Nälkä

Lukupöydälläni on elämänkerrallinen kirja kahdesta iranilaisesta naisesta, jotka levitettyään kristinuskoa Iranissa joutuivat vankilaan. Olen kirjan alussa. Pidätys on tapahtunut. Vuoronperään he kertovat varsin seikkaperäisesti mitä saivat kokea ja nähdä.

Alkuunsa he eivät saaneet mitään juotavaa. Ruokaa tarjottiin ämpärissä suurelle joukolle pidätettyjä naisia, mutta ei mitään ruokailuvälineitä, ei edes kauhaa. Heidän järkytyksensä oli niin suuri, että eivät ensimmäisinä päivinä pystyneet syömään ollenkaan. Kuvaus tapahtumista sijoittuu vuoteen 2009.  Kirjan nimi on Vankina Iranissa.

Viime sunnuntaina minulla oli kova nälkä.  Erilainen nälkä.  Jokin sisimmässäni kaipasi täyttymystä enemmän kuin aikoihin. Heti alkuunsa en sitä huomannut, mutta se kasvoi kasvamistaan niin kuin nyt nälkä yleensä. Parasta oli mennä seurakunnan tilaisuuteen. 

Metrokappeli Kontula Hki

Tiedossa oli lähetystyöhön liittyvä Jumalanpalvelus. Heti eteisestä ostin arvan. Lisäksi myynnissä oli kauniita kortteja ja pientä tavaraa, joista saatu tuotto käytetään mm. lähetystyöntekijöiden elinkustannusten kattamiseen. Joskus ajattelen niitä suuria summia, joita jatkuvasti televisiossa kuulen, kunpa ne jotenkin ohjautuisivat tälle pöydälle. 

Sain numeron 94. En voittanut, mutta pilke silmäkulmassa ajattelin numeron 94 merkitystä omassa elämässäni. Olin kuitenkin voittaja. Arvonta oli suoritettu jo ajat sitten. Pääpalkintohan sieltä tulla tupsahti. Monet puhuvat, että Jumalalla on huumorintajua ja sillä tavalla sen kyllä sillä hetkellä vähän ajattelin. Vuonna 94 elämäni muuttui hyvinkin erilaiseksi mitä se siihen asti oli ollut!

Pastorit puhuivat lähetyskentistä. Tuli terveisiä Ugandasta, jossa eläkkeellä oleva pastori Ilkka Salminen vaimonsa kanssa vielä jaksaa raataa ja tehdä Jumalan sanaa tunnetuksi hyvinkin haastavilla alueilla. Jimmy Huhtalan, uusi pastori, sydämellä taas on Turkki. Hän näytti valokuvia pakolaisleiristä. Turkissahan on mm. 1,7 milj. Syyrian pakolaista. Tuo pakolaisleiri oli valtaisa parakkikylä korkeine aitoineen. Lisäksi yksi ihana nuori rouva (anteeksi en muista nimeä) kertoi lähetystyöstä, jota voi tehdä vaikka yliopistoluennolla, jos aihe on kohdallaan. On se muuten kumma – eikös tämän Suomen pitäisi olla kristitty maa!

Lopuksi jos halusi, sai jäädä joko rukouspalveluun tai mennä syömään lähetyslounaalle. Itse lähdin suoraan kotiin, koska mies oli kutsunut tyttärensä perheineen lounaalle. Tiedossa oli riemukas iltapäivä. Ruoka oli hyvää. Mies on oikea mestarikokki, vaikka ei se sitä myönnäkään.

kuva ruokala net

Taidan mennä vielä Tuomasmessuun”, pohdin tiskivuoren keskellä.

 – Mee vaan, mies tuumasi. – Pitäisi saada laulaa. Oikein kunnolla!

...miau...hyvää!  

Joskus matkat sujuvat huippuvauhtia. Lähdin kotoa kiireellä klo 17.20, messu alkoi klo 18. Olin perillä jo hyvissä ajoin, vaikka matka on pitkä.

Messutarjotin oli runsas ja monipuolinen. Oli kaikkea kaikille. 

Heti alkuunsa kirkko täyttyi laulusta; Tarvitsen voimaasi oi Jumalani… tarvitsen voimaasi oi Jumalani… tuon uuden voitelun helluntain, tulkoonpa hiljaa tai myrskynlailla, tarvitsen voimaasi oi Jumalani. Tulkoonpa hiljaa tai myrskynlailla, tarvitsen voimaasi Jumalain.

Tuota laulua minäkin hyräilin vuosikymmeniä sitten kun en erityisestä uskosta tiennyt mitään, vaan suloinen laulu hyväili nälkäistä sisintäni.

Agricolan kirkko Tuomasmessu sivulta

Sitten nopealla poljennolla Pekka Simojoen laulu:

Turhaan ette tänne tulleet, suotta ette saapuneet, turhaan eivät tietä tallaa etsijänkään askeleet.

Turhaan ette tänne tulleet, yksin ette harhailleet. Monet ovat ennen meitä samaa tietä kulkeneet.

Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette taistelleet. Matkamme on vielä kesken. Isä hoitaa uupuneet.

Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette työtä tee. Jeesus kulkee keskellämme, lohduttaa ja rohkaisee.

Messun alkuosassa oli rukousta ja katumusta. Sen jälkeen pappi julisti synnit anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tulipa hyvä olla. Uskoin kaikki syntini anteeksi annetuiksi. Niitähän oli ja on!

Oli Raamatun sanaa ja saarna. Toisen Raamatun tekstin luki pieni tyttö. Suloista! 

Kolehtipuhe käsitteli lastenleirityötä Unkarissa. 

Hyvät laulut ja virret jatkuivat pitkin messua.

Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus  -virsi teki yhtä hyvää kuin ystävän halaus tai kaunis kesä päivä! 

Kevät, aurinko ja Jumalan rakkaus riemuitsivat tässä laulussa:

kuva Kolumbus

Niin kuin säteet auringon loistaa aamunkoittohon, poistaa varjot sekä öiset usvat maan.
Samoin armo Jumalan loistaa yöhön maailman. Uuden päivän sieluun tuo se tullessaan.

Niin kuin virta keväinen tulvii yli äyräiden, murtaa tieltä kaikki esteet voimallaan.
Samoin virta rakkauden tulvii luokse syntisen, poistaa tunnon tuskat, murheet kokonaan.

Niin kuin päivä säteillään poistaa roudan sekä jään, samoin rakkaus voi mielet lämmittää.
Pelon poistaa kokonaan, voiman tuo se tullessaan, sekä riidat, kiistat kaikki hiljentää.

Niin kuin sade lankeaa alas pellon multahan, saattaa orastamaan kylvösiemenen.
Samoin Henki Jumalan muuttaa sielun uskovan ja se kantaa sadon satakertaisen.

Halki vuosisatojen sama luonne rakkauden, ei se katoa, ei muutu milloinkaan.
Unhoittaa ei ketään voi, kaikille sen kutsu soi. Rakkaus Herran voittaa vihan aikanaan.

Tule rauhan Henki –laulua laulettiin ehtoollisen aikana.

Ja vielä; Liekkejä on monta, valo on yksi, Hän on Jeesus Kristus. Liekkejä on monta, valo on yksi. Hän yhdistää meidät.

Ihanaan virteen; Hyvyyden voimaan ihmeelliseen suojaan päättyi koko tunti neljäkymmentä minuuttia kestänyt messu. Lopuksi kirkossa kaikui aplodit! 

kuva pixmax

Kiitos Suomen kristillisyyden, sille tämä maa on rakennettu ja siitä se edelleen voimansa saa! Tätä hyvää voimme tavalla ja toisella jakaa myös rajojemme ulkopuolelle. Siitä kuulin monella tapaa yhden ainoan päivän aikana.

-      Jäikö sitä ruokaa, sitä hyvää keittoa? Kello oli jo 21. Söin taas! 

      Mielessä soi Hyvyyden voiman ihmeellisen suojan, olemme hiljaa kaikki kutsutut. Olipas kiva päivä! Nälkäpäivä! Kuin silloin ennen kun mikään ei oikein riittänyt. Sanannälkä ajoi tukkaputkella tilaisuudesta toiseen. Kaikki kävi, kunhan Kristuksesta vaan puhuttiin, vaan yritänkö nyt mahtailla. Sehän oli Paavali kun noin sanoi! Mutta joka tapauksessa, kaikki oli hyvää. Sitä kaikkea hyvää toivon myös sinulle hyvä lukija!

Palaillaan taas! Syödään hyvin ja herkutellaan! Ole siunattu nyt ja aina.