Arkea auringossa ja jotain suomalaista ...

Toppatakki ja talvivaatteet päällä otettiin aurinkoa naamalle. Välimeri loiskui kauniina kylmähkön tuulen tuiverruksessa. Suljetun kesäravintolan seinustalla oli kuitenkin kuumaa. Rantakadulla, Paseo Maritimolla oli paljon ihmisiä. Pitkin poikin Euroopasta tulleita. Suomessa on talvilomat, ja se näkyy kivasti talvisessa katukuvassa. Nuoret ja lapset riemuitsevat lämmöstä.

Paseo Maritimoa

Toiset kävelevät hellevaatteissa ja toiset lämpimämmin! Paikalliset, joihin mekin nyt tavallaan- tietyin osin kuulumme, pukeutuvat talvella lämpimästi. Eli juuri nyt, vaikka päivällä on n. +20 C! Itselläni päällä melkolailla yhtä paljon kuin Helsingissä. Se vaan on niin. Auringonrääteessä pitää vähentää ja sitten taas päälle-ja-pois.

Nyt Suomesta lähdöstä on kulunut yksi vuosi ja noin kolme kuukautta!

Yksi asia on omalla kohdallani vieläkin auki; käyttääkö Suomen puhelinnumeroa vai ottaako kiinteä espanjalainen? Niinpä, aikaa on kulunut ja edelleen olen hoitanut puhelut pre-paidilla! En olisi itsestäni uskonut. Hi-hii, joskus on vaikea tehdä päätöksiä. Jos jättää Suomen puhelinnumeron pois, se tuntuu ikään kuin lopulliselta. Enpä arvannut tunnesiteitäni suomalaiseen puhelinliittymään. Toisaalta nykyisin käytän enemmän somea kuin puhelinliittymää.

Kun asuin Amerikassa, yhteys kotimaahan pidettiin yllä kirjeillä. Äiti kirjoitti pitkiä kirjeitä arkisista asioista. Isää ei enää silloin ollut. Kirjeet olivat matkalla noin kolme viikkoa. Joku lähetti ruisleipääkin. Nyt voi ostaa puhelin- tai nettiaikaa - kuin ruisleipää - ja voi hoitaa tärkeät yhteydet siitä samantien. - Nyt on uudenlainen aika. Kaikki on toisin mitä yhteydenpitoon tulee. Eikä ruisleipää tarvitse lähettää kirjekuoressa, sillä kaupasta sitä saa ihan kuin S-marketista konsanaan.

Suomalaisia ruokakauppoja on useita. Sanottakoon tähän vielä rönsyilyn nimissä, että on myös suomalainen kirjakauppa ja kansalaisopistoa vastaava Sofia-opisto sekä merkittävä Suomela -niminen harrastusyksikkö, on tietysti suomalaisia kahviloita ja ravintoloita, asiainhoitajia, tuomareita ja kiinteistövälittäjiä, lääkäreitä, erikoislääkäreitä, hammaslääkäreitä, kampaajia, fysioterapeutteja, sairaanhoitajia, tulkkeja, kuljetusfirmoja, rakennusfirmoja. On suomalainen luterilainen seurakunta ja myös helluntaiseurakunta, puhumattakaan suomalaisesta ala- ja yläasteesta ja lukiosta. Sanomalehtiä unohtamatta. Erilaiset suomalaiset yhdistykset ovat perustaneet tänne omansa Martat, Leijonat, Kalevala-yhdistys jne. Ei tähän kaikki tullut, joku pähkäili, että vain hautaustoimisto puuttuu. 

Jos joku vieraita kieliä osaamaton haluaa tänne muuttaa, ei ole mitään vaikeuksia. Hyvin pärjää suomenkielellä ja kaikkia palveluja saa suomenkielellä. Suomalaiset ovat muistaakseni brittien ja ruotsalaisten jälkeen kolmanneksi suurin ulkomaalaisryhmä Fuengirolassa.

Kielitaito on karttunut vuodessa melkoisesti. Silti tuntuu, että vain pienen osan osaa. Espanjankielessä on niin valtavan laaja verbioppi. Vaan sana kerrallaan. Taivutus kerrallaan. Kuten paikalliset sanovat: poco a poco. Vähän kerrallaan.

Pomeranssi puu nyt kevättalven sadossaan 

Kiitos edellisen postauksen lukuennätyksestä (yli 1400) yleensä n 40-100. Asia on tärkeä ja sydäntä särkevä, siksi siitä halusin kirjoittaa. Toisaalta taas maailmassa on paljon epätasa-arvoa ja epäonnistumista, joskus niitä on ikävä seurata vierestä, joskus voi auttaa, joskus ei. Tänään on ilta ja pian taas aamu. Elämä kulkee omaa rataansa. Olkaamme silti kiitollisia monista asioista, joita meillä jokaisella on. Voi hyvin, hyvä lukijani, toivon sinulle kaikkea hyvää!