Enkeleitä onko heitä?
Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä. Jeesuksen äidille Marialle, ilmoitettiin raskaudesta enkelin kautta. Luukas 1: 2-38. Enkeli tervehtii Mariaa sanoen:
"Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Raamatussa on runsaasti enkeli-ilmestyksiä. Usein ne auttavat ihmistä toteuttaen taivaallisen Isän tahtoa. - Seuraavassa kerron erikoisesta tapauksesta, josta myöhemmin olen saanut arvailuja sekä selityksiä, mutta tässä kerron pelkästään tuon tapauksen.
Se oli vuonna 1993 kun tätini kuoli. Hän oli melko läheinen ihminen minulle. Luonteeltaan tempperamenttinen ja iloinen ihminen. Mitä nyt vanhuuden sairaudet silloin tällöin kenkuttivat. Hän pyysi, että huolehtisin kaikista käytännönjärjestelyistä kun hän kuolee. Lupasin. Ja niin myös tein ajallaan, kun aika hänestä jätti. Toinen täti auttoi. Jaettiin tehtäviä. Merkonomina peruskirjoituksen tekeminen ei tuottanut ongelmia ja olihan niitä perunkirjoitusoppaita, joista saattoi katsoa asiakirjamalleja. Ennen sotia syntyneen henkilön kaikkien asuinpaikkojen virkatodistusten hankkiminen oli haasteellista, suorastaan oikeaa tutkijan työtä. :)
Hiukan hankalaa oli saada pappia, koska täti ei kuulunut kirkkoon. Minua vähän toruttiinkin, että nyt pitäisi ajatella vähän tarkemmin asioita. En kyllä yhtään tajunnut, miksi se kirkollinen siunaaminen olisi ollut kyseenalaista. Olen maalta kotoisin enkä kertakaikkiaan voinut kuvitellakaan hautaamista ilman papin siunaamista! Aerobic-leirikin oli alkamassa Varalan Urheiluopistolla. Omiakin kiireitä olisi ollut, mutta niin oli kuulemma papeillakin lomia ja ruuhkaa hautajaisia, häitä siinä tärkeimmästä päästä. Juuri kun olin surkeimmillani (=mitä tehdä?!) koko asian kanssa, kadulla käveli vastaan pappi, virka-asussaan (kuten ei yleensä Suomessa). Kainosti pysäytin hänet. Selitin ystävällisesti asiaani ja kuin ihmeen kaupalla hän lupautui siunaamaan tätini haudanlepoon - kuten on tapana sanoa. Kiitos hänen. Hän oli (ja on edelleen) oikea arjen enkeli! Kun sitten siunaustilaisuuspäivä tuli, tapahtui jotain hyvin merkillistä. Tapahtuman jälkeen en puhunut asiasta kenellekään. En edes papille. En halunnut. En myöskään tiennyt, että elin etsikkoaikaa kuten uskoontuloa edeltävästä ajasta sanotaan. Kaikki oli hienosti kuten tätini oli toivonut. Vieraitakin oli saatu ympäri Suomea ja Ruotsistakin asti, vaikka omaa perhettä hänellä ei ollutkaan.
Kun tilaisuus alkoi, siunauskappelin etuosaan, jossa arkku oli, ilmestyi kolme valtavan suurta, lähes lattiasta kattoon olevaa valo-olentoa. Valo oli läpinäkyvää kuin utua. Kaksi oli rinnakkain, yksi oli toisella, vastakkaisella puolella. En voinut uskoa silmiäni. Ne vaan olivat. Katsoin välillä lattiaankin, että jos vaikka sillä aikaa olisivat kadonneet. Mutta ei. Vasta sen jälkeen kun pappi teki hiekasta ristin arkulle ja sanoi ne sanat, jotka siinä tilanteessa sanotaan, ne yhtäkkiä olivat pois. Olin täysin ämistynyt tapahtuneesta. Olin hiljaa ja mietin mitä se oli. Nykyhetkeen minut palautti se, kun joku mainitsi, että seppeleitten nauhat unohtui ottaa pois.
Menin hakemaan. Siellä kellarissa lattialla oli hurjasti arkkuja. Toiset olivat menossa ja toiset tulossa. Nuori, komea mies näytti missä kukkalaitteet olivat. - Miten sä jaksat tätä työtä, kysyin. Ei hän mitään erityistä sanonut. Oli kuulemma tottunut. Vein nauhat, liput ja laput mukanani. Mutta tajuamalla tajusin, että tämä elämä on todella tässä ja nyt. Tämä elämä on ainutlaatuista ja lahjaa. On tärkeää välittää lähimmäisistään. On tärkeää halata ja puhua, nauraa ja olla läsnä lähimmilleen silloin kun vielä siihen on mahdollisuus. Jokaisen kohdalle tulee se päivä, kun se ei enää ole mahdollista; rakastaa lähimmäistään, sopia riitoja tai olla läsnä, soittaa sukulaiselle, josta ei niin paljoa välitä ja olla ystävä lähimmäiselle. Oli se kuka tahansa.
Hautajaisissa olisin halunnut olla iloisempi. Oli mukava nähdä sukulaisia pitkienkin matkojen takaa, mutta täti oli pois. Olin tädin kanssa hyvin tuttu. Yhdessä oli tehty yhtä sun toista, tyttöjen juttuja, vaikka ikäeroa oli paljon. Kovin en ikävöinytkään, muistelin mielessäni kaikkia juttuja mitä höpötettiin. Joskus kävin hänen luonaan vain lepäämässä tai kahvilla. Nyt ajattelin kaikesta jotenkin eri tavalla. Hautajaistilaisuudessa katsoin hänen valokuvaa ja tiesin, että hän oli jossakin. Se jokin ihmisestä oli jossakin, vaikka muuten olikin haudassa. Tuo tapahtuma siunauskappelissa sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Lisäksi sen myötä tajusin, että aivan kaikkea ihminen ei voi ymmärtää järkiperäisesti. On asioita, jotka ovat olemassa vaikka niitä ei näe. Nytkin. Enkeleistä on paljon kirjoja. Monet ihmiset ovat nähneet enkeleitä ja ne ovat auttaneet ihmisiä. Minä uskon enkeleihin, koska ne ovat olennainen osa Raamatun kerrontaa. Ne ovat luotuja siinä missä ihminenkin, Raamattu kertoo, mutta myös varoittaa: Enkeleitä ei tule palvoa eikä kumartaa. Johanneksen ilmestys 22: 8-9.
Täällä ja taivaassa
Paavalin 2. kirje korinttolaisille 5:1 - Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajoitetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty. Jae 10: Sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, mikä on ruumiissa ollessaan tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
Vasta uskon myötä sain vastauksen, että Jeesuksen Kristuksen kautta olemme saaneet osaksemme iankaikkisen elämän. Se ymmärrys, tieto ja Jumalan rakkaus antoivat myös vastauksen elämäni tarkoitukseen. Samoin Jumala on selvästi osoittanut minulle, että yksi tärkeimmistä asioista, mitä minun tässä elämässä pitää ymmärtää on Jeesuksen merkitys niin taivaallisissa kuin maallisissa asioissa. Siis elämää täällä ja taivaassa.
Ei tarvitse odottaa kuolemaansa saadakseen tietää pääseekö taivaaseen vai joutuuko, kuten Raamattu sanoo, helvettiin. Saatuani uskonlahjan Kristus tuli jokapäiväiseksi elämääni. Alustavat järjestelyt taivaallista elämää kohti alkoivat samantien. Uskoontulo poisti tuhat pelot ja taikauskot. Niiden eri taikauskoon liittyvien vippaskonstien kautta silloin aikoinaan uskoin saavani suojelusta arkiseen elämääni. Jopa ohjausta. Liian moni on siinä samassa ansassa. Liian moni ja täysin turhaan. Jeesus elää! Hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Ja vain Jeesus voi murtaa näkymättömät kahleet, valheet ja väärät siteet. Hän vapahtaa. Hän on Vapahtaja. Hän suojelee ihmistä myös näkymättömiä henkivaltoja vastaa, joita vastaan ihminen ilman Jumalaa on voimaton. Herra on kilpemme ja suojamme.
Ehkä joku menestynyt ja elämässä liiankin lujaa "menevä" ei näitä sanoja saata ymmärtää, ehkä ei ole näin pitkälle edes halunnut lukea, sillä Jeesuksen kutsu ja Hänen asiansa alkavat usein kiinnostaa vasta kun kaikki omat asiat on turhiksi saanut todeta. Onneksi on ihmisiä, jotka kaiken elämän hyvyydenkin keskellä kääntyvät Herran puoleen. Onneksi meitä ihmisiä taivastiellä on monenlaisia.
Ensimmäisen 10 vuotta, tätä uskontietä, huokailin kerran jos toisenkin; olisinpa tullut uskoon jo ajat sitten, vaikka kolmikymppisenä. Asuin silloin Mallorcalla. Se oli sitä matkaopasaikaa. Huonetoverinani oli mukava naishenkilö. Mutta se erikoispiirre hänessä oli, että hän luki Raamattua. Minä houkuttelin häntä jatkuvasti ulos drinkeille ja tanssimaan. - Lähe vaa! Mutta ei, vain harvoin hänestä sain yökerhoseuraa. Mutta nyt tajuan. Hän rukoili ja liitti minutkin iltarukouksiinsa. Kiitos, kiitos, sanon vieläkin. Kyllähän jotkut sitten sanovat kuin sivuhuomautuksena, että eipä se uskovaisenkaan elämä aina niin helppoa ole. Ei ole, ei tieystikään! On aikoja, että se on todella koeteltua ja vaikeaa. Mutta parempi näin, nimeni on taivaankirjassa eikä sitä sieltä oteta pois.
Raamatussa Jeesuksen merkitystä taivaallisiin ja maallisiin kuvataan näin:
Rakkaudessaan Hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Ylistetty okoon Hänen armonsa kirkkaus, kun Hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.
Näin Jumala on antanaut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka Hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva:
Hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.
(Paavalin kirjeestä efesolaisille 1: 5-10.)
Ihmisen osuudeksi jää uskominen, vastaanottaminen ja kiittäminen.
Kadotus vai taivas?
Raamatussa on useita kuvauksia helvetistä. Ennen vanhaan kuulemma saarnat olivat olleet yhtä helvetillä pelottelua. Mutta onpa asiasta kirjoitettu kirjojakin. Yksi kirja, jonka luin aiheesta on sydänsairauksien erikoislääkärin Maurice Rawlingsin (s. 1922 k. 2010) kirjoittama. Kirjan nimi on Kuoleman tuolla puolen (suomeksi v. 1995). Tuo erikoislääkäri kiinnostui aiheesta tilanteessa, jossa akuutissa sydänkohtaustilanteessa potilas pyysi lääkäriä rukoilemaan. Potilas oli kauhuissaan. Lääkäri ajatteli, että olipa potilaalla otsaa pyytää rukousta, ja kun ei hän mikään uskovakaan ollut. Mutta koska kyseessä oli akuutissa sairaskohtauksessa oleva potilas, hän rukoili. "Herra Jeesus, älä anna minun joutua helvettiin. Anna syntini anteeksi. Annan elämäni sinulle. Jos kuolen, haluan päästä taivaaseen. Jos jään eloon, pysyn koukussa aina." Tuon tapauksen jälkeen lääkäri ja potilas molemmat tulivat Jeesuksen omiksi, uskoon ja todistavat maailmoista, joita emme silmillämme näe.
Lainasin kirjan eräälle vanhalle rouvalle, joka oli tätini tuttu. Tämä tapahtui muutamaa vuotta kesän 1994 jälkeen. Tämä on surullinen tarina. Luettuaan tuon kirjan tuo rouva oli sanonut, että ei usko tuommoisiin kirjoihin eikä kirjoituksiin. Tämä on kyllä tosi surullinen tarina. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa; tuo rouva jäi vahingoissa junan alle. Se oli niin surullista. Vain Jeesus tietää sydämemme, joskus saatamme sanoa ettemme usko, ettei maine menisi. Vaikka sitten uskommekin. Mutta minun mielestä kannatta uskoa nyt ja aina. Elämä on lahjaa. Päivästä toiseen aina saamme avata uuden päiväpaketin. Minulla se avautuu mm. näin; Jeesus kiitos tästä päivästä, siunaa meitä kaikkia...
...Jeesus siunaa lukijaa, anna meille aavistus siitä kaikesta, joka meitä odottaa kun enkeli tulee ja johtaa meidät Isän luo, mutta anna meille myös kaikkea vahvuutta, ymmärrystä ja rakkautta tähän päivään täällä maan päällä. Kiitos, että olet kanssamme. Jää siunaamaan meitä...ja erityisesti niitä lukijoita, jotka Jeesus sinua eivät tunne. Kiitos, että sinut voi tuntea. aamen.
...jatkuu...
- Tie jatkuu seuraavassa jaksossa hiukan kevyemmällä kerronnalla...lämpimiä ilmoja odotellessa, voi hyvin missäpäin maailmaa tai Suomea sitten lienetkin! :) Ja ennen kaikkea siunausta elämääsi!
