Yllätysvieraita

Mitä sie sanoit? – Sanoin, että tuohon pihhaan ajo joku auto. Melko iso.

No voi hyvänen aika! Kukas se sieltä, eihä myö kettää vuotetakkaan. Kahoha uuvelleen, jos se on vaikka joku tuttu?  – Usko tai elä, mut nää on nyt niitä samoja ku televisiossa, ihan samannäkösiäkii! Mitäs ne nyt tänne tulvat? Ovatkohan eksyneet, va mihis ne nyt ois eksyneet. – Elä muuta sano. Pois tiehee tännehä ne tulloo.

No, mitäs myö nyt? Niillä on varmaan nälkäkii? Enne ajovat mustalaiset tuollein vaan pihhaan ja kaukaset sukulaiset. Katohan sie onks jääkaapeissa mitä? Jäikös sitä päivällistä ruokaa? - Jäi. Eihä myö syöty ku puolet, ja sie sanoit, että pakasteessa on lissää. 

No mutta mene jo siitä. – Että niin ku minne?!

Kauppaan, kauppaan, kananmunia tarvitaan, sokeria, kahvia, ja jottain pullaa ja tuo jottain vähän parempaa. Voita ja vehnäjauhoja, et saahaa vehnästä omasta takkaa. – No mie lähen, mut saaks mie ottaa siun auton, sen paremman?

Saatha sie, mut muistakkii ajjaa varovast. No, jokos ne tulloovat tuppaa! Mihis ihmeeseen myö nää tämän sortin yllätysvieraat majottetaan, kelloha on vaikka mitä? Oisvat saaneet soittaa. – Ettäkö soittaa?! Eihän niillä meijän numeroo oo, höh, soittaa! Ja mitä sie oisit sanont? 

Kahoha vielä onko niitä montakii? – Jos mie en valehtele, niin sanon, että aika monta! Tuu ihe kahtomaan. Muutama lapskii.

Eikä! - On, on, kahoha, rapsuttelleevat Rekkuukii, se ku ossaa tervehtii kaikki tulijat. Höpsöhä se on, hyppii niin kovast ihan ku hää nyt kaikki tuntis! Oikee vahtikoira! Ja katoha  sie mihi kissat lens!

Nyt ku noita on tuon verran, niin meet sitte samalla Leksalle ja sanot, että antaahase ne lomamökkisä näitten käyttöön. Selität vähä. Neljä-viis aina yhteen ja eikös niitä neljä mökkii oo ja loput on sitte tänne yläkertaan. Meille. Kyllä se Leksa ne antaa. Sano, että maksetaan sitten joskus. Sehän valitti koko kesän, että kun ei oo kettään, ei tuu kettään, niin ol kurja kesä. No, nyt on! Ja hymyä huuleen kun ohi määt. Sano niille, että tervetuloa, niin oppiivatpahan ensimmäisen suomalaisen sanan! Tervetuloa.

Ollaan nyt vieraanvaraisia niin ku siellä Turkissa olivat, muistat sie, ku oltiin siellä lomilla, ottivat hoteisiinsa, pitivät niin hyvänä ja vaikka kuinka monta päivää. Tai muistat sie siellä Espanjassa, ku  eksyttiin. Niin pitivät hyvvää huolta ja peräkärryssäkös myö istuttiin, vaikka olihan niillä se Bemarikin. Naamakirja yhteyvet on vieläkii. Ja ei muuten ollu ruuvasta puute! Kokonainen sikahan siinä män. Nyt ei kyllä oo aikaa muistella kaikkee. Mäne, mäne jo. Uutisissa sanottiin, että hirmu pitkän matkan takkaa ovat! Pietään heitä niin hyvin ku osataan. – Joo mie ainakin yritän puhhuu englantii, vaik en kai mie sit kuiteskaan uskalla ku ei ne kuitekaa ymmärrä. Mut enköhän mie jonkun äpsin löyvä.

Ja jos näät issääs sano, et tulloo heti kottiin. Nyt hääkii saap näyttää sitä vieraanvaraisuutta ku siitä aina niin on puhunt! Sano, et viep molemmille saunoille puut ja laskoo veet. Eiköhän nämä immeiset tarvii kunnon löylyt, eihä se pelkkä ruoka ja sänky riitä. Eikös ne telkkarissa sano, että suomalainen sauna on mualiman paras. Kaikki murheet unohtuup ja tuntuu ihan uuvelta koko immeinen! Sit ku rojahtaa vielä tuonne viistoista asteisee vettee ni a vot! Mikä on ollessa.  Kysellään sitten vaikka elekielellä, että oliko hyvä?

Niiks sie luulet? Että järveen, no eivät varmaan mää ja hyttysetkii syö. Turha sitä on kysellä, hyvä ku saunaa männöövät. Mut katotaan, täähän männöö jännäks. Mut joo, joo, mie mään. Heippa!

Welcome!                                                                      

Orvokki (oma ottama) 2015

Tarinan kirjoitti: Seija Tarvajärvi 

Hei, eihän se nyt helppoa ole tänne tulla. Eikä varmaan myöskään majoittaa. Ottaa nyt yllätysvieraita vastaan! Mutta aina voi yrittää, tehdä parhaansa sillä sektorilla minkä taitaa parhaiten.

Itse olen maailman turuja kierrellessä huomannut, että ihmiset ovat todella vieraanvaraisia meitä suomalaisia kohtaan. Tietysti tämä turvapaikanhaku –asia on totaalisen erilaista matkustamista, mutta silti tai vieläkin suuremmalla syyllä, jos voimia on, niin kannattaa ihminen kohdata ihmisenä. Tee toiselle siten kuten toivoisit itsellesi tehtävän!

Yllä oleva tarina sinällään ei ole mahdoton. – Arvoitukseksi jäi kuinka monta heitä ihan tarkkaan lukien oli. Talo oli kuitenkin varakas eikä ruuasta ollut puutetta. Yläkerrassa pystyi hyvin asumaan muutama henkilö ja naapurin Leksakin sai lopulta lomamökeistään tulosta sekä sai talkootyönä teetettyä pari suurempaa hommaa pihapiirissä. Viikko tolkulla olikin pähkäillyt, että mitenkä saisi asiat kuntoon ennen talventuloa ja ihmeitten ihme porukat lähes päiväntasaajalta tekivät sen mistä Leksa oli haaveillut! Miehet puskivat töitä innoissaan eikä kielivaikeuksia ollut. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Sopeutumisia uuteen aikaan! Jokainen uusi päivä on myös uusi mahdollisuus meille kaikille!

Siunausta & voi hyvin, nyt ja aina! 

Tie - 15

Uskovana ja arjessa

- Oletko koskaan ajatellut uskoontuloa ja uskoa?, kysäisin rantalaiturilla auringon paahtamalta kaverilta, joka poltteli tupakkaa ja toisella kädellään siemaili keskikaljaansa. Ennen tuota kysymystäni olimme vaihtaneet pari sanaa ilmoista ja siitä mistä ollaan kotoisin. Hän puhui suomea mukavasti murtaen. Hän oli tallinnalainen ja nyt tätinsä luona vieraana Helsingissä. Heinäkuun helle porotti niskaan. Ne olivat niitä samoja rantoja, joita olin keväällä samoillut ja pohtinut elämää suurempia kysymyksiä.

- Kyllä minä olen, hän vastasi välittömästi.
- En minä niin tyhmä ole, etten olisi uskoa ajatellut. Viro on juuri vapautunut ja itsenäistynyt. Nyt saamme vapaasti uskoa. Se on hyvä asia, hän sanoi.

Hän tiesi mistä puhui. Olin iloinen vastauksesta, joka oli tullut kuin apteekinhyllyltä. Hän oli yksi ensimmäisistä, jonka kanssa uskonasioista keskustelin. Hän oli nähnyt myös sen, mitä valtiossa tapahtuu, kun usko kielletään, kun Raamattu kielletään, kun Jumalan sanan kertominen kielletään.
Näin se on; vasta menetettyään jotain todella arvokasta ja tärkeää, ymmärtää asian todellisen merkityksen.

kuva vastavalo fi

Moni toivoisi, että Suomi ei olisi niin kristillinen kuin se vielä nykyään on. Olen todennut, että on se helppoa arvostella Suomen kristillisyyttä ja toivoa toisenlaista, kun kuitenkin saa olla osallisena kristilliselle arvomaailmalle rakennetusta yhteiskunnasta. Eivätkö kaikki tiedä, että monet edesmenneet presidenttimme ovat hakeneet neuvoa Raamatusta ja Jumalalta, silloin kun olemme olleet mahdottomilta tuntuneiden tilanteiden edessä. Onko äitien polvirukoukset unohdettu?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pidetään kuitenkin kiinni kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Sitä samaa tuo virolainen nuori mieskin sanoi. Hän oli nähnyt mitä ateismi kansalle tekee. Jumalan voimaa ei voi ihmisen voima korvata. Rukoillaan edelleenkin Suomen kansalle Jumalan johdatusta ja kaikkivaltiaan siunausta. Yhteiskuntamme on edelleen kristillinen, vaikka monet haluaisivatkin nähdä sen toisenlaisena. Kristillisyys niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko yhteiskunnan arvomaailmana on parasta mitä ihminen voi osakseen saada. Tämä on se tie, jolla Suomi on. Se on kiitoksen aihe.

Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. - Johannes 14:6

Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta,
jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkaista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskaista syksyn synkän hetkistä.

Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Kiitos  sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paisteesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen.

Virsi 341 - August Ludvig Stormin kirjoittama v. 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Niinpä - kiitos. Kiitos uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kiitos mainoskampanjasta: Osta oma Piblia! Kiitos kaikista rukous- ja sananjulistustoiminnasta kaikissa muodoissaan, vaikka Ekku Peltomäen valoshowsta Agricolan kirkossa - Jumala puhuu tavalla ja toisella...Miten sinulle?

Ylistetty olkoon iankaikkinen Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki!

Tämä oli etsivän ihmisen tarina. Tämä oli löydetyn ihmisen tarina. Tämä oli ja on rakkaustarina. Todistukseni elävästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, jonka ymmärsin 3.6.1994 (tänään on 3.6.2014!) ja sain ottaa vastaan, joka muuttui eläväksi rakkaudeksi minun ja Jumalan välillä. Usko Jumalaan Pyhän Hengen virvoittamana muuttaa ihmisen elämää erilaiseksi. Miten se ilmenee ja on ilmennyt, siitä olen yrittänyt pari sanaa raapustaa. Toivon, että siitä on ollut jotain myös sinulle. Se sittenkin on totta! Usko pois!

Tule tälle tielle, jos se ei ole sinulle tuttu. Hän antaa monet uudet näköalat. Ethän voi olla niitä katsomatta - vai voitko?! Rukoile Pyhän Hengen voimaa arkeesi ja elämääsi. Hän kertoo sinulle Jeesuksesta. Tai ehkä se menee eri järjestyksessä. Jumala on rakastava Isä, jota ei kukaan voi kaavoihin laittaa, vaikka me ihmiset joskus yritämmekin. Lue Raamattua. Vaikka se jae illassa.

summer

Jumala sinua suuresti siunatkoon!

Tie -kirjoitelmani päättyy tähän. Mutta elämäntie jatkuu, monenkirjoinenhan se on ollut, vaan ehkä sieltä jotain kirjoitettavaakin vielä löytyy, vaikkapa Saarenmaan matka 1990-luvun loppupuolelta tai Valamon luostariin tutustuminen.

Jälleen on se odotettu aika vuodesta; kesä! Mitä se meille itsekullekin tuokaan; olkoon se juuri sellaista jota itsellesi ja läheisillesi toivot!

Hyvää kesää sinulle lukijani! - Voi hyvin!