Palmusunnuntaina

Kirkko oli lähes täysi. Ei ollut tarkoitus tulla, mutta silti sitä huomasi istuvansa keskellä iloitsevaa väkeä. Jeesus tulisi pian! Seurakunta iloitsi. Palmunoksat olivat konkreettisena merkkinä samasta kertomuksesta, joka on myös Raamatussa.

White Plains luterilainen
kirkko

Pappi kertoi muitakin ilouutisia kuten sen, että eräs vanha rouva oli parantunut sairaudestaan ja päässyt pois sairaalasta. Kiitos esirukousten, sanoi, rouva voi hyvin. Mielessä kävi; ajatella, että ihmisten terveysasioista ilmoitellaan näin sunnuntain Jumalanpalveluksessa. Oli laulua, rukousta ja puhetta. Kaikesta tuli hyvä mieli, vaikka osa jäi pimentoon. Kielitaito ei ollut vielä kohdallaan. Ei varsinkaan se Raamatun sanasto.

Lopuksi papit kättelivät ovella. Ei päässyt livahtamaan ohitse. Mieli olisi tehnyt. Kyselivät, että mistäs kaukaa sitä oltiin. Leveä hymy todisti, että Suomen olemassaolo oli selvää. Itselle taas amerikkalainen kirkonmeno oli kokemus, joka ei heti unohtunut. Tervetuloa uudelleen huikkailivat. Ei se ihan mahdotonta olisi. Saattaisipa sitä joskus tullakin. Ehkä-joskus, joskus-ehkä, sillä New York oli mahtava paikka. Oli palmusunnuntai.

Bourbon Street catholic church

En mennyt kirkkoon sisälle, mutta jäin katselemaan tapahtumaa. Kulkue johti kirkkoon. Kulkueessa oli vain tummatukkaisia pikku poikia. Kaikilla oli valkoiset kaapumaiset puvut ja palmunoksat merkkinä Jeesuksen saapumisesta. Jäin istumaan kirkon edessä olevalle penkille. Selän takana kirkonovet olivat avoinna. Jäin Bourbon Streetille. Oli lämmin kevätpäivä. Musta mies soitti saksofonia ja jammaili itsekseen. New Orleansin vanha kaupunki näytti paremmat puolensa. Oli palmusunnuntai. Edellisiltana, luulen niin, vierelläni käveli enkeli. Ainakin enkelinsydäminen varoitti, ettei alueella pitäisi kulkea yksin ja eikä varsinkaan juovuksissa.

Kävin eilen kirkossa. Lapset saivat oman ohjelmanumeron, kaksikin. Sallikaa lasten tulla minun tyköni, Jeesus sanoi. Meistä aikuisista tuli sivusta katsojia. Oli upeaa ja erikoista. Se oli sitä perhemessua. Palmunoksina olivat saniaisen lehdet ja vihertävät koivunoksat.

Herttoniemen kirkko
kuva srk:n sivuilta

Pappi heitti villatakkinsa sekä torkkupeitteitä kirkonlattialle, ja pyysi lapsia kävelemään niiden päällä. Jeesusta odotettiin kirkkoon. Hän tuli sinne niiden sydämissä, joiden elämän Pyhä Henki oli saanut valloittaa. Heitä oli yllättävän paljon. Toivoin naispapin kuuluvan siihen joukkoon. Pyhä Henki juhli kirkossa. Se näkyi ihmisten kasvoilta, vai oliko se sittenkin ne lastenesitykset, jotka antoivat kirkkaamman katseen lupauksen paremmasta, ilon ja onnen.

Kirkkokahveille en jäänyt. Jeesus lähti kanssani ja - jäi kahville. Usko näytti vahvistuvan. Ainakin ihmiset olivat ystävällisempiä. En nähnyt aasia, mutta eteisen naulakolla istui laitapuolenkulkija. Hyvä kun siinä oli, ettei kaikki olisi ollut liian kaunista ja hyvin harjoiteltua. Helppoa. Jotenkin vaan, hyvä kun oli. Odotteli kahville pääsyä. Kävelin Karhutien kautta kotiin. Pakkanen nipisteli sormenpäitä. Nyt saatoin aavistaa mistä kaikesta joskus aikoinaan olikaan ollut kysymys. Ei siitä minne Jeesus oli matkalla, vaan siitä minne itse olin matkalla. Oli palmusunnuntai.

kuva uskotoivorakkaus
sivulta

Mietin joskus miten erilaisimmilla tavoilla nämä asiat puhuttelevatkaan. Ei niitä voi ohittaa - Jeesus, aasi, hoosianna ...vuosisatojen ajan seurakunnasta toiseen, kirkosta toiseen ...Jumalalla ei tunnu olevan kiire Hän vetää ihmistä vuosikymmentenkin ajan, ihminen luulee - muuten vaan - käväisen, tutustun ...mutta eräänä päivänä saakin todeta ...Hän todella elää edelleen...tänäänkin!

Hyvää pääsiäistä sinulle hyvä lukija missäpäin kulkenetkin tätä elämänpolkua! Hyvää uutta kevättä & siunausta elämääsi nyt ja aina!