Oljenkorsi

Pyhäkoulunopettaja opetti Isä Meidän -rukouksen.

Rukousta, sanoja tavan vuoksi, mutta ei - ne ovat voimasanoja.

Elävää rukousta. Elävää sanaa.

Kiitos opetuksesta, Elsa!

Sinä autoit, vaikka uskoa emme ymmärtäneet.

En ymmärtänyt. Pieni valo ehkä pilkotti mielennurkkaan, joskus ihmettelin.

Mutta pääasiassa pelkäsin.

Eihän minusta vaan uskovaa tulisi? Eihän

Ja nyt kaikki on toisin!

Kiitos, kiitos, että tuli! Miksi juuri minä?!

Ehkä joku toinen olisi tarvinnut enemmän?

Kiitos Isä – sydän iloitsee!

Kaikki tarvitsevat!

Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi,

tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi

myös maan päällä niin kuin taivaassa!

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme,

ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet. 

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti amen.

Tulikohan siinä kaikki säkeet? Kai ne tuli. Hyvä.

Pienet rukoukset ja suuremmatkin kuullaan siellä jossain Taivaan keskuksessa. Taivaassa. Maljat täyttyvät rukouksista. Kaikki kuullaan. Lieneekö siellä sinunkin?

Kiitos Isä Taivaan.

Ja niinhän me ihmiset rukoillaan ja kiitetään.

Sellainen sydän meillä ihmisillä on, vaikka tilastot näyttäisivät mitä,

että Suomen kansa ei muka uskoisi Jumalaan. Kyllä se uskoo!

Paljon se uskoo, vaikka toista joku saattaa väittää.

Etteivät kaverit hylkäisi. Ettei maine menisi. Etteivät tavat muuttuisi.

Mutta hiljaa siellä jossain kun kukaan ei kuule eikä näe,

sydämestä lähteekin rukous.

Olisi vähän asiaa. Kaikki konstit on nyt käytetty. Olet kuulemma se viimeinen oljenkorsi, johon saa tarttua. Kaverille on kilautettu. Väärät vaihtoehdot on kokeiltu ja pudotettu pois. Mutta vielä on tämä yksi oljenkorsi. Nyt minä tartun. Haluaisin ottaa oikein kunnolla kiinni. Vaan onko se edes mahdollista?

proagria fi kuva

Kun et vaan niittäisi vielä, vaikka puoleesi käännynkin.  Semmoinen tämä usko minun silmissäni on ollut, ei tätä oikein uskalla ajatellakaan, kun ne uskovat vaan taivaasta ja tuonpuoleisesta puhuvat! Tarkoitan kaikesta näkymättömistä asioista ja kuolemasta. Vaan minulla olisi sitä ihan tavallista asiaa. Niin olen ymmärtänyt, että tätä arkeakin Sinä hallitset. Anteeksi vaan, taivaalliset täällä maan päällä tuntuvat niin mahdottomilta, mutta arjenasiaa minulla on.

Auta Sinä Taivaitten Jumala, Jeesus Kristus Herra, auta Sinä minua. En edes ymmärrä kaikkia näitä monia nimiä mitä Sinulla on, mutta omasta puolestani hyväksyn ne kaikki. Nyt minä kiitän, kiitos että autat. Niin minä nyt uskon, jotenkin vaan tämä epäuskoni ja ymmärtämättömyyteni muuttui uskoksi kun Sinulle olen puhunut kuin parhaalle tutulle. Vieläkin sanon kiitos, kiitos ja nyt käyn kiitollisella mielellä nukkumaan.

Niin muuten nukutkos Sinä, et varmaankaan, mutta aamulla nähdään tai siis puhun taas Sinulle. Ja mitenkös se on, että puhutkos Sinä minulle? Miten se on mahdollista, voisitkos Sinä minulle puhua? Vaikkapa unessa, saanko ehdottaa?

Olihan se sekin uni Sinulta, vai oliko, kun näin unta, että koiramme meni maton alle liiteriin nukkumaan kissamme viereen. Kissa oli jo vuosia aiemmin kuollut. Aamulla ihmettelin, että mites se koira nyt sen kissan viereen meni ja kissakin oli elävä - siinä unessa. Ja sitten soittaa äiti, että koira on kuollut. Voi, voi - tarvitsin kai vahvistusta etukäteen. Että eikös ne tuommoisetkin unet ole Sinulta Taivaan Isä? 

Vielä taidan kaivaa sen ikivanhan Raamatun jostain ja katson sen merkinnän sieltä minkä rippikoulussa tein. Luen pari jaetta yleissivistyksen vuoksi vaikkapa siitä, että mitä siellä puhutaan tästä ihmisen elämästä yleensä. Mutta sitten toivon, että nukahdan hyvin. Kiitos kaikesta hyvästä, jota elämä on minulle suonut.

Hyvää yötä Jumala, puhun taas pian. Taidan mainita asiasta muillekin, että Sinulle voi puhua. Ihmeellistä. Terveisin mie.

KESÄLOMA SAARENMAALLA - osa 1

Tein ikimuistoisen Saarenmaan matkan kesällä 1998. Keskeisintä tälle matkakertomukselle on se, että koin konkreettisena Jumalan johdatuksen. Aika ajoin asiat sujuivat varsin hauskastikin. Iloa ja ihmetystä riitti jo matkan suunnitteluvaiheessa - siitä kirjoitan.

Tekstin mukana kuljetan Psalmia 121. Ja hyvä lukija pieni varoituksen sana tähän alkuun, jos olet herkkähipiäinen ylihengellisyydelle, tätä ei kannata lukea. Mutta jos olet semi-sellainen, saatat saada tekstistä vinkkiä siihen miten joissain tilanteissa voi toimia. Ja te, jotka jo olette päässeet ruisleivän makuun, te varmaankin tulette hihittelemään ja kiittelemään, että noinhan se menee. Tuo on sitä intoa ja iloa, sitä jota saadaan Taivaalliselta Isältämme. Ilo ja into korvaa astian maun, kaikki kun aina ei ole Herrasta, vaan ei se mitään, jääköön ne kohdat itse kunkin pähkäiltäviksi. Tähän tapaan matkani paperille raapustin ja tässä on sinulle. Ole hyvä.

Hyvää lukumatkaa - Saarenmaalle! toivoo kirjoittaja Seija Tarvajärvi ja tämä on blogissani Tästä on hyvä jatkaa!

kuva iltalehti fi

Orissaaren matka kesällä 1998 

Minulle tulee apu Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan - Psalmi 121:2

Saavuin juuri Eestistä. Tarkemmin Orissaaresta, joka sijaitsee Saarenmaan 40.000 asukkaan saarella. Paikka oli hyvin rauhallinen ja luonnonkaunis. Joku sanoi, että Orissaaressa olisi 2000 asukasta, mutta paikan keskustaa ei välttämättä heti huomannut, jos ei varmasti tiennyt missä piti jäädä bussista pois. Pian sai huomata, että paikkakunnalta löytyi kaikki tarvittava - iso valintamyymälä, täysin uusi posti, poliisi ja linja-autojen pysähdyspaikka (ei linja-autoasema, mutta sen tyylinen). Kolme pientä ja romanttisennäköistä kioskia, joista sai melkein mitä vain jokapäiväiseen tarpeeseen niin elintarvikkeita kuin kenkiäkin. Oli yksi ravintola, urheilukenttä, kolmen pankin konttorit ja valokuvausliike, kulttuuritoimentoimisto ja kouluja sekä sairaala. Turisteja palveli info-piste ja matkamuistomyymälä - niin ja kolme arkkitehtuurisesti jykevää hallintorakennusta neuvostoajalta.

Maisemassa ei näkynyt kirkkoa, mutta seurakuntia oli ilmeisesti useita. Suomestakin oli ystävyysseurakuntia, jotka olivat auttaneet paikallisia ihmisiä niin rakennushankkeissa kuin arjessa muutenkin.

Orissaari sijaitsee merenrannassa saaren kaakkoisosassa. Keskustan kohdalta päätietä reunustivat isot lehtipuut. Kaikki ympärillä huokui kesäisen luonnon läsnäoloa ja voimaa - sitä eloa runsaimmillaan. Ja naakkoja oli kaikkialla, naakkoja ilmassa, naakkoja ruohikolla. Iltaisin ne majoittuivat isojen talojen katoille tai kattojen harjoihin ja holveihin. Se oli elokuvista tuttu näky. Ne kuuluvat yhteen.

Kiitos Herralle alusta loppuun tästä ihmeellisestä matkasta, ihmeellisestä johdatuksesta kesäloman viettoon! Nyt olen taas kokenut sen miten Herra avaa tiet ja antaa. Hän kaikessa haluaa osoittaa, että Hän välittää asioistani. Ikään kuin sanoisi: Niin rakas lapsi, sinä olet rukoillut ja näin minä tämän sinulle järjestin. Itse asiassa kun tiedän paremmin sinun toiveesi ja tarpeesi kuin sinä itse, niin tiesin, että tästä kaikesta ilahtuisit ja riemuitsisit. Niin Hän asian Raamatussa lupaa ja sen voin siten omakseni ottaa.

Psalmi 37:3-4 Turvaa Herraan ja tee sitä mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta silloin sinulla on ilo Herrassa ja Hän antaa sinulle mitä sydämesi kaipaa.

Miksi juuri Eestiin? 

Suinpäin lomalle lähtö ilman erityistä rukousta loman puolesta ei tullut kysymykseenkään. Mutta myönnän, että olisinko minä nyt niin vahva ollut, että aivan täysin olisin malttanut olla suunnittelematta ja järjestelemättä, enpä tietystikään. Suunnittelin kotiseudulle menoa. Siellä lähellä olisi Parikkalan Oronmylly, voisi käydä kristillisillä juhlilla, jos kohdilleen sattuisi. Pohdin myös Kuopion lähellä järjestettävään rukouskonferenssiin menoa, mutta tuntui, että sille matkalle tulisi hintaa etelänmatkan verran. Niin siitä liukuivat ajatukset jo muille maille. Entä Ruotsi? Hyvä ystävä kutsui oikein sydämensä pohjasta ja siskokin mainitsi, että saatha sie tänne tulla!

kuva vastavalo fi

Niinpä niin - minne mennä? Oliko vähän paineita? Lomako vaati jotain? Ei nyt sentään. Mutta toivoin rauhaa. Voisihan sitä olla kotonakin. Voisi lukea kaikki rästikirjat pois. Mikä sen kiehtovampaa kuin elää Luojan kellon, auringon mukaan, lukea ja miettiä lukemaansa. Satoi tai paistoi. Olihan se Saarenmaakin mielessä käynyt jo monena vuotena, mutta pelkkä ajatus sinne lähdöstä tuntui kaukaiselta kun ei ollut mitään yhteyksiä eikä tietoa mistään.

Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Psalmista 121.

Asiat lähtivät kirkastumaan!

Siis sinä päivänä, jolloin alkoi tapahtua tai että tiesin, että menen Viroon, söin lounasta Martta-yhdistyksen ravintolassa kuten monena muunakin päivänä. Pidän tärkeänä tuota lounastapaamista, jonka yllättäin osakeni sain. Sen aikana sanoin ääneen mitä sydämeni halusi. Toisinaan koen, että asian ääneen sanominen toiselle on tärkeää. Tarkoitan, että sitten asia kirkastuu myös itselle, siinä toiselle asiaa kertoessa. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. (Toivon, että aina voisin sanoa ääneen myös sen että Jeesus Kristus on minun Herrani ja Lunastajani. Ja niinhän se menee, kun Jumala on puolellamme kuka voisi olla meitä vastaan! Room. 8:28-39 - Anteeksi rönsyily.) Mutta nyt takaisin Martta-ravintolaan.

Olkapäähäni koputti yksi naisihminen, joka oli pappina, kesäpappina Vanhankirkon seurakunnassa. Olin käynyt tuossa Helsingin keskustan kirkossa 3.6. klo 8.15 aamulla ehtoollisella, koska juuri 3.6. neljä vuotta sitten sain tulla uskoon. Hän oli toinen ehtoollisen jakajista, joka on tuttavan kautta tuttu.

Niin hän tervehti ja tuli vielä pöytääni istumaan, vaikka oli jo syönyt. Juteltiin. Nyt halusin mainita erikseen, että tuo 3.6. oli minulle erityisen tärkeä päivä. Siis ihana! Kiitos Taivaan Isälle. Kun hän kysyi mitä teen lomalla, siinä niitä vaihtoehtoja sitten ääneen pähkäilin, mutta loppuun lisäsin, että uskon, että kun rukoilen, Herra ilmoittaa minulle miten sen loman tulee sitten mennä! Se oli mitä sydämeni kaipasi. Kuulijani nyökytteli päätään ja oli iloinen kasvoiltaan. Oli ilo jutella ja ruokatuntikin taisi venähtää ylipitkäksi. Konttorille takaisin kävellessä mietin, että mitenköhän Herra minulle sen ilmoittaa, mutta koska tiedän, että Hän kuulee ja ilmoittaa asioita niin en sitä sen enempää pohtinut. Herra puhuu meille monella tapaa. Oletko huomannut? Mutta ei siitä tässä enempää kuin, että Raamatun luku on kaiken a ja o - ehkä joskus toiste enemmän. Nyt matkaillaan.

Loppupäivä ruokatunnin jälkeen oli ihan tavallinen. Mutta muistan tarkkaan miten vielä työpäivän päätyttyä ikään kuin pitkitin lähtöä ja soitin yhden puhelun. Herran ajoitusta, että aikataulut sopivat 100%! Kuka tietää, mutta kerronpa edelleen. - No, puhelun jälkeen lähdin. Ajatuksena oli mennä Rikhardinkadun kirjastoon. Se on oikea hengähdys- ja levähdyspaikka kiireisen kaupungin keskellä.

....jatkuu...osa 2 on seuraava blogikirjoitus, siihen asti: Voi hyvin!

Tie - 13

Tässä rukous, jonka voima on äärettömän arvokas luettavaksi Taivaalliselle Isällemme:

Isä meidän -rukous

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme/velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti, aamen.

Rukousvastaukset

Jumalan armo on suuri. Hän siunaa meitä myös rukousvastausten kautta. Enää ei minunkaan tarvitse huokailla Jumalalle, että täällä odotellaan vastauksia. Nyt elävän uskon kautta olen saanut paljon rukousvastauksia. Alussa rukoilin ihan kaiken puolesta. Jotkut viisaat sanovat, että siitä voi tulla vääräntyylinen Jumalasuhde. Sitä saattaa erehtyä luulemaan, että Jumala on kuin toivomuskaivo, jonne heitellään kolikkoja, suopeita vastauksia odotellessa. Mutta "lapselle" on kaikki sallittua.

Alkuun rukoilin jopa mäntysuovan riittämistä pestessäni mattoja, kun en viitsinyt lähteä kauppaan ostamaan lisää. Mutta ihme kyllä, työskentelytapani muuttui heti rukouksen jälkeen ja mäntysuopa riitti ja sitä jäi jäljellekin! Halleluja kiitos Jumalan, mutta onneksi tiesin, että eihän sitä ihan kaikesta tarvinnut todistaa. Ja eivät sitä kaikki oikein kestäneetkään.


Tätini sanoi, että ei kai kaikki voi olla aina Jumalasta ja Jumalan tuolla tavalla koko ajan. Joku saattaa arvata mitä vastasin. - Kyllä on, ihan kaikki on Jumalan! Mutta täti kesti, onneksi ei heittänyt ulos. Sanoi uskovansa omalla tavallaan kaikkeen mitä kirkossa puhutaan. Se lienee se tyypillinen, hiljainen tapa uskoa. Kesti hän poikansa alkoholinkin käytön vaikka koville otti. Kerrankin poika oli kadoksissa, sanoin, että nyt rukoillaan. Auta Jeesus tätä poikaa missä tahansa hän viinapäissään saattaakin olla. Lähetä joku tuomaan hänet kotiin äidin luo. Auta Isä Jeesuksen nimessä. Puhelimessa puhuttiin tätä surua taas kerrankin. En heti seuraavana päivänä saanut kuulla, mutta myöhemmin täti kertoi, että yöllä oli joku tuonut rappuun ja sieltä äiti hänet haki. Itki, että vanhoilla päivillään piti vielä kaikkea nähdä. Mutta kun tuon serkkuni tapasin, hän näytti kaulassaan isoa kultaista ristiä. Kyllä minäkin uskon, sanoi. Olin tyytyväinen, vaikka se viina minua inhottikin. Muutaman vuoden kuluttua molemmat kuolivat vuoden sisällä, ensin äiti ja sitten poika. Taivaassa toivottavasti tavataan. Siellä ei enää ole itkua eikä alkoholin tuomaa murhetta.

Lisää rukousvastauksia

Erään kerran käsiini tuli erittäin paha ihottuma. Eipä käsiä tule juuri ajatelleeksi arjessa askareita tehdessä, mutta kun ne ovat kauttaaltaan ihottuman peitossa niin jo tekee mieli peitellä ja vedellä hihoja pitemmiksi. Päivä päivältä tilanne vain paheni. Onneksi minulla oli oikein hyvää rasvaa, joka toi helpotusta. En halunnut mennä erikoislääkäriin, koska se silloiseen elämäntilanteeseeni oli liian kallista. Iho kovettui ja kuivui. Kutina kiusasi.

Eräänä iltana nukkumaan käydessäni otin nk. peukalopaikan Raamatusta. Se oli Luukas 6:10 siinä mies, jolla oli kuivettunut käsi. Jeesus sanoi miehelle: Ojenna kätesi. Mies ojensi ja käsi tuli terveeksi. - Samaan aikaan kun luin tuota tekstiä Raamatusta ojensin minäkin käteni. Olin jo sängyssä ja sieltä peittojen välistä kurotin kättäni. Ja samalla hetkellä mieleeni ikään kuin laskeutui tieto, siitä mikä aiheutti tuon ihottuman. Se oli se ihorasva! Ja olin 100 % varma asiasta. Heitin rasvan pois ja lähes hypin tasajalkaa niin onnellinen olin. Molemmat käteni paranivat nopeasti. Näin sain todeta, että Jumalan Sana on elävää ja parantavaa yliluonnollisella tavalla kun sitä lukee.

Kerran olin lähdössä ulkomaille. Rukoilin lentokentällä, että Herra lähetä joku tuttu, että olisi rattoisampaa matkustaa. Ei ollut ketään kentällä, eikä tullut ketään vastaan kävellessäni ympäri kenttää. Mutta koneessa eräs henkilö, jota en itse muistanut heti, istui vieressäni. Olipa mukava tavata ja matka sujui nopean rattoisasti.

Tärkein rukousaiheeni on kuitenkin se, että moni saisi pelastua, että Jumala antaisi uuden ymmärryksen ja halun uskoa. Uskohan on lahjaa alusta loppuun. Jeesus rakastaa meitä kaikkia ihmisiä. Ja ei yleisluontoisesti vaan henkilökohtaisesti. Hänen rakkautensa ulottuu siihen, että Hän osoittaa yksityiskohtia myöten miten Hän sinut tuntee, jos vaan annat luvan.

Uskoa ja rukousta ei voi järkeistää. Pyhällä Hengellä on ylimaallinen kyky toteuttaa juuri niitä asioita, joiden kautta asiamme asettuu oikeaan suhteeseen suhteessa Jumalaan ja omaan itseemme sekä koko maailmankaikkeuteen. Raamattu sanoo, rukoilkaa ja pyytäkää, anokaa ja huutakaa, niin saatte avun.

Johannes 16:24 Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää niin te saatte ja teidän ilonne on täydellinen.

Toivon, että myös sinun elämässäsi olisi halu rukoilla. Jeremia 29: 11-14 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne.

"...ja minä käännän teidän kohtalonne." Astrologia tai joku muu yhteys tai ihminen voi olla sitonut sinut luulemaan itsestäsi mitä vain, joskus jopa vääriä asioita, mutta Raamatussa Herra lupaa kääntää elämänsuunnan, jos tarvetta, aivan uudeksi. Ei kannata uskoa eri uskomusoppeihin vaan siihen mitä sinun Luojasi asioista ilmoittaa! Hän huomioi sen, käännytkö Hänen puoleensa ja jos niin Hän alkaa vaikuttaa elämässäsi. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, kyllä Hän katsoo meidän asioitamme juuri oikein vaikka vastalauseemme Häntä kohtaan olisi jyrkkä ei. Jostain merkillisestä syystä Hän on ajatellut asiat näin. Kyllä minuakin monet kerrat kiukutti, että jos näin hyvää oli tiedossa, miksi minun piti muutamat typerät elämänräpiköinnit läpi käydä. No, luulen, että vastauksen saa sitten ajallaan taivaassa. Jos se sitten enää kiinnostaa...!

Joku on sanonut, että rukous on kuin käsi, joka liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa koko maailmaa.

Aamurukous   (kirjoitin tämän 15 vuotta sitten)

Pyhä Henki johdata minua myös tänään,
jos en jotain asiaa itse huomaa - osoita,
jos olen tekemässä jotain väärää - estä!
Kiitos, että tänäänkin saan olla uskossa.
Älä anna perustuksieni murtua, yritän parhaani,
vaikka se aina ei siltä näytä!
Kiitos Herra tästä päivästä!

Sinun rukouksesi:
___________________________________________________________________________
___________________________________________________________________________

Aamen!

...jatkuu....ensi kerralla kerron enkeli-ilmestyksestä vuosia sitten..til then...voi hyvin!

Hyvää viikonloppua!

Siunausta elämääsi nyt ja aina!   p.s. rukoile se kannattaa aina!

Tie - 10

Rakkaussuhde

Ajatukset ihmisten välisestä rakkaudesta ja lähimmäisistä välittämisestä selkiytyivät. Aloin nähdä jatkuvasti asioita, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt tiedän miksi elän!

kuva kodinkuvalahti

Elämä ei ole sattumaa. Elämä on lahjaa! Rakkaus on lahjaa!

Kaikki ihmiset ovat tärkeitä Jumalalle! Sen asian kirjoitin lapulle puhelimen viereen. Nekin, jotka eivät halua uskoa. Kunpa hekin sen joku päivä ymmärtäisivät, että Jumalan rakkaus on ihan oikea rakkaussuhde ja enemmän kuin ihmisten välinen suhde. Se on perusta silloin, jos ihmisten välinen suhde ei toimi ja ihminen jää yksin. - Ja sairauden keskellä ja vaikeuksien keskellä, suhde Jumalaan luo uutta toivoa. Tai ihmisellä yleensäkin, olivatpa asiat hyvin tai huonosti – tulisi olla suhde Jumalaan.  Ne hyvät hedelmät, niitä varten ihminen on luotu elämään.

Paavalin kirjeessä efesolaisille 2: 8-10 sanotaan, että armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Herran huomaan

Kanssaihmisten asettamat vaatimukset uskovia kohtaan tiesin kuuluvan olennaisena osana tulevaa enkä vähiten omakohtaisen kokemuksen kautta! Olin tullut uskovaksi luokitellun otsikon alle, mutta päätin, että en yrittäisi olla muuta kuin mitä olin, oma itseni.  Luotin elämäni Herran huomaan. Hän varmasti pitäisi myös käytännön asioista huolen. Pikku hiljaa ja kaikki ajallaan. Ja nyt kaipasin myös Jumalan sanaa.

Kirkkoon ”ensimmäistä kertaa” sydämeni halusta

Roihuvuoren kirkonkellot soivat kutsuvasti. Ne kuuluivat sisälle asti, sillä asuin kirkon vieressä.  Oli ensimmäinen sunnuntai (!) uskoontuloni jälkeen. Kampailin hiuksiani sievään malliin, asettelin valkoisen röyhelöpuseron röyhelöitä oikeaan järjestykseen ja pyöräytin leveähelmaista hameen miehustaa kädelläni. Kaikki oli kohdallaan. Naiseutenikin oli kuin pullahtanut uuteen kukkaan.

Olin tyytyväinen. Olin lähdössä kirkkoon, elämäni ensimmäiseen Jumalanpalvelukseen oikein sydämeni halusta. Olipa monia muitakin ihmisiä matkalla. Kesäaamu oli kauneimmillaan. Mutta mitä ihmettä, eivätkö he tulleetkaan? Kellotkin niin kutsuvasti soivat! Eivät tulleet. Erehdyin. 

Eurooppa

Väkeä silti riitti. Mutta pää kumarruksissa ja pohdiskelevana lähdin Jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta pois. Eivät menneet asiat niin kuin luulin. Edessä oli EU-vaalit ja pappi puhui sitä samaa mitä radio ja televisio: EU-asiaa. Mutta sakramentteja ei voinut muuttaa, ajattelin. Onneksi sain harjoitella niitä. Isä Meidän -rukousta, uskontunnustusta ja Herran siunausta. Ehtoollista ei ollut.

Toistaiseksi en vaihtaisi kirkkoa. Papit tarvitsivat rukousta, heidän puolestaan piti rukoilla. Ehkä jossain joskus olisi toisenlaista. Sellaista mitä uskova tarvitsee, Jumalan sanaa kun kerta kirkossa ollaan. Rukoilin, että Herra johdattaisi minun elämää tielle, jota Hän haluaa minun kulkevan.

Myöhemmin loppukesästä löysin Nokian kirkon karismaattisiin kokouksiin. Sain kokea, että en ollut ainoa, joka kaipasi niin valtavasti Jumalan läsnäoloa, Pyhää Henkeä. Moni todisti Jumalasta ja Hänen ihmetöistään. Oli hienoa kuulla, että yksinäinen tie, jota olin kulkenut, ei ollutkaan niin ennenkuulumaton. Monien kohdalla näytti olleen samantyyppistä. Monet todistivat pimeyden voimia vastaan, että vain Jeesus voi niissä tilanteissa auttaa. Monet olivat parantuneet huonoista tavoistaan tai sairauksistaan. Ja jos keväällä näin nuoren tytön itkevän Roihuvuoren kirkossa, niin Nokian kirkossa moni aikuinenkin itki sitä, miten hyvä on Jumala, taivaallinen Isä, oli tullut elämään Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttanut huonot asiat hyviksi. Ihmiset välittivät toisistaan ja rukoilivat toistensa puolesta.

Kysymys Jumalalle, johon paikallisradio vastasi

Ensimmäinen uskonkysymys, joka laittoi älyllisen ymmärtämiseni koetukselle, oli se, että jos Jumala on niin hyvä, niin miksi Hän antoi Poikansa paholaisen kiusattavaksi? (Matteus 4:1-11) Minun ymmärrykseni mukaan ei kukaan isä tekisi pojalleen niin. Syytä tuollaiseen tekoon ei hyvällä isällä voinut olla! Ajattelin hyvin konkreettisesti isä-poika –suhdetta kuten se on elämässä yleensä. Pääsääntöisesti isät rakastavat poikiaan eivätkä halua heille mitään pahaa.

Minulla ei ”leikannut”. Ajattelin, että ei Raamattu voinutkaan olla totta! Minua ihmetytti miksi asiasta ei yleisemmin puhuttu. Ajattelin jopa, että jos tuohon asiaan ei tulisi selvyyttä, minun pitäisi lopettaa Raamatun lukeminen. Tosin ajattelin asiaa kaipauksella ja surulla, koska en olisi halunnut luopua Raamatusta.

Oliko tuosta pähkäilystäni kulunut puolta päivää, aivan tarkalleen en muista. Mutta kun tein muuttooni liittyviä pakkaushommia, muistin, että Helsingissä oli joku radioasema, joka lähetti aina silloin tällöin kristillistä ohjelmaa. Ohjelma ei kuulunut kunnolla, mutta siellä sen rätinän seassa puhui ”joku-Leo-Meller". Hän sanoi, että Raamatun opetuksen aiheena on Jumalan Poika tai Jumalan Pojan kärsimys ihan tarkkaan en otsikkoa muista.

kuva palkane lukio

Kuuntelin aivan hämmästyneenä, sillä ohjelma oli sen hetkisiin ajatuksiini räätälöityä kerrontaa.

Minulle syntiselle kerrottiin Jumalan Pojan synnittömyydestä kiusauksienkin keskellä, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ristinkuolema oli uhraus meidän ihmisten syntien puolesta. Se oli taivaallisen Isän tahto. Se vaan oli niin. Koska olin kokenut Jumalan rakkauden muuttavan voiman omassa itsessäni konkreettisesti niin ymmärsin, että tämä oli sitä samaa kuin pyysin: Jeesus pelasta minut, muuta en tarvitse!

Tampere täältä tullaan!

Nokia kirkko kuva opinto net

Ajallaan sain tavarat pakattua ja muuttoautonkin tilattua. Oli muuten edullisempi tilata Tampereelta kuin lähtökaupungista Helsingistä. Tampereesta tuli uusi kotikaupunkini ja yllättäin siellä lähellä oli Nokia. Joku mainitsi, että aina torstai-iltaisin kannatti mennä Nokian kirkolle, koska siellä oli rukousiltoja. Sinne matkasin usein.

Tampereella pidettiin hyvää huolta uusista seurakunnanjäsenistä. Asuin kauniilla paikalla rivitaloasunnossa Epilänharjulla. Jopa Pispalan seurakunnan pappi tuli tervehtimään ovelle. Mutta ovella kävi myös Jehovan todistajat. Kerroin, että sana oli tullut todeksi minunkin elämässäni. Oikein pyysin heitä sisälle, mutta eivät tulleet. Käänsivät selkänsä ja katosivat. Eikä aikaakaan kun mormoni -pojat halusivat tuoda omaa viestiään uudelle asukkaalle. Oh, yes, I can speak English. Please, come in. Minullakin olisi teille kerrottavaa. Mutta ei, eivät hekään tulleet sisälle. No, hei pojat, mutta tulkaa tekin joskus kirkkoon, jos on kiinnostusta ja aikaa. Eivät luvanneet tulla. Heidän piti tehdä mitä piti...nice talking to you! Enjoy Finland. - Nauttikaa Suomesta...Tamperella se ei ole vaikeaa. Kaupunki on kaunis kuin helmi kahden vesistön kainalossa. Epilänharjusta tuli mieluinen lenkkimaastoni. Miten kaunista siellä olikaan! Pihasta suoraan upeisiin maisemiin. Aamulenkit heräävässä aamussa - mitäpä sitä ihminen enää muuta olisikaan voinut toivoa. Kiitollisuus Jumalalle oli sävel mielessäni. Elämässä olikin yhtäkkiä kaikki kohdallaan! Kiitos, kiitos tuhat kertaa kiitos Herra!

Tampere Näsineula huipulla pyörivä kahvila-ravintola!

... jatkuu...

Jeremia 31:9 .....minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Rukoilen, rukoilet, rukoilee...niin me teemme ja me iloitsemme, että Sinä Herra vastaat, vastaat ajallasi ja se aika on aina oikea, vaikka emme sitä useinkaan ymmärrä.

Herra voisinko lähteä kertomaan Sinusta? Sinun aikasi ei ole vielä, kuulen lempeän vastauksen. Tyytyminen on tahtoosi. Minä odotan. Kiitos Herra tästä päivästä. Suojaa ja siunaa kaikkia ihmisiä. Aamen!