Yllätysvieraita

Mitä sie sanoit? – Sanoin, että tuohon pihhaan ajo joku auto. Melko iso.

No voi hyvänen aika! Kukas se sieltä, eihä myö kettää vuotetakkaan. Kahoha uuvelleen, jos se on vaikka joku tuttu?  – Usko tai elä, mut nää on nyt niitä samoja ku televisiossa, ihan samannäkösiäkii! Mitäs ne nyt tänne tulvat? Ovatkohan eksyneet, va mihis ne nyt ois eksyneet. – Elä muuta sano. Pois tiehee tännehä ne tulloo.

No, mitäs myö nyt? Niillä on varmaan nälkäkii? Enne ajovat mustalaiset tuollein vaan pihhaan ja kaukaset sukulaiset. Katohan sie onks jääkaapeissa mitä? Jäikös sitä päivällistä ruokaa? - Jäi. Eihä myö syöty ku puolet, ja sie sanoit, että pakasteessa on lissää. 

No mutta mene jo siitä. – Että niin ku minne?!

Kauppaan, kauppaan, kananmunia tarvitaan, sokeria, kahvia, ja jottain pullaa ja tuo jottain vähän parempaa. Voita ja vehnäjauhoja, et saahaa vehnästä omasta takkaa. – No mie lähen, mut saaks mie ottaa siun auton, sen paremman?

Saatha sie, mut muistakkii ajjaa varovast. No, jokos ne tulloovat tuppaa! Mihis ihmeeseen myö nää tämän sortin yllätysvieraat majottetaan, kelloha on vaikka mitä? Oisvat saaneet soittaa. – Ettäkö soittaa?! Eihän niillä meijän numeroo oo, höh, soittaa! Ja mitä sie oisit sanont? 

Kahoha vielä onko niitä montakii? – Jos mie en valehtele, niin sanon, että aika monta! Tuu ihe kahtomaan. Muutama lapskii.

Eikä! - On, on, kahoha, rapsuttelleevat Rekkuukii, se ku ossaa tervehtii kaikki tulijat. Höpsöhä se on, hyppii niin kovast ihan ku hää nyt kaikki tuntis! Oikee vahtikoira! Ja katoha  sie mihi kissat lens!

Nyt ku noita on tuon verran, niin meet sitte samalla Leksalle ja sanot, että antaahase ne lomamökkisä näitten käyttöön. Selität vähä. Neljä-viis aina yhteen ja eikös niitä neljä mökkii oo ja loput on sitte tänne yläkertaan. Meille. Kyllä se Leksa ne antaa. Sano, että maksetaan sitten joskus. Sehän valitti koko kesän, että kun ei oo kettään, ei tuu kettään, niin ol kurja kesä. No, nyt on! Ja hymyä huuleen kun ohi määt. Sano niille, että tervetuloa, niin oppiivatpahan ensimmäisen suomalaisen sanan! Tervetuloa.

Ollaan nyt vieraanvaraisia niin ku siellä Turkissa olivat, muistat sie, ku oltiin siellä lomilla, ottivat hoteisiinsa, pitivät niin hyvänä ja vaikka kuinka monta päivää. Tai muistat sie siellä Espanjassa, ku  eksyttiin. Niin pitivät hyvvää huolta ja peräkärryssäkös myö istuttiin, vaikka olihan niillä se Bemarikin. Naamakirja yhteyvet on vieläkii. Ja ei muuten ollu ruuvasta puute! Kokonainen sikahan siinä män. Nyt ei kyllä oo aikaa muistella kaikkee. Mäne, mäne jo. Uutisissa sanottiin, että hirmu pitkän matkan takkaa ovat! Pietään heitä niin hyvin ku osataan. – Joo mie ainakin yritän puhhuu englantii, vaik en kai mie sit kuiteskaan uskalla ku ei ne kuitekaa ymmärrä. Mut enköhän mie jonkun äpsin löyvä.

Ja jos näät issääs sano, et tulloo heti kottiin. Nyt hääkii saap näyttää sitä vieraanvaraisuutta ku siitä aina niin on puhunt! Sano, et viep molemmille saunoille puut ja laskoo veet. Eiköhän nämä immeiset tarvii kunnon löylyt, eihä se pelkkä ruoka ja sänky riitä. Eikös ne telkkarissa sano, että suomalainen sauna on mualiman paras. Kaikki murheet unohtuup ja tuntuu ihan uuvelta koko immeinen! Sit ku rojahtaa vielä tuonne viistoista asteisee vettee ni a vot! Mikä on ollessa.  Kysellään sitten vaikka elekielellä, että oliko hyvä?

Niiks sie luulet? Että järveen, no eivät varmaan mää ja hyttysetkii syö. Turha sitä on kysellä, hyvä ku saunaa männöövät. Mut katotaan, täähän männöö jännäks. Mut joo, joo, mie mään. Heippa!

Welcome!                                                                      

Orvokki (oma ottama) 2015

Tarinan kirjoitti: Seija Tarvajärvi 

Hei, eihän se nyt helppoa ole tänne tulla. Eikä varmaan myöskään majoittaa. Ottaa nyt yllätysvieraita vastaan! Mutta aina voi yrittää, tehdä parhaansa sillä sektorilla minkä taitaa parhaiten.

Itse olen maailman turuja kierrellessä huomannut, että ihmiset ovat todella vieraanvaraisia meitä suomalaisia kohtaan. Tietysti tämä turvapaikanhaku –asia on totaalisen erilaista matkustamista, mutta silti tai vieläkin suuremmalla syyllä, jos voimia on, niin kannattaa ihminen kohdata ihmisenä. Tee toiselle siten kuten toivoisit itsellesi tehtävän!

Yllä oleva tarina sinällään ei ole mahdoton. – Arvoitukseksi jäi kuinka monta heitä ihan tarkkaan lukien oli. Talo oli kuitenkin varakas eikä ruuasta ollut puutetta. Yläkerrassa pystyi hyvin asumaan muutama henkilö ja naapurin Leksakin sai lopulta lomamökeistään tulosta sekä sai talkootyönä teetettyä pari suurempaa hommaa pihapiirissä. Viikko tolkulla olikin pähkäillyt, että mitenkä saisi asiat kuntoon ennen talventuloa ja ihmeitten ihme porukat lähes päiväntasaajalta tekivät sen mistä Leksa oli haaveillut! Miehet puskivat töitä innoissaan eikä kielivaikeuksia ollut. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Sopeutumisia uuteen aikaan! Jokainen uusi päivä on myös uusi mahdollisuus meille kaikille!

Siunausta & voi hyvin, nyt ja aina! 

Vihta vai vasta?

Jos ihminen syntyy Suomeen ja suomalaiseksi, saunasta tulee yksi osa sen ihmisen elämää väistämättä. Sauna on ollut osa minunkin elämääni niin kauan kuin muistan ja edelleen on. Viikonloppuna vierailimme perheessä, jossa tuleva talvi oli otettu huomioon. Vastat oli tehty tulevan syksyn ja talven varalle! Ai, ai kun tuo näky oli mieluinen.

Luulenpa, että tuo määrä vastoja on tehty vain juhlapäivien aattoja varten.

Lapsuudesta näet muistan sen, että vastoja tehtiin 52 paria. Eli yhdet vastat viikkoa kohti. Paljon! Ne sijoitettiin navetan ylisille, ja sieltä niitä pitkin vuotta haettiin.

Arvaatko kuka ne teki? Ei liene vaikea arvata. Naiset, naiset - naisethan ne, mutta ilman miesten apua ei siitä äiti olisi selvinnyt. Isä kaatoi sopivat koivut ja siellä sitä istuttiin metsän siimeksessä ja katkottiin oksia. Minäkin, joskus, vaikka mikään "luontoihminen" enkä "maatöidentekijä" en ole koskaan ollut. Vaan joskus oli pakko tehdä - yhtä sun toista! - Kaikkea mikä tuohon logistiikkaan yksityiskohtaisesti  kuului, en muista. Mutta joka kesä, siinä juhannuksen seutuun oli vastantekoaika!

Oma taitolajinsa oli tietysti tuo oksien kiinnittäminen yhdeksi napakaksi nipuksi ja tietääkseni siinä käytettiin aina lehdistä riivittyä oksaa eikä kumilenkkiä tai narua! Miksei - enpä tiedä...ennen monet asiat vaan olivat tietyllä tavalla eikä niitä kyseenalaistettu. Toivottavasti tämä vasta ja vastantekokulttuuri säilyy myös tuleville sukupolville.

Viime vuosina olen nähnyt muovinarusta tehtyjä vastoja tai oikeataan ne kyllä mielestäni ovat vihtoja. Mutta yllätys, yllätys - ei niin huonoja ole, vaikka toisinkin saattaisi luulla!

Pikku hiljaa kesä jää taakse. Tai tarkemmin, kesä loppui viime yönä. - Tänään on hyvin syksyinen ilma, vaikka aurinko paistaa aamun vesisateen jälkeen!

Mukavaa uutta viikkoa sinulle hyvä lukija! Voi hyvin! Ole armollinen näinä armottomina aikoina.

Ehdotin miehelleni televisiotonta kuukautta, mutta sain välittömän kieltävän vastauksen. Televisio kun on niin vähän mukana ihmisen arjessa! Paras kanava on kuitenkin espanjalainen TVE, siellä on vielä jotain sellaista mistä ihan tavallinen ihminen voi iloita. Siis osa siitä tuotannosta. Ja tietysti Suomessa on TV7. Sitä suosittelen, mutta mieluisaksi sen ilmeisesti tekee vasta kun evankeliumi alkaa kiinnostaa tai Israel. Suurimmassa osassa ohjelmista kerrotaan, että ...tänään voi olla elämässäsi se päivä, jolloin ihmettelet - miksi tästä ei ole aiemmin kerrottu, miksi tämä kaikki tuntuu niin mielenkiintoiselta ja uudelta - tämähän on ihan yes, vaikka onhan Suomi kristitty maa!

Sitä ihmetellessä - uudemman kerran: Voi hyvin! Palaillaan.

p.s. vasta