tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tie - 15

Uskovana ja arjessa

- Oletko koskaan ajatellut uskoontuloa ja uskoa?, kysäisin rantalaiturilla auringon paahtamalta kaverilta, joka poltteli tupakkaa ja toisella kädellään siemaili keskikaljaansa. Ennen tuota kysymystäni olimme vaihtaneet pari sanaa ilmoista ja siitä mistä ollaan kotoisin. Hän puhui suomea mukavasti murtaen. Hän oli tallinnalainen ja nyt tätinsä luona vieraana Helsingissä. Heinäkuun helle porotti niskaan. Ne olivat niitä samoja rantoja, joita olin keväällä samoillut ja pohtinut elämää suurempia kysymyksiä.

- Kyllä minä olen, hän vastasi välittömästi.
- En minä niin tyhmä ole, etten olisi uskoa ajatellut. Viro on juuri vapautunut ja itsenäistynyt. Nyt saamme vapaasti uskoa. Se on hyvä asia, hän sanoi.

Hän tiesi mistä puhui. Olin iloinen vastauksesta, joka oli tullut kuin apteekinhyllyltä. Hän oli yksi ensimmäisistä, jonka kanssa uskonasioista keskustelin. Hän oli nähnyt myös sen, mitä valtiossa tapahtuu, kun usko kielletään, kun Raamattu kielletään, kun Jumalan sanan kertominen kielletään.
Näin se on; vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen.

kuva vastavalo fi
Moni toivoisi, että Suomi ei olisi niin kristillinen kuin se vielä nykyään on. Olen todennut, että on se helppoa arvostella Suomen kristillisyyttä ja toivoa toisenlaista, kun kuitenkin saa olla osallisena kristilliselle arvomaailmalle rakennetusta yhteiskunnasta. Eivätkö kaikki tiedä, että monet edesmenneet presidenttimme ovat hakeneet neuvoa Raamatusta ja Jumalalta, silloin kun olemme olleet mahdottomilta tuntuneiden tilanteiden edessä. Onko äitien polvirukoukset unohdettu?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pidetään kuitenkin kiinni kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Sitä samaa tuo virolainen nuori mieskin sanoi. Hän oli nähnyt mitä ateismi kansalle tekee. Jumalan voimaa ei voi ihmisen voima korvata. Rukoillaan edelleenkin Suomen kansalle Jumalan johdatusta ja kaikkivaltiaan siunausta. Yhteiskuntamme on edelleen kristillinen, vaikka monet haluaisivatkin nähdä sen toisenlaisena. Kristillisyys niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko yhteiskunnan arvomaailmana on parasta mitä ihminen voi osakseen saada. Tämä on se tie, jolla Suomi on. Se on kiitoksen aihe.

Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. - Johannes 14:6

Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta,
jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkaista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskaista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Kiitos  sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paisteesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen.

Virsi 341 - August Ludvig Stormin kirjoittama v. 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Niinpä - kiitos. Kiitos uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kiitos mainoskampanjasta: Osta oma Piblia! Kiitos kaikista rukous- ja sananjulistustoiminnasta kaikissa muodoissaan, vaikka Ekku Peltomäen valoshowsta Agricolan kirkossa - Jumala puhuu tavalla ja toisella...Miten sinulle?

Ylistetty olkoon iankaikkinen Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki!

Tämä oli etsivän ihmisen tarina. Tämä oli löydetyn ihmisen tarina. Tämä oli ja on rakkaustarina. Todistukseni elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, jonka ymmärsin 3.6.1994 (tänään on 3.6.2014!) ja sain ottaa vastaan, joka muuttui eläväksi rakkaudeksi minun ja Jumalan välillä. Usko Jumalaan Pyhän Hengen virvoittamana muuttaa ihmisen elämää erilaiseksi. Miten se ilmenee ja on ilmennyt, siitä olen yrittänyt pari sanaa raapustaa. Toivon, että siitä on ollut jotain myös sinulle. Se sittenkin on totta! Usko pois!

Tule tälle tielle, jos se ei ole sinulle tuttu. Hän antaa monet uudet näköalat. Ethän voi olla niitä katsomatta - vai voitko?! Rukoile Pyhän Hengen voimaa arkeesi ja elämääsi. Hän kertoo sinulle Jeesuksesta. Tai ehkä se menee eri järjestyksessä. Jumala on rakastava Isä, jota ei kukaan voi kaavoihin laittaa, vaikka me ihmiset joskus yritämmekin. Lue Raamattua. Vaikka se jae illassa.

summer
Jumala sinua suuresti siunatkoon!

Tie -kirjoitelmani päättyy tähän. Mutta elämäntie jatkuu, monenkirjoinenhan se on ollut, vaan ehkä sieltä jotain kirjoitettavaakin vielä löytyy, vaikkapa Saarenmaan matka 1990-luvun loppupuolelta tai Valamon luostariin tutustuminen.

Jälleen on se odotettu aika vuodesta; kesä! Mitä se meille itsekullekin tuokaan; olkoon se juuri sellaista jota itsellesi ja läheisillesi toivot!

Hyvää kesää sinulle lukijani! - Voi hyvin!