KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 4

Kuressaari

Maanantaina kävimme bussilla Saarenmaan suurimmassa kaupungissa Kuressaaressa. Matkaa sinne oli 55 kilometriä ja bussilipun hinta oli alle neljä markkaa (alle euron). Edulliset hinnat sopivat meille!

Kuressaaressa oli paljon ihasteltavaa ja katsottavaa kuten torilla kauniit käsityöt, villatakit, pipot, sukat jne. Mutta linja-autossa tuli mieleen, että kun näin maalla ollaan, niin olisipa ihana saada syödä metsämansikoita. Niitä oikeita, vieläkö sitä muisti niiden maun? Lapsena niitä kerättiin joka kesä. Kumisaappaat jalkaan ja muki käteen. Ja tarkkaa oli kuka sai minkäkin ojanpientareen. Jo pitkältä matkaa huudeltiin, että mie otan tuon ja tää on miun. Parhaat apajat olivat kuitenkin aholla olevien kivakasojen ympäristössä. Varo, että käärme ei pure, joku huuti pihalta. Joo, joo ja uudelleen joo, joo! Sitähän se lapsuus oli yhtä joo-joota! - Mutta täällä niitä oli, Kuressaaren torilla myytiin metsämansikoita ja kylläpä olivatkin hyviä! Super-hyviä!

Kuressaaren keskustaa kuva
Vehkalahden veneseura fi

Mielenkiintoinen paikka oli myös Piispanlinna. Oikea valtakunta, jossa 500 vuotta sitten eri piispat olivat hallinneet ja vallinneet. Sen paikan valtaisaa historiaa en osaa tässä selvittää, mutta sopivan mielenkiintoinen katsaus se menneeseen oli. Eräässä salissa saimme kuulla ihanaa piano- ja viulumusiikkia. Kaksi vanhempaa naishenkilöä soitti. Se musiikki oli taivaallisen kaunista. Suljin silmät ja olin onnellinen. Hetki oli kuin suuri lahja sisimmälle.

Jätimme noille naisille eestinkielisen lyhyen lappusen siitä, mitä Jumala henkilökohtaisesti voi tehdä itse kullekin, mutta saattoivatpahan he sen jo tietää, ja tietysti annettiin vähän rahaa. Herra heitä siunatkoon ja heidän perheitään.

Piispanlinna kuva Pohjolanmatka

Oli siinä linnassa kahvilaksikin kutsuttu paikka, mutta se ei ollut kutsuvan oloinen. Viinapullot seinillä varmistivat päätöksen, että ainakaan tällä kertaa ei sinne mentäisi. Mutta hienolla paikalla se oli. Näkymät olivat korkealta kauas, mutta maisemat jäivät näkemättä. Sisimmässä soi edelleen kaunis musiikki. Elämä on valintoja. Olethan huomannut? Tyhmä kysymys, anteeksi.

Lepäilyä mutta paluumatka jo mielessä

Tiistaina vain lepäilimme, sillä eräs suunnitelma estyi täysin. Tarkoitus olisi ollut tutustua Koguvan 1500-luvulla rakennettuun kylään, jossa asumukset ovat kuten 1500-luvulla ja siellä asutaan edelleen. Se kuulosti valtavan mielenkiintoiselta, mutta ei nyt sitten kuitenkaan tällä kertaa. Miksi esteet tulivat? Ei päästy, sotkuja, epäselvyyttä asioissa. Mutta lepäiltiin, no problem. 

Vielä viimeisenä iltana tutustuimme hämeenlinnalaiseen uskonsisareen, joka oli tullut pariksi kuukaudeksi talkootöihin. Heti tavattuamme olimme kuin sisarukset ja meillä oli paljon puhuttavaa. 

Hän kertoi ihmeellisistä todistuksista Herran käytössä olosta. Kun hän sitten puolestaan kysyi, että miten me olimme siihen paikkaan löytäneet, en oikein tiennyt mitä sanoa lyhyesti. Sanoako, että kadulla vaan sain osoitteen vai lintuko kertoi, mutta ainakin se oli rukousvastaus. Kerroin kaikki tapahtumien kulusta, tietysti! Me naiset osataan puhua ja tarkkaan. Hih! 

Samalla hetkellä aivan yhtäkkiä silmiemme eteen, siihen meren yläpuolelle lensi lintuparvi, valtaisia parvi, ehkä noin 200 yksilöä ja viistosti toisesta suunnasta tuli toinen pienempi parvi. Ja ne parvet lensivät lomittain kääntyen siinä silmiemme edessä kuin suuremmaksi parveksi! Uusi ystäväni sanoi, että katso Jumala näyttää, että kun Hän antoi sinulle viestin yhden linnun kautta, katso nyt mitä Jumalalla on antaa! Hänellä on todella paljon enemmän. - Ihmeellisen kaunis hetki se oli. Luonto on Jumalan yhtä ihmettä. Kunpa sen huomaisimme. - Miten suloisesti ne lentivätkään! Hei, hei - kiitos esityksestä! 

Lähtöaamu

Lähtöaamuna rukoilimme vielä paluumatkan puolesta ja muutenkin. Ihan naurattaa ja hymyilyttää se rukous. Ystävä selitti Jumalalle, että näytä Seijalle ja hänen ystävälleen vielä paluumatkallakin, että kun tämä matka Jumala on sinusta, niin vielä paluumatkallakin tämä asia tulisi selväksi. Johdata sellaisia ihmisiä heidän tielleen, joille he voivat kertoa Sinusta Herra. Ja jos ihan rehellinen olen, niin ajattelin, että en kyllä enää oikein jaksaisi ja ajatukset alkoivat kulkea ihan omia teitään. Taisi hengellisyys olla reissuunlähtemisen tieltä tipotiessään! No, rukoukset lähtivät Isän luo. Kaikki oli napakymppinä valmiina, vaan emme me sitä tienneet. Emme tietystikään. 

Paluu Suomeen

Hei, hei majapaikka! Vai sanoinko ihan kunnolla näkemiin ollenkaan. Voi hyvänen aika, enhän tainnut sanoa kun siinä tunnin päivät sitä lähtöä jo tehtiin. No, mutta joka tapauksessa nyt vedettiin jo matkalaukkuja keskustaan. Hiekkatie rahisi pyörien alla. Vettä satoi hiljalleen. Keskustassa piti vielä vaihtaaa Eestin rahaa ja Suomen rahaakin jäi jäljelle. Satanen varattiin laivamatkaa varten, sen pitäisi riittää. Pankkiin matkalaukun kanssa mennessä kaksi orissaarelaista vanhempaa miestä naureskeli makeasti, että noinko paljon sitä rahaa pankkiin! Voi miten olikin sopivaa tilannehuumoria, uudelleen ja uudelleen sitä siinä naureskelivat. Nauru tarttui ja kyllähän se meitäkin nauratti, osasivat miehet niin mukavasti jutella. Harvoinpa sitä painavan matkalaukun kanssa pankkiin raahautuu pari rappuakin oli hidasteena.

...jatkuu...seuraavassa blogikirjoituksessa - osa 5