maanantai 3. kesäkuuta 2013

Omenapuun kukka

Kaunis, kaunis ja kaunis...

...kun 10 vuotta sitten menimme naimisiin alttarimaljakossa oli omenapuun kukkia... ...olivatko ne koristeomenapuunoksia vai ihan oikeita, en tiedä, mutta kauniita ne olivat...ja ovat...

...nyt on taas omenapuun kukinnan aika..ihanaa...

...pihalla on nähty variksen poikanen, joka on jäämässä omilleen...emo seuraa raakkuvaa poikasta, jonka pitäisi jo pärjätä...eilen illalla myöhään jäi poikanen tuohon pihakalliolle...pälyili ympärilleen, että eikös sitä ruokaa enää tule, mitäs tässä tapahtuu...suki piskuisia siipiään...aamulla näin, että vielä hänestä pidettiin huolta, onneksi...nyt iltapäivällä poikanen jo varsin aktiivisesti yritti saada kiinni muurahaisia niitä mitkä varpaiden välistä juoksivat...emo toi vielä jotain...tuli mieleen vanhat ajat...silloin vuonna yks ja kaks...maalla meillä oli useana keväänä varis lemmikkinä, elättinä...ja olipa niistä seuraa...nimi oli aina Simo...

Yksi Simo piti äidille seuraa kun äiti ripusti pyykkejä narulle, siirtyili sitä mukaa kun naru täyttyi...varasti isän moottoripyörästä avaimen ja peitti...äiti sitten ylpeänä kertoi, että oli sanonut varikselle, että jos tuo avaimen, saa riisipuuroa, ja niin se oli käynyt hakemassa avaimen...tiesitkö, että kun varis nukkuu tai torkkuu, sen silmäluomi tulee alhaalta ylös silmän päälle eikä päinvastoin ylhäältä alas kuten ihmisellä...monet kerrat on varis istunut käsivarrellani, siinä on tullut juteltua monet asiat...varis on hyvä kuuntelija, sanoisinko, että ei paljoa kommentoi...usein pyyhki nokkaansa käsivarteen...odotti makupaloja ja raakkui pahasti vain nälissään...nykyisin variksia ei enää saa kesyttää...kuuluvat luontoon...eivätkä ne tahdo lemmikkeinä pärjätäkään, eivät osaa suojella itseään, haukka voi viedä tai muuten vaan tulee koiran tai auton yliajamaksi...kun on liian kesy...mutta mukavia ne olivat! Moni lähti syksyllä parven mukaan omiensa pariin...joskus joku palasi pihantuntumaan hetkeksi ikään kuin olisi käynyt moikkaamassa...ero oli kaikista ikävintä, niin suuresti niihinkin voi kiintyä. - Opetus: ystävällinen, kiintymys ja vastavuoroisuus luontokappaleen kanssa on osa rakkautta, jota me kaikki ihmiset tarvitsemme. Variksetkin!


Hyvää uutta viikoa!

Voi hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!