tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tie - 7

Psalmi 100:5 - Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Roihuvuoren kirkkosali
24.4.1994 oli ihan välttämätöntä päästä kuulemaan Anne Pohtamoa Roihuvuoren kirkkoon. Asuin aivan kirkon vieressä. Joka sunnuntai kirkonkellot olivat soineet ja herättäneet milloin minkälaiseen päivään. Ei ollut tapana käydä kirkoissa. Ei edes jouluna. Olin selittänyt, jos joku kysyi, että minulla oli suora yhteys yläkertaan. Se riitti.

Nyt kuitenkin kun tämä kuuluisa missi tuli kertomaan elämänmuutoksestaan vieressä olevaan kirkkoon pitihän sinne päästä. Enkä kysellyt ketään mukaan. Kirkko oli täynnä ja Anne istui eturivissä. Siellä missä papitkin! Missi nousi puhujan paikalle ja kertoi muuttuneesta elämästään. Erityisesti mieleeni jäi se, että hän puhui nk. reiki-nimisestä käsillä parantamis -asiasta. Hän oli käyttänyt sitä jopa oman poikansa kohdalla. Nyt hän selvitti, että se ei ole oikein. Hän oli ymmärtänyt, että kyseessä ei ole Raamatun Jumalan voima.

21.2.1993 Anne Pohtamon ensimmäinen julkinen todistus
kuva Risto Huvila & uusi laulu sivulta kuvan pastori Risto Huvila
Juuri viimeaikoina olin itsekin ollut ko. asioista kiinnostunut ja jos tarkkoja ollaan takintaskuni pohjalla oli K-kaupan ilmoitustaululta napattu puhelinnumero kyseisenlaisille kursseille. Mutta jos noin oli, eihän sitä sitten kannattanut edes harkita. Ihmettelin. Eikö kaikki parantaminen ollut sitten hyvää? Jos kerta sairaus, vaikka joku kipeä kohta, jos se parani, eikö se ollutkaan sama millä tavalla se parani?

Anne Pohtamon lisäksi kirkossa todisti nuori tyttö, jonka Jeesus, hänen oman kertomansa mukaan, oli pelastanut saatanan palvonnasta. No, jopas nyt jotakin. Tyttö itki niin paljon, että oikein nolotti hänen puolestaan. Puheesta ei tahtonut tulla mitään. Mutta hyvä heille. Jos kerta usko oli tehnyt hyvää niin mikäs siinä. Hyvän asiahan sen sitten täytyi olla. Uskoin kyllä Jumalan olemassa oloon, mutta silti tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi näiden kahden puheisiin. En ollut osallinen heidän onneensa. Mutta kuulluksi tuli. Ja tietysti Anne oli oikein kaunis ihminen. 


kuva: ilmapallokeskus
Jumalan myllyt olivat lähteneet käyntiin, vaikka mitäpä minä niistä olisin tiennyt. Nyt vain jälkeenpäin se on helppo todeta.

Viisi päivää myöhemmin mennessäni Stockmannin Hulluille Päiville yhtäkkiä siinä tavaratalon ovilla tajusin kuin kaavan tai yhteenvedon: Jos Jumala on totta, ja saatanan voimat ovat totta, kuten kirkossa olin kuullut, niin silloinhan perkele ei olekaan pelkkä kirosana (lapsuudessa ja viime aikoinakin olin kuullut paljon kiroilua, vaikka en sitä itse paljoa harrastanutkaan), vaan se on yhtä totta kuin Jumala ja Hänen voimansa! Silloinhan minä olin aivan väärällä puolella kaikkien uskomusoppieni kanssa. Minähän uskoin mm. mystisiin ennustajien voimiin. Enhän minä sellaista halunnut, jos se noin väärin oli. Kuin valot olisivat syttyneet elämäni näyttämölle! Kaikki näytettiin. Stockmann sai jäädä. Palasin kiireellä kotiin.

Kotona kirjoitin muistikirjaani elämäni oivalluksen: ” … Pyhä Henki tule sieluuni sen pahan tilalle mikä minussa on, että sillä ei enää olisi sijaa minussa”. Mieleeni iskostui ajatus, että tästä asiasta piti vaieta! Toivoin, että Pyhä Henki puhdistaisi minut, tulisi väliin ja auttaisi minua. Tai jotain sen suuntaista!

Alppilan kirkossa olin kuullut myös toimintaohjeen, että jos teitä alkaa vaivata pimeyden henki (tarkkaa sanamuotoa en muista) niin silloin aina heti pyytäkää Jeesusta apuun. Jeesuksen voima on suurempi kuin pimeyden. Pimeyden on väistyttävä Jeesuksen nimen edessä. Tein toimintasuunnitelman, että jos jotain ikävää ilmenee, ajattelen heti Raamattua.  Niin päätin, että pelkästään ajattelen Raamattua ja sanoja Jeesus auta.

Tänä päivänä liian monet ihmiset, jopa lapset, ohjataan ja leikitetään pimeyden voimien harjoittamiseen. Monia synkkiä ja kauhistuttavia asioita pidetään huvina, hauskuutena ja pelinä. Entäpä jos joku henkilö jääkin koukkuun kuten Roihuvuoren kirkossa tuo nuori todistaja kertoi. Hän oli hyvin helpottunut, kun oli rukouksen kautta saanut avun Jeesukselta konkreettisesti.

Toivottavasti sinulla ei ole näin. Mutta jos on, rukoile silloin Jeesusta auttajaksesi. Tunnusta Hänelle sinun väärät valinnat, yksilöi jos muistat ja sano asiasi sydämesi pohjasta. Hän on kuollut Golgatalla kaikkien syntien puolesta. Vietämmehän juuri nytkin pääsiäisen aikaa. Se asia on suorastaan helpotus. Hän On todellinen Auttaja monella eri tapaa!

Luukkas 22:ssa Jeesus sanoo näin:

Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan”

Jumala tekee työtä ihmisen sisimmässä

Tuo kevät oli kaunis. Järjestin kevätjuhlatkin. Ruokaa ja alkoholia oli reilusti.  Ilta oli kaikin puolin mukava. Tuttujen tapaaminen hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä on aina mukavaa. Jossain välissä kysyin eräältä ystävältä kuiskaillen, että uskoiko hän Jumalaan. Hän sanoi uskovansa ja samaa sanoin minä. Kyyneleet täyttivät molempien silmät. Ei siinä sen enempää selittelyjä tarvittu. Lieneekö alkoholi herkistänyt mielen, mutta elämää suuremmasta siinä toisillemme todistelimme. 

Sielunvihollisen voimat aktivoituivat, näin olen ymmärtänyt. Olisi pitänyt saada tyttö johonkin muuhun koukkuun. Liikaa tuntuivat Jumala-asiat kiinnostavan.  Huhti- ja toukokuun aikana kokeilin tai tutustuin joogaan, haeskelin akupunktiopisteitä, harjoittelin vyöhyketerapiaa ja päätin alkaa raikastaa elimistöäni ja aloin paastota. Olutkaan ei enää maistunut kuten tavallisesti. Jospa olinkin sairas?! No, onneksi en jaksanut innostua mistään noista kuin teoriatasolla. Mutta tulevaisuus kiinnosti. Onneksi oli varattuna ennustajalle aika. Hän varmaan tietäisi mitä minulle tulee tapahtumaan, olisi mukava tietää. Noloa tunnustaa, mutta tuommoinen vaan kiinnosti. Moni ihminen on haksahtanut vastaavaan. Ja eipä silti jos Kyösti Kallio aikoinaan rukoili Suomen puolesta ja kehoitti kaikkia suomalaisia rukoilemaan, niin olihan meillä valtionpäämiehiä, jotka kääntyivät myös ennustajanaisten puoleen. Miten lienee nykypäivänä? 

Tarvitsen voimaasi oi Jumalani

Joskus ajattelin hengellistä laulua, jonka olin ohimennen kuullut: ”Tarvitsen voimaasi oi Jumalani, tarvitsen voimaasi oi Jumalani, tule hiljaa tai myrskynlailla, tarvitsen voimaasi oi Jumalani.”
Aina loppuun ajattelin, että hiljaa sitten jos valita voi.


Menora kuva artdeco sivulta
Kirpputorilta ostin kasetin. Kannessa oli kuva israelilaisesta kyntteliköstä, Menorasta. Taustamusiikkina tuo kasetti oli ihan paikallaan. Mutta! Yhdessä laulussa laulettiin, että yksi päivä Herran esikartanoissa on parempi kuin tuhat muualla. Eihän semmoista voinut olla olemassakaan! Että lauloikin niin! Mikä sai ihmisen laulamaan niin? Ehkä laulaja tarkoitti mitä lauloi? Mikä ihmeen paikka se sellainen on, jossa yksi ainut päivä olisi parempi kuin tuhat muualla? (Psalmi 84:11)

Miten valtava hengellinen nälkä ihmisellä voikaan olla! Ehkä sinullakin on? Jos on, se on hyvä nälkä. Ruoki sitä. Vaikka en olekaan minkään uskontokunnan erityiskannattaja, niin nyt tiedän sanoa, että ne kirkkokunnat, jotka opettavat ihmisiä hengellisessä kasvamisessa ovat parempia kuin ne, jotka eivät niin tee ja opettavat väärällä tavalla ”nukkumaan” eikä ”heräämään”.

Pääsiäinen on tulossa. Tekstissäni ilmenee tuo sama tapahtumaketju. Ihme. Poikkeuksena ja kuten omallakin kohdallani ilmenee se, että liian usein me ihmiset ristiinnaulitsemme ja tuomitsemme itse itsemme, minäkin. Emmekä tahdo uskoa tai kuten itse väitin, etten tiennyt, että uhri on jo annettu meidän puolestamme.

…jatkuu…

Voi hyvin! Joissakin kirkoissa kanttori laulaa urkujen säestyksellä Herran siunauksen! Sitä toivon sinulle juuri nyt!






2 kommenttia:

  1. MIelenkiintoista oli taas lukea elämän vaiheistasi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jael! Hyvää pääsiäistä sinulle jos sitä siellä tähän aikaan vietetään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!