinen kirkko, San Josen kirkko. Helteellä leveät ovet ovat sepposenselällään! |
 |
| Talvikesä, tänään 21.12.2017 |
Tämän raapustukseni myötä haluan toivottaa Sinulle oikein
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!
Siunausta elämääsi nyt ja aina!
Hasta la proxima!
Seija Kaisa
