Juhannus

Lopulta se kesä tuli. Täällä se alkaa - joka vuosi - juhannuksesta eli San Juanista, 23.6. Kevät voi olla lämmin tai jopa kuuma, mutta Kesä eli Verano alkaa juhannuksesta. Täällä aurinkorannikolla, Costa del Solilla juhannusiltaa ja -yötä vietetään rannalla eli paikallisella kielellä playalla tai rantakadulla, joka puolestaan on Fuengirolassa nimeltään Paseo Maritimo Rey de Espana suom. Espanjankuninkaan Rantakatu.

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset viettävät iltaansa ulkona, lapset ja ikäihmiset mukaan lukien. Kesänvastaanotto kuuluu kaikille. Se päivä oli eilen ja niinpä mekin varustauduimme valvomaan. Ilotulitus oli keskiyöllä. Osa porukoista jäi koko yöksi rannoille. Nuotiot paloivat ja grillit savuttivat. Perheet ja suvut söivät ja rentoutuivat rantatuoleissaan ja omissa ympyröissään. Nuoret tanssivat ja hassuttelivat, some-kuvat vaihtoivat omistajaansa. Toiset suomalaiset ilmoittivat paikalla olostaan Suomenlipuilla. Lapsille oli karusellit ja muut huvituslaitteet täydessä vauhdissaan. Elo juhannusyönä on rentoa ja vauhdikasta.

Me söimme rantaravintolassa eli chiringuitossa perinteeseen kuuluvat hiilloksella paistetut sardiinit, espeto de sardins ja salaattia, vaan myöhemmin piti vahvistaa toisella ruokailulla herkullisilla friteeratuilla mustekalarenkailla, calamaresilla. Tarkoittaen mustekalanlonkeroista pätkittyjä renkaita, jotka ovat sisältä onttoja. Hyvää!

Olemme syöneet nk. turistiravintoloissa niin harvoin, että olimme suorastaan pöllähtäneitä ja emme tahtoneet ymmärtää mitään mitä tarjoilija sanoi, sillä niin ylistävän teennäisen ystävällistä ja lähes päälletunkevaa se palvelu oli, mutta selvittiin! Puolestaan toisessa paikassa saimme hyvää palvelua, mutta ymmärsimme kaiken :) !

Juhannuspäivänä ei ollut sitten kiire minnekään. Oli hellepäivä. Lämpömittari syleili kolmeakymmentä varjossa ja parvekkeella pystyi nauttimaan niin aamiaisen kuin päiväkaffetkin.

Illalla kävin Aurinkorannikon Luterilaisessa seurakunnassa, jossa on aloittanut uusi pappi. Tietysti saarna käsitteli Johannes Kastajaa. Hän joka söi heinäsirkkoja ja kastoi Jeesuksen! Mielenkiinnolla tulee kuunneltua, että onko uusi pappi "hyvä" ja hyvä tuntuu olevan. Väkeä ei ollut paljoa. Tuhannet talviasujat ovat palanneet Suomeen, mutta kirkko tarjoaa palvelujaan kutistuneelle porukalle koko kesän ajan. Se on hienoa. Talvella väkeä kirkossa käy niin paljon, että kaikki eivät tahdo mahtua istumaan! Lisäksi seurakuntakodilla kuten tätä kirkkoa nimitetään on hyvä kirjasto ja tietysti mukavaa porukkaa vapaaehtoistyössä.

Lähikadun kukkaloistoa,
Bouganville 

Juhannuspäivän ilta on vaihtunut yöksi ja pimeä on tullut. Talo on hiljentynyt kaikin puolin. Kadulta kuuluu joitain ääniä. Mopoja, harvakseltaan, autoja. Ohikulkevien ihmisten keskustelut kuuluvat hyvin sisälle, sillä kaikki ikkunat ovat auki. Kulkukissa mouruaa hetken. Lokeista ei kuulu pihahdustakaan - mitä on tapahtunut? Lokkiperhe sai tänä vuonna vain yhden poikasen, mutta sitä ne ovat hoitaneet yhtä antaumuksella kuin viime vuoden kolmea. Keväällä viime vuoden poikaset kävivät tutustumassa uuteen tulokkaaseen ja samalla yrittävät syödä sen, mutta lokkiäitee tai -isä esti moisen julmuuden! Onneksi. - Mutta missä lienee/lienevät nyt? Hiljaista on.

Toinen juhannuksemme täällä, Fuengirolassa on nyt takanapäin. Hymyä ja iloa riitti jokaiselle tunnille. Hyvä oli kun oli lämmintä. Eikä sada huomenna, eikä pitkään aikaan.

Hyvää kesää sinulle hyvä lukija! Toivottavasti se on juuri sellainen kuin toivotkin.

Voi hyvin & siunausta & hyviä hetkiä kaikkeen kaikkineen!

Jo vanhakin nyt nuortuu ...

Tämä on tarina koppakuoriaisesta.

Los Pacosin takaa lähtevä tie

Taivalsimme Fuengirolan takamailla, maaseudulla, ei kuitenkaan vuorenrinteillä vaan maanteitä pitkin. Jos sinne haluat, bussinumero yksi menee sinne lähelle. Jää Girasolin pysäkillä pois. Girasol on puolestaan se suomalaisten suosima, kaunis asuinrakennus (osaketalo), jonka sisäpiha on kaunis. Samassa kompleksissa toimii Suomela-niminen -yhdistys, jossa on paljon harrastustoimintaa talvisin. Girasolissa on myös ihana uima-allas, joka pidetään hyvässä kunnossa.

Ihastelimme lehmiä, kissoja, koiriakin, valtavia oljanteripuita. Pysähdyimme valkoisen kirkon eteen, josta lähti idyllinen kylätie.

Villiintyneitä ruusuja

Ruusuja kukki rönsyillen pitkin tienreunuskivikkoja.

Espanjalaisia lehmiä :)
 

Kukko kiekui kuin ei aamua pitemmälle olisi ymmärtänyt ollenkaan. Perhoset lentelivät kukasta kukkaan.Lintujen laulu oli erilaista kuin kaupungissa. Kaikki lauloivat kuin konserttiaan pitäen, yhteen ja erikseen.

Vaan sitten eteemme kipitti kiireinen koppakuoriainen, koko mustissaan. Mistäs tuut? Minnes meet? Ei vastaillut - ei edes pysähtynyt. Kiirettä piti.

Sitä me sitten alettiin seuraamaan. Edessä oli autotien ylitys. Mies tarjosi jo käyntikorttiaan tuntien minut pieniä toukkia varjelevaksi. - Nosta takaisin nurmikolle. Vaan tällä kertaa ei. Pilke silmäkulmassa sanoin, että mistäs sitä tietää, jospa se onkin matkalla kotiin. Kävi asioilla. - Katsotaan pääseekö tien yli. Jos pääsee annetaan aplodit! Voi ei, voiko niin tehdä? Voi. Pakkohan sen on päästä kotiin, jos niin on. :)

Pari minimuurhaista näytti ensin syövän kun tielle sattuivat. Pudota kellahti jalkakäytävältä tielle. Selälleen. Potki ilmaan hurjasti ja kääntyi taas menemään. Suoraan tien yli. Suoraan, ei kiemurrellen.

Ensimmäisenä tuli mopo. Selvisi. Hiukan kellahti kun pyörä meni niin läheltä, ja taas jatkoi. Sitten jo valkoinen auto tuli, ja toinen ja kolmas. Voi ei yhden kohdalla taas ilmavirta heitti matkaajan selälleen, mutta ei jäänyt alle. Siinä me isot elämänkoululaiset jo eläkkeelle päässeet seurattiin tapahtumaa, jonka lopputuloksesta ei ollut varmaa. Jäisikö henkiin vai selviäisikö?

Vaan niin siinä kävi - ei se saanut naarmun naarmua. Onnistuneesti käveli kohti toisen puolen jalkakäytävää. Annoimme aplodit. Nauroimme ja minä ainakin iloitsin, että selvisi. - Elämä on! Nyt se oli hyvää. Kiva oli jatkaa eteenpäin. Meidän tietä. Tärkeällä pikkueläimellä omansa. Tätäkö se sitten oli? Vanhana nuortuu.

Mies sanoi, että nyt tulee seurattua enemmän luonnonkulkua. Näinhän se on. Kaikki ajat ovat tärkeitä. Pienessä hetkessä voi tapahtua suuria. Niin suuria, että tajuaa vasta myöhemmin.

Mukavaa päivää sinulle hyvä lukija! Voi hyvin & palataan.

Fuengirolan alkukevättä

Valokuvia alkutalven ja -kevään kävelyreissuilta. Jo vuosi sitten ihastelimme tätä vihreyttä, jota riittää. Mantelipuut ovat jo kukkineet aikaa sitten. Tietysti osa puista pudottaa lehtensä. Vanhat puut on karsittu kaupungin toimesta. Samoin nuo kauniin "villit" Jakarandat, jotka työntävät oksiaan kauniina kujina katujenkin yli - kuten Av. Mijasilla tai Av. Los Bolichesin reunustoilla. Kaupunkia hoidetaan todella hyvin. - Oma lukunsa on tietysti koirienulkoiluttajat, mutta eipä siinäkään enää niin suuria probleemoja ole verrattuna mitä se oli esim. Palma de Mallorcalla 1980-luvun alussa. Tiedät ehkä mihin viittaan. Täällä on paljon koiria lemmikkeinä. Chihuahua näyttää olevan varsin yleinen - ja sen sekoitukset kuin myös kääpiöpinseri.

Vettä on tänä talvena satanut niin paljon, että kuivuudesta ei ole pelkoa. Marraskuuhun asti kovasti tiedotettiin, että jos ei tule sateita, tulevana kesänä (2018) pitää siirtyä säännöstelyyn. Toisina vuosina on jouduttu säännöstelemään vedentuloa. 1980-luvulla opasaikoja muistellessa, silloinkin oli säännöstelypuheet ihmisten huulilla.

Mistä tuut, minne määt?

...matkalla Nordica-kauppaan...

...matkalla Bussikadulta kotiin.

Pomeranssi poikineen! :)

...yksityistalon pihakasvit eivät näytä mahtuvan oloihinsa...

...kauneus on katsojan silmissä.

...papayaa, mangoa, avocadoa, granaatti-
omenaa, nisperoa ja tosi makeaa chirimoyaa!
Arjen herkkuja.

Hyvää auringon kyllästämää kevättä kaikille lukijoille. Voi hyvin! Palataan!

Hyvää Pääsiäistä 2018!

Pääsiäinen on taas tässä. Täällä Espanjassa se tarkoittaa, valtavia määriä pääsiäiskulkueita. Fuengirolaan puolestaan on tullut paljon turisteja - myös espanjalaisia turisteja. Tänään oli kaunis yli + 20 C sää, aurinko paistoi. Lauantai. Huomenna on Pääsiäinen. Ylösnousemusjuhla. On myös paljon vapaata ja lepoa. - Kevään alettua toivotan sinulle hyvä lukija oikein hyvää Pääsiäistä! Alla muutamia kuvia kuluneen viikon varrelta.

Palmusunnuntain tunnelmia

Palmutkin vihertivät enemmän!

Lapsille ilmapalloja, uutuutena ledivalonauhalla
koristettu iltapallo (päivällä väritön)!

Sivukadulta kulkiessamme... iki-ihanaa Andaluciaa...

Keltainen begonia

Voi hyvin. Jos elämässäsi on vaikeaa, rukoillaan helpotusta. Jos elämässäsi on kaikki hyvin, kiitetään ja iloitaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Tervehdys Espanjan lämmöstä. -

Kosteusprosentti 37% vai 70% - mitä siitä - vai sittenkin

Edellisen blogitekstini kirjoitin helmikuun loppupuolella. Olin varma, että maaliskuussa on jo lämmintä tai peräti hellettä. Hellettäkö jo, pohdin keittiönseinälle olevaan allakkaan. Hellettäkö jo?! Helmikuun kohdalle aikailin tammikuussa; lienee jo hyvinkin lämmintä?! - vaan ei ollut. Nyt maaliskuussa vasta toissapäivänä, 25.3.2018, oli lämmintä, ja se huokuu myös sisälle ja huoneistokin on jo suht´ lämmin.

Mijas vuori (oma ottama kuva)

Toisillemme nauretaan, että tästäkö sitä haaveiltiin! Vaan tästä, tästä juurikin tästä. Espanjan talvesta!

Siellä Suomessa oli joskus vilu! Kuten kesällä 2016, jolloin mieheni jo kovasti olisi halunnut olla Espanjassa!

Kuvattu Pasilassa.

Ja täällä Fuengirolassa on kuitenkin Espanjan parhaat ilmat. Monin paikoin Espanjaa on aivan yhtä kylmää ellei kylmenpää kuin kotomaassa, Suomessa, paitsi Lapissa. Laskettelukeskusten lumitilanne tiedotukset ja muut kaikki lumitilannetiedotukset ovat paljon esillä joka ilta uutisissa. - Toimittajat ovat seisoneet kinoksessa jos toisessa. Joskus vesisateessa ja myrskyssä. Säitä pitelee. Mutta se kosteus!

Optikolta sain kuulla, että läpiveto on tärkeintä huoneiston ilmastoinnissa. Me kun ei olis raaskittu sitä kalliilla rahalla lämmitettyä ilmaa päästää ulos. No, ei ihan noin, ei, ei, mutta toimittiin vähän niin kuin noin. Espanjassa on hurjan kallis sähkö, ja sitten kun on huoneilman lämmittänyt niin eihän sitä nyt harakoille haluaisi päästää. Ymmärtänet. Mutta jos huoneilma on hyvin kostea ja on kivilattia kauttaaltaan, niin se lämpökin tuntuu 70% kosteudessa ilkeän kylmältä. Ja ulkona n. +12...16 C, yöllä, joskus päivälläkin! Pipoa päähän ja kevytuntuvaa niskaan. Mutta onneksi optikko kertoi, että reilut tuuletukset joka päivä, jos vaan ei vettä sada.

Kosteudenpoistaja

Sitten hankittiin vielä kosteudenpoistaja, sähköllä käyvä laite, niin pikku hiljaa on alettu tykkäämään täällä kotonakin olosta! Vuokranantaja osti ison hyvän patterin ja alettiin tuntea olomme kotoisaksi. - Täällä sisällä on +20, eikä yhtään kylmä! Heureka! Me opittiin!

Asuminen vaatii omat niksinsä. Tietysti. Ja onneksi ei ole koneellista ilmastointia, joka on hyvä joskus - mutta toisaalta se voi rajoittaa tuulettamista. Täällä nyt näin.

Maaliskuun helteitä ei kuitenkaan tullut. Lämpö on aina kiva juttu. Kerran oltiin Pärnussa pitemmällä lomalla, muutama vuosi sitten kesäkuussa. Ja kylmää oli. Laukku täynnä hellevaatteita. Joskus on kylmää vastoin odotuksia. Silti mikä se kuitenkin ihmiselossa on tärkeintä? Ei varmaankaan juuri sopivat ilmat, vaan sopivanoloinen elämä. Itse käyn ammentamassa aina viikonloppuisin Turistikirkon tilaisuuksista ja Aurinkorannikon luterilaisen seurakunnan tilaisuuksista vahvistusta ja hyvää mieltä. Laulut ja sanankuulo tuo hyvän mielen. Tässä kuva sunnuntaintilaisuudesta Turistikirkolta, Paseo Maritimo 77, Fuengirola.

Turistikirkon suomalainen kuoro

Niitä näitä tällä kertaa! Oikein hyvää kevättä & lämpimiä ilmoja odotellessa. Siunausta elämääsi & voi hyvin!

Arkea auringossa ja jotain suomalaista ...

Toppatakki ja talvivaatteet päällä otettiin aurinkoa naamalle. Välimeri loiskui kauniina kylmähkön tuulen tuiverruksessa. Suljetun kesäravintolan seinustalla oli kuitenkin kuumaa. Rantakadulla, Paseo Maritimolla oli paljon ihmisiä. Pitkin poikin Euroopasta tulleita. Suomessa on talvilomat, ja se näkyy kivasti talvisessa katukuvassa. Nuoret ja lapset riemuitsevat lämmöstä.

Paseo Maritimoa

Toiset kävelevät hellevaatteissa ja toiset lämpimämmin! Paikalliset, joihin mekin nyt tavallaan- tietyin osin kuulumme, pukeutuvat talvella lämpimästi. Eli juuri nyt, vaikka päivällä on n. +20 C! Itselläni päällä melkolailla yhtä paljon kuin Helsingissä. Se vaan on niin. Auringonrääteessä pitää vähentää ja sitten taas päälle-ja-pois.

Nyt Suomesta lähdöstä on kulunut yksi vuosi ja noin kolme kuukautta!

Yksi asia on omalla kohdallani vieläkin auki; käyttääkö Suomen puhelinnumeroa vai ottaako kiinteä espanjalainen? Niinpä, aikaa on kulunut ja edelleen olen hoitanut puhelut pre-paidilla! En olisi itsestäni uskonut. Hi-hii, joskus on vaikea tehdä päätöksiä. Jos jättää Suomen puhelinnumeron pois, se tuntuu ikään kuin lopulliselta. Enpä arvannut tunnesiteitäni suomalaiseen puhelinliittymään. Toisaalta nykyisin käytän enemmän somea kuin puhelinliittymää.

Kun asuin Amerikassa, yhteys kotimaahan pidettiin yllä kirjeillä. Äiti kirjoitti pitkiä kirjeitä arkisista asioista. Isää ei enää silloin ollut. Kirjeet olivat matkalla noin kolme viikkoa. Joku lähetti ruisleipääkin. Nyt voi ostaa puhelin- tai nettiaikaa - kuin ruisleipää - ja voi hoitaa tärkeät yhteydet siitä samantien. - Nyt on uudenlainen aika. Kaikki on toisin mitä yhteydenpitoon tulee. Eikä ruisleipää tarvitse lähettää kirjekuoressa, sillä kaupasta sitä saa ihan kuin S-marketista konsanaan.

Suomalaisia ruokakauppoja on useita. Sanottakoon tähän vielä rönsyilyn nimissä, että on myös suomalainen kirjakauppa ja kansalaisopistoa vastaava Sofia-opisto sekä merkittävä Suomela -niminen harrastusyksikkö, on tietysti suomalaisia kahviloita ja ravintoloita, asiainhoitajia, tuomareita ja kiinteistövälittäjiä, lääkäreitä, erikoislääkäreitä, hammaslääkäreitä, kampaajia, fysioterapeutteja, sairaanhoitajia, tulkkeja, kuljetusfirmoja, rakennusfirmoja. On suomalainen luterilainen seurakunta ja myös helluntaiseurakunta, puhumattakaan suomalaisesta ala- ja yläasteesta ja lukiosta. Sanomalehtiä unohtamatta. Erilaiset suomalaiset yhdistykset ovat perustaneet tänne omansa Martat, Leijonat, Kalevala-yhdistys jne. Ei tähän kaikki tullut, joku pähkäili, että vain hautaustoimisto puuttuu. 

Jos joku vieraita kieliä osaamaton haluaa tänne muuttaa, ei ole mitään vaikeuksia. Hyvin pärjää suomenkielellä ja kaikkia palveluja saa suomenkielellä. Suomalaiset ovat muistaakseni brittien ja ruotsalaisten jälkeen kolmanneksi suurin ulkomaalaisryhmä Fuengirolassa.

Kielitaito on karttunut vuodessa melkoisesti. Silti tuntuu, että vain pienen osan osaa. Espanjankielessä on niin valtavan laaja verbioppi. Vaan sana kerrallaan. Taivutus kerrallaan. Kuten paikalliset sanovat: poco a poco. Vähän kerrallaan.

Pomeranssi puu nyt kevättalven sadossaan 

Kiitos edellisen postauksen lukuennätyksestä (yli 1400) yleensä n 40-100. Asia on tärkeä ja sydäntä särkevä, siksi siitä halusin kirjoittaa. Toisaalta taas maailmassa on paljon epätasa-arvoa ja epäonnistumista, joskus niitä on ikävä seurata vierestä, joskus voi auttaa, joskus ei. Tänään on ilta ja pian taas aamu. Elämä kulkee omaa rataansa. Olkaamme silti kiitollisia monista asioista, joita meillä jokaisella on. Voi hyvin, hyvä lukijani, toivon sinulle kaikkea hyvää!

Toiset nukkuu kadulla!

Aivan hengästymiseen asti tulee mietittyä;

Miksi?

...että miksi, miksi täällä kaduilla on niin monia kerjäläisiä? Heistä ei muuten kukaan (tietääkseni) ole marokkolainen, afrikkalainen tai intialainen tai kiinalainen. Ei. He ovat tulleet Euroopasta näille kulmille ja ovat nyt kerjäläisenä.

On myös paikallisia. He eivät ole juoppoja, vaan usein työttömiä miehiä, jotka kertovat taustaansakin jos heitä jututtaa. Tilanteita on ihmisten elossa monenlaisia.

"Hei taas!" "Hei, tässä mä vaan oon." Hän on nuori, ei totaalinen epäonnistuja, lienee vapaudentunteen valloittama. Seikkailija. Unelmoija. Työperäinen muuttaja. Mutta puhelinmyynnin palkanmaksu ei ollut sujunut. En kuullut miksi. Jotain oli mennyt pieleen. Oli niin tai näin. Aika kuluu nyt kadulla.

Koska hän on perusolemukseltaan reipas ja elämäniloinen, uskallan sanoa, että ethän sä ole suunnitellut itselles kerjäläisen osaa. Ethän?! Sä olet fiksu kaveri. Sulle on jotain parempaa elämässä varattuna. Ihan varmasti.

Hän sanoo, että ei todellakaan. Ei. Tummat silmät katsovat luottavaisena kohti kysyjää. En mä tähän jää, sanoo. Jo tutussa tarinassa vilahtaa sana äiti ja huoli siitä, että ei vaan äiti tietäisi. Äiti, äiti on sydänalassa. Äiti rakastaa, ihan varmasti. Että ei vaan tietäisi.

"Otathan itseäs niskasta kiinni ja palaat Suomeen.", sanon toivoen, että sillä olisi jokin merkitys.

Punainen Risti auttaa, joskus kuukauden päästä, sanoo, en mä tänne jää.

Jätän kolikoita. Kiittää. Pyytää siunausta minulle ja kaikkea hyvää. Joku pappi oli käynyt rukoilemassa. Viltti lämmittää istuinpaikkaa. Nenän edessä on pieni muovinen kippo.

Hei vaan, joo nähdään!

Puhallan poskeni pulleiksi ja sitten ilmat pois, pyöritän päätä ja huomaan tolpalla olevan taksinkuljettajan yhtyvän huokaukseeni. Tai ainakin luulen niin. On jo ilta ja hämärtää, kello on puoli kymmenen, kauppoja suljetaan, kaupunki alkaa hiljetä.

Fuengirolan rantaa, ilta alkaa hämärtyä

Palaan kotiin. Koti-ikkunassa pilkistää valoa. Tiedän, mies on tehnyt herkkuruokaa, lemppariamme. Tapasitko tuttuja?

Tuttuja ja tuttuja - joo ja ei - sydän on sykkyrässä hetken kuin käpertyneenä katukivetykselle, kurjuudesta, kohtalosta, huonosta lapsuudesta, epäonnesta. Mutta ei, ei kuitenkaan.

            Ei siellä ketään tuttuja ollut. Joku suomalainen jutteli. Ei muuta.

On täysi kuu. Ulkona on poikkeuksellisen lämmintä. Onneksi.

Suomalaisia ulkomailla - sitähän me ollaan - suomalaisia ulkomailla.

Joskus sitä vaan miettii, että

Miksi?

Oma ottama kuva, Fuengirola beach ilta

Nyt näin.
Voi hyvin.
Palataan, uusin miettein - uusin näkymin.