perjantai 25. lokakuuta 2013

Syksyinen Helsinki

Tämän vuoden syksyssä minulla on ollut enemmän kaipausta kesään kuin moneen vuoteen. Kesästä ei vaan olisi halunnut luopua! Mies selostaa joka päivä lämpötiloja. Syyskuussa oli jo kylmää. Lokakuussa jo tosi kylmää ja nyt taas lämmintä. Se riippuu siitä mihin vertaa! - Oi, pliis armahda en millään jaksaisi seurata noita lämpötiloja kun sen näkee jo ikkunasta ulos katsoessa - syksy on niin totta. Kylmä tulee ja talvi vielä tämän kaiken päälle! - Ok, sovitaan parin viikon lämpötilojen-info-katko! Huh, jo helpotti! Myhäillään, seurataan mitä tuleman pitää...

Olen kyllä semmoinen vilukissa, että lämmintä saisi olla! Vaikka puoli vuotta kunnon kesää ja toinen puoli vuotta semmoista hiukan viileämpää ja sitten taas kesä! Saahan sitä toivoa, mutta Suomeen ei nyt semmoista ilma-alaa ainakaan tule, ja itse asiassa ei liene toivottavaakaan! Sen tiimoiltahan se Sini Saarelakin lienee siellä Venäjällä vankilassa. On huolestunut pohjoisnavan jäätiköstä ja kaikesta siihen liittyvästä!

Tässä Helsingin syksyä, viime viikkojen satoa!

...jollakin henkilöllä oli teltta ajokaistan ja ratikkakiskojen
välissä...taustalla Stockmann...

...vielä oli kesää jäljellä...

...Mikonkadusta tulee hulppea kävelykatu...rautatieasema
tuolla taustalla mutta valottui pois!

city

...voisiko sanoa; Helsinki on vaahteroiden kaupunki?

...selkeä syksyn merkki...Stockmann Hullut Päivät,
Itäkeskus, pari kertaa vuodessa Stockmann myy
tuotteitaan Tarjoustalon hinnoilla! Hyvä heille
ihmiset ostaa - hurjasti!

Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ensi viikolla. Jo nyt odotan ensi kesää tai kevättä, leutoja tuulia ja auringon paistetta - mutta nyt käydään kohti syksyn pimeneviä iltoja ja öitä. Mutta eiköhän sitä niistäkin löytyne jotain kivaa, kun tästä alkushokista selviää! - Ja kuitenkin henkilöhistoriaani muistellen, yleensä syksyllä on tapahtunut monia mukavia asioita - mitähän tänä syksynä?! Ehkäpä jokin jo varattu matka piristää! Siinä toivossa. Hyvää syksyä myös sinulle hyvä lukija!

Voi hyvin!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Jos olisin evankelista pitäisin vaikka tämmöisen puheen...!

Jokainen päivä on pelastuksen päivä!

Herra sanoo sanassaan, että joka uskoo Häneen ei ikinä huku, ei joudu kadotukseen ja on saava osakseen ikuisen elämän Jumalan, Isän luona Taivaassa.

Tunnetko sinä Jeesuksen? Onko sinulle Jeesus rakas? Tiedät varmaan kuka Hän on, mutta tunnetko Hänet?

Evankeliumit puhuvat kauttaaltaan aiheesta kuka Jeesus on, mm. Johannes 8:28 Hän sanoo näin: "Kun te olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te käsitätte, että minä Olen ja etten itsestäni tee mitään vaan puhun tätä sen mukaan kuin Isäni on minulle opettanut. Hän, joka on minut lähettänyt, on kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, sillä minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista."

Ja kuten monet meistä tietää Raamatun perusteella, Jeesus puhui ja opetti Jumalan Sanaa, Vanhaa testamenttia, käski ihmisiä olemaan rauhassa ja rakkaudessa keskenään. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi - ennen tätä kaikkea kuitenkin Isää Jumalaa.

Jeesus rakasti syntisiä, meitä ihmisiä ja paransi sairaita. Hänen tuntemisensa on hyvin mieleenpainuva asia. Kun Hänet oppii tuntemaan, sitä ei voi eikä halua unohtaa.

Radiosta tuli entisten nuorten sävelradio. Siis keski-ikäiset ja sitä vanhemmat saivat soittaa levytoiveitaan. Eräs soittaja toivoi Fredin levyä Kolmatta linjaa. Sanoi, että oli kerran eläissään tavannut tuon laulaja-Fredin. Oli kuulemma ollut mukava ihminen. Oli jutellut kaikkea ihan tavallista ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin muisteli tuota Suomessa hyvin tunnettua laulaja-artistia. - Että niin oli positiivinen asia - ei unohtunut. Siitäpä monet Idols-kilpailijatkin ovat tuttuja, tähdet jäävät ihmisten mieliin...kuka niitä nyt seuraa, ainakin nuoret. Moni nuori haaveilee juuri samanlaisesta menestyksestä ja kuuluisuudesta.

Mutta jos tuo tapaaminen laulajan kanssa jäi mieleen eikä painut pois - niin kuinka paljon syvemmin voikaan vaikuttaa kohtaaminen Jeesuksen kanssa ihmisen elämään - sinun ja minun elämään. Kuinka rakkaaksi tuo kohtaaminen tuleekaan! Sitä haluaisi soittaa radioon ja sanoa, että minäkin kohtasin Hänet. Hän tuli ja kävi taloksi. Valaisi koko huoneen ja tuli sydämeeni. Täytti rakkaudellaan, Pyhällä Hengellään sydämeni, ja tiesin samalla sekunnilla, että näin oli hyvä. Näin kaiken kuuluikin olla. Hänen rakkaus minua kohtaan oli niin suurta, että siitä ei voinut erehtyä. Ja Hän sanoi rakastavansa kaikkia ihmisiä. Oliko se sellainen mahdollista?

Sanoisin radiojuontajalle, että niin oli hyvä tapaaminen, ettei ole unohtunut, että nyt pitäisi soittaa se Golgatan veressä voimaa on, voima niin suuri ja verraton! Sanoisiko juontaja, että tällaiset kohtaamiset jäävätkin mieleen ikuisiksi ajoiksi, eivät lähde pois - laitetaan vaan soimaan, mutta ei meillä Golgatasta soiteta mitään, eihän siihen kaikki edes usko. Vaan laitetaan se Mä kolmatta linjaa takaisin, kuljen kerran...

Niin jäävät tapaamiset ja kohtaamiset mieleen, kun ne tapahtuvat henkilökohtaisella tasolla. Sinulle puhutaan henkilökohtaisesti.

Jeesus sanoo sinullekin hyvä kuulija/lukija, että seuraa minua, laula lauluja Herrasta ja jätä kaikki syntisi Jeesuksen ristille. Hän on kärsinyt puolestasi. Taakkasi on raskas, ei sitä kukaan muu pysty kantamaan kuin Jeesus. Hän on sinun turvasi ja pelastajasi. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Hän turhaan kutsu, sillä Hän jo tuntee sinut. Tunnetko sinä Hänet? Tapahtukoon niin juuri tänään. Aamen.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kiire, kiire vaikka ei olisikaan!

Kaupungin syke tekee ihmisestä kiireisen. Joskus sitä ei edes huomaa. Omalla kohdallani on turhankin monta esimerkkiä siitä, että kiirettä pitää. Voi kysyä että miksi? Mutta sitä kun ei aina huomaa.

Esim. metrojunat kulkevat 4 - 5 min. välein. Mutta joskus sitä pitää vaan juosta junaan, ihan pakko muka on, että kun se just tuli asemalle niin kyytiin vaan on ehdittävä. Inhimillistä kai. Periaatteena olen pitänyt, että en juokse, mutta monet kerrat vaan on tullut juostua!

Pitikö ehtiä näkemään uutiset tai katsomaan se tietty tv-ohjelma, vaikka lähes kaikki on netissä tai tuleehan ne uusintana. Kiireellä sohvalle. Pakko nähdä! Inhimillistä? - Vai; ihminen on tapojensa orja?

Alennusmyynnit...piti just saada se tietty takki. Vaikka en sitä kotoa lähtiessäni tiennyt tarvitsevani. Hyvä ostos! Mutta oliko niin kiire kotoa lähtiessä, että hintalappu unohtui niskaan! - Hauskaa! No, joo... ja taas mennään.


Viime sunnuntaina puheenpitäjä sanoi, kyseessä olevasta aiheesta, että esimerkkejä asiasta olisi useita, mutta ei ole aikaa käydä niitä nyt tässä läpi... Ymmärrettävää ja inhimillistä...aikataulut vaatii. Aikataulutus on terveellistä, niin entä kiire...

Koko pienen ikäni ole miettinyt tätä kiireen olemusta - jo silloin kun nuorena muutin Helsinkiin. Kaikilla oli kumman kiire  -  kadun yli kävellessä, bussiin ehtimisessä, kaupassa maksamaan mennessä että kukaan siitä läheltä ei ehtisi ennen, lippuluukulla Stadikalla, kouluun mennessä (mua eräs sanoi muuten kelloksi - tarkisti ajan kuulemma mun tuloni mukaan, olin aina just ajoissa, en etuajassa enkä myöhässä...ehkäpä melkoista liioittelua), töihin mennessä erityisesti...aamut oikeaa tekemisestä toiseen ryhtäämistä, jne. Mutta yksi paikka oli, jossa ei ollut kiiren tuntua - se oli Seurasaari. Sinne suuntasin hyvin usein. Ihailin maisemia. Kävelin polut ristiin rastiin ja koin lepoa sielussani, jota alitajuisesti maalta lähteneenä kaipasin. - Lieneekö sinulla hyvä lukija kiire? Mutta varmaa on, että elämä on mielekästä jos on aikatauluja, niin ajattelen, mutta liika on liikaa joka asiassa tässäkin. Niin tässä tuumailen...

Kiireetöntä keskipäivää sinulle hyvä lukija! Voi hyvin ja palaillaan.