Mitä sie
sanoit? – Sanoin, että tuohon pihhaan ajo joku auto. Melko iso.
No voi
hyvänen aika! Kukas se sieltä, eihä myö kettää vuotetakkaan. Kahoha uuvelleen, jos se on vaikka joku tuttu? – Usko tai elä, mut nää on nyt niitä
samoja ku televisiossa, ihan samannäkösiäkii! Mitäs ne nyt tänne tulvat? Ovatkohan
eksyneet, va mihis ne nyt ois eksyneet. – Elä muuta sano. Pois tiehee tännehä
ne tulloo.
No, mitäs
myö nyt? Niillä on varmaan nälkäkii? Enne ajovat mustalaiset tuollein vaan
pihhaan ja kaukaset sukulaiset. Katohan sie onks jääkaapeissa mitä? Jäikös sitä
päivällistä ruokaa? - Jäi. Eihä myö syöty ku puolet, ja sie sanoit, että
pakasteessa on lissää.
No mutta
mene jo siitä. – Että niin ku minne?!
Kauppaan,
kauppaan, kananmunia tarvitaan, sokeria, kahvia, ja jottain pullaa ja tuo jottain
vähän parempaa. Voita ja vehnäjauhoja, et saahaa vehnästä omasta takkaa. – No
mie lähen, mut saaks mie ottaa siun auton, sen paremman?
Saatha sie,
mut muistakkii ajjaa varovast. No, jokos ne tulloovat tuppaa!
Mihis ihmeeseen myö nää tämän sortin yllätysvieraat majottetaan, kelloha on
vaikka mitä? Oisvat saaneet soittaa. – Ettäkö soittaa?! Eihän niillä meijän
numeroo oo, höh, soittaa! Ja mitä sie oisit sanont?
Kahoha vielä onko niitä
montakii? – Jos mie en valehtele, niin sanon, että aika monta! Tuu ihe
kahtomaan. Muutama lapskii.
Eikä! - On,
on, kahoha, rapsuttelleevat Rekkuukii, se ku ossaa tervehtii kaikki tulijat.
Höpsöhä se on, hyppii niin kovast ihan ku hää nyt kaikki tuntis! Oikee
vahtikoira! Ja katoha sie mihi kissat lens!
Nyt ku noita
on tuon verran, niin meet sitte samalla Leksalle ja sanot, että antaahase ne
lomamökkisä näitten käyttöön. Selität vähä. Neljä-viis aina yhteen ja eikös
niitä neljä mökkii oo ja loput on sitte tänne yläkertaan. Meille. Kyllä se Leksa
ne antaa. Sano, että maksetaan sitten joskus. Sehän valitti koko kesän, että kun
ei oo kettään, ei tuu kettään, niin ol kurja kesä. No, nyt on! Ja hymyä huuleen
kun ohi määt. Sano niille, että tervetuloa, niin oppiivatpahan ensimmäisen suomalaisen
sanan! Tervetuloa.
Ollaan nyt
vieraanvaraisia niin ku siellä Turkissa olivat, muistat sie, ku oltiin siellä
lomilla, ottivat hoteisiinsa, pitivät niin hyvänä ja vaikka kuinka monta päivää.
Tai muistat sie siellä Espanjassa, ku eksyttiin. Niin pitivät hyvvää huolta ja
peräkärryssäkös myö istuttiin, vaikka olihan niillä se Bemarikin. Naamakirja
yhteyvet on vieläkii. Ja ei muuten ollu ruuvasta puute! Kokonainen sikahan
siinä män. Nyt ei kyllä oo aikaa muistella kaikkee. Mäne, mäne jo. Uutisissa
sanottiin, että hirmu pitkän matkan takkaa ovat! Pietään heitä niin hyvin ku
osataan. – Joo mie ainakin yritän puhhuu englantii, vaik en kai mie sit kuiteskaan
uskalla ku ei ne kuitekaa ymmärrä. Mut enköhän mie jonkun äpsin löyvä.
Ja jos näät
issääs sano, et tulloo heti kottiin. Nyt hääkii saap näyttää sitä
vieraanvaraisuutta ku siitä aina niin on puhunt! Sano, et viep molemmille
saunoille puut ja laskoo veet. Eiköhän nämä immeiset tarvii kunnon löylyt, eihä
se pelkkä ruoka ja sänky riitä. Eikös ne telkkarissa sano, että suomalainen sauna
on mualiman paras. Kaikki murheet unohtuup ja tuntuu ihan uuvelta koko immeinen!
Sit ku rojahtaa vielä tuonne viistoista asteisee vettee ni a vot! Mikä on
ollessa. Kysellään sitten vaikka
elekielellä, että oliko hyvä?
Niiks sie
luulet? Että järveen, no eivät varmaan mää ja hyttysetkii syö. Turha sitä on kysellä,
hyvä ku saunaa männöövät. Mut katotaan, täähän männöö jännäks. Mut joo, joo, mie mään. Heippa!
Hei, eihän se nyt helppoa ole tänne tulla. Eikä varmaan myöskään majoittaa. Ottaa nyt yllätysvieraita vastaan! Mutta aina voi yrittää, tehdä
parhaansa sillä sektorilla minkä taitaa parhaiten.
Itse olen
maailman turuja kierrellessä huomannut, että ihmiset ovat todella
vieraanvaraisia meitä suomalaisia kohtaan. Tietysti tämä turvapaikanhaku –asia on
totaalisen erilaista matkustamista, mutta silti tai vieläkin suuremmalla syyllä,
jos voimia on, niin kannattaa ihminen kohdata ihmisenä. Tee toiselle siten kuten
toivoisit itsellesi tehtävän!
Yllä oleva
tarina sinällään ei ole mahdoton. – Arvoitukseksi jäi kuinka monta heitä ihan
tarkkaan lukien oli. Talo oli kuitenkin varakas eikä ruuasta ollut puutetta.
Yläkerrassa pystyi hyvin asumaan muutama henkilö ja naapurin Leksakin sai
lopulta lomamökeistään tulosta sekä sai talkootyönä teetettyä pari suurempaa
hommaa pihapiirissä. Viikko tolkulla olikin pähkäillyt, että mitenkä saisi asiat
kuntoon ennen talventuloa ja ihmeitten ihme porukat lähes päiväntasaajalta
tekivät sen mistä Leksa oli haaveillut! Miehet puskivat töitä innoissaan eikä
kielivaikeuksia ollut. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
Sopeutumisia
uuteen aikaan! Jokainen uusi päivä on myös uusi mahdollisuus meille kaikille!
Siunausta &
voi hyvin, nyt ja aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!