Ihanaan kesään tuli pikku katkos. Kylmä aamu ja kylmä päivä, heti se oli tuttua - niin ikävän tuttua värjöttelyä. + 25:stä alas +17 asteeseen, eihän se nyt tunnu mukavalta. Mutta jos olet turistina kaupungissa, olit sitten missäpäin maailmaa tahansa, eipä ole toimistoa minne voisit valittaa. Onpas teillä huonot ilmat!! No, ei. Oli pakko mennä lähimpään kahvilaan lämmittelemään. Aamupäivästä ei nyt vielä halunnut kotiinkaan parkkeerata, kun juuri oli viikonloppu ja matka takana. Siis kahville!
 |
| Cafe Engel / Helsingin Suurkirkko |
 |
| ...sai ottaa santsin jos halusi... |
Pohdittiin, että miten saataisiin päivästä paras mahdollinen irti. - Kahvista huolimatta vatsakin murahti, muistutti - eihän pelkkä tämä riitä. Missäs ne hyvät ruokapaikat täällä Helsingissä ovatkaan, tarkoitan lounaspaikat? No, löytyihän se. Se vanha taattu ja vakio. Edullinen ja aina hyvä. - Kumpikaan ei onneksi tällä kertaa sanonut, että eiks me koskaan keksitä muuta!
Pilvet eivät loitonneet. Niin suuntasimme Metsäntarinaan. Päivänäytökseen. Mies nukkui osan ajasta. Mikäpä siinä täydellä vatsalla. Sopivaa musiikkia lähes 1½ tuntia. Hyvät maisemat. Hyvin kuvattu. Mahtavaa yksityiskohtaista kuvausta suomalaisen metsän eläimistä. Vaan; käsikirjoitus köykäisenlainen. - Oli hyvä leffa, eiks ollutkin? - Oli, oli. - Joo, mutta et kuorsannut. Ihan hyvä niin!
Mukavaa loppuviikkoa!
Voi hyvin!
