tiistai 1. lokakuuta 2013

Kiire, kiire vaikka ei olisikaan!

Kaupungin syke tekee ihmisestä kiireisen. Joskus sitä ei edes huomaa. Omalla kohdallani on turhankin monta esimerkkiä siitä, että kiirettä pitää. Voi kysyä että miksi? Mutta sitä kun ei aina huomaa.

Esim. metrojunat kulkevat 4 - 5 min. välein. Mutta joskus sitä pitää vaan juosta junaan, ihan pakko muka on, että kun se just tuli asemalle niin kyytiin vaan on ehdittävä. Inhimillistä kai. Periaatteena olen pitänyt, että en juokse, mutta monet kerrat vaan on tullut juostua!

Pitikö ehtiä näkemään uutiset tai katsomaan se tietty tv-ohjelma, vaikka lähes kaikki on netissä tai tuleehan ne uusintana. Kiireellä sohvalle. Pakko nähdä! Inhimillistä? - Vai; ihminen on tapojensa orja?

Alennusmyynnit...piti just saada se tietty takki. Vaikka en sitä kotoa lähtiessäni tiennyt tarvitsevani. Hyvä ostos! Mutta oliko niin kiire kotoa lähtiessä, että hintalappu unohtui niskaan! - Hauskaa! No, joo... ja taas mennään.


Viime sunnuntaina puheenpitäjä sanoi, kyseessä olevasta aiheesta, että esimerkkejä asiasta olisi useita, mutta ei ole aikaa käydä niitä nyt tässä läpi... Ymmärrettävää ja inhimillistä...aikataulut vaatii. Aikataulutus on terveellistä, niin entä kiire...

Koko pienen ikäni ole miettinyt tätä kiireen olemusta - jo silloin kun nuorena muutin Helsinkiin. Kaikilla oli kumman kiire  -  kadun yli kävellessä, bussiin ehtimisessä, kaupassa maksamaan mennessä että kukaan siitä läheltä ei ehtisi ennen, lippuluukulla Stadikalla, kouluun mennessä (mua eräs sanoi muuten kelloksi - tarkisti ajan kuulemma mun tuloni mukaan, olin aina just ajoissa, en etuajassa enkä myöhässä...ehkäpä melkoista liioittelua), töihin mennessä erityisesti...aamut oikeaa tekemisestä toiseen ryhtäämistä, jne. Mutta yksi paikka oli, jossa ei ollut kiiren tuntua - se oli Seurasaari. Sinne suuntasin hyvin usein. Ihailin maisemia. Kävelin polut ristiin rastiin ja koin lepoa sielussani, jota alitajuisesti maalta lähteneenä kaipasin. - Lieneekö sinulla hyvä lukija kiire? Mutta varmaa on, että elämä on mielekästä jos on aikatauluja, niin ajattelen, mutta liika on liikaa joka asiassa tässäkin. Niin tässä tuumailen...

Kiireetöntä keskipäivää sinulle hyvä lukija! Voi hyvin ja palaillaan.

2 kommenttia:

  1. Minä nautin kiirettömyydestä erityisesti sen jälkeen kun on ollut kiireinen. Eli molempi parempi. Kiireetöntä viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Hyvin sanottu Marita! Kiireettömyys on ihanaa kiireen jälkeen! Samoin kiitos, oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!