Hello Tallinna!

SeBen linja-auto toi meidät tuttua reittiä Pärnusta Tallinnaan. Matka kesti kaksi tuntia. Mielestämme Virossa on mukava matkustaa bussilla. Ilmastoinnit pelaa. On edullista ja kuljettajat ovat tottuneet operoimaan myös turistien kanssa. Ovat mukavia, tehokkaita ja tällä kertaa meillä oli erittäin viisas kuljettaja.

Pärnusta lähtiessä nk. isolla tiellä oli suuret tietyöt, jotka olisivat hidastaneet matkaa huomattavsti - ehkä puoli tuntia, tunnin? Mutta hän koukkasi bussin kapealle kiertotielle. Kylätielle. Tie kulki ison tien lähellä, josta oli ajoittain näköyhteys valtaviin autojonoihin, jotka vain seisoivat, sillä autoja päästettiin vuoron perään toisesta ja toisesta päästä. Autojonon pituus oli veikkaisin ainakin kilometrin ellei 3!? Moni Tallinnan suunnasta näytti tekevän u-käännöksen kesken jonotuksen. Saattoipa kuvitella autoilijan tunnelmat ainakin jos kiire oli. Mutta me saavuimme aikataulussa perille.

Aurinko paistoi. Suunniteltiin syömistä ja shoppailua. Sitä tavallista mitä nyt turistit Tallinnassa tekee. Noloa tunnustaa, mutta museoissa emme ole kiertäneet. Ehkä ensi kerralla. - Minkähänlainen se meidän hotelli on? Tavallinen kai. Keskitason tavallinen?

Tuttu Viru-hotelli hieman erilaisesta kulmasta katsottuna.

Heti Tallinnaan saavuttaessa ei voi välttyä näkemästä Viru-hotellia. Tuttu juttu! Hotellin yhteydessä on valtava ostoskeskus ja pohjakerroksessa sisäisen liikenteen linja-autolaiturit/päätepysäkit. Pitkän matkan bussit lähevät varsinaiselta linja-autoasemalta, joka on n. 3 km päässä keskustasta.

Vanhan kaupungin keskustaa. Ravintola Old Hansa.
Hyvä ruoka sielläkin.

...nämä ovat aina olleet...ihana tuttu näky...

Ja vihdoin sitten hotellille. Hotellin nimi on Olevi Residents. Oli se ihan oikea hotelli, vaikka nimessä tuo residents. Se on vuonna 2003 täysin kunnostettu. Rakennuksen historia ulottuu aina 1300-luvun alkuun asti!! Huoneessamme oli tuota satoja vuosia vanhaa muuria, joka on pitänyt säilyttää sellaisenaan, mitään ei ole saanut hävittää.

Olevi

Ystävällinen palvelu. Meillä oli huone nro 10.

Huoneeseen pääsi kierreportaita alas ja eteenpäin ja alas ja alas! Maan alle!? Eiks siellä ole ikkunaa? - Ei kai.

Vihdoin löysimme huoneemme. Todella - olimme maan alla!
Lattialämmitys. Ilmastointi. - Hei täällä tuoksuu
saunalta?

Alkuperäistä muuria, ovi valtavan isoon kylpyhuoneeseen ja
saunahan siellä.

Aamiaishuone

Nettiyhteys arvoisessaan paikassa! 

Piritan rantaa aivan Tallinnassa vain pari kolme kilometria
bussilla, bussi 34.

Viimeinen yö ja ilta Tallinnassa oli meille hyvin mieleinen. Yllätys hotellin erilaisuudesta teki meidän aivan sanattomaksi. Tehtiin näet hotellivaraukset melko vauhdilla ja ei niin tarkkaan tutustuttu muuhun kuin hotellin sijaintiin, että on lyhyt matka joka suuntaa. - Huoneen sijainti jossain maan uumenissa mietitytti varsinkin kun käytävät olivat mutkittelevia. Portaita portaiden perään. Alas, alas!

- Voidaanhan me nukkua ovi käytävään auki, jos alkaa ahistaa. - No, ei kai. Kyllä se vaan on luotettava, että ilmastointi pelaa. Ja niinhän se on laivojen hyteissäkin ja vaikka missä, eihän sitä tule ajatelleeksi. - Olimme hyvin hämmästyneitä ja samalla iloisia hotelli oli hyvä tasoinen. Aamiainen oli mahtava. Palvelu hyvää. Ja niin kyllä me se saunakin lämmitettiin, vaikka ei siellä mitään ohjeita ollut. Mutta osaahan jokainen saunan nappuloita väännellä. Kunhan ensin ostettiin sähkölamppu, että nähtiin kiukaan nappulat.

Seuraavana päivänä Linda-line toi meidät reippaasti takaisin Helsinkiin. Matkahan kestää vain 1½ tuntia. Mennen tullen kun oli vielä lähes tyyntäkin, niin hyvä oli. - Pikku reissu tuli tehtyä ja mukavaa oli. Mies oli iloinen koko matkan, jokin kesäkärpänen sitä on purrut, kun tuntuu niin mukavalta kaikki! Semmoista se on tämä keski-iänkin matkailu. Ihan mukavaa.

Mukavaa perjantaita - voi hyvin! Palaillaan!