Mietelmärunoja

Tekevät Virtasta pelloilla

Tekevät Virtasta pelloilla. Tuokin ja tuokin. Ei moni,
mutta silti - tekevät. Eivät tee Heinosta eivätkä Jantusta,
ei Loikkasta eikä sellaista joka nimi sinulla on.

Vaan Virtasta! Selitä se nyt sitten tuntemattomalle
kulkijalle, tietämättömälle. Niin ja se oli vielä: A.I.!

Virtanen on vihreää ja notkeaa, lyhyttä ja tervettä.
Virtanen on tietynlaista - hyvää.

Virtanen sen keksi - Virtasen!
Sano se nyt sille, joka ei ymmärrä.

Virtanen. Lehmät syö ja isäntä lihoo.
Niin se on - Virtanen!

Työmies

Työmiehen päiväkirja ja katkonainen kynä.
Tylsä kynä ja täysi päivä.
Vai - nyt taisin erehtyä, se olikin sylimikro ja ajatusharha.
Työmiestä ei enää ole.

Työt tekee mies tai nainen, mutta se on
- henkilö - henkilö - henkilö!

Nyt on ammattinimikkeitä ja niitä edeltäviä korkeakouluja.
Nyt ovat ammatit arvossaan ja ammatteja hoitavat henkilöt.

Missä on työmies? Tilastoissa huipussaan. Siellä arvokkaalla paikalla.
Korkealla. Ei sinne oikein näekään.

Siellä se korkealla raapustelee, tupakka-askin kanteen jotain omia muistelmiaan.
Joku kuva siinä on ja kyynel vierähtää.

Työmies mikä sinun on?
Eivät enää ymmärrä minua, sanoo.

Ystävällisesti katsoo ja ei sitten kuitenkaan.
Eivät enää ymmärrä.

Historia osa nolla on päättynyt.
Työmies on tippunut alas, eikä häntä tunnista enää kukaan.

Reppana, ohikulkevat huokaavat.
Toista näköjään on ollut ennen, huvittuneena nauravat.
Vielä tupakka-aski, polttaminenhan on kiellettyä, kai sen nyt jokainen tietää.

Työmies näkee unen.
Näin rakennettiin Suomi.

Sylimikro ilmoitaa akkunne on loppu, henkilö on poistunut paikalta.

Työmiehen poika pohtii, ehkä minä vielä jotain keksin.

...ja niin hän keksikin!